Skepsiksen puheenjohtaja, tietotekniikan insinööri Pertti Laine kertoo, että WLAN toimii radioaalloilla, joka on samanlaista sähkömagneettista säteilyä, kuten yleisradiolähetykset tai GSM-puhelimien lähetykset.
Käytettävät taajuudet riippuvat käyttötarkoituksesta. Esimerkiksi mikroaaltouuni toimii lähellä taajuusaluetta, jota käytetään myös WLAN:issa eli noin 2,4 GHz:n taajuudella. WLAN-laitteiden lähetysteho on kuitenkin enintään 100 mW (milliwattia), kun taas mikroaaltouunin lähetysteho uunin sisällä on tyypillisesti 1000 W, jolla vesi saadaan nopeasti kuumenemaan.
– Ainoa keino havaita WLAN:in lähettämä säteily on tuntea se lämpönä. Ihmisen solut eivät pysty aistimaan radiolähetystä muulla tavalla kuin mahdollisena lämpövaikutuksena siinä tapauksessa, että käytetty teho on riittävän suuri – tai suoraan antennista saatuna suurtaajuisena sähköiskuna. Vaikka WLAN-antennia koskettaisi kädellä, siitä lähtevä teho on Laineen mukaan niin pieni, ettei sitä lainkaan tunne. WLAN-säteilyn tunteminen olisi siten paranormaali ilmiö.
– Niin kutsutuille sähköyliherkille ihmisille on tehty kokeita, joiden perusteella voidaan katsoa, etteivät he havaitse pelkkien tuntemusten perusteella onko sähkölaite päällä tai ei. Olisi helppo selvittää, eroaisiko koehenkilön saama tulos lainkaan sattumasta.
Professori Leena Korpinen Tampereen teknillisen yliopiston TTY:n sähkötekniikka ja terveys -laboratoriosta toteaa, että sinällään se, ovatko kentät tai säteily aistittavissa vai eivät, ei välttämättä anna tietoa niiden haitallisuudesta ihmiselle ainakaan pitkällä aikavälillä. Vaikka WLAN-aallot ovat aivan tavallisia radioaaltoja ja niin heikkoja, ettei lämpövaikutus tunnu, ei mikään tieteellinen tutkimus toisaalta viittaa siihen, että kenttiä ei voida aistia jonkun muun ”paranormaalin” mekanismin kautta.
– Aistimukset ovat todellisia, mutta ne syntyvät omissa aivoissa ilman ulkopuolelta tulevaa aistiärsykettä.
Aistimus syntyy mahdollisesti siksi, koska on kuultu ja toisilta opittu uskomaan, että uusi tekniikka on tuottanut ympäristöömme joka puolelta tulevia pahaenteisiä aaltoja. Sitä, miten nämä uskomukset syntyvät ja mihin laajempaan kulttuuriseen ilmiöön ne liittyvät, voisi Korpisen mukaan tutkia enemmän.
Risto K. Järvinen
