Oheisesta linkistä voit imuroida itsellesi Maasäteilyraportin pdf-muodossa. Useimmissa selaimissa klikkaamalla linkkiä hiiren vasemmanpuoleisella napilla raportti aukeaa selaimessasi. Jos haluat tallettaa raportin koneellesi, paina linkin kohdalla hiiren oikeanpuoleista nappia ja valitse ”Save Target As…” tai vastaava toiminto.
80-luvun taitteessa tehtiin Oulun yliopistossa perusteellinen tutkimus maasäteilyn ja vesisuonien etsimisestä varpujen ja heilureiden avulla. Mielenkiintoinen tutkimusraportti on ollut hankalasti saatavilla. Nyt raportti on saatettu tekijöiden ystävällisellä luvalla sähköiseen muotoon kaikkien helposti saataville ylläolevasta linkistä.
Tutkimus tehtiin vuosina 1976–1983 Oulun yliopiston kansanterveystieteen ja biofysiikan laitoksilla. Raportti ilmestyi vuonna 1985 Kansanterveystieteen julkaisuja -sarjassa, tekijöinä Onni Kari-Koskinen, Martti Mela, Pertti Arkko ja Ahti Niinimaa. Skepsis ry:n yksi tehtävä on määritelmän mukaan ”Julkaista paranormaaleja ilmiöitä koskevia väitteitä tutkivia artikkeleja ja kirjoja.” Koska alkuperäinen raportti on hankalasti saatavissa, päätettiin käyttää hyväksi nykyistä tietotekniikan helppoutta ja julkaista raportti sellaisenaan sähköisessä muodossa. Alkuperäinen, A5 kokoinen paperiversio skannattiin A4 kokoon pdf-formaattiin, joka on helposti luettavissa internetin välityksellä. Raportin tekijöiden kirjallisen luvan perusteella tämä sähköinen versio on vapaasti käytettävissä ei-kaupalliseen tarkoitukseen. Ainoat muutokset raporttiin tehtiin formaatin muutoksesta aiheutuvista syistä eivätkä ne vaikuta itse raportin sisältöön. Sähköisen version työsti Kari Mäkelä.
Maasäteilyraportissa kuvataan perusteelliset kenttäkokeet, joihin osallistui 32 Suomen parasta kaivonkatsojaa ja varpumiestä. Kenttäkokeilla pyrittiin selvittämään löytävätkö varpumiehet välineillään toistensa osoittamat paikat ja löytävätkö he omat paikkansa uudemmilla kerroilla. Kenttäkokein testattiin myös varpumiesten kykyä löytää maahan upotettu paloletku ja määrittää veden virtaussuunta. Tutkimusten aikana selvitettiin ”säteilynpoistolaitteiden” tehoa. Raportissa on myös perusteellinen katsaus taikavarpujen historialliseen taustaan ja ilmiön selitysmalleihin.
Raportti kuvaa erinomaisella tavalla niitä ongelmia, joihin tutkijat törmäävät pyrkiessään tieteellisesti selvittämään kansanviisauden piiriin kuuluvia ilmiöitä. Testien tulokset osoittivat, etteivät varpumiehet löydä toistensa osoittamia kohteita eivätkä edes omiaan uusintakerroilla. Maahan upotettuja paloletkuja ei varvun avulla löytynyt puhumattakaan veden virtaussuunnasta. Seuraavassa lainaus raportin yhteenvedosta. ”Kontrolloidut tutkimukset ovat toistuvasti osoittaneet, ettei taikavarvulla voi luotettavasti paikantaa aineellisia kohteita, vesisuonia eikä maasäteilykenttiä. Myöskään taikavarpuun uskovat eivät ole olleet yksimielisiä toistensa menettelytavoista ja tulkinnoista. Epäonnistumisiin heillä on kuitenkin lukuisia selityksiä ulottuen taskujen sisällöstä kosmisiin ilmiöihin ja epäuskoisten henkilöiden läsnäolosta maasäteilylinjojen epävakaisuuteen. Tästä syystä on vaikea välttää ajatusta, että taikavarpuilmiöt ovat mielikuvituksen tuotetta. Taikavarpu on väline, joka tuo ihmisen sisäiset toiveet ja uskomukset ulkoisesti nähtäviksi. Olematonta maasäteilyä poistavat toimimattomat laitteet ovat amuletteja, esineitä, joiden suojavaikutus perustuu uskoon.”
