(engl. enlightment). Immanuel Kantin mukaan ”valistus on ihmisen pääsemistä ulos hänen itsensä aiheuttamasta alaikäisyyden tilasta. Alaikäisyys on kyvyttömyyttä käyttää omaa järkeään ilman toisen johdatusta. Itseaiheutettua tämä alaikäisyys on silloin, jos sen syynä ei ole järjen puute, vaan päättämisen ja rohkeuden puute käyttää järkeään ilman toisen johdatusta. Sapere aude! Valistuksen tunnuslause on siis: Käytä rohkeasti omaa järkeäsi!”
Valistus käsitetään yleensä 1700-luvun Euroopassa kehittyneeksi aatesuuntaukseksi. Sen kannattajat korostivat oman järjen käyttöönottoa sekä mitoistaan pullistuneiden auktoriteettien kyseenalaistamisesta. Kritiikki kohdistui erityisesti kirkkoon, joka seisoi uuden, merkittäviä läpimurtoja tekevän tieteen ja ajattelunvapauden edessä. Valistukseen liittyi voimakkaasti myös yleisten ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion kannattaminen. Tässä mielessä valistus on nähtävä poliittisena liikkeenä, jolla on ollut suuri merkitys ihmisoikeuksien ja nykyaikaisen demokratian kehityksen kannalta.
Jotkut katsovat, ettei valistus ollut vain merkittävä, vuosisatoja sitten vaikuttanut aatesuuntaus, vaan alkulähde yhä jatkuvalle projektille: me emme vieläkään elä valistuneessa maailmassa. Tästä syystä Kantin kehotus kriittiseen ajatteluun on suositeltavaa nykymaailmassakin: Sapere aude! Rohkene ajatella!
Katso: Skeptisismi.
Kirjallisuutta: Kant 1784/1995.