(engl. spontaneus human combustion, SHC). Ihmisen spontaanilla palamisella viitataan tapauksiin, joissa ruumiin keskikeho on täydellisesti palanut, mutta kehon ääripisteet kuten raajat ja pää ovat selviytyneet tulelta. Samoin lähiympäristössä olevat huonekalut ovat säilyneet vahingoittumattomina. Tällaisten tapausten on väitetty olevan tulosta voimakkaasta ja nopeasta palamisesta, ja niitä on selitetty muun muassa soluissa olevan hapen ja vedyn syttymisellä, uudella mikropartikkelilla nimeltä pyroton sekä yliaktiivisella kundaliini-energialla.
Näiden selitysten perusteettomuus tulee selkeästi esille niitä hetkellisestikin tarkasteltaessa. Esimerkiksi happi ja vety eivät ole soluissa palamiskykyisinä kaasuina. Samoin uuden, muuten täysin tuntemattoman mikropartikkelin olettaminen vain SHC-tapausten selittämiseksi on enemmän kuin kyseenalaista. Pyrotonin tavoin kundaliinienergia on perusteeton olettamus. Perusteetonta on myös väittää, että tällaisissa tapauksissa ainoastaan raajat ja pää jäisivät palamatta, sillä usein sisäelimet selviävät melko vahingoittumattomina. Eräs syy tämän käsityksen syntyy liittyy tapausten raportoimiseen: joskus paikalle tulleet sairaanhoitajat tms. ovat siirtäneet yläruumiin toisaalle ennen uhrin kuvaamista. Sisäelinten säilyminen on täydellisessä ristiriidassa kaikkien niiden käsitysten kanssa, jotka väittävät palamisen saaneen alkunsa kehon sisältä.
”Spontaaneille” palamistapauksille kyetään antamaan tavanomaisempikin selitys. Palamisen uhreiksi joutuvat yleensä alkoholia käyttäneet ihmiset, jotka ovat nukahtaneet sammuttamatta tupakkaansa. Toinen uhriryhmä on huonosti liikkuvat, esimerkiksi Parkinsonin tautia sairastavat vanhukset. Alkoholi selittää, miksi ihmiset eivät huomaa palamista, samoin kuin huono liikkumiskyky selittää kyvyttömyyden reagoida tilanteeseen. Eräässä tapauksessa 70-vuotias palanut nainen löydettiin kotoaan nojaamasta ovenkarmiin ja hänen vierestään sytyttämätön uuni sekä osaksi palanut sanomalehti, jota oli tarkoitus käyttää uunin sytyttämisessä.
Raajojen ja nesteiden ympäröimien sisäelinten palamattomuus johtuu siitä, että lämpötila ei näissä paikoissa nouse tarpeeksi korkeaksi. Toisaalta keskikehon alueen vaatteet ja ihonalainen rasva toimivat tehokkaina sytykkeinä. Keskikehojen palaminen ei kuitenkaan tapahdu nopeasti korkeissa noin 1500 celciusasteen lämpötiloissa kuten on väitetty, vaan pitkän ajan kuluessa noin 500–600:ssa asteessa. Pitkästä palamisajasta kertoo muun muassa se, että ruumiinavauksissa on havaittu nokea uhrien henkitorvessa. Tämä viittaa hengittämiseen palamisen aikana.
Katso: Vitalismi.
Kirjallisuutta: Benecke 1998; Nickell 1996b; Nickell ja Fischer 1987; Nienhuys 2001.