(engl. ufology). Ufologiaa voidaan pitää pseudotieteellisenä ”tutkimusalana”, jonka tarkoituksena on todistaa ufojen, tunnistamattomien lentävien esineiden, olevan avaruusolioiden aluksia. Pseudotieteeksi ufologian tekee sitoutuminen tutkimusta edeltäviin, a priorisiin tuloksiin (”ufot ovat avaruusolioiden aluksia”), vetoaminen salaisiin tietolähteisiin, ja tieteelle ominaisen itsekriittisen edistyvyyden puuttuminen.
Kriittisesti lentäviin lautasiin suhtautuvat Kari Kuure, Juhani Kyröläinen, Göte Nyman ja Jukka Piironen tekevät teoksessa Katovatko ufot? (1993) erottelun ufologian ja ufotutkimuksen välille. Heidän mukaansa ufologia on edellä kuvatun kaltaista pseudotiedettä, mutta ufotutkimus puolestaan ennakko-oletuksista vapaata kriittistä tutkimusta.
Voi kuitenkin kysyä onko näitä kahta mahdollista erotella näin jyrkästi. Ns. ufologien joukosta löytyy myös ihmisiä, jotka eivät ensimmäisenä ja aina ryntää ehdottamaan ulkoavaruuden vieraita oudon ilmiön selitykseksi, vaikka siihen olisivatkin huomattavasti taipuvaisempia ja uskoisivat vahvasti useimpien ufojen olevan avaruusolentojen kulkuvälineitä. Olisikin ehkä syytä pitää käsitteitä ”ufologia” ja ”ufotutkimus” toistensa synonyymeinä, ja nähdä että on olemassa kriittisempää ja vähemmän kriittistä tutkimusta, joka voi muodostua täysin kritiikittömäksi ufouskovaisuudeksi.
Ufologian ja ufotutkimuksen piirissä on siis ihmisiä aina skeptikoista ufouskovaisiin. Tässä mielessä se muistuttaa parapsykologiaa, jota on pyritty tuomaan kriittisen tutkimuksen, tieteen piiriin. Parapsykologian kohdalla tämä kylläkin näyttää vaativan tarpeettomasta psi-teoriasta luopumista. Ufologienkin tarvinnee luopua ET-teoriasta, ainakin niin kauaksi aikaa kunnes eteen tulee havaintoja, joiden selittämiseksi tarvitsee olettaa avaruusolioiden vierailuja.
Katso: Ufo; Ufouskonto.
Kirjallisuutta: Kuure Kyröläinen Nyman ja Piironen 1993.