(engl. budo). Budo-lajeihin kuuluvat ainoastaan japanilaiset taistelutaidot kuten karate, judo, aikido, kendo (miekkailu) ja kyudo (jousiammunta). Budo-lajeja eivät siis ole taistelutaidot kuten israelilainen krav maga, ranskalainen savate, thaimaalainen muay thai tai kiinalainen tai chi chuan, vaikka näin joskus virheellisesti luullaan.
Budo-lajeihin samoin kuin kiinalaisiin taistelutaitoihin kuuluu läheisesti käsitys meridiaaneja pitkin kulkevasta elämänvoimasta. Elämänvoimasta käytetään japanilaista nimitystä ki tai kiinalaista nimitystä chi. Kin katsotaan virtaavan alavatsassa sijaitsevasta pisteestä eli harasta. Näissä taistelutaidoissa korostetaankin usein lantion käyttöä liikkeitä suoritettaessa.
Koska minkäänlaisen vitalistisen elämänenergian olemassaolosta ei ole todisteita, on todennäköistä, että itseasiassa lantion alueen merkitys ihmiskehon voimantuotossa ja hallinnassa on johtanut näkemykseen alavatsasta elämänvoiman lähteenä. Lantion merkitys on nimittäin havaittu myös länsimaisessa nyrkkeilyssä, painissa, amerikkalaisessa jalkapallossa tai itseasiassa melkein kaikissa urheilulajeissa.
Joskus myös lautojen, pesäpallomailojen, tiilien, betonilaattojen tms. murskaamisessa uskotaan olevan kyse kin käytöstä. Mutta ilmeisestikään murskaamisessa ei ole kyse mistään, mitä ei voisi selittää fysikaalisesti. Yhteenvetäen voidaan siis sanoa, että ki- tai chi -teoriat ovat taistelutaitojenkin yhteydessä täysin tarpeettomia.
Katso: Vitalismi.