(engl. paranormal phenomenon). Paranormaalia ilmiötä on yleensä yritetty määritellä kolmen osatekijän avulla: paranormaali ilmiö on 1) aikaisemmin tuntematon, outo tai epätavallinen ilmiö, joka 2) ei ole selitettävissä arkijärjellä tai nykyisillä tieteellisillä teorioilla, ja jonka 3) selittämiseksi tarvitaan yliluonnollinen selitys. Voitaisiin esimerkiksi väittää, että telepatia on paranormaali ilmiö, koska se epätavallisuudessaan jättää nykyiset tieteelliset teoriamme sanattomiksi toisin kuin henkisen ulottuvuuden olettavat selitykset.
Filosofi Paul Kurtz on kuitenkin todennut, että tällaiset määrittelyt ovat ongelmallisia. Esimerkiksi AIDS oli muutamia vuosia sitten uusi sairaus, jonka viruksellista syytä ei aluksi tunnettu. Tuskin kukaan kuitenkaan kutsui AIDS:ia paranormaaliksi ilmiöksi. Yleisemmin sanoen: kaikki nykyisin normaaleiksi ilmiöiksi luokitellut ilmiöt ovat aluksi olleet outoja, ja ne ovat saaneet luonnollisen selityksen ennemmin tai myöhemmin. Nämä paranormaalin ilmiön ominaisuudet ovat siis hyvin tavanomaisia.
Paranormaalin ilmiön perinteisten määritelmien ongelmana on myös ollut yliluonnollisen selityksen ”katoavaisuus”: Jos jotain todennettua outoa ilmiötä ei voida selittää tieteellisillä teorioilla, toisin kuin jollain vielä tuntemattomalla tekijällä, niin kyseessä ei ole yliluonnollinen selitys. Tällaisessa tapauksessa ”paranormaali” tekijä on tullut osaksi luonnollista maailmaa, ja ainoastaan luonnollisen maailman määrittely on muuttunut. Esimerkiksi jos oletetulle telepatialle ei nykyisen tieteellisen tiedon valossa kyettäisi antamaan tyydyttävää selitystä, mutta sen selittäminen onnistuisi perustellusti psyykkisen energiakentän avulla, niin tämä energiakenttä ei olisi yliluonnollinen selitys, vaan aivan yhtä luonnollinen kuin muutkin tieteelliset selitykset. Tuntemaamme maailmaan olisi vain tullut uusi — joskin aikaisempaa tietämystämme ravisuttava — ominaisuus.
Määrittelyvaikeuksien vuoksi käsitteestä ”paranormaali ilmiö” olisikin ehkä syytä luopua, ja sen sijaan käyttää nimitystä outo tai epätavallinen ilmiö. Tällöin ei tehdä tutkimusta edeltäviä oletuksia ilmiöiden luonteesta ja selityksestä, tai edes niiden olemassaolosta.
Toisaalta ”paranormaali” on yleisesti tunnistettu käsite ja adjektiivi, mikä puoltaa sen käyttöä. Jos sitä käyttää, olisi kuitenkin syytä muistaa, että se on pikemminkin synonyymi sanalle epätavallinen tai outo, ja että ”paranormaalit” ilmiöt voidaan mahdollisesti selittää tunnetuilla teorioilla tai ilman henkisen ulottuvuuden olettamista, jos kyseistä ilmiötä on ylipäätään olemassa. Paranormaaleja kokemuksia (esim. kokemuksia telepatiasta tai psykokinesiasta) voidaan myös lähestyä ”materiaalis-tieteellisesti”.
Uutta ja outoa ilmiötä tieteellisesti tutkittaessa olisi siis todistettava, että a) kyseessä on olemassaoleva ilmiö, ja toisaalta että b) sen selittämiseen tarvitaan jokin aikaisemmin tuntematon tekijä. Nämä vaatimukset eivät koske vain telepatiaa, psykokinesiaa, homeopatian vaikutusta, ihmeparantumisia tai Bermudan kolmion katoamisia, vaan kaikkia tieteellisesti tutkittavia ilmiöitä.
Katso: Empiirinen tutkimus; Parapsykologia.
Kirjallisuutta: Kurtz 1992.