Jo ensimmäisestä dynastiasta alkaen egyptiläisillä oli käytössä kulttirakennustöitä aloitettaessa meidän peruskivenmuuraustamme vastaava ns. langanpingotusseremonia. Siinä hallitsija tai hänen edustajansa yhdessä historiankirjoituksen jumalatar Seshatin kanssa löi paalut ja pingotti langat tulevan rakennuksen pohjakaavioksi. Rakennuksen perusviiva määriteltiin tarkoin tähtien tai auringon senhetkisen aseman mukaan. Käytäntö oli voimassa koko faraonisen Egyptin ajan ja tulos oli yleensä jälkikäteen mitaten hämmästyttävän tarkka. Virhe oli yleensä alle asteen! Miksi näin suuri tarkkuus?
Kun tuleva temppeli tehtiin jumalien asunnoksi maan päälle – palaksi taivasta – sen oli vastattava tarkoin taivaan tilannetta. Muuten ehkä nirppanokka jumala ei suostuisikaan sijoittumaan taloonsa maan päällä. Toisaalta temppelin suuntaaminen kuolemattomien ja ”virheettömien” (navan ympäristö-) tähtien mukaan teki toivottavasti rakennuksestakin tuhoutumattoman.
Suuria pyramideja rakennettaessa taivaan systemaattista tarkkailua (tuntivahtikäytäntöä) ja langanpingotusta oli harjoitettu jo ainakin 500 vuotta, joten pyramidin suuntaamiseen tarvittavaa osaamista varmasti löytyi.
Pyramidimuodon selitykseksi esitetään tavallisesti kulttuurinen kehityskulku: hautakumpu – mastaba – porraspyramidi – sileä pyramidi. Pyramidin muodossa on nähty myös kuolleen faraon pyramiditeksteissäkin mainitut nousuportaat taivaalle tai auringonsäteiden viuhka pilviaukosta. Minun suosikkiteoriani on, että pyramidimuoto symboloi Niilin tulvan laskiessa veden alta paljastuvaa ensimmäistä kumpua ns. alkukumpua. Meillä Pohjolassa lumen alta paljastuva kevään ensimmäinen pälvi herättää ehkä samanlaisia tunteita.
Pyramidin (kullattu?) benben huippukivi oli se maallinen piste, jossa maallinen ja taivaallinen yhtyivät ja johon auringonsäteet joka päivä ensin ja viimeksi osuivat, kun koko muu maisema oli varjossa.
Pyramidin muodolle voidaan johtaa myös kansantieteellinen, hyvin arkinen selitys. Tehdään tuulensuojaksi ruokoseinäinen pyöreä maja (halkaisija 7 cubitia), jollaisia näkee Egyptissä vielä tänä päivänäkin. Ruokomajaan tehdään aurinkosuojaksi kartiokatto, jonka korkeudeksi löytyy luontevimmin puolet majan halkaisijasta, eli kaltevuudeksi tulee 45 astetta. Muutetaan pyöreä maja yhtäsuureksi nelikulmaiseksi majaksi. Kun pinta-alaa ei osata laskea, ”yhtäsuuri” maja on se, missä neljän seinän yhteenlaskettu pituus on pyöreän majan seinän pituus. Kun tähän majaan tehdään äskeisen korkuinen kartiokatto, tulee katon kaltevuudeksi hiven alle 52 astetta (eli Kheopsin pyramidin kaltevuus)!
Jätetään seinät pois ja kerrotaan vielä ruokomajan mittoja egyptiläisen kertotaulun tapaan kolmeen kertaan kahdella ja sitten kymmenellä. Saadaan
Egypt. kyynärä (cubit) = 0.5237m (0.523–0.525) = 7 kämmenleveyttä = 4 × 7 = 28 sormenleveyttä.
| Lattian säde | Halkaisija | Kehä | Vast.neliön sivu # |
|---|---|---|---|
| 3½ | 7 | 22 | 5½ kyynärää ( = n. 2,88m) |
| 7 | 14 | 44 | 11 |
| 14 | 28 | 88 | 22 |
| 28 | 56 | 176 | 44 |
| 280 Kheopsin pyramidin korkeus! | 440 Pyramidin sivu! |
(#neliö jonka sivujen pituuksien sma (piiri) = ympyrän kehä) ”ympyrän neliöinti!”.
Aikaisemmassa farao Zoserin temppelirakennelmassa on kivestä tehtyä ruokomajarakenteiden jäljittelyä. Miksi ei myös suuressa pyramidissa voisi olla? Egyptiläisillähän oli vanhan säilyttämisen tarve suorastaan pakkomielteenä.
Kheopsin pyramidi ei siis todista, että egyptiläiset olisivat tunteneet ympyrän kehän suhteen halkaisijaan eli matemaatikkojen piin. Pyramidin muodon synty voi olla edellä esitetyn kaltainen ja piin löytäjän arvo kuuluu edelleen Arkhimedeelle.
Pyramidin sivujen kaltevuus eri tavoin laskien:
| Todellisesta piin arvosta laskien | (n. 3.14159) | 51°51’14” |
| Korkeus/sivu 7/11 | (n. 3.14286) | 51°50’34” |
| Herodotos: sivun ala = korkeuden neliö | (n. 3.14461) | 51°49’38” |
| Särmän nousukulma 9/10 | (n. 3.1427) | 51°50’39” |
| Säilyneen verhouskiven kulma | 51°50’, toinen kivi 51°53’ |
Kivien kulmia mitaten ei siis voi ratkaista piiongelmaa
Piin arvoja kautta aikojen:
| Babylonia, vanha testamentti | 3 |
| Babylonia (oppineempi) | 3.125 ( = 3 1/8) |
| Pyramidin mitoista | 3.1438 ( = 3 1/7) |
| Rhind mat.papyrus, keskivaltakunta | 3.1605 (A = 8/9 D) |
| Archimedes | 3.1428 (3 10/71 – 3 1/7) |
| Nykylikiarvo, päättymätön | 3.14159265… |
Herodotos väittää antiikin perimätietoon pohjaavassa miltei vihamielisessä selostuksessaan, että pyramidia tekemässä oli 100 000 orjana raatavaa miestä tulvien aikana. Rakennusurakkaa voidaan tarkastella myös puhtaasti fysikaalisena ongelmana, kun tiedetään, että kaiken takana oli ainoastaan ja vain ihmisten lihasvoima. Arvioidaan ja lasketaan kaikkien kivien nostoon sidottu potentiaalienergia ja kun tiedetään yhden ihmisen päivittäinen työpanos, on helppo laskea millä minimiväkimäärällä selvittiin, jos koko rakennusaika oli 23 vuotta. Tulos on hämmästyttävän pieni. Väkeä tarvittiin enimmillään rakennustyön alkaessa 13 000 henkeä. Ehkä todennäköisin organisointiratkaisu oli muutaman tuhannen ammattilaisen työvoima, joka ahersi koko ajan ja tulvan aikaiset suurtalkoot, joissa muuten joutilasta väkeä oli kymmenintuhansin.
Kun tiedetään, että suuressa pyramidissa on kolmatta miljoonaa lohkaretta, on helppo laskea, että yli kahden vuosikymmenen ajan joka toinen tai kolmas minuutti valoisana aikana yksi kivilohkare oli sijoitettava lopulliselle paikalleen. Tehtävä ei siis ratkennut vain väkeä lisäämällä, vaan organisointiongelma oli ennenkaikkea logistinen: Oikea kivi oikeaan aikaan oikeassa paikassa.
Jos rakentamisen päävastuun kantoi Kheopsin serkku Hemon, hän on silloin kiistatta historian ensimmäinen suuri logistikko ja huippuorganisaattori 4500 vuotta. Käytössä olevat työkalut olivat mittatangot, luotilanka, rakotähtäin, vatupassi-pituusmitta ja kivivasarat. Hakut, meisselit ja sahat olivat kuparia. Kuten tunnettua, kupari kovenee (karkaistuu) hieman hakattaessa.
Jotkut pyramidologit väittävät, että rakennustöissä olisi käytetty rautaisia työkaluja. Rauta (bja) tunnettiin kyllä jo vanhan valtakunnan aikana, mutta vain harvinaisena meteorirautana. Koska rauta oli taivaasta peräisin, jumalien luut olivat rautaa.
Meteoriitit olivat taivaasta peräisin olevina koko Lähi-idässä palvonnan kohteena. Jotkut tutkijat uskovat, että obeliskin pyramidin muotoinen benben-kärki olisi alunperin ollut kartionmuotoiseksi sulanut rautameteoriitti. Siksi on yllättävää, että Pyramidin putken sulkenut levy on maanpäällistä rautaa. Jos pyramidin putkesta löytynyt työkalu on todella pronssia, pronssikausi alkoi aiemmin kuin luulimme.
Millainen oli loppuosaltaan paljon pohdittu kivien haalaustie? Alkuosana toimi tietenkin Niililtä nousevan juhlakulkuetien pohja. Kokeissa on todettu, että 2,5 tonnin kiven vetämiseen reentapaisessa telineessä kaltevaa, vetisellä savella liukkaaksi tehtyä alustaa myöten riittää 6–8 miestä. Heidän tuli siirtää kivi louhimolta pyramidille noin viikossa, jotta aikataulussa pysyttiin. Kivet kohotettiin ylös paikalleen kallistelemalla ja kiilaamalla. Väkipyörää ei tunnettu, vain vipu. Herodotoksen mukaan pyramidit viimeisteltiin ylhäältä alkaen. Jos näin oli, rakentajien nerokas innovaatio oli siis käyttää pyramidia itseään rakennustelineenä (kuten nykyiset pilvenpiirtäjien tekijät).
Kivienhaalaustie oli silloin loppuosaltaan keskeneräisessä pyramidissa kiertävä viistosti nouseva ramppi. Herodotoksen kertomus nosturijärjestelmästä on epämääräinen ja ilmeisesti paikkansapitämätön. Oliko haalaustiessä puukiskot ja/tai puupölkyt, emme tarkoin tiedä. Puurullia ei käytetty. (Tarvittavaa puuta, seetriä, ei ollut tarpeeksi.) Pyramidin kohotessa kyljen oikeaa kaltevuutta mittailtiin varmaankin valmiilla kehikolla. Pyramidin särmien kulmaa voitiin myös helposti seurata mittatangoilla tai suorakulmaisella kolmiolla, jonka kateettien suhde on 9:10.
Joka aamu auringon noustua tuhannet lähtivät parakeistaan ja marssivat pyhän alueen porteista työkomppanioittain ruokanyytteineen, vesileileineen ja työkaluineen. Kilkutus kuului yli koko Egyptin aina Kairosta Assuaniin. Kivilautta-armadat purjehtivat Niiliä alas. Gizan kohdalla Niilin yli kulki jatkuva fellukoiden heiluriliike ja kaikkialta ala-Egyptistä kuskattiin ruokaa ja polttoainetta työmaalle. Herodotoksen haastattelemien pappien mukaan rakentajat söivät retikkaa, sipulia ja laukkaa. Kaivauksissa on lisäksi löytynyt sianluita. Kun aurinko laski, marssivat työläiset pyhältä alueelta pois, mutta leipomoiden, keittiöiden ja pajojen tulet paloivat ehkä koko yön. Ylhäällä pyramidilla vartijat valvoivat ja papit mittasivat ja mittasivat ja mittasivat.
Suuren Pyramidin pohjakuvio on täsmälleen neliö, jonka sivujen pituus on nykymitoissa noin 230 metriä. Pyramidi lepää tarkoin pääilmansuuntien mukaisesti. Sivujen suuntausvirhe on alle 0,1 astetta ja pituuserot alle 20 cm, nurkkien korkeuserot alle 15 cm. Pyramidit, kuten muutkin kulttirakennukset, voitiin suunnata tähtien ja auringon avulla havaitsemalla yöllä tähtien kulminointia tai päivällä mittaamalla varjojen suuntia ja pituuksia.
Kun tiedetään kolmen suuren pyramidin rakennusjärjestys ja ajankohta (2450 eaa), voidaan suuntauksen samaan suuntaan kasvavista (hyvin pienistä) virheistä päätellä, että rakentajat käyttivät pohjoissuunnan määrittämisen kahden navanympäristötähden, Pikku Otavan Kochabin ja Ison Otavan Mizarin välistä suoraa, joka kulki melko tarkoin taivaan silloisen P-navan yli. Kun luotilanka yön oikeana hetkenä peitti em. tähdet taakseen, se osoitti pohjoiseen.
Pyramidin korkeus, joka oli alunperin 146 metriä on nyt 137 metriä. Huipulle on siis syntynyt tasanne. Pyramidissa on laskettu olevan 2,3 miljoonaa noin 2,5 tonnin painoista lohkaretta. Kuori, joka oli alunperin Turan valkoista kalkkikiveä, on täysin hävinnyt (osin vanhan Kairon rakennusten seiniin). Samoin alimmat punagraniittiset kuorikerrokset. Kiviaines on peräisin pyramidin läheltä ja Niilin vastarannalta nykyisen Kairon reunalta. Hautakammion ja joidenkin käytävien seinät ja katto ovat Assuanin graniittia ja suurimmat lohkareet painavat 20–45 tonnia. Laastia ei ole todennäköisesti käytetty.
Pyramidissa on kolme kammiota. Alin maanalainen on peruskallioon louhitun laskevan käytävän päässä ja selvästi keskeneräinen. Samoin sijoitettu kammio löytyy monista muista pyramideista. Muihin kammioihin vievät käytävät ovat nousevia. Keskimmäistä kammiota nimitetään perinteisesti (väärin) kuningattaren ja ylintä kuninkaan kammioksi.
Ylemmistä kammioista pyramidin ulkopinnalle tai miltei pinnalle johtavat viistot ns. ilmanvaihtoputket, joiden läpimitta on n. 20×20 cm. Niiden merkitystä on pohdittu paljon. Ylimmästä, (kuninkaan) kammiosta lähtevän pohjoisen putken kaltevuus on 32,5 astetta, joten se osoitti rakennusajankohtana silloiseen pohjantähteen Lohikäärmeen Thubaniin sen ollessa yläkulminaatiopisteessään. Pyramidin maantieteellinen leveyshän on hiven alle 30 astetta.
Etelän puolen vastaava putki osoitti Orionin vyön alimpaan tähteen Alnitakiin sen kulminoidessa. J.R. Hill räjäytti 1837 tämän putken ulkopäästä ”pari kivikerrosta” pois, jotta putkessa ollut (?) rautainen sulkulevy voitiin irroittaa. Rauta ei ole meteorirautaa ja siinä on kultauksen jäännöksiä.
Alemmasta (kuningattaren) kammiosta johtava suljettu pohjoisenpuoleinen putki osoitti puolestaan kulminoivaan Pikku Otavan Kochabiin. Kun kivilevy irroitettiin (moukaroitiin irti), putken alkupäästä löytyi kolme esinettä, puinen mittapala, kivipallo ja pronssinen kaksoiskoukku, jotka sittemmin hävisivät. Muuten putki näytti olevan täysin puhdas ja miltei ilmatiiviisti suljettu. Etelän puoleinen putki oli suunnattu kulminoivaan Siriukseen (sen silloiseen paikkaan). Alemman kammion putkien suuaukkoja ei pyramidin ulkopinnalta ole löydetty. Kummankin kammion pohjoiseen suunnatut putket kiertävät kohdalle osuvat käytävät. Todennäköisesti kaikki putkien suut ovat alunperin olleet rauta- tai kivilevyin suljettuja. Levyt ovat toimineet valeovina vainajan ba- ja ka-sieluille tulla ja mennä.
Kefrenin (Kafren) ja Mykerinoksen (Menkauren) pyramideissa viistoja putkia ei ole. Kolmesta suuresta Mykerinoksen pyramidi on eniten keskeneräinen.
Jos pyramidin putket todella suunnattiin tähtiin, putkien kaltevuuksiin parhaiten sopiva ajankohta on 2450 eaa. eli rakennusaika on aiemmin uskottua n. 150 v. myöhempi. Tämä ei ole mahdotonta, sillä vanhan valtakunnan ajoitukset ovat tutkimuksen edistyessä jatkuvasti myöhentyneet.
Onko pyramidin rakenteesta pääteltävissä, että Keops muutti suunnitelmia kahdesti rakennustyön kestäessä? Näinhän yleisesti uskotaan. Varmaa se ei kuitenkaan ole. Kuninkaan kammion katon kevennyspaadet on ehkä tuotu paikalle jo rakennustyön alussa ja vähitellen nostettu paikalleen, kun pyramidi on kohonnut. Niitä ei ole käytetty kuningattaren kammion kattoon. Alemman kammion putket nousevat yli ylemmän kammion tason.
On muistettava että 4. dynastian hallitsijan hautamuistomerkkiin kuului 4–5 osaa, joista pyramidi oli varsinainen hauta. Vainaja teki viimeisen purjehduksensa Niilillä laivalla, joka purettiin ja sijoitettiin laivahautaan pyramidin viereen. Kheopsin pyramidin ”laivahautoja” on yhteensä viisi. Alhaalla laaksossa oli viimeinen satama, laaksotemppeli, jossa vainaja balsamoitiin tai suoritettiin muita riittejä. Laaksotemppelistä kulki ylös epäpyhiltä katseiltakin suojattu kulkuetie, joka päättyi pyramidin vieressä olevaan kuolintemppeliin. Siitä on vain laittia jäljellä. Vainajan tuleva jatkuva palvonta ja huolto keskittyi tänne.
Suuren pyramidin putket tekevät siitä kuitenkin enemmän kuin vain haudan. Kuninkaan kammion taivaan napaan osoittava putki oli maailman akseli, jonka ympäri taivas ja maa pyöri. Se yhdisti pyramidin ja sen asukkaan kuolemattomiin ja tuhoutumattomiin tähtiin ja teki pyramidista aikakoneen, jolla krononautti-hallitsija purjehtii läpi aikakausien ikuisuuteen. Pyramidi oli myös kuolleen hallitsijan laukaisualusta Orioniin ja ikuisen elämän, hedelmällisyyden ja vallan jatkuvuuden instrumentti katkeamattomassa Horus-Osiris-Horus -ketjussa. Kuollut faraohan muuttui uudeksi Manalanjumala Osirikseksi, jota taivaalla edusti Orionin, egyptiläisittäin Sahun tähdistö.
Sirius, johon alemman kammion etelänpuoleinen putki osoitti, kreikkalaisten Sothis, egyptiläisittäin Sepedet, oli puolestaan jumalatar Isiksen tähti. Koska sen heliaakkiseen nousuun liittyi tulvan alku, se oli ”tulvantuoja”, uudelleen syntymisen ja hedelmällisyyden vertauskuva ja auringon seuralainen eli se kohde, missä auringon ja tähtien palvonta yhdistyivät. Sirius-Isis ja Orion-Osiris saivat yhtyessään Horus-lapsen. Hallitseva elävä farao oli Horus-Auringon maallinen inkarnatio.
Alemman kammion pohjoisen putken suuntaus liittyy ehkä kuolleelle hallitsijalle suoritettuun suunavaukseen. Suunavaustyökalu – setep-kirves – on nimittäin Pikku Otavan tähtikuvion muotoinen. Suunavauksessa kuollut hallitsija herätettiin henkiin ja hän sai takaisin kaikki ne kyvyt, jotka elävilläkin on. Samalla vallansiirto toteutui, kun rituaalin suoritti uusi hallitsija ja kuollut henkiinherätetty kuningas ikään kuin siirsi valtuutensa seuraajalleen.
Riitteihin osallistui todennäköisesti kuningasperheen naispuolinen jäsen kuningatar tai kuningataräiti jumalatar Isiksen roolissa. Rituaalien jälkeen Osirismuumio siirrettiin loppusijoituspaikalleen pyramidiin ja käytävät tukittiin isoilla kivilohkareilla. Turhaan – kuten jälkiviisaasti voidaan todeta. Tähän liittyy Keopsin pyramidin loisteliasta sisärakennetta – kiveen hakattua täsmägeometriaa – rikkova monipolvinen epäsäännöllisesti kiemurteleva tunneli, jota pidetään lukituskivien laukaisijain poistumistienä. Se on todennäköisesti myös hautarosvojen jälkeenpäin (jo ensimmäisellä välikaudella) käyttämä. Toinen poikkeava yksityiskohta on kuninkaan kammion sarkofagin selvä keskeneräisyys. Onko kyseessä vara, kun alkuperäinen lepää Niilin pohjassa?
Miksi suurissa pyramideissa ei ole ns. pyramiditekstejä? Kheopsin äidin kuiluhaudassa on. Herodotos kertoo näkemistään kulkuteiden kuvitetuista seinälaatoista. Joten, jos ei tekstejä, ainakin kuvia löytyi. Hautausmenojen yhteydessä luetut rukoukset ja loitsut olivat varmaan pitkäaikaisena ulkoaopittuna perimätietona siirtyneitä. Niiden kiveenmerkitsemisen aika ei ehkä vielä ollut. Siihen ei ollut maagista tarvetta, niin hirmuinen ja itsestään selvä oli Faraon jumaluus.
Kheopsin suuri pyramidi on monella tavoin ainutlaatuinen. Se on ainut säilynyt antiikin seitsemästä ihmeestä. Se on maailman suurin, sen kammioiden ja alkuperäisen kuoren rakennustekninen tarkkuus on ylivertaista, siinä olevat kammiot ovat korkealla ympäröivän kallion pinnan yläpuolella, siinä on ainoana eri kammio suunavaus- ja hedelmällisyysriittejä varten. (Tämä tulkinta Kuningattaren kammion ns. Mammisifunktiosta on minun ns. oppinut arvaukseni). Suuri pyramidi oli aikaansa edellä. Sen putket edellyttävät varsin kehittynyttä tähtitaivaan (mittaavaa) havainnointia. Ensimmäisestä välikaudesta alkaen (500 v. myöhemmin) arkun kansissa olevat tähtikellotaulukot ovat alkeellisempia ja perustuvat tähtien horisontista nousuihin ja 10 päivän voimassaoloon eli dekaaneihin.
Suuressa pyramidissa on maailman suurin (epäonnistunut) lukitusjärjestelmä tai Suuren gallerian varsinainen merkitys ei meille jälkiviisaille ole vielä valjennut. (Näin uumoilee tämän tekstin tekijä). Suuren pyramidin monimutkaisessa sisärakenteessa on muinaisegyptiläisten uskonnon tähtien ja auringon palvonnan tähtipainotteinen suuntaus selvimmin kiveen hakattuna. Kheopsin pojista alkaen faraon kruunausnimi-kartussiin tuli aurinko (–ra/-re) lisä ja myöhemmin arvonimiin sa-ra (auringon poika) nimike. Kyseessä oli kuitenkin ehkä vähäinen teologinen lisäviilaus, joka ei poliittisesti ollut merkitsevä.
Kheopsin pyramidi on ”tyhjä ja mykkä”, siitä ei ole löydetty hieroglyfitekstejä paria rakentajien jättämää piilograffitia lukuunottamatta. Kolossi puhuu siis vai rakenteensa ja kokonsa kautta. Maailman ehkä tunnetuimpana rakennelmana siitä on tullut uskomusten peili ja tulkintojen Pandoran lipas, josta kuka tahansa mystikko löytää haluamansa.
Rakentamisen suunnattomuus ja tekninen tarkkuus ovat saaneet monet uskomaan yli-inhimillisiin rakentajiin ja tekniikkoihin. Mielestäni tällaiset väitteet osoittavat rasistista muinaisten egyptiläisten aliarviointia. Pyramidologian postmoderni nykymuunnos on ns. pyramidiefekti-uskomus. Pyramidin muotoisessa tilassa kosmiset energiat törmäilevät kuin radioaalto tutkaheijastimessa. Siinä liha säilyy tuoreena ja partakoneen terät teroittuvat itsestään…
Ammattiegyptologienkin joukossa näyttää olevan monia koulukuntia. Toisille pyramidi on lopullisesti mykkä tarkoin ladottu kivikasa, toisille taas aikansa tähtien palvonnan todistuskappale. Kun viime vuosikymmeninä valmiiden tietokoneohjelmien avulla on tullut yhä helpommaksi loihtia eteensä minkä epookin tähtitaivas koska ja missä tahansa, egyptilästen tähtiuskonnon asiallinen tutkimus on saanut uutta puhtia. Ongelmallista on se, että asiallisten tutkimustuloksiin perustuvien päätelmien ja pyramidiologisten haaveiden välinen raja ei ole suinkaan selkeä vaan hyvin häilyvä ja vieläpä muotisidonnainen.
Tällaisia ajatuksia tulee mieleen, kun lukee esimerkiksi 1999 ilmestynyttä suuren pyramidin tutkimuksia käsittelevää kirjaa ”Orion Mystery”. Se on osoitus varsin perusteellisesta asiantuntemuksesta, mutta sen hurjimpiin tulkintoihin on vaikea uskoa. Tekijät, vastoin kuin tutkijoiden enemmistö, uskovat egyptiläisten tähtitieteilijäpappien tunteneen myös taivaan hitaan kiertymisen, prekessioliikkeen. Tämä saattaa olla hyvinkin mahdollista, sillä esimerkiksi tähtien nousun paikat taivaanrannalla siirtyvät prekession johdosta 0.5–1.0 astetta vuosisadassa. Tämä muutos (1–2 kuun halkaisijaa) on tarkkasilmäisiltä ja perinnetietoisilta egyptiläisiltä papeilta tuskin jäänyt huomaamatta.
Suurten pyramidien rakentaminen on varmaan merkinnyt suunnatonta raadantaa ja rasitetta sen ajan fellaheille, talonpojille. Kuitenkin on syytä muistaa, että rakentajat eivät kokeneet itseään orjiksi, vaan jumalhallitsijan ikuisen asuinsijan tekijöiksi. Koska Farao oli myös tavallisen egyptiläisen edusmies ja lobbari jumalien saleissa, hänen kohtaloonsa oli sidoksissa koko Egyptin kohtalo. Siten rakentajat tekivät työtä myös oman tulevaisuutensa hyväksi. Hengissä selvinneet palasivat kotikyläänsä arvostettuina veteraaneina. Suuri Pyramidi oli egyptiläisten Talvisodan ihme ja huom. – Isä aurinkoinen oli omalla puolella. Herodotoksen orjuus-tulkinta syntyi ehkä vasta myöhäisaikana.
Suuret pyramidit olivat Egyptin silloin 1,5–2 -miljoonaisen väestön yhteinen hanke, joka yhdisti ylä- ja ala-Egyptin jokilaakson asukkaita ja lisäsi kansallistunnetta. Kheopsin ja seuraajien pyramidiprojektit olivat aikansa työttömyystöitä, jotka takasivat valtion ruoan rakentajilleen ja panivat vauhtia kansantalouteen, kuten nykysota. Mutta ne söivät Egyptin kansantulosta suurimman osan ja siten loppujen lopuksi köyhdyttivät maan ja olivat osasyynä vanhan valtakunnan romahtamiseen 4–5 sukupolvea myöhemmin, kun Niilin tulvat tilapäisesti ehtyivät ja tuli suuri nälkä.
Kheops halusi monumenttinsa ylitarkoilla yksityiskohdilla ja suunnattomalla koolla varmistaa jumalten suosion ja paikkansa taivaan veljespiirissä. Ehkäpä pyramidin putket oli tarkoitettu vieraanvaraisesti muillekin jumalille kuin vain Kheopsille, eli pyramidi oli kuten muutkin temppelit, jumalten majatalo maan päällä. Resursseina olivat isän herättämän kansantalouden nuorekas dynamiikka sekä Imhotepin nerokkaat kivenrakentamisinnovaatiot ja kirjuripappien osaaminen. Hallitsijavuodet riittivät nippanappa mielettömän unelman toteuttamiseen.
Voidaan todeta, että vaikka rakentajia olisi tarvittu vielä enemmän kuin Herodotos väitti, silti jokaiselle rakennustyössä mukana olleelle riittää massivista useita nimikkolohkareita. Siellä, kiviin sidottuna potentiaalienergiana on nähtävissä nimettömien rakentajien työ. Itse Kheopsista, aikansa megalomaanisesta jumalhallitsijasta, on säilynyt vain yksi 75 mm korkea veistos. Tässä on Kheopsin tragedia. Sen todistaa suuri pyramidi, mykkä todistaja, Kheopsin taivaanranta.
Suurten pyramidien historiaa pikakelattaessa unohtuu helposti, kuinka vanhoista asioista ja pitkistä ajanjaksoista on kyse. Pyramidit ovat vanhempia kuin nyky-Itämeri. Niitä rakennettaessa Vironniemellä oli vettä 5 m enemmän kuin nyt. Nykyhetkestä Kleopatraan on n. 2000 vuotta, Kleopatrasta pyramideihin n. 2500 vuotta. Pelkkä Egyptin myöhäisaika kesti n. tuhat vuotta. Sen vuoksi muinaisen Egyptin kertomuksessa mikään ei ole varmaa. Usein on todettava: kyllä, mutta ei vielä…
Kreikkalainen historioitsija, ”historian isä”, Herodotos, joka oleskeli egyptissä n. 449 eaa. / persialaisaikana, korostaa kuvauksissaan jatkuvasti egyptiläisten erilaisuutta ja asujanten poikkeavuutta muista kansoista. Herodotoksen vertailukohtana ovat hänen omat helleeninsä. Koska Herodotos kreikkalaisena ajatteli paljolti samoin kuin me, hänellekin egyptiläisten toiseus oli vierasta. Herodotoksen mukaan ”kaikista kansoista uskonnollisimpia ovat egyptiläiset”. Niin todella oli. Jumalia oli legio, pappeja 100 legiota.
Egyptiläisen kokemusmaailmassa olivat yhtä vakavasti otettavina toimijoina, elävät, kuolleet, demonit ja jumalat. Yksilön henkisfyysisen kokonaisuuden eri entiteetteinä oli 2–3 sielua KA, BA ja ACH sekä ruumis, sydän, nimi ja varjo. Yksi ihminen oli yli muiden hallitsija. Farao oli sekä ihminen että jumala, jolla oli pääsy jumalten saleihin. Egyptiläisessä yhteiskunnassa vallitsi jyrkkä kerrostuneisuus: ylinnä jumalfarao ja hänen sukunsa ja läheisensä, siten virkamiespapisto (kirjurit) sekä alinna suuri kansa, vähäpätöiset (nedjesu). Tavalliset egyptiläiset olivat lyhyitä ja kuolivat nuorena. Heillä oli usein kova vatsa ja huonot hampaat. Kaikki maa kuului faraolle, jolta se saatiin ikään kuin vuokrapelloksi. Rahaa ei ennen myöhäisaikaa tunnettu. Elämää rytmittivät päivä ja yö ja kuun vaiheet. Auringonkiertoa tulva, kylvö ja korjuu. Tulva, jonka alkamisaika oli aika hyvin ennustettavissa, oli joskus hyvinkin tuhoisa. Assuanissa vesi saattoi muutamassa päivässä nousta yli 10 metriä, jolloin koko ala-Egypti (Delta) jäi veden alle viikkoa myöhemmin. Sen alta pakenivat kaikki: ihmiset, koti eläimet, villieläimet, rotat ja käärmeet. Korkea tulva merkitsi suurempaa satoa ja – korkeampia veroja. Siksi tulvan korkeus dokumentoitiin vuosittain tarkoin koko Egyptin historian ajan.
Vanhan valtakunnan Egypti koostui kahdesta väkisin yhteen liitetyistä hyvin erilaisesta osasta. Ala-Egypti oli miltei läpipääsemättömien papyrustiheikköjen ja peltotilkkujen horisonttiin asti ulottuva tilkkutäkki. Papyrus oli egyptiläisille vielä tärkeämpi kuin puu suomalaisille. Papyrus kasvoi täydessä kukoistuksessaan 5–7 metriä korkeaksi. Siitä tehtiin jokilaivoja, ruokomajoja ja kirjoitusalustapapyrusta. Sen juurakon saattoi hätätilassa vieläpä syödä. Ylä-Egyptin maiseman muodosti kallioiden välissä soljuva Niili, jonka rannalla kasvavan papyruksen lisäksi mustan viljelysmaan ja punaisen aavikkohiekan raja oli niin selkeä, että siellä saattoi seistä toinen jalka pellossa ja toinen hiekassa (kuten nykyisinkin).
Niili, joka oli elämän valtasuoni, oli ainut kulkuväylä, jolla virta vei ja tuuli toi. Etelässä Niili tuli jo täytenä jostain tuntemattomasta, jossa oli mustia ja norsun luuta, ja pohjoisessa laski deltassa haarottuaan ”suureen vihreään”. Sitä myöten purjehtimalla pitkin rannikkoa pohjoiseen pääsi noutamaan egyptiläisille kallisarvoista setripuuta. Lännessä auringonlaskussa oli ei mitään – vain hiekkaa, ja idässä auringonnousun aavikko, josta ala-Egyptin kohdalla oli kulkutie ja kauppayhteys kaukaisiin maihin. Sieltä oli jo kauan saatu ja saatiin kulttuurivaikutteita, mutta raja vaati valvontaa ja aseiden käyttöäkin. Tässä jyrkkien vastakohtien ja jatkuvan väliaikaisuuden maailmassa järjestyksen ja pysyvyyden kaipuu oli ymmärrettävän suuri.
Farao edusti ja ylläpiti järjestystä (maat) ja torjui kaaosta (Gereg). Geregiä edusti yö, tulva ja ulkomaiden barbaarit. Farao purjehti joka päivä jumalroolissaan aurinkolaivan miehistönä auringon mukana idästä länteen ja palautettiin yöllä siirtopurjehduksena maanalaista manalan Niiliä myöten kahdentoista sulkuportin läpi takaisin itään. Jotta portit aukenivat juuri oikealla hetkellä yliääninopeudella syöksyvän aluksen mennä (nopeus voidaan laskea kuolleiden kirjassa kerrottujen porttien välimatkojen summasta, n. 40 000 nykykilometriä), oli avausloitsut luettava miltei tunneittain. Sen vuoksi pappien tuli tietää ajan kuluminen yöllä oikeastaan tarkemmin kuin päivällä. Tätä varten oli tuntivahtijärjestelmä, jolla papit havaitsemalla ”työtätekevien” kellotähtien meridiaanin ylitystä määrittivät yön hetken miltei 15 min. tarkkuudella.
Egyptiläiset olivat käytännönläheisiä. Matematiikkaa tarvittiin tulvan jälkeistä maanmittausta ja julkisrakentamisen vaatimia summittaisia tilavuuslaskuja varten. Vuosisatojen kuluessa kiveä jatkuvasti työstettäessä kiven käsittelytaito ja veden hyödyntäminen kehittyivät huippuunsa Niilillä purjehdittiin, Niilin mutaa käytettiin myös kitkan pienentämiseen kivien siirtelyssä, märän hiekan avulla hiottiin. Vaikka väkipyörä oli tuntematon, isojen kivien siirtelyssä vetoköysien suuntaa muutettiin (esim. pyramidin kulmissa) antamalla köysien liukua pyöreäksi ja hyvin sileäksi hiottujen graniittipylväiden pintaa myöten.
Egyptiläiset olivat konservatiivejä. Vanhan säilyttäminen oli suorastaan pakkomielle. Vanhoja kuvia, kuvauksia ja tekstejä kopioitiin vuosisadasta toiseen, vaikka alkuperäinen merkitys oli unohtunut. Usein perinne voitti käytännöllisyyden. Arjen keksintöjen leviäminen oli siksi hidasta ja pyörä jäi keksimättä, vaikka tuontitavarana saatua dreijaa potkittiin jatkuvasti saven valannassa ja kalliota porattiin pyörivällä hiomakivellä.
Egyptiläisten suhtautuminen seksuaalisuuteen oli luontevampaa kuin meidän kaksinaismoralistien. Se, mitä me pidämme pornona, oli egyptiläiselle – kuten antiikissa muutenkin – hedelmällisyyteen luontevasti liittyvää. Seksuaalisuuden osuus uskonnossa oli olennainen ja juuri tässä on nykyharrastajan häveliäs tabujen muuri ymmärryksen ja eläytymisen esteenä.
Sivistyneet egyptiläiset olivat tietämättään taiteen suurkuluttajia. Faraon floristit hakkaisivat mennen tullen useimmat nykykukkakauppiaat. Suurten pyramidien teon yhteydessä tuotettiin kymmeniä usein huikean korkeatasoisia näköispatsaita, ehkä yhteensä viidettä sataa. Koska Egyptissä oli 42 lääniä, jokainen pyramidin omistaja kuvattiin 42 toisintona tai ainakin oli tarkoitus kuvata, jos kuvattava ei kuollut liian aikaisin. Kuvista vain muutama on säilynyt. Kuuluisin on istuva, hiven ylisuuri farao Kefren, jota jumal-Horus-haukka suojaa. Siinä nimettömän artesaani-kuvanveistäjän osaaminen on ylivertaista.
Egyptologian harrastajan tavallisin virhe on asioiden näkeminen uskonnolliskristillisen viitekehyksen kautta. Tähän näyttää sortuvan joskus vieläpä kuuluisa egyptologi J.H. Breasted. Hän uskoi mm. aurinko- ja tähtikultin kannattajien väliseen valtataisteluun, josta tuli egyptologiassa normi pitkäksi aikaa. Breasted oli alun perin kristitty amerikkalainen saarnaaja. Pahin uskonnollisen lähtökohdan yli- (ja väärin-) korostus näkyy ns. Crux ansata -käsitteessä. Siinä hieroglyfien elämää pursuava merkki on satunnaisen samankaltaisuuden perusteella tulkittu kristinuskon ristiksi. Virhe on kyllä tehty jo antiikin Aleksandriassa.
Alkuperäislähteiden kritiikitön käyttö vie myös helposti kiville. Muistomerkkien ja kivien siirtelykuvat ovat kuin nykymainostoimiston sokerikuorrutusosastolla viimeisteltyjä ja menevät kriittisen nykykatsojan silmissä miltei komiikan puolelle.
Valtataisteluilla ja politiikalla on varmaan ollut suuri osuus myös Farao Kheopsin hovissa. Sen pohtiminen jää kuitenkin täyden arvailun varaan. Ns. hermeneuttinen lähestymistapa vie helposti harhaan, koska muinaiset egyptiläiset olivat todella erilaisia kuin me. Nyrkkisääntö – luonnon lait olivat samat, mutta pyramidin rakentajien ajattelu tyystin erilaista – on hyvä koko ajan pitää mielessä. Poikkeuksena on taiteen tuotoksiin suhtautuminen. Nykyihmisen on helppo eläytyä näköisveistoksiin, joissa elämän kirjo hienovaraisesti näkyy, vaikka esteettiset normit ovat olleet hyvin ahtaat. Mutta on muistettava, että teokset tehtiin tuonpuoleista varten hautaholvien rekvisiitaksi. Muinaisen egyptin musiikki kolahtaisi myös nykylänsimaiseen korvaan. Sävelasteikko on meille sama tuttu, päinvastoin kuin nykyinen arabialaisen Egyptin 5-sävelasteikko. Se olisi ollut Kheopsille yhtä vieras kuin meillekin.
Faraon alamaiset rakastivat opettavaisia tarinoita. Jos tätä perinnettä soveltaa koko Egyptiin tai vain vanhan valtakunnan historiaan, muinaisen Egyptin kertomuksesta tulee toteutunut dystopia ja varoittava esimerkki. Se kertoo, kuinka ainutlaatuisiin luonnonolosuhteisiin perustuva miltei-paratiisi imettiin kuiviin järjettömässä kollektiivisessa tuonpuoleiseen kurottamisessa. Näkyvin yksityiskohta on papyrus-kasville aiheutettu miltei-sukupuutto.
Jos em. tulkinta tuntuu liian moralisoivalta, on hyvä oivaltaa, että niinhän me länsimaisen kulttuurin itsevarmat edustajat olemme nyt juuri tekemässä omalle elinympäristöllemme. Papyruksen sijalla on Äiti-maan koko elonkehä ja pyramidin sijalla edistyksen myytti. Henkiin herätetty ja suuavattu Kheops varmaan sanoisi: Tsot, tsot jotain rajaa, surkeat barbaarit.
Teksti perustuu luentoihin, joita Ilpo V. Salmi on pitänyt Suomen Egyptologisen seuran ja Skepsis-yhdistyksen kuukausikokoontumisissa. Painettuna materiaali on ilmestynyt myös suppeampana Skeptikko-lehdessä 1/1994 ja Helikon-lehden numerossa 2/1999.
Teksti on vapaasti lainattavissa, lähde mainiten. Kritiikki toivottavaa.
Katso Ilpo V. Salmen luento ja FT Erja Salmenkiven kommentit: http://www.youtube.com/SkepsisFinland