(engl. biorhythms). Biorytmiikan mukaan ihmisen fyysinen, emotionaalinen ja älyllinen elämä etenee syklisesti. Fyysinen sykli kestää 23 vuorokautta. Puolet tästä ajasta fyysinen sykli on aktiivisessa ja puolet passiivisessa vaiheessa. Kun sykli on positiivisessa vaiheessa, ihmisten väitetään olevan terveempiä ja suorituskykyisempiä. Kun ”fyysinen energia” latautuu syklin negatiivisessa vaiheessa, ihmisten uskotaan väsyvän ja sairastuvan helpommin.
Emotionaalinen sykli kestää 28 vuorokautta. Kun emotionaalinen sykli on nollatason yläpuolella, luovuuden, sosiaalisten suhteiden ja positiivisuuden väitetään kukoistavan. Kun se laskee nollatason alapuolelle, emme reagoi tapahtumiin kovinkaan rakentavasti ja olemme taipuvaisempia masentumaan. Joskus emotionaalisesta syklistä onkin käytetty nimitystä ”herkkyysrytmi”.
Älyllinen sykli kestää 33 vuorokautta. Näistä 16,5 vuorokautta sykli on nollatason yläpuolella, ja 16,5 vuorokautta nollatason alapuolella. Positiivisen vaiheen aikana uteliaisuuden, muistin sekä oppimis- ja ymmärtämiskyvyn väitetään olevan korkeammalla kuin negatiivisen vaiheen aikana. Negatiivisessa vaiheessa emme myöskään pysty tekemään yhtä hyvin päätöksiä kuin positiivisessa vaiheessa.
On väitetty, että on olemassa myös neljäs, intuitiivinen sykli. Tämän syklin väitetään kestävän 38 vuorokautta ja vaikuttavan ihmisten ”vaistoihin ja piilotajuiseen havaitsemiseen”. Yleensä intuitiivista sykliä ei kuitenkaan mainita.
Käsitykset syklien pysyvyydestä vaihtelevat. Joidenkin mukaan syklit määräytyvät täysin syntymähetkellä, joidenkin mukaan lapsuudessa ja joidenkin mukaan syklit mukautuvat ympäristön vihjeisiin kuten lämpötilaan ja valoon. Yleisin käsitys on, että syntymähetki määrää syklien kulun.
Syntymästä alkaa ensimmäinen positiivinen nousu. Koska syklit ovat eri pituisia, ne kulkevat ristikkäin. Päiviä, jolloin sykli siirtyy nollatason yläpuolelta alapuolelle, kutsutaan kriittisiksi päiviksi. Tällöin ihmiset ovat erityisen alttiita negatiivisille asioille. Eri sykleillä voi olla samaan aikaan kriittinen päivä. Tällöin puhutaan kaksoiskriittisistä päivistä eli kahdella syklillä on samaan aikaan kriittinen päivä, tai kolmoiskriittisistä päivistä, jolloin kolmella syklillä on samaan aikaan kriittinen päivä. Tietoja syklien vaiheista ja erityisesti kriittisistä päivistä voidaan käyttää ihmisten hyödyksi. Esimerkiksi niinä päivinä, jolloin älyllinen sykli on passiivis-negatiivisessa vaiheessa, ei kannata tehdä tärkeitä päätöksiä, saati silloin jos kyseessä on kriittinen, kaksoiskriittinen tai kolmoiskriittinen päivä.
Syklit alkavat nousta samaan tahtiin syntymän jälkeen vasta 58 vuoden ja 68 päivän kuluttua. Psykologi ja skeptikko David Lesterin laskelmien mukaan ihmisellä on tänä aikana ollut 4006 kriittistä päivää, 312 kaksoiskriittistä päivää, 8 kolmoiskriittistä päivää ja 16 926 ei-kriittistä päivää.
Alkunsa biorytmiikka sai 1900-luvun taitteen Keski-Euroopassa. Wilhelm Fliessiä (1859–1928), berliiniläistä nenä- ja kurkkuspesialistia, pidetään yhtenä biorytmiikan perustajana. Psykoanalyysin kehittäjän Sigmund Freudin oppi-isä ja ystävä Fliess kiinnostui rytmeistä huomatessaan ajallisia vaihteluita ihmisten terveydessä. Hänen havaintonsa loi perustan 23-vuorokautiselle fyysiselle syklille. Wieniläinen psykologian professori Herman Swoboda (1873–1963?) kiinnostui puolestaan vaihteluista ihmisten minäkuvassa ja mielialassa, ja ”löysi” näin emotionaalisen syklin. Itävaltalainen insinööri Alfred Telscher kehitti Fliessin ja Swobodan innoittamana älyllisen syklin selittämään vaihteluita oppilaidensa älyllisessä suorituskyvyssä.
Alkuinnostuksen jälkeen kiinnostus biorytmiikkaa kohtaan väheni noustakseen uudelleen juuri ennen toista maailmansotaa. Tuolloin työpsykologit halusivat minimoida tehtaissa tapahtuvien onnettomuuksien määrän ja siksi he alkoivat tutkia biorytmiikan mahdollisuuksia. Sittemmin sitä on sovellettu tehdastyön lisäksi yritysten johtamisen tehostamiseen, auto- ja lento-onnettomuuksien vähentämiseen sekä ihmisten terveydentilan ja urheilijoiden menestyksen ennustamiseen. Biorytmiikasta on ilmestynyt useita populaareja teoksia ja se on löytänyt tiensä myös monille internet-sivuille. Biorytmien laskeminen suoritetaan nykyisin tietokoneohjelmien avulla.
Parapsykologien psi:n tavoin biorytmeillä on kolme pääongelmaa. Ensinnäkin käytetyt tutkimusmenetelmät ovat olleet suureksi osaksi kyseenalaisia. Toiseksi kukaan ei osaa selittää, miksi näitä syklejä olisi olemassa tai mikä syklejä aiheuttaa. Kolmanneksi tällä ei liene mitään merkitystä, sillä ilmeisestikään fyysisiä, emotionaalisia tai älyllisiä syklejä ei ole olemassakaan.
Biorytmiikkaa tukevat tutkimukset ovat suurimmaksi osaksi retrospektiivisiä, taaksepäin suuntautuvia tutkimuksia. Toisin sanoen ne perustuvat jo kerättyihin aineistoihin, kuten tilastoihin. Tällöin on vaarana, että tutkija valitsee enemmän tai vähemmän vahingossa omia käsityksiään tukevia aineistoja, jolloin testattava hypoteesi ei saa tasapuolista kohtelua. Toisin sanoen tutkija välttää tai välttyy kohtaamasta havaintoja, jotka ovat ristiriidassa hänen ennakko-oletustensa kanssa.
Populaarisissa yhteyksissä biorytmiikkaa perustellaan yksittäistapauksilla. Lähes poikkeuksetta nämä tapaukset ovat kuuluisia henkilöitä, joille on tapahtunut jotain, jota biorytmit ovat — usein jälkikäteen — ”ennustaneet”. Myös tämän menetelmän heikkous on valikoivuudessa: on melko helppo löytää henkilöitä, joiden ihailtavat tai surulliset kohtalot sopivat heidän biorytmeihinsä. Tällöin ei kuitenkaan huomioida ihmisiä, joiden kohtalot eivät sovi yhteen biorytmien kanssa.
Biorytmiikkaa yritetään perustella myös henkilökohtaisella validoinnilla. Toisin sanoen biorytmiikasta kiinnostuneita innostetaan kokeilemaan ja itse toteamaan sen menestyksellisyys. Tämä tulee tutkimuksellisesti ongelmalliseksi, koska biorytmien toteaminen on hyvin tulkinnallista. Olenko tänään tasapainoisempi kuin viikko sitten? Jos heräsin aamulla kurkku kipeänä ja illalla jaksoin pilkkoa saunapuut, olenko fyysisesti lasku- vai noususuhdanteessa? Mitään objektiivista (esim. fysiologista) mittaria ei syklien toteamiseksi olla kehitetty.
Biorytmiikan piirissä ei ole kyetty selittämään miksi biorytmejä olisi olemassa. Tämä ei tarkoita, etteikö biologisia syklejä ja rytmejä olisi olemassa, päinvastoin. Esimerkkejä biologisista rytmeistä ovat eläinten kiima-ajat, naisten kuukausikierto sekä ihmisten ja pöllöjen vuorokausirytmit. Näillä on omat lajinkehitykselliset funktionsa. Biorytmeille ei ole kyetty esittämään mitään evolutionaarista tehtävää, eikä myöskään mitään syklejä kausaalisesti aiheuttavaa tekijää.
Biorytmiikan ”teorialla” on muitakin ongelmia. Esimerkiksi miksi syklit alkavat syntymästä? Biorytmikko Bernard Gittelsonin mukaan syntymässä ihminen ensimmäisen kerran kohtaa suojaamattoman, jopa kovakouraisen ympäristön ja ottaa ensimmäisen askeleen autonomiaa kohtaan. Mutta käsitys leppoisaa elämää viettävästä ja passiivisesta sikiöstä on jo historiaa. Nykyisin me tiedämme sikiön joutuvan elämään epämukavan ahtaasti ja kovien äänien ympäröimänä. Samoin me muun muassa tiedämme, ettei sikiö passiivisesti vain odota äidin antavan, vaan sikiö aktiivisesti huolehtii ”omasta osuudestaan”. Loppujen lopulta äidin keho muistuttaa hormonaalista taistelutannerta. Samoin sikiön on huolehdittava siitä, ettei äidin keho heitä ”biologista tunkeutujaa” ulos. Syklien — ainakin fyysisen syklin — odottaisi siis alkavan jo ennen syntymää.
Lisäksi biorytmien käsitetään olevan vain yksi tekijä ihmisen toiminnassa: ympäristö voi ajaa negatiivisten tai positiivisten syklien yli. Samoin kaksi hyvää sykliä — etenkin jos ne ovat vahvempia — voivat neutralisoida kolmannen negatiivisen vaikutuksen. Ja jos biorytmiset teoriat menevät metsään ”juuri sinun” kohdallasi, voi olla, että olet yksi niistä harvoista ”arytmisistä henkilöistä”, jotka ”eivät täysin reagoi sisäisiin sykleihin”. Toisin sanoen biorytmiikasta on tehty oppi, jota ei voi mitenkään kumota, sillä jokainen vastalause voidaan selittää sopivalla lisäoletuksella.
Usein biorytmiikkaa käsittelevissä teoksissa ei ole viitteitä alkuperäisiin tutkimuksiin, vaan ainoastaan rohkeita väitteitä biorytmiikan menestyksistä. Joissain kirjoituksissa on puolestaan ”haamututkimuksia” eli tutkimuksia, joita ei koskaan ole tehtykään. Lisäksi prospektiivisissä, eteenpäinsuuntautuneissa tutkimuksissa on todettu metodologisia ongelmia. Esimerkiksi tutkimuksessa voidaan todeta, että 20% päivistä on kriittisiä, joten oletusarvona on, että vain 20% onnettomuuksista tapahtuu kriittisinä päivinä. Koska keskiyötä lähellä syntyneet ovat syklisesti lähempänä edeltävää tai seuraavaa päivää, kriittisiin päiviin lasketaan myös kriittistä päivää edeltävät ja niiden jälkeiset päivät. Aineisto osoittaa sitten, että jopa 60% onnettomuuksista tapahtuu näinä päivinä. Biorytmit pitävät paikkansa? Ei. Psykologi Terence Hines on huomauttanut, että sattuman mukainen odotusarvo nousee 60%:iin, jos myös edeltävät ja seuraavat päivät otetaan kriittisiin päiviin mukaan.
Biorytmiikasta on tehty myös metodologisesti pätevämpiä tutkimuksia. Kun Hines loi katsauksen näihin onnettomuuksia, urheilua ja muita aiheita käsitteleviin tutkimuksiin, hänen yleisesti käyttämänsä kommenttinsa kuului: ”no biorhythm effects”, ei biorytmisiä vaikutuksia.
Kirjallisuutta: Fix 1976; Hines 1979; Lester 1990; Randi 1987b; Wheeler 1990.