Leo Näreaho: ”Idea Älykkäästä
suunnittelijasta on umpikuja.”
Leo Näreaho toimii uskonnonfilosofian dosenttina Helsingin yliopistossa. Hän totesi kommenttipuheenvuoronsa aluksi, että Puolimatkan esitykseen oli ympätty niin valtavasti erilaisia käsitteitä ja väitteitä, historiaa ja filosofiaa, että kaikkiin niihin on mahdotonta ottaa kantaa.
Näreahon mukaan Puolimatkan antama kuva siitä, että modernin tieteen synty olisi ollut suoraa seurausta teistisen kristinuskon oletuksista ja maailmankuvasta, on valheellinen.
– Asiaan vaikutti myös valtava määrä muita erilaisia institutionaalisia ja vastaavia ehtoja.
Näreaho kertoi, että rationaalinen ajattelu itse asiassa syntyi uskonnosta irrallisena jo antiikin Kreikassa; myös intialaisilla esiintyi uskonnosta erillistä filosofiaa. Kristinuskolla saattaa olla tieteen kehityksessä jonkinlainen osuus, mutta on kummallista väittää, että tiede olisi automaattisesti syntynyt teistiseltä pohjalta, koska Newton ja kumppanit uskoivat Jumalaan. Sillä, että jokin syntyi joidenkin ehtojen vallitessa, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, millaiseksi tämä jokin kehittyi.
– Kepler oli astrologi. Miksemme ota astrologiaa perususkomukseksemme? Näreaho kysyi.
Vanhempi rouva yleisön joukosta vastasi: – Kyseessä ei ollut mikään nykyaikainen astrologia. Se oli Keplerin astrologia!
Näreaho: – Minkä takia uskontoa sitten täytyy pitää nykyaikaisena ajattelumuotona? Jos tiede syntyi teistisen uskon ajattelun seurauksena, miksei niin tapahtunut islam-uskonnossa? Miksei islamin piirissä syntynyt tieteellistä ajattelua? Ei uskonto ole ainakaan riittävä ehto tieteellisen ajattelun synnylle. Täytyy olla muitakin ehtoja.
Vanhempi rouva: – Sehän on ihan eri uskonto!
Näreaho: - Puhuttiin nimenomaan teistisistä uskonnoista. Itse asiassa islam on vielä teistisempi kuin kristinusko, koska siinä ei ole kolminaisuusoppia.
Vanhempi rouva poistui tuohtuneena salista.
Yksi asia, mitä Näreaho jäi Puolimatkan esityksestä kaipaamaan, oli naturalismin erottelu metafyysiseen naturalismiin (joka sitoutuu materialismiin) ja metodologiseen naturalismiin (jossa seurataan tieteen tuloksia, johtivat ne mihin johtivat, ehkä jopa ristiriitaan materialistisen oletuksen kanssa). Nyt Puolimatka käytti sanoja naturalismi ja materialismi rinnakkaisina termeinä.
– Jos tutkijalla on naturalistinen tieteen tekemisen asenne, joka lähtee liikkeelle tieteen menetelmistä, on hänen mahdollista jättää tiettyjä asioita avoimeksi, kuten kysymys Jumalan olemassaolosta.
Naturalismin määritteleminen uskonnoksi ei ollut Näreahon mielestä reilua. Siinä oli havaittavissa perinteistä, kreationisteilta tuttua yritystä vetää tieteellisnaturalistista ajattelua metafysiikan tasolle. Ajatuksena on, että jos voidaan osoittaa kaiken tieteellisen ajattelun pohjana olevan jonkinlainen metafysiikka, voidaan silloin esimerkiksi evoluutioteorian rinnalle laittaa jokin toinen metafyysinen kuvio, esimerkiksi älykkään suunnittelun teoria.
– Tämäkään ei tunnu reilulta.
Näreaho ihmetteli myös Puolimatkan väitettä, että teismi muka toisi avoimuuden tieteelliseen keskusteluun tai tutkimuksen kenttään. Mitä tämä konkreettisesti tarkoittaisi? Mitä konkreettista teistinen perususkomus esimerkiksi biologian tasolla tieteeseen toisi? Mitä konkreettisia metodeja, selitysteorioita, selitysmekanismeja? Mikä on se konkreettinen mekanismi, jonka tämä teistinen perususkomuspaketti on viime vuosina tuonut tieteeseen?
– Viimeiseksi on tarjottu älykästä suunnittelua. Se on umpikuja. Mitä tarkoittaa suunnittelija? Kuka? Mitä? Missä? Milloin? Miten se määritellään? Joukko jotain henkiä jossakin? Jumala?
Näreaho kysyi, miksi meidän pitäisi ottaa juuri kristillinen Jumala perususkomukseksemme. Miksei suuri kurpitsa? Miksei joku muu? Mihin tällainen vaatimus perustuu? Perusteluja täytyy olla hiukan enemmän.
– Täytyy muistaa, että uskontoja on monenlaisia. Meillä on panteistisia näkemyksiä maailmasta. Missä ne ovat? Miksi ne eivät ole perususkomuksia? Mitä niistä seuraa tieteen suhteen?
Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija, FT Kimmo Ketola korosti omassa kommenttipuheenvuorossaan, ettei ole teologi vaan uskontotieteilijä, joka pyrkii tutkimaan uskontoja empiirisesti, metodologisen naturalismin olettamusten pohjalta.
Puolimatkan esityksestä ja kirjasta ”Usko, tiede ja evoluutio” hahmottuu Ketolan mukaan selkeästi asetelma, jossa meillä on vain kaksi vaihtoehtoa, jotka seuraavat perususkomuksista: ateismi, jossa Jumalaa koskevalla tiedolla ei ole merkitystä tieteen kannalta ja teismi, jonka mukaan Jumalaa koskevan tiedon sulkeminen tieteen ulkopuolelle estää meitä löytämästä totuutta.
– Minun mielestäni on täysin mahdollista olla teisti ja uskoa samalla, että Jumalaa ei saa sotkea tieteelliseen argumentaatioon.
Puolimatkan argumentaatiossa tukeudutaan Ketolan mukaan hyvin vahvasti naturalististen tieteentekijöiden argumentteihin ja toisaalta myös filosofien argumentteihin. Koko teologinen perinne puuttuu kokonaan. Meillä on iso rivi eurooppalaisia ajattelijoita, jotka kannattavat näkemystä, että vaikka Jumala on olemassa ja vaikka se voi motivoida tieteen tekemistä, niin itse tieteelliseen argumentaatioon Jumalaa ei saa tuoda mukaan.
Luterilaisuuteen ylipäätään on kuulunut perinteisesti hyvin vahva reviiriajattelu uskon ja järjen suhteesta. Luther puolusti väitöskirjassaan ajattelua, että järjellä tulee olla määräävä asema luonnollisen elämän alueella – politiikassa, oikeudessa ja tieteessä – mutta hengellisiin asioihin sitä ei saisi sotkea, niissä pitää luottaa Jumalaan.
– En ymmärrä, miksi Puolimatka ei tuonut tämän tyyppistä perinnettä lainkaan esiin.
Kun Puolimatka nyt pyrkii tuomaan Jumalaa tieteeseen, silloin mennään Ketolan mielestä uskonnollisesti ja teologisesti ohuille jäille luterilaisen perinteen mukaan.
Samoin kun filosofia ei saa tunkeutua väärällä tavalla teologian alueelle, niin teologia ei saa alkaa määrätä joidenkin yksittäisten tieteenalojen tuloksia. Kuka tahansa moderni teologi on asiasta Ketolan mukaan samaa mieltä.
– Vain silloin, kun erilaiset tieteenalat tiedostavat kukin omat rajoituksensa ja rajansa, näiden eri tietämysten alueiden keskinäinen vuorovaikutus on hedelmällistä ja mahdollista.
Ketola kertoi käyneensä monissa seminaareissa, joissa on ollut ihmisiä teologisista tiedekunnista, sosiologian opiskelijoita ja buddhalaisen, hindulaisen tai islamilaisen vakaumuksen omaavia opiskelijoita. Erilaisista uskonnollisista lähtökohdista olevat ihmiset tulevat saman pöydän ääreen ja he kaikki pystyvät keskustelemaan keskenään, koska jokainen noudattaa tieteelliseen argumentaation pelisääntöjä.
– Tähän pitäisi pyrkiä eikä siihen, että meillä on naturalistien lahkot, kristittyjen lahkot ja feministien lahkot, jotka kaikki tekevät omaa tiedettään. Kukaan ei keskustele keskenään, koska kaikilla on oikeus luottaa omiin perususkomuksiinsa. Tämä ei johda mihinkään.
Puolimatkan mukaan tiede on ainoa tie totuuteen ja jotta päästäisiin totuuteen, Jumala pitää ottaa mukaan. Mieluummin Ketola näkisi niin, että tiedettä tehdään tieteellisten metodien mukaisesti kurinalaisesti noudattaen siihen kuuluvia argumentaation sääntöjä, mutta kun työ on tehty, sen merkityksestä ja tuloksista voidaan esittää laajempia maailmankatsomuksellisia, metafyysisiä kysymyksiä.
Puolimatkan teesien mukaan teologiset ja uskonnolliset kannanotot ovat kaiken tieteellisen käsitteen ja teorianmuodostuksen taustalla. Koska kaikessa tieteessä näkyy perususkomusten vaikutus, voidaan Puolimatkan mielestä hyvällä omallatunnolla yrittää kehittää teistisen tai kristillisen realismin tiedeparadigma.
– Ajatus siitä, että tieteen tekemisen taustalla vaikuttavat jotkin perususkomukset, voidaan ymmärtää kahdella tavalla. Se voidaan ymmärtää oikein ja se voidaan helposti ymmärtää väärin.
Ketola kertoi esimerkin Darwinista. Kun tämä lähti tutkimusmatkalleen Beaglella, hän oli älykkään suunnittelun kannattaja. Darwinin havaintojen tekoa matkalla ohjasi siis hänen omaksumansa ajattelutapa. Se ei kuitenkaan määrännyt hänen johtopäätöksiään, koska Darwin tiesi, miten tiedettä tehdään käytännössä. Toisin kuin monet nykyiset älykkään suunnittelun kannattajat, Darwin pani teorian koetukselle. Hän tarkkaili asioita, jotka näyttivät tukevan teoriaa tai jotka saattaisivat sen haastaa.
Näin ajateltuna ei Ketolan mukaan ole mitään väärää siinä, että meillä on jokin maailmankuva tai joukko perususkomuksia, jotka ohjaavat tieteen tekemistämme tai havaintojamme. Kaikesta huolimatta tieteen menetelmä on autonominen. On olemassa tiettyjä käytänteitä, jotka takaavat sen, että perususkomuksemme eivät määrää johtopäätöksiä. Tieteeseen kuuluu lukuisia mekanismeja, jotka pyrkivät poistamaan kaikille ominaisen yleisinhimillisen taipumuksen etsiä maailmasta asioita, jotka tukevat perususkomuksiamme.
– Naturalistit tekevät näin, teistit tekevät näin, kaikki tekevät näin.
Tieteen tulee olla julkista, eli kun esitetään argumentteja, niiden tulee perustua sellaiseen aineistoon, joka on julkisesti muidenkin saatavilla ja käytettävissä. Tieteen tulee perustua argumentteihin, jotka kuka tahansa voi arvioida. Tällä tavalla suljetaan pois auktoriteettiin tai inhimilliseen kokemukseen vetoaminen sekä lukuisia muita asioita ja tieteestä tulee itseään korjaavaa.
Ketola muistutti, että tiedettä on aina, lukemattomia kertoja, pyritty enemmän tai vähemmän onnistuneesti valjastamaan erilaisten ideologioiden palvelukseen. Darvinismi on tästä loistava esimerkki. Sitä on käytetty kaiken maailman eugenististen yhteiskuntapoliittisten ohjelmien, sosiaalidarvinistien teorioiden ja milloin minkä asioiden ajamiseen. Viimeksi sitä on käytetty tietynlaisen ateistisen filosofian puolustamiseen. Tieteellisiä teorioita, jotka näyttävät menestyksellisiltä ja onnistuneilta, käytetään usein omien maailmankuvien puolustamiseen.
Kun tieteeseen tuodaan oma agenda mukaan, kun annetaan lupa sille, että nyt tieteen tekemistämme ohjaavat nämä kauniit ja ihanat, ideologiset premissit, mennään yleensä metsään. Loistavin esimerkki tämän tyyppisestä toiminnasta on venäläinen biologi Trofim Denisovits Lysenko, joka hallitsi neuvostoliittolaista biologiaa melkein 30 vuotta. Koska hän oli neuvostoideologian kannattaja, hänen perususkomuksiaan oli, että luontoa ja ihmistä voidaan muuttaa ilman mitään geneettisiä rajoitteita. Hän kehitti täysin kelvottomia maataloustuotannon menetelmiä ja teorioita.
– En tiedä kuinka Venäjällä kävi, mutta kun Lysenkon teorioita otettiin käyttöön Kiinassa Mao Tsetungin aikana, eräiden arvioiden mukaan 30–40 miljoonaa ihmistä kuoli nälkään. Ei siis ole pikku juttu, jos annamme itsellemme luvan tehdä ideologisesti värittynyttä tai motivoitunutta tiedettä.
Risto K. Järvinen
