Skepsiksen loppuvuoden ohjelma meni uusiksi, kun maassamme vieraillut maailman tunnetuin skeptikko James Randi lupautui luennoimaan yhdistyksen tilaisuudessa joulukuun alussa. Energisesti, karismaattisesti ja mukaantempaavasti esiintynyt 75-vuotias Randi nauratti yleisöään kymmeniä kertoja ja sai sen myös hiljentymään vakavien asioiden äärellä.
Täydelle salille Heurekassa puhunut Randi aloitti sanomalla, että skeptikkojen tehtävänä on kertoa ihmisille asioita, jotka heidän pitäisi jo muutenkin tietää.
– Skeptikkona vaadin todisteita – en kertomuksia – jotka tukevat esitettyjä teorioita, ideoita ja väitteitä.
Lähes koko ikänsä myös taikurina toiminut Randi kertoi esittävänsä ihmisille temppuja, huijaavansa heitä. Huijaaminen tapahtuu kahdella tavalla: siten että hän huijaa ihmisiä ja siten että ihmiset huijaavat itse itseään. Jälkimmäinen huijauksen muoto on Randin mielestä tärkeämpi.
– Te huijaatte itseänne koko ajan, viisaimmatkin teistä. Teette oletuksia erilaisista asioista. En nähnyt yhdenkään tätä luentoa kuulemaan tulleen tarkastavan tuoliansa ennen kuin istuutui. Te oletitte, että se kestää. Ja koska kukaan ei romahtanut tuolin läpi lattialle, olitte oikeassa.
Tällaisia oletuksia on Randin mukaan pakko tehdä koko ajan; muuten emme voisi elää.
– Jokaisessa kaupungissa, missä olen käynyt – esimerkiksi Helsingissä, Pekingissä ja Sydneyssä – on suunnilleen samanlaiset liikennemerkit. Punainen valo tarkoittaa kaikkialla maailmassa ”pysähdy”, vihreä tarkoittaa ”aja” ja keltainen ”aja kuin hullu”, Randi nauratti yleisöään.
Hän painotti, että suurin osa tekemistämme oletuksista ei ole tietoisia. Kun astumme suojatielle, emme kokeile sitä kengänkärjellämme kuin heikkoa jäätä. Oletamme automaattisesti, että suojatien pinta kestää ja ettemme vajoa kivetyksen läpi maan sisään. Tiedämme, ettei niin käy, koska meillä on kokemusta maailmasta.
– Tähän mennessä olen huijannut teitä jo kaksi kertaa. En oikeasti puhu tähän pöytämikrofoniin, johon luulette minun puhuvan. Se on pois päältä. Minulla on takissani toinen, liikuteltava mikrofoni. Minulla ei myöskään ole pienintäkään aavistusta, miltä te näytätte, sillä silmälaseissani ei ole linssejä. Te oletitte automaattisesti, että niissä on linssit.
– Miksi ihmeessä kukaan pitäisi pelkkiä kehyksiä? Randi kysyi ja vaihtoi linssilliset lasit päähänsä.
Randi kertoi olevansa harmissaan joissakin kulttuureissa esiintyvästä tieteellisen ajattelun puutteesta. Skandinaviaa ja Suomea hän kehui, varsinkin tieteellisen taustan omaavat nuoret olivat hämmästyttäneet häntä järkevyydellään. USA:ssa tilanne on surullinen: tieteellisen ymmärryksen taso on laskenut paljon siitä ajasta, kun hän oli ”vähän” aikaa sitten nuori.
– Saatte olla ylpeitä, että teillä on tällainen tiedekeskus Heureka, joka voi antaa nuorille tietoa ja myös herättää kiinnostuksen siihen, kuinka maailma todellisuudessa toimii.
Ihmiset eivät Randin mukaan usko huuhaahan, koska he ovat tyhmiä, vaan koska heille ei ole opetettu tieteellisen ajattelun perusteita. Hän muistutti, että tiede ei ole kummallisten näköisten valkotakkisten ihmisten puuhastelua savuavien koeputkien äärellä, vaan tiedon etsimistä ympärillämme olevasta maailmasta. Tiede ei ole tiedon löytämistä, vaan nimenomaan etsimistä. On hyvä, jos tietoa löytyy, mutta tieteen tulokset – päinvastoin kuin esimerkiksi uskonnolliset dogmit – voivat aina olla korjattavissa. Tiedon määrä lisääntyy koko ajan ja tieto tarkentuu.
– Löytämisestä puheen ollen: muutama vuosi sitten löytyi uusi asteroidi, ja se nimettiin minun mukaani, Randi sanoi ylpeänä.
Hän kertoi lähettänensä asiasta innostuneen viestin englantilaiselle tieteiskirjailija sir Arthur C. Clarkelle. Tämä oli vastannut lakonisesti, että toki kyseessä on upea asia; hän sai oman asteroidinsa jo kahdeksan vuotta sitten. Tästä suivaantuneena Randi oli tutkinut asiaa Internetistä ja saanut selville, että hänen asteroidinsa on isompi kuin Clarken. Kun hän viestitti tämän faktan Clarkelle, ei vastausta enää kuulunut.
Randi kertoi muutaman esimerkin asioista, joiden todenmukaisuutta kannattaa tarkastella toisenkin kerran.
– Ei tarvitse olla tiedemies ymmärtääkseen kuinka naurettavia esimerkiksi magneettikengät ovat. Niiden käyttämisen väitetään parantavan muun muassa hemoglobiinia, joka sisältää rautaa. Kengissä olevissa magneeteissa kerrotaan olevan maan luonnollinen magneettinen kenttä. Esitteessä väitetään myös, että maan magneettikenttä on ainoa asia, joka pitää ihmiset maan pinnalla ja estää heitä lentämästä avaruuteen.
– Naurettavia väitteitä! Ainoa hyöty kengissä olevista magneeteista on, että kun tarvitset paperiklemmaria, voit aina poimia sellaisen kengänpohjastasi. Minä en sellaisesta ilosta kuitenkaan 25 dollaria maksaisi.
Randi kertoi kuulleensa, että Suomessakin on ihmisiä, jotka väittävät omaavansa erilaisia esineitä puoleensa vetävän magneettisen kehon. Unkarissa käydessään Randin luokse oli saapunut nainen, joka halusi kuitata Randin paranormaalista ilmiöstä lupaamat miljoona dollaria, koska kolikot tarttuivat häneen otsaansa.
– Hän käytti kuparikolikoita. Kun ihmettelin, kuinka magneetti voi vetää kuparia puoleensa, kuului selitys, ”että magnetismi on vain mukavalta kuulostava termi, aivan kuin värähtely”.
Naisella oli kiiltävä ja rasvainen iho ja kolikot tarttuivatkin hyvin hänen otsaansa. Kun Randi ehdotti, että otsa pestäisiin vedellä ja saippualla, nainen ei suostunut, koska ”pesu tuhoaisi hänessä olevan salaperäisen sähköisyyden”.
– Keksin ongelmaan ratkaisun. Mukanani oli talkkipulveria, jota levitin naisen otsalle. Sen jälkeen yksikään kolikko ei tarttunut häneen.
Vastaavanlainen tapaus Randille sattui Etelä-Koreassa. Hän esiintyi televisio-ohjelmassa, jossa Kiinasta saapunut pekingiläinen mies väitti omaavansa magneettisen vartalon, joka vetää puoleensa posliinia. Hänen taakse päin kallistetussa paljaassa ylävartalossaan pysyi vessanpytyn yläosa hyvin – mutta ei enää talkin levittämisen jälkeen.
– Magnetismi ei näköjään toimi talkkijauhon läpi. Olenkohan tehnyt uuden tieteellisen keksinnön?
Miljoonan dollarin tavoittelijat ovat Randin mukaan yleensä surullisia tapauksia – yksinkertaisia ihmisiä, jotka todella uskovat omaavansa paranormaaleja kykyjä. Muuan mies saapui kerran Randin toimistoon tyhjä matkalaukku kädessään – se oli varattu mukaan lähtevää miljoonaa dollaria varten. Mies väitti kohdanneensa erämäässä ufon ja saaneensa siitä sellaista säteilyä, että hän edelleenkin hohtaa pimeässä. Randi kertoi poimineensa kadulta muutaman vapaaehtoisen ja panneensa heidät miehen kanssa pimeään huoneeseen. Vapaaehtoiset eivät olleet huomanneet minkäänlaista hehkua pimeässä. Mies oli sanonut palaavansa takaisin neljältä, koska ei ollut tuntenut itseään tarpeeksi vahvaksi hehkumaan. Hänestä ei sen jälkeen ole kuulunut mitään.
– Luokseni ei saavu ammattilaisia, vaan ainoastaan amatöörejä, jotka todella luulevat omaavansa joitakin erikoisia kykyjä.
Vaihtoehtolääkkeiden myyjät eivät tarvitse Randin miljoonaa, sillä he ansaitsevat miljoonia muutenkin. Heidän esittämiään väitteitä vastaan on kuitenkin tärkeää taistella. Esimerkiksi homeopatian ja homeopaattisten lääkkeiden perusteet ovat Randin mielestä täysin järjettömät.
Vaiheessa yksi homeopaatti tekee kokeen terveeksi toteamallaan ihmisellä (Kuinka hän tämän toteaa, on arvoitus. Pystytkö seisomaan? Pystyt. Selvä, olet siis terve). Homeopaatti antaa kyseiselle henkilölle ainetta x, ja katsoo mitä oireita aine hänelle aiheuttaa. (Naamasi muuttuu tulipunaiseksi, pääsi turpoaa ilmapalloksi, putoat maahan kahdenkymmenen minuutin välein kuolemantuskissa. Selvä.) Kun homeopaatin vastaanotolle sitten tulee potilas, joka kärsii tulipunaisesta naamasta sekä ilmapalloksi turpoavasta päästä ja joka putoaa maahan kahdenkymmenen minuutin välein kuolemantuskissa, homeopaatti määrää hänelle ainetta x, joka aiheutti vastaavanlaiset oireet terveelle ihmiselle. Mutta jotta asiasta tulisi vielä mielenkiintoisempaa, homeopaatti ei määrääkään kyseistä ainetta x, vaan ainetta, josta x on laimennettu kokonaan pois.
Randi laski, että jos ainetta on laimennettu 23 kertaa suhteessa 1/10, niin Avogadron lain mukaan alkuperäisestä aineesta on jäljellä ehkä yksi ainoa molekyyli. Mutta jos laimennuskertoja on 24, mahdollisuus edes yhden molekyylin olemassaoloon on enää 1/10. Homeopatiassa laimennussuhteet ovat usein välillä 30–50, joten mahdollisuus, että lopputuotteessa on mukana yhtään alkuperäistä ainetta x, on lähes olematon.
Esimerkkinä eräästä homeopaattisesta lääkkeestä Randi käytti mukanaan tuomaa luonnonmukaiseksi mainostettua unilääkettä.
– Termiä ”luonnonmukainen” käytetään usein huuhaa-tuotteiden markkinoimiseen. Linnunpaskakin on luonnonmukaista, mutta emme syö sitä. Emmekä kiviä. Tai arsenikkia.
Randi kertoi esittelleensä kyseistä homeopaattista unilääkettä USA:n kongressiedustajille, jotka halusivat tietää, mitä homeopatia on. Lääkettä tuli ohjeen mukaan ottaa kaksi pilleriä neljän tunnin välein. Yliannostustapauksissa kehotettiin soittamaan myrkytyskeskukseen. Randi sanoi syöneensä esitelmänsä yhteydessä kaksi purkkia, yhteensä 64 kapselia kyseistä tavaraa – eli 32-kertaisen yliannoksen. Vaikka kyseessä oli unilääke, hän oli pysynyt pirteänä koko esitelmänsä ajan ja sen jälkeenkin. Osa yleisöstä oli kyllä pilkkinyt esitelmän aikana.
– Minun olisi pitänyt syödä 16 uima-altaallista kyseisiä unipillereitä saadakseni edes yhden ainoan molekyylin alkuperäisestä aineesta, joka kaiken kukkuraksi on – kofeiini!
– Homeopatia ei toimi! Randi raivosi. – Paketissa lukee ”ei sivuvaikutuksia”, vaikka siinä pitäisi lukea ”ei mitään vaikutuksia”. Homeopatia on täyttä roskaa, mutta silti sillä ansaitaan suurin osa vaihtoehtolääkebisneksen rahoista.
Uskolla parantajia Randi kuvasi sydämettömäksi väeksi.
– He teeskentelevät parantavansa ihmisiä. Kuitenkin he ovat kiinnostuneita vain rahasta, eivät ihmisistä. He eivät koskaan seuraa mitä ”parannetuille” myöhemmin kuuluu, vaan jättävät heidät oman onnensa varaan. He sanovat aina, etten minä sinua parantanut vaan Jumala. Näin he voivat syyttää Jumalaa, jos epäonnistuvat.
Randi kertoi käyneensä ryhmineen erään kuuluisan pastorin istunnossa, valepuvuissa tietenkin. He olivat saapuneet paikalle kaksi tuntia ennen parannustilaisuuden alkua ja nähneet raihnaisen miehen kävelevän kivuliaasti sisään. Pastorin vaimo oli ottanut miehen sydämellisesti vastaan ja istuttanut hänet pyörätuoliin, jotta ”pastori tietää, kehen kiinnittää erityisen huomionsa”. Lisäksi pastorin vaimo oli antanut miehelle täytettäväksi lomakkeen, jossa oli kyselty nimeä, osoitetta, sairautta, lääkärin nimeä jne. Tästä, yhteisön lehden ilmaisnumeron postittamiseen muka tarkoitetusta lapusta, pastorin vaimo oli kirjannut tiedot ylös keltaiseen lappuun, joka oli laitettu pastorin Raamatun väliin. Parannustilaisuudessa pastori oli sitten tutkinut Raamattuaan ja osannut hämmästyttävällä tarkkuudella poimia kyseisen miehen yleisön joukosta – mystisesti hän oli tiennyt miehen nimen, osoitteen, sairauden, lääkärin nimen jne. Jeesuksen nimissä pastori poistanut sairauden miehestä. Hän oli kehottanut miestä nousemaan pyörätuolistaan. Mies oli noussut kivuliaasti, liikutuksen kyyneleet poskia pitkin valuen. Tarpeettomaksi käynyt pyörätuoli oli heitetty pois – ei kuitenkaan liian kovakouraisesti, koska se kuului pastorille. Pyörätuoleja Randi kertoi nähneensä peräti 30 tilaisuuden järjestäjien rekka-autossa ulkona. Tilaisuuden jälkeen Randi kertoi myös nähneensä hetkeä aikaisemmin ihmeparannetun miehen – aulassa, sairaankuljettajien ympäröiminä. Sairaankuljettajat olivat antaneet miehelle kipulääkkeitä ja taluttaneet hänet taksiin.
Randi myös näytti Johnny Carson show:ssa esitetyn videonauhan paljon kehittyneempää tekniikkaa käyttäneestä uskolla parantaneesta pastorista, joka ansaitsi vuodessa yli seitsemän miljoonaa dollaria. Hän oli saanut tietonsa yleisön joukossa olevista parannettavista Jumalalta – suoraan korvanappiinsa. Randi ryhmineen oli onnistunut skannaamaan kyseisen Jumalan äänen määrätyltä radiotaajuudelta. Jumala oli osoittautunut naiseksi. Jumalalla oli ollut samanlainen ääni kuin parantajan vaimolla.
– Ohjelman jälkeen kyseisen pastorin touhut loppuivat. Kolmen kuukauden kuluttua hän kuitenkin aloitti samanlaisen toiminnan, mutta eri tv-kanavalla.
Tekemiensä paljastuksien jälkeen Randi sai paljon kirjeitä ihmisiltä, jotka kiittivät huijarin paljastamisesta ja kertoivat antavansa rahansa nyt muualle – jollekin toiselle ihmeparantajalle.
– Ihmiset näköjään haluavat tehdä typeriä asioita. He haluavat menettää rahansa – se tekee heidät onnellisiksi, Randi ihmetteli.
James Randi kertoi kuulijoilleen, että maailmassa on paljon mysteereitä.
– Ihmeellistä on esimerkiksi se, kuinka Sophia Loren voi näyttää ikäisekseen niin hyvältä.
Randi myönsi, että hänellä on vilkas mielikuvitus. Joskus hän kuvittelee, että myöhään sateisena yönä, kun hän on lopettanut television katselun, joku koputtaa hänen ovelleen Floridassa. Kun hän avaa oven, siellä seisoo Sophia Loren, joka asuu noin 17 kilometrin päässä Randin asunnosta. Sophia sanoo surkeana: ”Minulla ei ole paikkaa, missä yöpyä.”
– Kyseessä on fantasia. Me tarvitsemme fantasioita. Ilman niitä ei ole runoutta, lauluja eikä kauneutta elämässämme.
Randi painotti, että fantasian ja todellisuuden välillä on olemassa raja. Ihmisen on tiedettävä, milloin hän ylittää sen. Mitään muuta Randi ei pyydä meitä tekemään kuin tuntemaan tämän rajan olemassa olon. Mielikuvitusmaailma ei ole totta, siellä ei voi asua. Monet luulevat että he voivat, mutta eivät he voi.
– Me emme tarvitse huuhaata. Minä olen käynyt Houstonissa ja koskettanut kiviä, jotka ihmiset ovat tuoneet kuusta. Se on todella jännittävää ja täysin todellista, ja paljon hienompaa kuin yksikään astrologien esittämä väite. Miettikää: me olemme käyneet kuussa. Vielä jonakin päivänä me menemme tähtiin. Magiikka ja kauneus ovat meissä itsessämme, ihmislajissamme.
– Minä olen jatkuvasti kosketuksissa ihmisten kanssa, jotka eivät elä tässä maailmassa. Toivottavasti te pysytte tässä maailmassa ja saatte mahdollisimman monen muunkin pysymään.
Kirjoittaja Risto K. Järvinen on Skeptikko-lehden päätoimittaja.
