(engl. voodoo-death). Voodoo-kuolemalla viitataan tapauksiin, joissa terve henkilö kuolee parin päivän kuluessa siitä, kun hän saa tietää joutuneensa kuolettavan kirouksen kohteeksi. Esimerkiksi kun nainen saa tietää syöneensä omenan, joka on kotoisin tabuksi julistetulta alueelta, hän voi kokea joutuneensa kirouksen kohteeksi ja vaipua syvän epätoivon valtaan. Samoin naisen sukulaiset ja ystävät voivat suhtautua naiseen kuin hän olisi jo kuollut. Joskus nainen kuoleekin vuorokauden tai kahden kuluttua. Maagisessa kulttuurissa tällaista tapahtumaa pidetään kirouksen toteutumana, mutta tarkastelemalla ihmisen hermoston toimintaa ilmiölle kyetään antamaan perustellumpi selitys.
Ihmisen hermosto jaetaan keskushermostoon (aivot ja selkäydin) sekä ääreishermostoon. Ääreishermosto jaetaan edelleen somaattiseen ja autonomiseen hermostoon. Somaattinen hermosto vastaa informaation kuljettamisesta keskushermostoon (aistiminen) sekä tahdonalaisten lihasten toiminnasta (liikkuminen). Autonominen hermosto vastaa puolestaan ei-tahdonalaisten lihasten kuten sydämen toiminnasta. Ei-tahdonalainen hermosto jaetaan kahteen järjestelmään sen mukaan onko kyseessä autonomisen hermoston toiminnan kiihtyminen (sympaattinen hermosto) vai sen vähentyminen (parasympaattinen hermosto).
Toiminnallisesta ristiriitaisuudestaan huolimatta sympaattinen ja parasympaattinen hermosto ovat usein yhtäaikaa aktiivisina, tosin eri määrissä. Samoin ne voivat vuorotella voimakkaasti. Esimerkiksi kun tarinan sankaritar kauhistuu, nostaa taivutetun ranteen otsaansa vasten ja pyörtyy, hänen sympaattisen hermostonsa voimakas toiminta vaihtuu äkkinäisesti parasympaattisen hermoston voimakkaaksi toiminnaksi.
Voodoo-kuolemassa on kyse samasta ilmiöstä, ainoastaan voimakkaampana: tabua rikkonut henkilö, joka tulkitsee kurjan kohtalonsa täysin väistämättömäksi, joutuu maagisen kauhun valtaan. Kauhua voimistaa vielä läheisten ihmisten suhtautuminen. Voimakkaan ja pitkäkestoisen sympaattisen hermoston aktivoitumisen jälkeen parasympaattinen hermosto tekee ”vastaiskun”, mikä johtaa sydämen pysähtymiseen. Lopputuloksena on kuolema. On todettava, että joidenkin mukaan yhtään todellista voodoo-kuolemaa ei ole havaittu; toisten mielestä ”melko hyviä” havaintoja on tehty.
Kirjallisuutta: Kalat 1995.