Tiedämme tietysti, että mainokset laihdutustuotteista, jotka polttavat rasvaa ja vähentävät ruokahalua sekä makeanhimoa, ovat valheellisia aivan kuin mainos stressiä vähentävästä tuotteesta, joka on ”tiivistetty hienoimmasta elämänenergian lähteestä maan päällä”. Mutta entä ilmoitus ravintotuotteesta, jonka väitetään antavan vaikkapa lisää energiaa tai tai vähentävän kuukautisoireita? Mistä tiedämme, mihin uskoa?
Ilmoitusten tarkoitus on tietysti myydä laihdutus- tai ravintotuotteita. Tuotteiden myyjiä voidaan kuitenkin harvoin pitää luotettavina tiedonlähteinä. Epäillen tulisi suhtautua myös terveydenhuollon ammattilaisten tai erilaisten terapeuttien markkinoimiin tuotteisiin; heidän tulisi myydä palveluita, ei tavaroita. Testit, jotka kertovat, mitä testaajan edustamaa tuotetta testattava tarvitsee, ovat merkki epäluotettavasta toiminnasta.
Yleensäkin laihdutus- ja ravintotuotteiden nauttimisen ylikorostaminen sen sijaan, että kehotettaisiin muuttamaan ruokailutottumuksia järkevämpään suuntaan, on huono neuvo. Moraalitonta on käyttää pelottelutaktiikkaa väittämällä esimerkiksi, että kaikki sairaudet johtuvat ravinteiden puutteesta. Lähempänä totuutta ollaan, kun sanotaan, että suuri osa sairauksista johtuu liiallisesta ravinnosta – liiasta määrästä kaloreita.
Erikoisten titteleiden käyttö on yksi varoitusmerkki harhaan johtavasta markkinoinnista – kuka tahansa voi nimittää itseään ”sertifioiduksi ravintokonsultiksi” tai ”ravinneasiantuntijaksi”. Tuotetta suosittelevien käyttäjien ”todistuksia” ei ole syytä ottaa huomioon, sillä vaikka ne olisivatkin vilpittömästi annettuja, ei niillä ole minkäännäköistä todistusarvoa. Vain tarkasti kontrolloiduilla tieteellisillä kokeilla on.
Jos joku väittää, että ”tämä ei ole huijausta”, älä usko häntä – huijarit hokevat tätä koko ajan. Jos he eivät valehtele, miksi heidän pitää vakuuttaa, etteivät he valehtele? Myös lauseeseen ”perustuu tieteellisiin tutkimuksiin” kannattaa suhtautua epäillen. Lukeeko aspiriinipaketin kyljessä näin? Sitä paitsi ”tieteellinen” on toivottoman laaja termi. Yritys voi viitata satoihin väitteitään tukeviin tutkimuksiin, mutta nuo tutkimukset saattavat olla jäljittämättömissä, vanhentuneita, väärin tulkittuja tai huonosti tehtyjä.
Väitteisiin, joita ei voi määritellä, ei kannata luottaa. Miten voidaan mitata teho tuotteelta, jonka väitetään puhdistavan tai elvyttävän kehon, tasapainottavan sen kemiaa ja tukevan elimien nuorenemista? Tuotteet, joiden väitetään parantavan useita eri sairauksia tai aikaansaavan nopeita, dramaattisia vaikutuksia, eivät ansaitse valistuneen kuluttajan huomiota saati rahoja.
Entä valistumattomat kuluttajat? Heitä voi suojella vain markkinointia valvomalla. Kuluttajavirasto julkaisi jo vuonna 1988 erinomaisen ohjeen laihdutusvalmisteiden markkinoinnista, jonka mukaan markkinoijan on pystyttävä osoittamaan esittämänsä väitteet tosiksi. Ohje koskee laihdutusvalmisteita, mutta sitä voi soveltaa hyvin myös muihin, esimerkiksi luontaistuotteisiin.
Ohjeessa mm. kerrotaan, että markkinatuomioistuin on päätöksessään 1983:2 katsonut viittaukset magneettisten rannerenkaiden sairauksia parantaviin vaikutuksiin sopimattomaksi markkinoinniksi, kun esitettyjä väitteitä rannerenkaan kipuja parantavista vaikutuksista ei ollut edes yritetty näyttää toteen. Aineiston hyväksyminen riittäväksi näytöksi edellyttää, että markkinointiväitteen tueksi esitetyt lausunnot on antanut tai tutkimuksen suorittanut tunnetusti ammatillisen pätevyyden omaava, riippumaton asiantuntija tai tutkimuslaitos. Taiwanilaisia hiirikokeita tai asiakkaiden kiitoskirjeitä ei kuluttaja-asiamies ole katsonut riittäväksi näytöksi erään laihdutusnesteen laihduttavasta vaikutuksesta.
Ongelman muodostaakin markkinoinnin valvonta. Kotiin tulvivaa ilmaispostia selaillessa huomaa helposti, ettei mikään ole vuosien saatossa muuttunut. Tarvitsemme paljon nopeampaa puuttumista harhaan johtavaan markkinointiin, uhkasakkoja ja jopa konkreettisia rangaistuksia.
Kuka ryhtyisi töihin?
Kirjoittaja Risto K. Järvinen on Skeptikko-lehden päätoimittaja.