Nuori lukija saa omistuskirjoituksen hankkimaansa
Enqvistin kirjaan Skepsiksen huhtikuun luennon ja
Sokrates-palkinnon luovuttamisen jälkeen.
Skeptikko-lehti haastatteli Skepsiksen Sokrates-palkinnon huhtikuussa pokannutta Kari Enqvistiä.
Onneksi olkoon Skepsiksen Sokratespalkinnosta! Aluksi klassinen kysymys: Miltä nyt tuntuu?
- Hyvältä, tietenkin. Kunniakirja on työhuoneessani arkistokaapin päällä, ja tunnen sen velvoittavan poltteen niskassani aina tietokoneen edessä istuessani.
Mitä mieltä entisenä varapuheenjohtajana ja nykyisenä tieteellisen neuvottelukunnan jäsenenä olet Skepsiksen nykytilasta?
- Minulle Skepsis näyttäytyy sekä virkeänä että elinvoimaisena. Skepsiksen keskustelufoorumi on erinomainen väylä kriittiseen ajatteluun; miettikääpä kuinka suuren aukon sen puuttuminen jättäisi suomalaiseen mielenmaisemaan! Youtuben ja podcastien myötä Skepsis seuraa nyt hyvin aikaansa.
- Minusta on myös hyvä, että Skepsis on karistanut harteiltaan alkuvuosien korostetun akateemisuuden. Skepsiksen imagon kannalta on suotavaa, että se mielletään ”tavallisten” mutta kriittisesti ajattelevien kansalaisten yhdistykseksi pikemmin kuin akateemiseksi herraseuraksi, joka pyrkii sanelemaan kulloinkin vallitsevan totuuden.
- Ja apropos herrat: olisi mukavaa, jos jossakin vaiheessa myös nainen voisi nousta Skepsiksen puheenjohtajaksi tai varapuheenjohtajaksi. Ehkä tässä olisi aktiivisemman rekrytoinnin paikka.
Osallistuit viime lokakuussa keskustelutilaisuuteen ”Johtaako tiede ateismiin”, jossa pesit kreationistiprofessori Tapio Puolimatkan kuusi-nolla. Uudessa kirjassaan ”Tiedekeskustelun avoimuuskoe” Puolimatka käyttää kymmeniä sivuja, joissa hän jälkiviisaasti esittää keskustelustanne viimeisen sanan. Oletko lukenut kirjan? Oletko katunut osallistumistasi keskusteluun?
- Luulen että kyseisen keskustelun lopputulos ei ole täysin invariantti vaan uskonnollisesta koordinaatistosta katsottuna saattaa olla jopa vastakkainen.
- Olen nähnyt kirjan, mutten lukenut sitä. Jos luppoaikaa löytyy, voin ehkä lukeakin. En kadu keskustelua, vaikka tietysti usein varoitellaan antautumasta puheisiin esim. kreationistien kanssa, jotka näin vain saavat turhaa legitimiteettiä puheilleen. En itsekään ryhtyisi keskustelemaan kreationistista kosmologiaa kannattavan maallikon kanssa, mutta koska Puolimatka on professori, hänellä tavallaan jo on akateeminen legitimiteetti.
- Minusta on kyllä tärkeää, että pyrimme pitämään esillä kriittistä ajattelua emmekä antaudu liian helposti,sillä meneillään on eräänlainen kamppailu ihmisten maailmankatsomuksesta.
Tulisitko uskoon, jos Jumala tai poikansa Jeesus ilmestyisi Kauppatorille ja tekisi todellisia ihmeitä: muuttaisi veden viiniksi ilman hiivaa ja sokeria?
- Kuvittelen, että uskonnottomuus sisältää myös elementtejä, jotka ovat vakuuttelun tuolla puolen. Evidenssi näyttelee uskonnottomassa maailmankuvassa varmastikin suurempaa roolia kuin uskonnollisessa, mutta silti on vaikea kuvitella evidenssiä, jonka painon alla uskonnoton automaattisesti muuttuu uskonnolliseksi (se, että näin joskus tapahtuu, johtunee pikemmin tunnekokemuksesta).
- Ainahan voi näet epäillä: mistä tiedän, että torilla vettä viiniksi muuttava kaveri todella on Jeesus? Kenties kyseessä on vain jonkin kosmisen superrodun keppostelija, joka on päättänyt torjua ikävystymistä höynäyttämällä ihmiskuntaa.
Tässä lehdessä on arvostelu uusimmasta kirjastasi ”Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat”, jossa mm. pohdit elämän tarkoitusta. Voisitko lopuksi kertoa elämän tarkoituksen yhdessä lauseessa? Tai kahdessa? Tai kolmessa?
- Monty Pythonin ”Meaning of Life” kiteytti loppumetreillään elämän tarkoituksen tyyliin ”vältä rasvaista ruokaa ja lue silloin tällöin hyvä kirja”. Luulen kuitenkin, ettei elämällä ole mitään erityistä tarkoitusta. Tämä on sikäli vapauttava ajatus, että silloin voimme itse rakentaa elämillemme tarkoituksen.
Risto K. Järvinen
