(engl. devil’s advocate). Katolinen kirkko on joutunut kautta vuosisatain arvioimaan ovatko erilaiset väitetyt ihmeet jumalallista alkuperää vai onko kyseessä pelkkä ihmisten hyväuskoisuuteen tai petkutukseen liittyvä ilmiö. Neitsyt Marianhan on väitetty laskeutuneen maan päälle, madonnankuvien vuodattaneen kyyniä ja alttarimaalausten valuvan verta. Ennen ihmeitä tutkimaan asetettiin erityisiä tutkimuskomissioita, joiden jäsenenä toimineen advocatus Dein eli Jumalan asianajajan tehtävänä oli puolustaa väitettyä ihmettä. Advocatus Diabolin eli paholaisen asianajajan tehtävänä oli puolestaan kyseenalaistaa ihmeen yliluonnollisuus.
Filosofi S. Albert Kivinen on kuvannut paholaisen asianajajana toimineen ja myöhemmin paaviksi valitun Prospero Lambertinin eli paavi Benediktus XIV:n menettelyä seuraavasti: ”Kerran Lambertini oli nuorena pappina mukana komissiossa, joka meni nunnaluostariin tutkimaan siellä tapahtunutta väitettyä ihmettä. Siellä oli kuulemma joku nunna, joka oli vuosikausia elänyt syömättä mitään. Komission jäsenet tulivat luostariin ja kysyivät ihmisiltä asian laitaa: kaikki vakuuttivat, ettei nunna todellakaan ole vuosikausiin syönyt mitään. Komission puheenjohtaja oli jo valmis sanomaan, että kyllä tässä ilmeisesti oli tapahtunut ihme. Lambertini kuitenkin pyysi luvan esittää nunnalle vielä yhden kysymyksen. Lupa myönnettiin, ja hän tiedusteli: ’Arvoisa äiti, tyhjentyikö teidän vatsanne tänä aamuna?’ Nunna vastasi hämmästyneenä, että kyllähän se tyhjentyi. Lambertini sanoi sen jälkeen, että ehkä tämä tapahtuma ei ollutkaan ihme. Tietysti voidaan sanoa, että jos kerran on sellainen ihme, että elää ilman ruokaa, niin miksei sitä ihmettä voi vielä jatkaa siten, että asianomaisen suolisto täyttyy paranormaalilla tavalla. Nunnan vastaus kuitenkin oli ilmeisesti tämän komission jäsenille hieman liikaa.”
Skepsis ry julkaisi vuonna 1989 teoksen Paholaisen asianajaja, joka sai jatkoa vuonna 1997 teoksella Paholaisen asianajajan paluu. Teosten tarkoituksena ei ollut argumentoida jonkin jumalallisen olennon puolesta toista vastaan, vaan nimi kertoo kirjoittajien asenteista nykyajan ”ihmeitä” kohtaan. Molemmissa kirjoissa käsitellään kriittisesti muun muassa astrologiaa, parapsykologiaa sekä ufologiaa.
Katso: Skepsis ry.
Kirjallisuutta: Häyry Karttunen ja Virtanen 1989; Kivinen 1989b; Selin Ollikainen ja Salmi 1997.