Metsässä on viihtyisä aukio, jossa kasvaa poikkeuksellisen kaunis ja tasainen sammalkenttä. Paikka on erityisesti mietiskelijöiden suosiossa kauneutensa ja rauhallisuutensa vuoksi.
Eräänä päivänä paikalle saapuu, kuten niin usein aiemminkin, erään tunnustuksellisen uskonnon kannattaja.
Aukion reunaan on ilmestynyt kuoppa keskelle kauniita sammalmättäitä. Kuopan pohjalla on selkeät uramuodostelmat, joiden voi etäisesti ajatella muistuttavan rystysen jälkiä, varsinkin kun niitä on viisi. Puiden läpi siilautuva auringonvalo valaisee kuopan niin, että se näyttää hohtavan hämärässä metsässä.
Uskonhenkilö hetken kuoppaa katseltuaan tekee tulkinnan, että jumalan nyrkki on tehnyt kyseisen jäljen. Hän menee innoissaan kertomaan uskonveljilleen näkemästään, ja kuoppaa tulee tarkastelemaan yhä enemmän ja enemmän ihmisiä, jotka yhtyvät näkemykseen. Todellakin, se on suuren nyrkin aikaansaama! Kuopasta ja sen tarkoituksesta tehdään tulkinta, että se on merkki jumalan pahantuulisuudesta, ja tämä tulkinta alkaa saada lisää kannattajia, joista muodostuu nopeasti oma yhteisönsä. Jumalan vihaa pelkäävät uskovaiset järjestävät rukouspiirejä ja julistavat paikan pyhäksi.
Kuinkas ollakaan, myös paikalliset ufoharrastajat kiinnostuvat kuopasta ja käyvät tutkimassa sitä. Uusi teoria syntyy. Jäljen on jättänyt maassa vieraillut lentävä lautanen! Todisteeksi näytetään valokuvia ufoiksi oletetuista laitteista. Niiden alapinnalla voidaan hyvällä mielikuvituksella ajatella olevan jotakin, joka voisi jättää maahan kyseisen jäljen, tämä tulkitaan laskutelineeksi.
Uskovaiset tyrmäävät tämän teorian toteamalla, että valokuvasta voi päätellä, että laskutelineitä on neljä, kun jälkiä on vain yksi. Näinollen jumalan nyrkkiteoria on vahvempi.
Tähän ufotutkijat toteavat, että kun nyrkillä painetaan hiekkaan, jää uria vain neljä, vaikka sormia on viisi. Onko siis jumalalla kuusi sormea? Sitä paitsi laskeutunut ufo ei maan suhteellisen heikossa painovoimakentässä tarvinnut kaikkia laskutelineitään. Samanlainen painauma oli löydetty yöllisen valoilmiön jälkeen Kuramurun kylän läheltä Ulan Hubarista vuonna 1968 syyskuun 15 päivänä. Tämä todisti vankkumattomasti, että kyseessä on muukalaisten vierailu.
Ufotutkijat tuovat paikalle erilaisia mittalaitteita, ja tekevät muutaman merkittävän havainnon. Paikalle johtaa kaksi samansuuntaista noin 1,5 metrin etäisyydellä olevaa tallautunutta uraa, jotka johtavat läheiselle tielle. Urat ovat hentoja ja paikalla jatkuvasti tapahtuvan liikkumisen seurauksena sotkeutuneet, mutta kuitenkin havaittavissa: painautumia, katkenneita oksia ja ruohoja. Lisäksi metallinpaljastin löytää kuopan viereltä kartiomaisen, hieman litistyneen kappaleen. Lähistöltä löytyy pieni pala ohutta muovitettua metallikalvoa, jonka arvellaan olevan osa lentävän lautasen suojarakennetta.
Nyrkkiteorian kannattajat painelevat hiekka hiekkalaatikkoon nyrkinjälkiä ja pohtivat sitä tosiasiaa, että jälkiä ei jää kuin neljä. Yksi kokeilijoista saa peukaloaan väänneltyään aikaiseksi viisi jälkeä, mutta ufotutkijat (ja muutkin) toteavat, että jälki ei ole samanlainen kuin montussa. Eipä aikaakaan, kun eräs saarnamies keksii, että jälkiä on viisi epäuskovaisten harhauttamiseksi. Vain ne, jotka todella uskovat, voivat ymmärtää kuopan ja sen sanoman merkityksen. Tämä ajatusmalli saa heti kannatusta, todistaahan se, että uskovaiset ovat valittuja ja paremmalla ymmärryksellä siunattuja.
Ufotutkijat jatkavat mittauksiaan, ja esittävät teorianaan, että alus on jättänyt maahan tiedustelulaitteen, joka on mahdollisesti muodostunut kahdesta 1,5 m halkaisijaltaan olevasta kiekosta sekä niitä yhdistävästä runko-osasta. Piirustuskin on jo laadittu, se muistuttaa jojoa, jossa keskellä on iso nippu sotkeentunutta narua. Tämä laite on tielle mennessään muodostanut havaitut urat. Metallikalvolöydöksen perusteella todetaan, että se on metallinsininen ja siinä on kapeita punaisia raitoja. Ufotutkijat alkavat haravoida lähiympäristöä löytääkseen laitteen.
Paikalle sattuu poikkeamaan myös eräs paikallinen, joka hetkisen kuoppaa katseltuaan toteaa, että sehän näyttää kaivinkoneen kaivujäljeltä, ja urat voisivat olla koneen jäljet kun se on tullut paikalle ja lähtenyt pois. Hetken hiljaisuuden jälkeen alkaa vastalauseiden myrsky. Miksi olisi kaivettu keskelle metsää matala monttu? Missä on kuopasta nostettu maa-aines? Kerrankin sekä ufotutkijat että uskovaiset ovat samalla puolella, uutta ulkoista uhkaa vastaan. Paikalle tulee pari muutakin, jotka toteavat, että kaivinkoneen tekemähän löydös on.
Löytynyttä metallikappaletta ei voida tarkastella, se on erään ufotutkijan laboratoriossa säteilymittauksissa. Skeptikot arvelevat, että se voisi olla koneenosa, joka on syystä tai toisesta irronnut. Uskovaiset hiljenevät. Kuitenkaan ufotutkijat eivät hellitä. Kauhasta jäisi terävä jälki, nyt sivut ovat pyöreät. Skeptikot eivät pysty eivätkä ehkä jaksa vastata esitettyihin kysymyksiin, vaan poistuvat paikalta päätään pyöritellen.
Uskonnollisessa yhteisössä on puhjennut kriisi. Kaivinkoneurakoitsijana toiminut ja jonkinlaista arvovaltaa omaava yhteisön henkilö toteaa, että kyllä, tällaiset jäljet olisi voineet syntyä kaivinkoneella. Hetken epätietoisuuden jälkeen tehdään jälleen uusi tulkinta: Jumala on painanut rystysenjäljet sellaisiksi, että ne näyttävät ikään kuin kaivinkoneen tekemiltä. Jälleen syynä on epäuskoisten harhauttaminen, ja vain siunattujen on mahdollista nähdä kätketty totuus.
Paikallinen maanomistaja on jo jonkin aikaa hämmästellyt, että mitä porukkaa hänen maillaan oikein lappaa jatkuvasti. Hän ilmestyy paikalle ja löytää viisi uskovaista rukoilemassa montun reunalla sekä kaksi ufotutkijaa konttaamassa ruohikossa. Tilanteen kruunaa paikallis- TV:n uutisryhmä, joka on parhaillaan haastattelemassa uskovaisten ja ufotutkijoiden edustajia, jotka melko kiivaasti keskustelevat näkemyksistään.
Minuutin tilannetta ällistyneenä seurattuaan mies kävelee TV-porukan luokse, lähinnä siksi, että he nopeasti katsottuna vaikuttavat selväjärkisimmilta paikallaolijoista. Hieman empien hän kertoo olevansa maanomistaja, ja tiedustelee, että mitähän täällä oikein tapahtuu. Sekä ufotutkijat että uskovaisten edustajat näyttävät kuoppaa ja kertovat nopeasti oman näkemyksensä tilanteesta. Ennen kuin tyrmistynyt maanomistaja ehtii kommentoida asiaa, vaativat sekä ufotutkijat että uskovaiset paikan eristämistä ja suojelua. Saatuaan sitten aikanaan suunvuoron, maanomistaja kertoo, että hän on käynyt nostamassa paikalta sileää ja kaunista sammalta vaimonsa puutarhan koristeeksi.
Nostotyöhön sopi parhaiten laakea ojankaivuuseen käytetty kauha, jolla sai turvemöykyt ohuiksi ja mahdollisimman leveiksi. Metallikappale saattaisi olla kauhasta irronnut hammas. Metallikalvo paljastuu maanomistajan jättämäksi karamellipaperiksi, maanomistaja näyttää koko pussillisen kyseisiä makeisia ja tarjoaa niitä läsnäolijoille. TV-ryhmä ottaa mielellään, kiitos, muut eivät.
Maanomistaja ja ufotutkija ajavat hakemaan metalliesinettä ufotutkijan laboratoriosta. Tämän jälkeen uskovaiset, ufotutkijat sekä TVryhmä ajavat maanomistajan tilalle, jossa todetaan, että kyllä vain, hammas on aivan samanlainen kuin kolme muuta. Tosin kauha on hieman kolhiintunut ja likainen, joten hammasta ei saada siltä istumalta paikalleen, vaan tarvitaan työkaluja ja lieviä voimatoimia.
Uskovaiset tarkentavat jälleen tulkintaansa: Jumala on lähettänyt maanomistajan tekemään merkit metsään, merkiksi ja tunnukseksi niiden nähdä, jotka uskovat. 150 vuoden päästä näistä tapahtumista on olemassa Pyhän Nyrkin veljeskunta, josta ei tiedetä kovin paljoa, mutta siellä kuulemma muistetaan jumalan lähettämää vihan merkkiä ja harjoitetaan itsekuritusta.
Ufotutkijat julkaisevat kovaäänisesti käsityksensä, että hallitus haluaa salata humanoidien vierailun planeetalla. Salainen palvelu on pakottanut maanomistajan väittämään, että hän olisi kuopan aiheuttaja. Todisteena tästä esitetään mm. se tosiseikka, että löydetty kauhan hammas ei sopinut kuin pitkien muutostöiden jälkeen paikalleen, joten se ei ollutkaan kyseisestä kauhasta. Lisäksi pihalle siirretyksi väitetty sammal oli eri väristä kuin metsässä ollut. Tätä ei kuitenkaan voitu todentaa, koska maassa oli lunta, mutta kaikkien ufotutkijoiden muistikuvat olivat yhtenevät. Tapauksen yhteydessä Puolustusvoimat on kaapannut vierailijoiden tutkimuslaitteen, joka on täynnä ihmisille vierasta teknologiaa, ja tätä teknologiaa hallitus haluaa hyödyntää toisinajattelijoiden valvonnassa ja vakoilussa. Laitetta säilytetään piilossa nk. alue 42:lla. Varmimpana vakuutena salaliitosta esitetään vielä todisteena, että paikalla ollut TV-ryhmä kuvasi materiaalia, mutta sitä ei julkaistu, eikä edes löydy enää mistään. Nauhojen päälle oli muka otettu materiaalia lasten kesäjuhlista, joka kyllä julkaistiin.
Aisopoksen Koira