Kirjani Elämää maailmankaikkeudessa? vaikutti luultavasti osaltaan siihen, että minut houkuteltiin mukaan uuteen suureen hankkeeseen, jonka tarkoituksena oli tieteen kansantajuistaminen, tällä kertaa television välityksellä. Kyseessä oli suomalais-ruotsalainen yhteistyö, jonka lähtökohtana oli erittäin suosittu ruotsalainen televisio-ohjelma Fråga Lund.

Ensimmäiset ohjelmat joissa olin mukana tehtiin keväällä 1979. Niissä oli mukana joukko professoreita Lundista ja heidän kollegoitaan Helsingistä ja Turusta, ja henkevänä juontajana toimi Jan-Öjvind Swahn. Mikäli muistan oikein, ne lähetettiin Ruotsin televisiossa nimellä Fråga Lund i Helsingfors mutta Suomen televisiossa uudella nimellä Professorsrundan eli suomeksi Professoreiden palaveri. Sisäänajojakson jälkeen Professorsrundan jatkui täysin kotimaisena ohjelmasarjana, tosin sitä edelleen veti Jan-Öjvind Swahn.

Professoreiden palaveri toteutettiin paneelikeskusteluna. Yksi tai kaksi kutsuvierasta esitti kysymyksiä mitä erilaisimmista aiheista, ja se oppineista, jonka alaan kysymys lähinnä kuului, yritti parhaansa mukaan vastata siihen helppotajuisesti. Usein muut professorit tulivat mukaan leikkiin, niin että aiheesta syntyi vilkas keskustelu. Nauhoituksia seurasi innokas yleisö, joka naurullaan ja suosionosoituksillaan oli mukana luomassa rentoa tunnelmaa. Lisäksi televisionkatsojia rohkaistiin osallistumaan ohjelman tekoon lähettämällä kirjeitse kiperiä kysymyksiä.

Minun päätehtävänäni ohjelmassa oli vastata fysiikkaa, matematiikkaa ja tähtitiedettä koskeviin kysymyksiin. Tehtävä oli hauska mutta ei aina helppo, sillä kysymykset vaihtelivat laidasta laitaan, esimerkiksi:

• Kuinka kaukana on horisontti?
• Mikä musta aukko oikeastaan on?
• Miten purjevene pystyy luovimaan, siis purjehtimaan vinosti tuulta vastaan?
• Kuinka monta kertaa paperiarkki pitää taittaa kahtia, jotta saadaan paperipino, joka ulottuu maasta kuuhun?

Sekä kirjani että Professoreiden palaveri saivat aikaan sen, että 1980-luvulla melkein hukuin pyyntöihin pitää juhlapuheita, esitelmiä tai luentoja eri paikoilla Suomessa ja Ruotsissa, antaa haastatteluja, kirjoittaa artikkeleita tai esseitä aikakauslehtiin ja vuosikirjoihin sekä osallistua mitä erilaisimpiin radio- ja tv-ohjelmiin.

Erikoisin ja yllättävin pyyntö oli toimia matkanjohtajana ns. "kulttuurimatkalla" Kiinaan syksyllä 1984. En tietenkään voinut kieltäytyä sellaisesta tilaisuudesta, ja muutenkin yritin täyttää minulle osoitetut toivomukset sikäli kuin aikani ja voimani riittivät.

Yksi tämän ajan radio-ohjelmistani on sivulla Linnunrata voi odottaa.

Niistä monista avaruuteen liittyvistä televisio-ohjelmista, joissa olen ollut mukana Professoreiden palaverin jälkeen, haluan mainita vain yhden, joka toi mukanaan harvinaisen mielenkiintoisia ja innostavia haasteita: lasten- ja nuortenohjelman Himmel och jord (Taivas ja maa).

Tämä hanke perustui intensiiviseen yhteistyöhön kuuluisan paleontologin ja kirjailijan Björn Kurténin kanssa. (Olin tutustunut Björniin, kun hän yritti saada amerikkalaisen kustantajansa julkaisemaan englanninkielisen käännöksen kirjastani Yhdysvalloissa – mikä ei valitettavasti onnistunut).

Talven 1982-83 aikana käytyjen pitkien ja antoisien keskustelujen aikana – Björnin ja minun kahdenkeskisten sekä taitavien tv-toimittajien kanssa käymiemme – kiteytyi ja toteutui vähitellen neliosainen tv-sarja. Sarja oli lähinnä tarkoitettu lapsille ja nuorille. Sen tavoitteena oli leikkisällä tavalla antaa katsojille kuva maailmankaikkeuden mittasuhteista, elämän evoluutiosta ja mahdollisista vaihtoehtoisista tulevaisuuden skenaarioista ihmiskunnalle.

Himmel och jord lähetettiin neljänä peräkkäisena viikkona maaliskuussa ja huhtikuussa. Pääosassa, kertojana, oli aina yhtä hurmaava näyttelijä Elina Salo. Sarjan osien nimet heijastivat selvästi Björn Kurténille tyypillistä omaperäistä huumorintajua:

1. Större än du nånsin tror (Suurempi kuin uskotkaan)
2. Tänk vad tiden går (Ajatella, miten aika kuluu)
3. Min mor var en apa, sa Tarzan enkelt (Äitini oli apina, sanoi Tarzan yksinkertaisesti)
4. Himlars rymd (Taivaitten ylitse)

Jälkeenpäin totesimme Björnin kanssa, että yhteistyömme tämän ohjelman parissa oli ollut niin hauskaa ja antoisaa, että meidän ehdottomasti pitäisi jatkaa sitä ja tehdä lisää samantyylisiä ohjelmia, ehkä myös aikuisille. Nämä suunnitelmat eivät koskaan toteutuneet. Björn Kurtén kuoli leikkauksen jälkeen joulukuussa 1988.

Jo 1960-luvulla oli käsitteelle "kommunikointi maanulkoisten älykkäiden olentojen kanssa" alettu käyttää termiä CETI, joka oli lyhenne englanninkielisestä ilmaisusta Communication with ExtraTerrestrial Intelligence.

Mutta koska kommunikointi edellyttää, että ensin löytää jonkun, jonka kanssa voi kommunikoida, on sanat "Communication with" myöhemmin korvattu hieman vaatimattomammilla sanoilla "Search for" eli "etsintä". Näin CETI:stä tuli SETI, ja tätä ilmausta käytetään nykyään yhteisenä nimenä kaikille niille tutkimushankkeille, joiden tavoitteena on etsiä älyllisiä signaaleja (tai muita älykkyyden merkkejä) avaruuden syvyydestä taukoamatta tulevasta radiokohinasta.

SETI oli aiheena myös kansainvälisessä poikkitieteellisessä seminaarissa, joka pidettiin tiedekeskus Heurekassa Vantaalla (Helsingin lähistöllä) maaliskuussa 1993. Minut oli kutsuttu pitämään seminaarin avajaisesitelmä, jolle annoin nimen The Dream of Inhabited Worlds (Unelma asutuista maailmoista). Esitelmäni sisältyy seminaarista myöhemmin samana vuonna julkaistuun raporttiin. Seuraavana vuonna Tähtitieteellinen yhdistys URSA julkaisi perusteellisesti muokatun suomenkielisen version tästä raportista otsikolla SETI – vieraan älyn etsintä, jossa on mukana hieman tarkistettu ja ajantasaistettu suomennos esitelmästäni.

Täydellisyyden vuoksi mainitsen tässä muutkin artikkelin maanulkoisesta elämästä, jotka olen kirjoittanut oman kirjani jälkeen ja jotka on julkaistu kirjoissa:

Livets utbredning i universum – några aktuella tankar kring en gammal fråga julkaistiin Svenska Fysikersamfundetin vuosikirjassa Kosmos 1983.

The Ocurrence of life in the universe – some current thoughts on an old question eli edellisen englanninkielinen käännös sisältyi Oulun yliopiston julkaisemaan juhlakirjaan The Origins and Purpose of Life (Acta Univ. Oul. F 1. 1984. Scripta Acad. 1).

Olemmeko yksin maailmankaikkeudessa? julkaistiin vuosikirjaan Mitä Missä Milloin 1983.

Har vi sällskap i världsalltet? (Onko meillä seuraa maailmankaikkeudessa?), edellisen hieman lyhennetty ruotsinkielinen versio, sisältyi vuosikirjaan När Var Hur 1983.

SETI etsii kaukaisia sivilisaatioita julkaistiin vuosikirjassa Mitä Missä Milloin 1997.

Kun vuosikymmenien kuluessa olen kirjoittanut ja kertonut avaruudesta ja muusta mitä luonnontieteen tutkimus on saanut selville, on vahvimpana kannustimenani ollut ilo saada jakaa muiden kanssa niitä huikaisevia näkymiä ja visioita, joita tiede on minulle antanut.

Vaikka saduilla, legendoilla ja myyteillä on oma suuri arvonsa, olen sitä mieltä, että kaikki se tieto maailmankaikkeudesta, niin suurista kuin pienistä asioista, joka on kertynyt nöyrän ja kärsivällisen tutkimustyön tuloksena viime vuosisatojen aikana, on erottamaton osa länsimaista kulttuuriperintöämme.

Aina kouluajoistani saakka olen ollut tietoinen siitä, että luonnontieteellinen maailmankuva on täysin tuntematon suunnattoman monille myös korkeasti koulutetuille ihmisille – tai sitten he ovat ymmärtäneet sen väärin. Mutta vähitellen havaitsin, ja koin yhä epämiellyttävämmäksi sen, että yhteiskunnassamme on myös hyvin vahvoja voimia, jotka häikäilemättä käyttävät tätä tietämättömyyttä hyväkseen markkinoidakseen oppeja ja palveluja, jotka ovat peräisin suoraan pimeimmältä keskiajalta.

Tämä tietoisuus sai minut osallistumaan aktiivisesti Skepsis-yhdistyksen perustamiseen vuonna 1987 ja sen jälkeen käyttämään paljon aikaa ja energiaa kuluttajavalistukseen, joka koskee astrologiaa, vaihtoehtolääkintää ja muuta taikauskoon perustuvaa "rajatietoa".

Pienenä näyttönä tästä on sivulla Värinää "neljä ilkikurista tv-pakinaa", jotka minulla oli ilo esittää ruotsinkielisen television makasiiniohjelmassa Flimmer (Värinää) vuonna 1991.