(engl. shroud of Turin). Kristikunnalla on lukuisia pyhäinjäännöksiä kuten Jeesuksen pullotettuja kyyneleitä sekä loppumaton määrä hänen ristiinnaulitsemisessaan käytetyn ristin palasia. Jeesuksen hautaukseen käytettyjä pyhiä liinoja on puolestaan ilmaantunut jo noin 40. Tunnetuin näistä on Torinon käärinliina.
Torinon käärinliinassa voi nähdä alastoman, parrakkaan ja ilmeisesti ristiinnaulitun miehen kokovartalokuvan. Ensimmäinen maininta tämän käärinliinan olemassaolosta on Ranskasta vuodelta 1353. Vuonna 1578 se sai pysyvän olosijan Torinosta, Italiasta.
Shroud of Turin Research Projectin (STURP:in) noin 40 tutkijaa selvittivät käärinliinan aitoutta vuonna 1978. Valitettavasti vain useat tutkimuskomitean jäsenet olivat jo ennen tutkimuksia päättäneet, että liina on aito. Näkemättä tutkimuskohdetta yksi STURP:in jäsen totesi vakuuttuneesti: ”Henkilökohtaisesti uskon sen olevan Kristuksen käärinliinan, ja uskon tähän astisen tieteellisen todistusaineiston tukevan tätä uskomusta.” Lisäksi kaikki tutkijat eivät olleet asiantuntijoita alueilla, joita he tutkivat. Tieteellisen kreationismin kaltainen pseudotiede, käärinliinatiede (engl. shroudology, shroud science), oli saanut alkunsa.
Torinon käärinliina esiteltiin tutkimusten jälkeenkin aitona. Kuvan väitettiin ilmaantuneen sen energian tuloksena, joka syntyi Jeesuksen herätessä kuolleista. Useat uskovaiset riemuitsivat vihdoinkin näyttäneensä kaikille epäileville tuomaksille. Toisaalta jopa jotkut STURP:in jäsenet kyseenalaistivat käärinliinan aitouden, eivätkä muutkaan skeptiset mielet hyväksyneet tämän uuden ”tieteenalan” tuloksia.
Kriitikoiden mielestä oli ihmeellistä, ettei käärinliinasta ole mainintaa Raamatussa, sillä olivathan opetuslapset kirjanneet useita väitettyjä ihmetekoja, joilla ei ollut näin suurta todistusarvoa. Huhujen ja rohkeiden väitteiden sijaan heidän olisi luullut riemuiten esittäneen materiaalista todistusaineistoa Jeesuksen jumalallisuudesta. Käärinliinasta, jossa ilmenisi ristiinnaulitun kokovartalokuva, ei ole mainintaa muissakaan lähteissä ennen vuotta 1353.
Torinon käärinliinan kuvan ominaisuudet eivät myöskään ole vakuuttaneet kriitikkoja. Ensinnäkin Raamatun mukaan juutalaiset käyttivät hautauksissa useita liinoja, eivät yhtä — toisin kuin keskiaikaisessa Euroopassa. Toiseksi miehen asento — kädet ristissä sukupuolielinten päällä — ei ole sama kuin mitä juutalaiset käyttivät hautauksissaan (kädet rinnan päällä). Kolmanneksi miehellä on parta, mikä olisi juutalaisen tavan mukaan ajettu pois. Neljänneksi mies on epätavallisen ”pitkulainen”. Hämmästyttävästi miehen muodot muistuttavat Ranskassa 1100-luvulla alkunsa saaneen goottilaisen tyylisuunnan maalauksia.
Viidenneksi juutalaiset olisivat pesseet ruumiin, mutta käsissä näkyy ”verijälkiä”. Kuudenneksi verijäljet ovat punaisia, kun veri yleensä kuivuessaan muuttuu ruskeaksi tai mustaksi. Seitsemänneksi verijäljet eivät ole verta vaan maalia. Kahdenneksi kuvan jälki on kyetty toistamaan tarkasti käyttämällä menetelmää, joka on tunnettu taiteilijoiden keskuudessa jo ennen 1300-lukua.
Yhdeksänneksi paaville raportoitiin jo vuonna 1389 ranskalaisen piispa Henri de Poitiersin tutkimuksista seuraavasti: ”Monet teologit ja muut viisaat ihmiset (kyseenalaistivat), että tämä voisi olla Herramme todellinen käärinliina, Pelastajamme muotokuva siihen painautuneena, koska pyhä Evankeliumi ei maininnut mitään tuollaisesta kuvasta, vaikka sen ollessa totta, olisi aivan epätodennäköistä, että pyhät evankelioijat olisivat poistaneet maininnat siitä, tai että asia olisi jäänyt salaiseksi tähän päivään saakka. Lopulta, tunnollisten tutkimusten jälkeen, hän (piispa Henri de Poitiers) sai selville petoksen ja kuinka väitetty käärinliina oli viekkaudella maalattu, maalaajana toimineen taiteilijan tunnustettua totuuden, että se oli inhimillinen taidonnäyte eikä ihmeen kautta tuotettu tai annettu.”
Pisteeksi i:n päälle vuonna 1989 Nature-lehdessä julkaistiin tulokset radioaktiivisuuden perusteella tehdyistä ajanmäärityskokeista. Kolme eri tutkimusryhmää sai samankaltaisia tutkimustuloksia: Torinon käärinliina on peräisin vuosilta 1260–1390, ei ajanlaskun alusta.
Kirjallisuutta: Damon ym. 1989; Feder 1996; McCrone 1982; Mueller 1982; Nickell 1989, 1998b, 1999; Schafersman 1982; Virtanen 1988a.