(engl. freethought). Vapaa-ajattelu on maailmankatsomus, jolle on tunnusomaista järkiperäisyyden korostaminen, avoimuus uusille, perustelluille näkemyksille ja kyky jatkuvaan uudistumiseen. Vapaa-ajattelu on myös liike, jonka jäsenet kannattavat vapaata ajattelua, järjen käyttöä, tieteellistä tutkimusta, eettisyyttä sekä kaikenlaisten taikauskoisten uskomusten poistamista ihmismielistä. Vapaalla ajattelulla tarkoitetaan yksinkertaisesti erilaisista dogmeista — lähinnä kirkollisista dogmeista — vapaata ajattelua.
Perusteiden vaatiminen uskomuksille on johtanut vapaa-ajattelijat kritisoimaan uskontoja. Kari Saari ja Helena Klementjeff ovat kirjoittaneet: ”Vapaa-ajattelun ihanteeseen kuuluu totuudenrakkaus, joka ei hyväksy mitään päätelmää suuremmalla varmuudella kuin mihin tämän perustana olevat todisteet oikeuttavat. Totuudenrakkaus ja sokeaan uskoon tukeutuminen eivät voi olla törmäämättä toisiinsa.”
Vapaa-ajattelu uskonnollisuutta kritisoivana liikkeenä on lähtöisin 1700-luvun alkupuolelta. Suomessa uskonnottomien ihmisten etu-, oikeusturva- ja kulttuurijärjestönä on vuodesta 1937 lähtien toiminut Vapaa-ajattelijain liitto ry. Sen yhteiskunnallisena päätavoitteena on valtion ja kirkon erottaminen. Vapaa-ajattelijain liitto julkaisee Vapaa ajattelija -nimistä lehteä.
Katso: Humanismi; Jumalan olemassaolo.
Kirjallisuutta: Stein 1985; Anon. 1994.