(engl. existence of god). Ihminen on kautta aikojen muodostanut käsityksiä jumalallisten olentojen olemassaolosta. Teismi, deismi, panteismi, ateismi, agnostisismi ja fideismi ovat erilaisia näkökulmia jumaliin.
Teisti voi olla joko mono- tai polyteisti. Monoteistin mukaan on olemassa vain yksi persoonallinen jumala, joka puuttuu vaikuttavana voimana luonnon kulkuun ja ihmisten elämään. Kristinusko, juutalaisuus ja islam edustavat monoteismia. Polyteistin mukaan persoonallisia jumalia on olemassa useampia. Polyteismia harjoitettiin esimerkiksi antiikin Kreikassa. Nykyisin tunnetuin polyteistinen (tai ainakin polyteistisenä pidetty) uskonto on hindulaisuus.
Myös deisti uskoo persoonalliseen jumalaan, mutta ”rajoittaa” hänen valtaansa jollakin tavalla. Deisti voi esimerkiksi uskoa, että jumala loi maailman, mutta sen jälkeen hän ei ole vaikuttanut luonnonlakeihin.
Panteisti uskoo puolestaan kaiken olevan jumalaa. Hän ei siis usko useisiin persoonallisiin jumaliin kuten polyteisti, vaan hän katsoo maailmankaikkeuden olevan yksi jumala. Panteismin edustajia on joskus pidetty ateisteina, koska heidän kirjoituksissaan käsite ”jumala” voidaan korvata mitään menettämättä käsitteillä ”luonto” tai ”maailma”. Yksi kuuluisimmista panteisteista on hollantilainen filosofi Baruch Spinoza (1634–1677).
Ateisti käsitetään yleensä jumalankieltäjäksi: ”Jumalaa ei ole olemassa.” Ateismi-käsitteellä on kuitenkin myös muita merkityksiä. Usein ateistit katsovat olevansa epäuskoisia (engl. unbeliever). Epäuskoisten mukaansa todisteita jumalien olemassaolosta ei ole, mutta toisaalta myöskään jumalien olemattomuutta ei olla osoitettu (eikä voida osoittaa) toteen. Saatavilla olevan todistusaineiston pohjalta epäuskoinen ei siis kuitenkaan näe oikeutetuksi uskoa jumalaan tai toimia tällaisen uskomuksen mukaisesti. Ateismia on edustanut muun muassa filosofi David Hume (1711–1776).
Epäuskoisen ateistin päättämättömästä ”en tiedä” -kannasta käytetään arkipäiväisessä keskustelussa usein virheellisesti nimitystä ”agnostismi”. Agnostikko on henkilö, joka uskoo yliluonnollisten olioiden olevan täysin tietomme ulkopuolella eli agnostikon mukaan jumalista on mahdotonta perustellusti sanoa mitään, siis jopa niiden olemassaolosta. Agnostismia ovat edustaneet muun muassa sosiologi Herbert Spencer (1820–1903) ja filosofi Bertrand Russell (1872–1970).
Tiedon mahdollisuuden kieltäminen ei pakota agnostikkoa olemaan ateisti, se ei estä häntä uskomasta jumalallisiin olentoihin. Agnostikko voi olla fideisti, joka tunteellisista syistä tai uskoon vedoten olettaa jumalan olevan olemassa. Samoin hän voi jopa myöntää ateistien argumenttien olevan parempia kuin teistien, mutta silti uskoa ”tunteellisin perustein”. Kuuluisia fideistejä ovat muun muassa filosofi Michel de Montaigne (1533–1592), filosofi Søren Kierkegaard (1813–1855) ja psykologi William James (1842–1910).
Katso: Humanismi; Skeptisismi; Vapaa-ajattelu.