(engl. glossolalia). Glossolalialla eli kielilläpuhumisella tarkoitetaan kykyä tuottaa puhetta tuntemattomalla ”kielellä”. Nämä ”kielet” — jokainen kielilläpuhuja puhuu omaansa — muistuttavat yleensä siansaksaa. Toiset kristityt pitävät glossolalian olevan lähtöisin Pyhästä Hengestä, toiset Saatanasta. Glossolaliaa esiintyy myös muissa uskonnoissa, ja Delfoin oraakkelitkin puhuivat kielillä.
Raamatussa kielilläpuhumisen ”armolahja” ilmenee Apostolien teoissa (2:4): ”He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.” Näiden ”kielten” ymmärtäminen vaatii oman erityisen armolahjansa — joka on yleensä vain etuoikeutetuilla kirkonmiehillä. Tulkittuina viesteissä esiintyy uskoa, kuuliaisuutta ja seurakunnallisuutta vahvistavia sanontoja ja raamantunlauseita.
Jos kuuntelija tunnistaa kielen joksikin luonnolliseksi kieleksi kuten saksaksi, japaniksi tai suahiliksi, jota puhuja ei tiettävästi osaa, kyseessä on ilmiö nimeltä ksenoglossolalia, vierailla kielillä puhuminen.
Katso: Ksenoglossolalia.