”Kun mielikuvituksen päästää valloilleen,
kaikki on mahdollista.”
— Psykologi Robert Baker
Kesällä 1999 vierailin Hämeen linnassa. Kiertokäynnin aikana ystävällinen opas kertoi, että linnan käytävillä uskotaan käyskentelevän aaveita. Yksi aaveista oli kissa, jonka jälkiä väitettiin ilmestyvän huoneiden lattioihin. Ryhmä reagoi tähän erikoisuuteen lievällä huvittuneisuudella.
Joku voisi kuvitella, että skeptikkona haluaisin asettaa jonkinlaisen kiellon tällaisen ”huuhaan” levittämiselle tai ainakin vilkkuvan mainosvalon oppaan pään päälle, jossa lukisi: ”Uskominen on kuulijan vastuulla”. Tarinan merkitys ei kuitenkaan nouse jostain oletetusta skeptikkojen sieluja riivaavasta suvaitsemattomuudesta, vaan siitä, että me kaikki kohtaamme melko usein outoja ilmiöitä tai niitä koskevia väitteitä.
”Intuitiivinen näkijä ratkaisee vaikeatkin ongelmasi jo yhdellä puhelinsoitolla!” ”Tähdet kertovat onko HÄN se oikea!” ”Hyödynnä aivojesi käyttämättömät potentiaalit!” ”Muistathan kirjoittaa työpaikkahakemuksen omalla käsialallasi!” ”Madame Z kertoo suosikkilaulajasi tulevaisuuden!” ”Mutta eräs tuttavani on nähnyt oikean lentävän lautasen!”
Monet suhtautuvat tällaisiin väitteisiin välinpitämättömästi, ohimenevällä mielenkiinnolla tai huumorilla. Toisille epätavalliset väitteet ovat kuitenkin elämän kulmakiviä. Heille esimerkiksi parapsykologia, ufologia, astrologia, uskomuslääkinnälliset opit, kreationismi, aurat tai selvänäkeminen ovat keskeinen osa maailmankuvaa. Lisäksi jotkut kirjoittavat ja luennoivat näistä aiheista, ja joillekin ne ovat jopa arkista työtä. Näin siitäkin huolimatta, että tieteellisestä näkökulmasta katsottuna nämä opit ovat perusteettomia.
Ihmiset ovat taipuvaisia uskomaan outoihinkin väitteisiin, erityisesti jos niitä ei kyseenalaisteta tai niille ei tarjota vaihtoehtoisia tulkintoja (McDonald 1998). Tästä syystä modernin skeptisismin edustajat ovat pyrkineet tarkastelemaan kriittisesti erilaisia pseudotieteitä, outoja teorioita ja ihmeellisiä oppeja, sekä joskus tarjoamaan vaihtoehtoisia selityksiäkin. Suomessa modernia skeptisismiä on edustanut Skepsis ry.
Skepsis perustettiin vuonna 1987. Jotkut ovat väittäneet, ettei yhdistys ole toiminut tarpeeksi tehokkaasti. Vähäisiin resursseihinsa nähden — kriittisyys ei ole ihmisten keskuudessa niin suosittua — voidaan sanoa sen saavuttaneen paljon. Vähintään voidaan sanoa, että erilaiset oudot opit olisivat kritiikittömämmin esillä niin mediassa kuin ihmisten arkipäivässäkin ilman Skepsistä ja kansainvälistä skeptisismiä. Luennoilla, seminaareilla, esiintymisillä, Skeptikolla ja kirjoilla on ollut merkitystä.
Skepsis julkaisi vuonna 1989 kirjan Paholaisen asianajaja: Opaskirja skeptikolle (Häyry Karttunen ja Virtanen 1989). Siinä useat eturivin tiedemiehet ja filosofit käsittelivät kriittisesti nykyajan ihmeitä. Loppuunmyyty Paholaisen asianajaja on saanut jatkoa teoksissa Toden näköiset harhat (Lindeman-Viitasalo 1995b) sekä Paholaisen asianajajan paluu: Opaskirja skeptikolle (Selin Ollikainen ja Salmi 1997). Näistä jälkimmäinen käännettiin viroksi.
Skepsiksen piirissä on pitkään elänyt haave kirjasta, jossa kysymys-vastaus -periaatteella käytäisiin läpi yleisimpiä pseudotieteitä ja outoja oppeja. Käsillä olevasta kirjasta piti tulla tuo teos. Mutta nälkä kasvoi syödessä. Seuraavaksi tästä teoksesta piti tulla noin satasivuinen sanasto selityksineen. Nyt pöydälläni on huomattavasti pidemmän ”tietosanakirjan” käsikirjoitus, ja vaikka laajentuminen siirsi julkaisemista, se on uskoakseni kannattanut.
Ihmeellisen maailman tavoitteena on antaa perustietoa skeptisismistä, tieteestä, pseudotieteistä sekä oudoista opeista. Edeltäjistään poiketen se pyrkii antamaan suomalaiselle yleisölle skeptisiä näkökulmia myös hieman tuntemattomampiin oppeihin ja väitteisiin. Ihmeellisen maailman tarkoituksena ei ole käsitellä kaikkia outoja ilmiöitä tai käsitellä täysin tyhjentävästi sivuamiaan aihepiirejä, saati yksittäistapauksia. Se on yleiskatsaus outojen ilmiöiden maailmaan.
Ihmeellinen maailma ei ole Skepsis ry:n tai skeptikkojen virallinen kanta, koska mitään virallista kantaa ei ole olemassa: skeptisismi on individualistista. Ihmeellinen maailma sisältää ainoastaan kirjoittajan näkemyksiä outoihin ilmiöihin. Vaikka se siis perustuu lähinnä muiden tutkimustuloksiin ja ajatuksiin, kirjan muodostama kokonaisuus on yksin allekirjoittaneen. Jopa henkilöt ja tahot, jotka ovat panoksellaan edesauttaneet tämän kirjan aikaansaamisessa, eivät varmastikaan täysin jaa näkemyksiäni, ja jotkut eivät välttämättä ollenkaan.
Moderni skeptisismi on kysymisen ja kyseenalaistamisen filosofiaa. Se ei kuitenkaan ole kaiken kieltämistä, vaan tutkivaa kyselemistä. Skeptisismin mukaan älyllinen avoimuus on hyvä asia, mutta mieli ei saa olla niin avoin, että aivot ja kriittinen ajattelu valuvat päästä. Myöskään itsekritiikki ei ole skeptisismille vierasta.
Projektin myötä olen joutunut tutustumaan aiheisiin, joista en ole aikaisemmin tiennyt kovinkaan paljoa. Osasta näkee lyhyenkin perehtymisen jälkeen, millä tiedollisella tasolla liikutaan. Jotkut opit ovat puolestaan aluksi tuntuneet melko järkeviltä tai ainakin jossain määrin loogisilta, mutta perehdyttyäni kriittisiin näkökulmiin oppien perustelut ovat hajonneet. Lisäksi olen jossain määrin joutunut muuttamaan käsityksiäni muutamista aiheista, joista minulla oli aikaisempien tietojen perusteella melko kriittinen kuva.
Maailmassa on ja on ollut lukematon määrä erinomaisia skeptisiä tutkijoita ja ajattelijoita, joiden asiantuntemusta, perusteellisuutta ja älyn notkeutta ei voi kuin ihailla. Tämä kirja perustuu heidän tutkimuksiinsa ja heille se on myös omistettu.
Mutta skeptikotkaan eivät ole kyseenalaistamisen tuolla puolen, vaan myös heidän väitteitään tulee tarkastella kriittisesti. Toisaalta tulee muistaa, että pelkkä eriävä mielipide ei riitä kumoamaan esitettyjä kriittisiä kommentteja, vaan kaikki näkökannat tulee kyetä perustelemaan teoreettisella ja/tai empiirisellä todistusaineistolla.
Kyseenalaistamisen periaate koskee tätäkin kirjaa. Tästä syystä en ole tyytynyt vain esittelemään outoja oppeja ja ihmeellisiä ilmiöitä, vaan pyrkinyt — resurssien sallimissa rajoissa — selventämään miksi jokin väite on perusteeton ja joku toinen mahdollisesti perustellumpi. Se miten hyvin olen tässä onnistunut, on lukijoiden arvioitavissa.
Outoja ilmiöitä ja oppeja on yksinkertaisesti liian paljon, jotta niitä kaikkia voisi käsitellä yhdessä teoksessa (tai edes yhdessä ihmiselämässä). Tämä on vastaukseni niille kriitikoille, joiden mukaan Ihmeellisestä maailmasta puuttuu jokin oppi X.
Samoin kriitikot voivat esittää, että olen käsitellyt joitakin osa-alueita liian vähän. Tähän on todettava, että olen käsitellyt kaikkia alueita liian vähän. Lisäksi on todettava, että olen tietoisesti käsitellyt neljää laajaa aihetta — tieteenfilosofiaa, uskomuslääkintää sekä psykologiaa ja psykiatriaa — vähemmän kuin nämä aihepiirit ansaitsisivat. Syynä tähän on, ettei laadukkaasta suomenkielisestä tieteenfilosofisesta kirjallisuudesta ole puutetta (esim. Niiniluoto 1997a), ja että uskomuslääkintä sekä psykologinen ja psykiatrinen huuhaa ansaitsisivat mielestäni jokainen oman teoksensa.
Lisäksi kriitikot voivat esittää, etten ole tuonut esille kaikkia puolia ja todistusaineistoja tarkastelemistani aiheista. Tästä olen hyvin tietoinen. On kuitenkin otettava huomioon teoksen katsauksenomainen luonne ja se, että olen ensimmäisenä kannattamassa erillistä teosta jokaiselle aihepiirille. Samoin on otettava huomioon, etten ole esitellyt kaikkia kriittisiäkään kommentteja, sekä erityisesti se, ettei tiedossani oleva lisätodistusaineisto muuttaisi kirjoitusten keskeisiä johtopäätöksiä.
Lukijan tulee myös tiedostaa, ettei Ihmeellinen maailma ole tieteellinen teos, vaan tieteellisille tutkimuksille perustuva tietokirja. Se ei raportoi uusia tutkimuksia ja käyttämäni kirjallisuus koostuu pääosin toisen käden lähteistä, joskin mukaan mahtuu useita alkuperäistutkimuksiakin.
Aineistona olen käyttänyt kirjoja, artikkeleita, keskusteluja, luentoja, tv-ohjelmia sekä WWW-sivuja niin skeptiseltä kuin ”vähemmän skeptiseltäkin” kannalta. Kirjallisuusluetteloon olen kuitenkin sisällyttänyt vain tieteellistä, filosofista ja skeptistä kirjallisuutta; ensinnäkin tilan rajoittamana, ja toiseksi siksi, että halukas löytää erittäin helposti ei-skeptistä kirjallisuutta. Tässä yhteydessä lienee syytä kiittää kaupunginkirjastoja kattavasta ja ajantasalla olevasta rajatieto-kirjallisuudesta.
Ihmeellisen maailman peruslähteenä ovat toimineet James Randin skeptinen An encyclopedia of claims, frauds, and hoaxes of the occult and supernatural (Randi 1995) sekä erityisesti Rosemary Ellen Guileyn huomattavasti vähemmän skeptinen Harper’s encyclopedia of mystical and paranormal experience (Guiley 1991).
Käsitykseni mukaan Ihmeellinen maailma tulee tarpeeseen. Suomesta löytää luvattoman vähän ulkomaista skeptistä kirjallisuutta, suomalaisesta puhumattakaan. Jos Ihmeellinen maailma monipuolistaa laajemman yleisön kuvaa oudoista opeista, sekä herättää lukijoissaan kyseenalaistavaa ja tutkivaa mielenlaatua, se on täyttänyt tehtävänsä.
Tässä yhteydessä haluan osoittaa kiitollisuuteni niitä henkilöitä ja tahoja kohtaan, jotka ovat auttaneet tämän projektin toteuttamisessa. Aivan ensimmäiseksi haluaisin kiittää Ilpo V. Salmea, joka toimi projektin johtajana: Ilpo muun muassa tarjosi mahdollisuuden kirjoittamiseen, ideoi, kommentoi käsikirjoitusta ja hoiti teosta julkaisukuntoon. Suuret kiitokset myös Hannu Karttuselle kirjan taittamisesta ja käsikirjoituksen kommentoinnista, Ursa ry:lle kirjan kustantamisesta ja Markku Sarimaalle käytännön avusta.
Samoin haluaisin kiittää henkilöitä, jotka kommentoivat käsikirjoitusta eli Satu Eklundia, Lauri Gröhniä, Jukka Häkkistä, S. Albert Kivistä, Veijo Saanoa sekä Raimo Tuomelaa. Apuaan aineiston, kommenttien, keskustelujen tms. muodossa tarjosivat myös Mark Benecke, Barry Beyerstein, Sakari Kallio, Antti Karhu, Janne Kivivuori, Marjaana Lindeman, Nils Mustelin, James Randi, Heikki Sarmaja, Kimmo Sundström, Anu Suomela, Jukka-Pekka Takala, Tero Tuomala, Ursa ry., Jan W. van Strien ja Gun Väyrynen. Kiitos.
Kiitos myös projektin asioita hoitaneille Skepsiksen hallitusten jäsenille, sekä Suomen Kulttuurirahastolle ja Helsingin Sanomain 100-vuotissäätiölle, jotka tukivat projektia taloudellisesti.
Lopuksi haluaisin osoittaa erityiskiitokset Sadulle. Satu on osoittanut, että maailmassa on yksi asia, jota minun ei tarvitse kyseenalaistaa. Kiitos loppumattomasta tuesta ja kärsivällisyydestä, kiitos inspiroivasta kiinnostuksesta, kiitos kriittisistä, terävistä ja rehellisistä kommenteista, kiitos lukemattomista palveluksista, kiitos… kaikesta.
Risto Selin
Helsingissä 19. syyskuuta 2001
Sinulla on mahdollisuus vaikuttaa Ihmeellisen maailman tulevien painosten sisältöön! Kirjoita kriittistäkin, mutta asiallista palautetta osoitteeseen
Skepsis ry/Risto Selin
PL 483
00101 HELSINKI
tai tee se internetissä (http://www.skepsis.fi/palaute/).
Palautetta esitellään ja kommentoidaan Skeptikon sivuilla lähitulevaisuudessa, ja tietysti hyvin perusteltu palaute näkyy myös teoksen uusissa painoksissa. Muista liittää palautteeseen tarvittaessa alkuperäisten tutkimusten valokopiot, tai kirjojen ja artikkelien viitetiedot, joiden perusteella ne on helposti löydettävissä.