Oliko isäni homo?

Helsingin Sanomissa Laura Saarikosken syventävien sisältöjen toimitus keksi joulutarinaksi suuren homopaljastuksen. Turun saaristossa syntynyt ja elänyt stuertti Alfred Lundström olisi kieltolain aikana tarjonnut homoeroottisia palveluja yli viidellekymmenelle miehelle, joista monet olivat aikansa arvohenkilöitä. Heidän joukossaan väitettiin olleen myös perheemme isä, joka ei ollut homo. [1]

Miksi tällaisia juttuja tehdään? Saarikoski oli jo kunnostautunut jutuissa, jotka olivat johtaneet rikostutkintoihin kunnianloukkauksista. Päätoimittaja Erja Yläjärvi ei vielä silloin ollut julistanut klikkiotsikoista luopumista.

Jutun oli toimittaja Jonna Röngän kanssa kehitellyt ns. kaapista näkyvästi ulostullut näyttelijä Riko Eklundh. Riko oli tullut saarelle 9-vuotiaana perheensä kanssa kesävieraiksi, joita Alfred oli majoittanut jo 1950-luvulta. Alfred oli säilyttänyt huolella Rikon lapsena käsinkirjoittaman paikallislehden Sandholmsbladet. 73-vuotias Alfred viimeisenä tahtonaan teki testamentin pikku-Rikon hyväksi. Muuten osin herttaisessakin tarinassa oli outo lause: ”Näin vanhoja aikalaiskuvauksia queer-historiasta on tullut esiin vain harvakseltaan.”

Mikä ihmeen queer-historia?

Mielessäni pyöri ajatuksia perättömien arkaluonteisten tietojen julkaisemisesta ja kunnianloukkauksesta. Eihän kyseessä ollut mikään todellinen aikalaiskuvaus! Juorukirjoitus on varsinainen mallisuoritus pidäkkeettömästä vihjailusta ja asioiden vääristelystä. Jopa Alfredin haamu kutsutaan kuulemaan Rikon puheita.

Perehtymällä jutun taustoihin ja tietoihin stuertin elämästä ilmeni, että queer-historian harrastajien toiminnassa mukana ollut Eklundh oli keksinyt homohistoriallisen tarinan some-tililleen muutamaa vuotta aiemmin. Hän kehitteli sepitettään asteittain aloittaen varovaisella arvailulla ja päätyi Röngän kanssa erakon salaisuuden paljastukseen, jossa vilkkaan mielikuvituksen tuotokset olivat muuttuneet varmaksi tiedoksi.

Seminaarissa ”Sateenkaareva kulttuuriperintömme 2017” Eklundh esitti Alfredin homosalanimeksi ”Kukka-Kallea” (Alfredin veli oli nimeltään Karl Lundström). Seuraavaksi tuli Åbo Akademien artikkeli, sitten Petra Miettisen kanssa tiedonsirpaleita mukaillen laadittu juttu Hufvudstadsbladetissa. YLE FEMin Mikaela Weurlander osallistui sepitteen jakeluun vielä Eklundh-dokumentissaan vuonna 2024. Vasta HS:n juttu tavoitti perheemme.

Myös Sateenkaarihistorian ystävät ry julkaisi saman tarinan omalla tilillään. Vuonna 2020 perustetun yhdistyksen puheenjohtajana toimi YTT Tuula Juvonen Tampereen yliopistolta.

Edesmenneen homous voi olla yhtä aikaa totta tai ei

Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan sukupuolentutkimuksen käyttämien feminististen teorioiden ja lähestymistapojen kirjo on laaja: musta feminismi, kriittinen feministinen gerontologia, kriittinen mies- ja maskuliinisuustutkimus, crip-teoria, ekofeminismi, feministinen kulttuurintutkimus, feministinen poliittinen talous, feministinen poliittinen ekologia, feministisiä standpoint-teorioita, feministinen psykologia, feministinen institutionalismi, marxilainen feminismi, uuden materialismin lähestymistavat, queer-teoria, transtutkimus ja utopiatutkimus.

Queer-teoria muistuttaa pikemmin uskomusoppia kuin varsinaista tieteellistä teoriaa. Standpoint epistemologiaa eli näkökulmasidonnaisuusteoriaa soveltava henkilö on Tuula Juvosen diskurssissa itse queer. Hänen tutkimustuotoksensa ”Oliko isäni homo?” näyttäisi olevan lähinnä standpoint-teorian ja queer-teorian johdannainen. Juvosen tutkimustuotoksessa queer-ihmisen tekemä ”tulkinta” on synonyymi tosiasialle:

”Ristiriitaiset tulkinnat voivat näennäisesti olla keskenään yhteensovittamattomia, tai sitten rinnakkaiset tulkinnat ovat yhtä aikaa totta. - - Sateenkaareviin kokemuksiin viittaavat historialliset aineistot kertovat meille harvoin, jos koskaan, totuutta edesmenneiden ihmisten mielenliikkeistä, seksuaalisista identiteeteistä tai teoista. Sen sijaan ne tarjoavat meille tilaisuuden tulkita aineistoista luettavissa olevia merkityksiä omista lähtökohdistamme käsin.” [2]

Kun kuorii Juvosen tutkimustuotoksesta voisihan-se-olla-niinkin -maanittelun, siitä voi eristää seuraavat teesit:

1. Kuka tahansa voi tarjolla olevasta tilanteesta riippuen harjoittaa homo- tai heteroseksiä.
2. Vainajan omaisilla ei ole kykyä eikä oikeutta määrittää, oliko heidän isänsä homo vai hetero.
3. Homoseksuaaleilla on erityinen kyky ja oikeus päätellä uskomiensa viitteiden perusteella itselleen tuntemattoman henkilön olleen homo.
4. Edesmenneen homous voi olla yhtä aikaa totta tai se ei ole totta.
5. Vaikka homouspäätelmä ei ole totta, se saa päätyä sanomalehtiin.

Kun hyvään tieteelliseen käytäntöön kouluttamaton maallikko ottaa Juvosen teesit käyttöön, homoja alkaa löytyä. Jos yhden uskoo olevan homo, niin samassa kuvassa esiintyvä henkilö on myös homo. Jos homo-oletetun muistikirjasta löytyy henkilön nimi, kyseessä on myös homo. Poikamies on potentiaalinen homo.

Juvonen toteaa: ”Tutkimuseettinen harkinta edellyttää kuitenkin vain sitä, että myös vainajan elämänhistoriaa käsitellään kunnioittavasti.” [2]

Seksuaalinen identiteetti on keskeinen osa ihmisen elämäntarinaa, jonka väärentäminen loukkaa edesmennyttä ja hänen omaisiaan. Tieteelliselle tutkimukselle tyypillisestä totuuskäsityksestä poiketen julkistetun väärän seksuaalisen identiteetin ei Juvosen mukaan tarvitse olla totta. Riittää, että vainajasta ei puhuta rumasti.

Historian tutkimusta ilman lähteitä

Sateenkaarihistorian tutkijalle ei ole lähteitä. Juvonen toteaa kriittisissä pohdinnoissaan tietosuojasta vuoden 2014 kirjoituksessa ”For Your Eyes Only?”:

”Väitöskirjatutkimusta oli hidastanut melkoisesti se, että 1990-luvulla julkisin varoin ylläpidetyistä arkistoista oli käytännössä mahdotonta löytää homoseksuaalisuutta koskevia aineistoja.”[3]. Juvonen jatkaa: ”- - pidän tärkeänä tietosuojan tarkastelemista lain ja tutkimusetiikan lisäksi myös ideologisen vallankäytön näkökulmasta, sellaisena tutkimuspoliittisena valtakysymyksenä, johon tutkijoiden olisi syytä muodostaa pohdittu henkilökohtainen kantansa.”[3].

Euroopan Unioni määritteli kantaansa tietosuoja-asetuksella GDPR, jota alettiin soveltaa EU-maissa vuonna 2018. Kanta on tietosuojaa tehostava.

Homoseksuaalisuus ja muut seksuaalisen suuntautumisen muodot ovat olleet paheksuttuja ja rikollisia. Yhä monet uskontonsa edustajat tuomitsevat – sinänsä johdonmukaisesti oppinsa kirjallisia määräyksiä noudattaen – heteronormatiivisesta poikkeavat seksuaalisen toiminnan muodot. Homohaureudesta tuomituista on tilastoja, mutta lähteeksi tuomioistuimien asiakirjat eivät ole antoisia.

Mistä ihmeestä löytyisi tietoa? Edes jotain, mitä tahansa. Vinttien kätköissä voi olla valokuvia, joissa samasukupuoliset kaulailevat toisiaan. Onko satunnainen valokuva muistoesine salahomorakkaalle? Pakkomielteenomaisesti queer-alan ammattilaiset ja harrastelijat hakevat vanhoista elokuvista, sanomalehtiartikkeleista ja pornolehdistäkin vihjeenmurusia sellaiselle tutkimusalalle, jolla ei ole lähteitä. Kun dokumentoitua historiaa ei ole, vaihtoehtona on keksiä se.

Onko Queer-teoria tiedettä?

Queer-teoria on joukko hypoteeseja ja ajattelumalleja, joille ei esitetä varsinaisia todisteita eikä testata hypoteesien pätevyyttä. Homoseksuaalisuus on yksinkertaistaen jonkinlainen mallioppimisen kautta omaksuttu käyttäytymisen muoto. Kuka hyvänsä voi ympäristönsä vaikutuksesta omaksua jonkun tai useampia seksuaali-identiteettejä seksuaaliviettinsä tyydyttämiseen.

Queer-historian harjoittaja uskoo queer-teorian olevan avain salaisiin kammioihin, joihin edesmenneet homot ja lesbot ovat piiloutuneet. Mutta hetkinen – teorian mukaan vuosisatojen ajan queer-vastaisen yhteiskunnan ei pitäisi tuottaa ”queeroituneita” muodostumia eikä sellaisella yhteiskunnalla siten ole queer-historiaa. Tähän paradoksiin ei pidä hakea tukea kvanttimekaniikasta edes metaforana. Ihminen ei ole aaltofunktio.

Vaikka queer-teoria on ilmiselvä näennäistiede, Juvonen esittää sen perustaksi homojen etsinnälle kirjassaan ”Varjoelämää ja julkisia salaisuuksia”:

”Soveltamani queer-teoreettinen tutkimusote kyseenalaistaa heteroseksuaalisuuden perustavanlaatuisen luonnollisuuden. Samalla se torjuu ajatuksen essentiaalisista identiteeteistä, joilla on kiinteä ydin, olivatpa ne hetero- tai homoseksuaalisia. - - Haen aineistoina käyttämistäni teksteistä ja elokuvista sellaisia diskursiivisia muodostumia, jotka tuottavat homoseksuaalisuutta. - - naisten homoseksuaalisuuden kyseessä ollen huomion kiinnittäminen hiljaisuuteen ja kieltämiseen on tärkeää. Näkymättömyyksiä tavoitan lukemalla erityisesti elokuvia vastakatseella olettaen ne lesboelokuviksi - -” [4].

Kun queer-teoreettisen käsityksen mukaan sukupuolisuuden ominaispiirteet määrittyvät diskursiivisessa itsereflektoituvassa verkostossa dynaamisten muuttujien aktiivisuuden perusteella, niin sinustakin on voinut ja voi tulla homo. Vulgaaria standpoint-teoriaa soveltava queer-havaitsija pitää oman näkökulmansa päätelmiä totena riippumatta vastakkaisiin päätelmiin viittaavista todisteista.

Lähiomaisen tiedonkin pitää väistää queerin vaistoa. Yliopiston lehtorin asemassaan Juvonen on ottanut oikeuden ja antaa luvan leimata edesmenneitä ihmisiä historiallisiksi queer-henkilöiksi. Tampereen yliopiston julkaisuportaalissa rehtorin ”eräänlaiseksi tieteelliseksi mielipiteeksi” kutsuma tutkimustuotos ”Oliko isäni homo?” on opas myös lähiomaisille.

Edesmenneen lapselle ei tuo outo kysymys ole tullut mieleen. Olihan isäni äitini kanssa naimisissa, eikä lipaston kätköissä mitään kikkelisetien kuvia ollut. Isäni oli ihan tavallinen ronski suomalainen perusmies. Juvonen vastaa kysymykseen omaisen puolesta: Seksuaalisen moni-identiteettinsä lapsiltaan taitavasti salanneet vanhemmat ovat vain performoineet heteroavioliittoa.

Homo löytyi! Se pitää kertoa kaikille!

Homoseksuaalisuuteen viittaavia merkityksiä yritetään löytää aineistoista, joiden tallentamisen alkuperäisellä tarkoituksella ei ole mitään yhteyttä seksisuhteisiin. Juvosen esittämät tutkimukselliset lähtökohdat tuottavat julkisuuteen sepitteitä, joiden esitystapaa tutkija ei voi hallita toimittajien muokatessa kertomuksia viihteellisen uutistuotannon tarpeisiin. Edesmenneen identiteetti kaapataan ja arkaluonteiset tiedot päätyvät pysyvästi saatavilla oleviin verkkojulkaisuihin.

Rikoslaissa kuolleesta henkilöstä esitetty valheellinen tieto tai vihjaus on peruste kunnianloukkauskanteelle, jos teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen [5]. Juvonen ei piittaa siitä, että yksityisyyden suojan piiriin kuuluvan tiedon käyttö on juorujournalismissa yksi ihmisen hyväksikäytön muoto. Vaikka kevytmielisesti laadittu paljastusartikkeli on selvä sepite, sen oikaisu edellyttää tuomioistuimen päätöstä. Vapaaehtoisesti media ei korjaa kirjoituksiaan.

Vielä vuonna 2002 Juvonen ymmärsi seksuaalisen suuntautuneisuuden arkaluonteisuuden ja anonymisoinnin perusteet (”Nimettömyyden vaatimus ja yksityisyyden suoja” [4]). Kaksi vuosikymmentä myöhemmin Juvonen vaihtaa yksityisyyden suojan sanomalehdissä julkistamiseen. Paljastusartikkeli onkin isän tarinan arvokas täydennys ja heräte lapsille tarkistaa Juvosen olettama vieroksuva suhtautuminen queer-ihmisiin.

Queer-etsivä median palveluksessa

Queer-historian harrastelijat toimivat juorutoimittajien syväkurkkuina löytäessään queerimäisyyksiä mm. vanhoista valokuvista. Itse-queer uskoo queer-lasit silmillään tunnistavansa edesmenneen tuntemattoman ihmisen seksuaalisen salaidentiteetin. Missionsa paatoksella queer-aktivisti julistaa itselleen vieraan ihmisen ”historialliseksi homohenkilöksi”, jonka avioliitto ja lapset ovat vain pervouden peittävä heterokulissi.

Ehkä mukana on kuviteltua hyvää tarkoitusta tuottaa lohtua identiteettiään etsivälle sateenkaari-ihmiselle, kun lehdistä voi lukea homomuurarin, -talonmiehen ja -maisterin nimiä. Homo-oletettu ei kuitenkaan ole vain pervoheimon edesmennyt esi-isä vaan myös kaupallisen hyödyntämisen kohde.

Juttuvinkin saatuaan toimittaja teroittaa kynänsä. Joukkotiedotusvälineille homopaljastukset ovat lukijakalastelun perussisältöä. Tosiasioita tarkistavasta tutkivasta journalismista homopaljastukset poikkeavat siinä, että sekalaisen aineiston murusia voi valita ja manipuloida palvelemaan paremmin tirkistelytarinan tarkoitusta – vainaja ei esitä vastinepyyntöjä. Omaisilta ei tarkisteta ”tulkintaa” häiritseviä tosiasioita. Hehän ovat vain luulleet, että isä ei ollut sellainen.

Rahaa virtaa

Entä jos arkistoista sittenkin löytyisi aineistoja, joista queer-teoreetikko tunnistaisi viittauksia homoseksuaaleihin? Tutkimushankkeet tarvitsevat rahoitusta. Apurahoja myöntävät tahot ovatkin olleet suopeita queer-historian harjoittamiselle.

Suomen Akatemian kulttuurin ja yhteiskuntatutkimuksen toimikunta myönsi lähes puoli miljoona euroa Tampereen yliopiston tutkimushankkeelle ”Kuvittele minut. Queerin visuaalisen historian esittäminen”. Koneen säätiö panosti aloittelevan Sateenkaarihistorian ystävät ry:n toimintaan 180 000 €. Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta palkitsi yhdistyksen nettisivuston korotetulla 20 000 euron valtionpalkinnolla – merkittävä tunnustus toiminnalle, jonka tuloksena joukkotiedotusvälineissä leimataan yksityisiä ihmisiä homoiksi katsomalla vanhoja valokuvia sateenkaarilasien läpi.

Vain eräänlainen tieteellinen mielipide

Hyvän tieteellisen käytännön perusperiaatteet eurooppalaista ohjeistusta mukaillen ovat luotettavuus, rehellisyys, arvostus ja vastuunkanto [6]. ”Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa (TENK 2023)” -ohjeen (s. 10) mukaan htk-prosessia sovelletaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja tiedeviestintään toteuttamistavoista ja -väylistä riippumatta: tiedotteet, sosiaalinen media, koulutukset, seminaarit, näyttelyt, podcastit ja mielipidekirjoitukset.

Medioissa julkaistuille perättömille tiedoille on omat prosessinsa: vastineen pyyntö julkaisijalta, Julkisen sanan neuvoston (JSN) käsittely ja kunnianloukkausepäilyn rikostutkinta. JSN edellyttää, että kantelija sitoutuu olemaan tekemättä rikosilmoitusta. Tieteellisen julkaisutoiminnan eettisyyttä arvioi Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK). Vilppiepäilyn tapauksessa epäily esitetään ensin yksikölle, jossa epäilty toimii.

Yhdistys, jonka puheenjohtajana Juvonen toimi, julkaisi queer-historian harrastelijan sepitetyn kertomuksen ts. vilpillisen tiedon. Juvosen jälkeen puheenjohtajaksi valittu puheenjohtaja Kaura Raudaskoski oli vastannut yhdistykselle esittämääni selvityspyyntöön:

”Verkkolehteemme on tulossa yleisempi sateenkaarihistorian tutkimusta käsittelevä kirjoitus siitä, miten samankin henkilön elämänhistoria voi näyttää erilaiselta riippuen käytetyistä aineistoista ja miten nykytutkimuksessa on suositeltavaa lähestyä historiallisten henkilöiden seksuaali-identiteettejä. Tekstiä kirjoittaa tutkija ja dosentti Tuula Juvonen”. Vuotta myöhemmin löysin Tampereen yliopiston tutkimusportaalista jo aiemminkin mainitun tutkimustuotoksen ”Oliko isäni homo?”, jonka mukaan on suositeltavaa julkistaa henkilöt homoiksi sanomalehdissä, vaikka ei ole varma tiedon paikkaansapitävyydestä. Tutkimustuotoksella motivoitu sepitteen levitys oli syy, miksi jätin vilppiepäilyilmoituksen.

Tampereen yliopiston rehtorin Keijo Hämäläisen päätöksen mukaan hyvän tieteellisen käytännön loukkausepäilyjen alaan ei kuulu yksityisten henkilöiden harrastustoimintaan liittyvät asiat ja esiintyminen niiden puitteissa, minkä perusteella asiaa ei arvioida sepityksen kannalta (perättömän arkaluonteisen tiedon levittäminen julkisesti Facebook-alustoilla). Rehtorin päätöksessä todetaan: ”-- Oliko isäni homo, yliopistonlehtori Tuula Juvosen kirjoitelma voidaan tulkita eräänlaiseksi tieteelliseksi mielipiteeksi, miten sateenkaarihistoriaa voidaan tutkia. - - ”. Esiselvitystä ei käynnistetä.

Esiselvityksen käynnistämättä jättämistä koskevasta päätöksestä voi päätökseen tyytymätön osapuoli pyytää lausunnon TENKiltä. Käsiteltyään neljä kuukautta lausuntopyyntöäni TENK katsoi, että ”Tampereen yliopiston rehtori on toiminut HTK 2023 -ohjeen mukaisesti jättäessään esiselvityksen käynnistämättä.” allekirjoittajina puheenjohtaja Kaarle Hämeri ja johtava erityisasiantuntija Petra Falin. Käsittelyjen lopputuloksena yliopiston lehtorin osallistuminen sepitteen levittämiseen queer-historiaa harjoittavassa yhdistyksessä ei kuulunut htk-prosessin soveltamisalaan. Tampereen yliopiston julkaisema tutkimustuotos ”Oliko isäni homo?” on vain ”eräänlainen tieteellinen mielipide”. Tiedeyhteisön toiminnan eettisyydestä vastaavat tahot eivät nähneet aiheelliseksi selvittää asiaa.

Viitteet

[1] Rönkä, Jonna 2023: Alfredin lista.

[2] Juvonen, Tuula 2025: Oliko isäni homo?. Tampereen yliopiston tutkimusportaali

[3] Juvonen, Tuula: 2014. For Your Eyes Only?. Kriittisiä pohdintoja tietosuojasta. Teoksessa Ketola, Antti & Lahti, Raimo (toim.) Ihmistieteellisten aineistojen jatkokäyttö ja tietosuoja. Helsinki: Forum Iuris, s. 140–145.

[4] Juvonen, T. 2002: Varjoelämää ja julkisia salaisuuksia. Vastapaino, s. 32, 35 ja 62.

[5] Rikoslaki 24 luku 9 § Kunnianloukkaus.

[6] Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa, Tutkimuseettisen neuvottelukunnan HTK-ohje 2023, Helsinki, 31 s.

Lisää aiheesta

• Löfström, Jan 2003: Homoseksuaalisuuden konstruointia 50- ja 60-luvun Suomessa. Naistutkimus 1/2002, s. 70-72
• Juvonen, Tuula 2005: Pervokompetenssia yliopisto-opetukseen. Naistutkimus 2/2005, s. 82-84.
• Juvonen, T. (2025). Sateenkaarihistorian ystävien vaikuttavaa kanssatoimijuutta. teoksessa V. Alasuutari, L. Kähkönen, & T. Juvonen (Toimittajat), Toivoa, vimmaa ja vastarintaa: Kirjoituksia queer- ja transaktivismista (Sivut 149-165). Gaudeamus.
• Rossi, Leena-Maija ja Sudenkaarne, Tiia 2021: ”queer” kotiutui: Mitä tapahtui ”pervolle”?. SQS 1-2/2021, Suomen Queer-tutkimuksen Seura, 4 s.
• Arpalahti, Pentti 2024: Sateenkaarivärein värjätyt vainajat. Jäsenviesti Jalmari, syyskuu 2024, Suomen sukututkimusseura, s. 15-17.
• Tammisalo, Osmo 2018: Miksi yliopisto osti queer-performanssin. Skeptikko 4/2018, s. 36-37.
• Ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet ja ihmistieteiden eettinen ennakkoarviointi Suomessa, Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje 2019, Helsinki, 23 s.
• Laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä.

Muuta lukemista

• Ylikangas, Heikki 2015: Mitä on historia ja millaista sen tutkiminen. Art House 2015, 253 s.