Kolmas kulttuuri

(engl. third culture). Yhteiskunnan älymystön tehtävänä on auttaa määrittelemään keitä me olemme, mistä me tulemme, minne me olemme menossa, ja tulisiko meidän edetä kulkemaamme suuntaan vai vaihtaa kurssia. Tämä tehtävä, samoin kuin nimitys ”älymystö”, on yleensä varattu kirjailijoille, taiteilijoille ja filosofeille. Empiirisen tieteen edustajat on sen sijaan ohitettu näiden tärkeiden kysymysten tarkastelussa, usein heidän omalla helpottuneella myötävaikutuksellaan.

Vuonna 1959 fyysikko ja kirjailija Charles P. Snow julkaisi teoksen The two cultures (suom. Kaksi kulttuuria), jossa hän käsitteli perinteisen älymystön ja tieteentekijöiden irrallista suhdetta. Snow päätyikin ehdottamaan ”kolmannen kulttuurin” synnyttämistä, jossa kirjailijat kommunikoisivat tieteentekijöiden kanssa.

Snow’n ehdotus ei ole toteutunut. Sen sijaan tutkijat ovat alkaneet yhä enenevässä määrin kommunikoida suoraan suuren yleisön kanssa suosittujen kirjojen ja artikkeleiden välityksellä. Kustantaja John Brockman onkin ottanut käyttöön nimityksen kolmas kulttuuri, mutta hieman toisenlaisessa merkityksessä kuin Snow. Brockman viittaa kolmannella kulttuurilla niihin empiirisen tieteen edustajiin ja muihin ajatuksia omaaviin henkilöihin, jotka ovat alkaneet ottaa haltuunsa perinteisen älymystön asemaa määrittelemällä tieteellisen tiedon avulla maailmaa sekä ihmisen asemaa siinä.

Tällaisia akateemisen maailman ja tutkimuksen keskipisteissä eläviä kolmannen kulttuurin edustajia ovat muun muassa fyysikko Steven Weinberg, biologit Richard Dawkins, Jared Diamond, Frans de Waal ja Edward O. Wilson, paleoantropologit Donald Johanson ja Richard Leakey, psykologi Steven Pinker, neurologi Oliver Sacks, sekä filosofi Daniel C. Dennett. Kolmannen kulttuurin edustajiksi voidaan laskea myös lukuisat tiedetoimittajat, jotka ovat olleet edesauttamassa kolmannen kulttuurin piirissä ilmenneiden ajatusten laajempaa ymmärtämistä ja arvostamista.

Kolmannen kulttuurin tavoitteena ei ole ollut vain suuren yleisön kanssa kommunikoiminen, vaan myös monitieteisten ajatustenvaihtojen mahdollistaminen. Jokaisella tieteenalallahan on omat teoriansa ja käsitejärjestelmänsä, joihin muiden tieteiden edustajien on usein vaikea päästä sisään. Yleistajuiset teokset antavat mahdollisuuden monitieteelliseen, erityisalojen tutkimusta edesauttavaan vuorovaikutukseen sekä laajempien kokonaisuuskäsitysten muodostamiseen.

Kirjallisuutta: Brockman 1995.

alkuun palaa