Skeptikko: Kerrot kotisivuillasi (www.mustelin.net), että luit poikavuosinasi kaiken tähtitiedettä ja avaruusmatkoja käsittelevän aineiston, minkä käsiisi sait. Mistä sai alkunsa avaruutta koskeva kiinnostuksesi?
Mustelin: Kodissamme oli paljon luonnontieteellisiä kirjoja ja upeita tähtitieteellisiä kuvateoksia. Ne herättivät minussa suurta mielenkiintoa. Luin innolla myös poikakirjoja, kuten ”Matka Marsiin”, ja vähitellen huomasin, että oli myös tiedemiehiä, jotka pohtivat vakavasti mahdollisuuksia, kuinka avaruusmatkailua voitaisiin tulevaisuudessa toteuttaa.
Skeptikko: Uskoitko missään vaiheessa nuoruudessasi, että ”avaruustiede” astrologia voisi pitää paikkaansa?
Mustelin: Astrologiaan olen aina suhtautunut skeptisesti. Opin jo hyvin nuorena, että astrologian lähtökohtana on vanhojen kansojen uskomus erilaisiin jumaliin, joita edustavat eri planeetat. Ainoa paranormaali asia, johon suhtauduin vakavasti, oli parapsykologia. Olin lukenut Rhinen korttikokeista, jotka tuntuivat osoittavan, että ihmisellä on jonkinlainen kyky tietää ennakkoon seuraavan kortin sisältö. Olin aikamoisen pettynyt, kun myöhemmin todettiin, että Rhine oli väärentänyt tuloksiaan. Siinä meni se ”usko”.
Skeptikko: Olit pettynyt?
Mustelin: Kyllä, koska luulin saadun näyttöä jännittävistä, tuntemattomista ominaisuuksista, joita voisi tulevaisuudessa tutkia tarkemmin ja ehkä käyttää jotenkin hyväksi.
Skeptikko: Oletko ikinä, nuoruudessasi tai myöhemmin, kokenut mitään niin sanottua selittämätöntä ilmiötä?
Mustelin: Valitettavasti en, jollei mukaan lasketa kerran Sisiliassa näkemiäni valopisteitä, jotka nousivat horisontin ylle v-muodossa, kärki ylöspäin. Kun pisteet saapuivat suoraan yläpuolelleni, kuulin siipien ääntä: kyseessä oli lintuparvi, joka lensi niin korkealla, että oli vielä auringonvalossa. Maassa oli jo täysin pimeää.
Skeptikko: Monet uskovat melkein mitä tahansa koko elämänsä ajan, sinä suhtauduit asioihin jo poikavuosinasi kriittisesti. Vaikuttiko ajatteluusi perhetausta?
Mustelin: Varmasti. Isäni oli lääkäri. Hänen lempisanontansa oli: ”Täytyy mennä tiedon lähteille.” Hänellä oli erittäin monipuoliset intressit. Hän oli myös oppinut humanisti, intohimonaan eritoten Rooman historia. Usein hän istui lukemassa Ciceron kirjeitä latinaksi. Lääketieteen kysymysten lisäksi hän oli kiinnostunut luonnontieteen peruskysymyksistä. Keskustelimme usein maailmankaikkeuden synnystä, josta kumpikaan meistä ei tietysti tiennyt mitään.
Skeptikko: Kun ensimmäiset maata kiertävät satelliitit lähetettiin avaruuteen ja avaruustutkimus otti ensiaskeliaan, kirjoittelit avaruusaiheisia artikkeleita lehtiin ja teit pienimuotoisia radio-ohjelmia. Mistä sai alkunsa ilmeisesti koko elinikäsi kestänyt kiinnostus kirjoittamiseen?
Mustelin: Minulla on ehkä jonkinlainen lähetyssaarnaajan luonne. Kun on itse tutustunut johonkin huimaavaan, jännittävään visioon, haluaa kertoa siitä myös muille. Jo oppikoulussa minusta oli mielenkiintoista pitää esitelmiä ja saada kertoa asioista luokkatovereille. Kerran pidin esitelmän aiheesta ”aurinkokunta mahdollisten elämänmuotojen tyyssijana”, joka kesti diakuvaesityksineen koko tunnin. Luokkatoverit taisivat olla aika kyllästyneitä.
Skeptikko: Kirjoittamisharrastuksesi kruunasi valtion tiedonjulkistamispalkinto, jonka sait 1980 kirjastasi ”Elämää maailmankaikkeudessa?” Kuinka kirja syntyi?
Mustelin: Kirjan kirjoittaminen kesti kymmenen vuotta. Jos olisin sen etukäteen tiennyt, en luultavasti olisi ryhtynyt koko puuhaan. Kirjoitin kirjan, koska elämän mahdollinen esiintyminen maailmankaikkeudessa on suunnattoman kiehtova aihe. Lisäksi olin ärtynyt siitä, että useissa vastaavissa teoksissa sivuutettiin biologiset kysymykset kokonaan. Kirjoittajat olivat tähtitieteilijöitä, eivätkä tienneet biologisen evoluution laeista juuri mitään. He kuvittelivat yksinkertaisesti, että jos on olemassa planeetta, jossa on maan kaltaiset olosuhteet, niin syntyy helposti jotakin, joka muistuttaa ihmistä. Minun mielestäni tämä oli väärin.
Luin parin vuoden aikana kaiken, mitä löysin biologisesta evoluutiosta ja sen mekanismeista. Tämä vei aikaa, ja lisäksi olen hidas kirjoittaja; itsekritiikki on aina ollut kova. Kun kustantaja oli hyväksynyt kirjan, sanoin että sitä pitää vielä täydentää parilla luvulla, ja kirjoitin tekstin vielä kerran uudelleen.
Skeptikko: No, onko maailmankaikkeudessa elämää?
Mustelin: Kirjani lähtökohta oli osoittaa, minkälaisia kysymyksiä asiasta voidaan tehdä. Vaihtoehtoisia vastauksia on paljon ja asioita, joista emme tiedä riittävästi. Yritin välttää antamasta kysymykseen mitään selvää vastausta. Jonkinlaista varovaista optimismia esitin: olisi omituista, ellei elollisia planeettoja olisi melko paljon, ja ehkä myös korkeita sivilisaatioita. Koskaan ei kuitenkaan ole löydetty mitään merkkejä sellaisista.
Skeptikko: Moni muu on ufoja nähnyt, ”todisteita” liikkuu maailmalla paljon…
Mustelin: Todisteita ei ole lainkaan. Tietysti on mahdollista, että joku retkikunta on käynyt täällä niiden neljän ja puolen miljardin vuoden aikana, jona maapallo on ollut olemassa; emme voi tietää sitä. Arthur C. Clarke on kommentoinut asiaa sanomalla, että ehkä jossakin on arkistossa raportti, jossa sanotaan, että planeetta Maa vaikuttaa lupaavalta. Raportissa suositellaan, että tarkastusmatkoja tehdään tästä lähtien joka miljoonas vuosi. Minusta on hauska spekuloida tällaisilla mahdollisuuksilla niin kauan kun niihin ei suhtaudu vakavasti, kuten ufouskovaiset yleensä tekevät.
Skeptikko: Valmistuit filosofian kandidaatiksi vuonna 1955 ja väittelit filosofian tohtoriksi teoreettisen fysiikan alalta 1963. Missä vaiheessa huomasit olevasi skeptikko?
Mustelin: Olin kyllä pitkään tietoinen siitä, että on olemassa ihmisiä, jotka uskovat esimerkiksi astrologiaan. En kiinnittänyt heihin paljon huomiota, he olivat jossakin kaukana horisontin takana. Ensimmäinen pseudo-oppi, johon törmäsin, oli kreationismi. Järkytyin lukiessani väitteitä, joiden mukaan koko evoluutio on vain tiedemiesten keksimä asia ja että Raamatun kertomukset ovat kirjaimellisesti tosia. Vähitellen aloin huomata, että erilaisia uskomuksia on liikkeellä paljon. Tilasin amerikkalaisten skeptikkojen yhdistyksen CSICOPin lehden ”Skeptical Inquirerin” heti, kun se alkoi ilmestyä 70-luvun lopussa, ja siitä skeptinen toimintani lähti liikkeelle. Pidin muun muassa joitakin kriittisiä esitelmiä astrologiasta, kreationismista ja biorytmeistä.
Skeptikko: Miten suomalainen skeptikkojen yhdistys Skepsis sai alkunsa?
Mustelin: Aloitteen teki 80-luvun puolivälin jälkeen filosofian professori Raimo Tuomela. Hän, minä ja ilmeisesti kaikki Skeptical Inquirerin suomalaiset tilaajat olivat saaneet CSICOPilta kirjeen, jossa kerrottiin järjestön haluavan kannustaa skeptisen yhdistyksen perustamista myös Suomeen.
Skeptikko: Millaista CSICOPin kannustus käytännössä oli?
Mustelin: En muista, tarvittiinko mitään käytännön apua. Ihan itsestään löytyi pieni ryhmä asiasta kiinnostuneita ihmisiä, jotka perustivat Skepsiksen Helsingissä vuonna 1987. Minun ja Tuomelan lisäksi perustavassa ryhmässä olivat mukana ainakin filosofian dosentti S. Albert Kivinen, toimittaja Matti Virtanen, tähtitieteilijä Hannu Karttunen, valtiotieteen lisensiaatti Heta Häyry, geologian professori Nils Edelman sekä studio-ohjaaja Pekka Hartola. En tuntenut juuri ketään heistä etukäteen.
Skeptikko: Kuinka juuri sinusta tuli yhdistyksen tunnetuin jäsen?
Mustelin: Televisio-ohjelman ”Professoreiden palaveri” saama suuri suosio aiheutti sen, että minusta oli tullut eräänlainen valtakunnanjulkkis. Myös Skepsis sai perustamisensa jälkeen jonkin verran julkisuutta ja samalla myös minä edustaessani yhdistystä ensin kaksi vuotta varapuheenjohtajana ja sitten kolme vuotta puheenjohtajana.
Vuonna 1989 järjestimme median huomiota herättäneen kansainvälisen seminaarin aiheesta ”onko olemassa mitään näyttöä paranormaalien ilmiöiden olemassaolosta”. Mukana olivat muun muassa Amerikan tunnetuin skeptikko, taikuri James Randi ja tunnettu entinen ammattiastrologi, fysiikan tohtori Geoffrey Dean.
Dean on Michael Gauquelinin ohella tutkinut kaikkein eniten astrologian esittämiä väitteitä. Hän luopui astrologiasta ammattinaan, kun kaksi luonneanalyysin häneltä pyytänyttä naista tulivat kuuntelemaan tuloksia yhdessä. Jostakin syystä Dean sai idean vaihtaa naisten analyysit keskenään, mutta siitä huolimatta kumpikin analyysi osui naisten mukaan hyvin kohdalleen, eikä olisi missään tapauksessa voinut olla ystävättären analyysi. Silloin Dean oivalsi, että vaikka astrologia näyttää mitä moninaisimmista syistä usein toimivan, ei sillä ole mitään tekemistä ihmisen tähtikartan kanssa.
Skeptikko: Myös Skepsiksen jakama huuhaa-palkinto on herättänyt jonkin verran median huomiota?
Mustelin: Kyllä, huuhaa-palkinto on ollut erittäin tärkeä asia yhdistyksen ajamien asioiden saaman julkisuuden kannalta.
Skeptikko: Entä Skepsiksen haaste: ”40.000 markkaa puhtaana käteen sille, joka tuottaa valvotuissa olosuhteissa paranormaalin ilmiön”; luuletko, että kukaan koskaan voittaa rahat itselleen?
Mustelin: Se olisi yllättävää. Rajatieto perustuu lähes kokonaan olettamuksiin, jotka eivät pohjaudu todellisuuteen. Jos joku joskus löytää jotakin uutta ja outoa, se ei tapahtune rajatiedon rintamalla, vaan jossakin ihan muualla.
Skeptikko: USA:ssa James Randi Educational Foundationin lupaama vastaava palkinto on miljoona dollaria. Eräät psyykikot ovat arvostelleet, että Randi sormeilee testejä niin, ettei niitä voi suorittaa onnistuneesti.
Mustelin: Tämä on omituinen väite, koska henkilöiden kanssa sovitaan aina etukäteen säännöistä. Jos henkilö hyväksyy ne ja pitää niitä reiluina, ja sitten kuitenkin epäonnistuu, ei takana voi olla mitään sormeilua. Itse olen ollut kaksi kertaa mukana tilaisuudessa, jossa henkilö yritti todistaa paranormaalit kykynsä saadakseen haasteessa luvatut rahat. Eräs varpumies väitti pystyvänsä löytämään pahvilaatikon alla olevan purkin, joka sisälsi jotakin tiettyä ainetta. Varpu taipuikin voimakkaasti silloin, kun mies tiesi, minkä laatikon alle purkki oli laitettu. Kun hän ei purkin sijoitusta tiennyt, varpu alkoi tuottaa vääriä tuloksia. Jälkeenpäin mies keksi ovelan selityksen epäonnistumiselleen: testin aikana oli ollut täydellinen kuunpimennys, joka oli vienyt häneltä voiman.
Toisen kerran olin mukana testissä, jossa henkilö väitti pystyvänsä kertomaan puhelimessa toiselle ihmiselle, mitä hänen kädessään oleva valokuva esittää. Temppu perustui siihen, että henkilö selvitti kuvan sisällön esittämällä huomaamattomia kysymyksiä ja saamalla niistä palautetta. Me emme antaneet mitään tällaista palautetta, eikä yksikään arvauksista osunut kohdalleen.
Skeptikko: USA:ssa jotkut rajatiedon harrastajat ovat hyökänneet vihaamansa Randin kimppuun todella ala-arvoisin keinoin. Oletko kokenut vastaavaa Suomessa?
Mustelin: En. Ultra-lehdestä huomasin aikanaan, että termistä ”musteliini” on tullut uusi haukkumasana kuvaamaan ihmistä, joka antaa viattomille kyytiä. Kerran olen saanut ammattiastrologilta uhkauskirjeen. Hän oli haukkunut minua aikaisemmin, joten lähetin hänelle etukäteen nähtäväksi televisiolle kirjoittamani sporalogia-pakinan. Astrologi kirjoitti muun muassa, että on lain vastaista vahingoittaa tällä tavalla ammattiastrologien toimeentuloa, ja uhkasi oikeudellisilla toimenpiteillä.
Skeptikko: Itseeni on tehnyt vaikutuksen oma rauhallisuutesi ja hyökkäämättömyytesi väittelyissä rajatietoon uskovien kanssa. Onko tämä harkittua vai onko kyseessä luonteenpiirre?
Mustelin: Ehkä kyseessä on luonteenpiirre. Minusta on itsestään selvää puhua asiallisesti, kertoa miksi minun mielestäni esimerkiksi astrologia on humpuukia. Skeptikko ei saa sanoa, että se joka uskoo astrologiaan, on hölmö.
Skeptikko: Millainen siis on huono skeptikko?
Mustelin: Huono skeptikko hyökkää henkilöinä niitä vastaan, jotka uskovat erilaisiin toteennäyttämättömiin asioihin. Erittäin kriittisesti saamme tuomita ne, jotka kauppaavat erilaisia huuhaa-palveluja – varsinkin jos he itse ovat tietoisia siitä, että kyseessä on vain keino ansaita rahaa. Mutta asiakkaita ei saa kritisoida – heitä pitää pikemminkin auttaa. Valistus on aina ollut tärkein Skepsiksen tehtävä. Yhdistyksellä ei ole varoja suorittaa suuria tutkimuksia, mutta se voi levittää tietoa siitä, mitä on tutkittu.
Tärkeää myös on, että tehdään ero uskomusten ja varsinaisten uskontojen välille. Uskonto on jotakin, joka sijaitsee kokonaan havaittavan todellisuuden ulkopuolella, missä on täysi vapaus ajatella ihan mitä tahansa. Uskomukset, jotka ovat selvässä ristiriidassa havaintojen kanssa, mutta joita kuitenkin pidetään totuuksina, ovat vaarallisia.
Skeptikko: Minkälaisia vaaroja esimerkiksi astrologiasta voi olla vai voiko siitä olla peräti jotakin hyötyä?
Mustelin: Mikä tahansa harrastus voi olla hyödyllinen. Vaikka astrologian vaikutuksilla ei ole mitään tekemistä ihmisen tähtikartan kanssa, voi se saada ihmiset ajattelemaan, minkälaisia he oikeastaan ovat. Tämä saattaa olla hyödyllistä. Vaarat ovat kuitenkin ilmeisiä. Astrologia saa ihmiset kuvittelemaan, että on olemassa jonkinlaisia oikoteitä totuuteen – että he voivat ilman minkäänlaista perustaa saada tietoja siitä, miten maailmankaikkeus toimii. Kyseessä on valtava askel taaksepäin kohti keskiajan maagista ajattelua. Jos suuri joukko ihmisiä uskoo tällaiseen, jarruttaa se sivistyksen tason nousemista, joka on tärkeä edellytys sille, että ihmiskunta vähitellen parantaa tapojaan ja pystyy luomaan yhä paremmin toimivia yhteiskuntia.
Myös konkreettisia vaaroja on. Minua järkyttää, että jotkut suuretkin firmat käyttävät astrologeja konsultteinaan työhönotossa. Kun ihmisiä karsitaan pois joistakin tehtävistä ihmisen todellisista ominaisuuksista mitään kertomattoman tähtikartan takia, on kyseessä astrorasismi tai astrofasismi. On olemassa myös joitakin harvinaisia äärimmäistapauksia, joissa ihminen on kuullut astrologilta kuolevansa jonakin määrättynä päivänä ja tappanut itsensä silloin, jotta ennustus toteutuisi.
Kaikesta huuhaasta huolestuttavinta on kuitenkin muodissa oleva vaihtoehtolääkintä. Ihmiset tuhlaavat valtavasti rahaa hoitoihin, jotka eivät paranna mitään. Tiedetään jopa tapauksia, joissa ihminen on jäänyt ilman asiallista hoitoa, koska on uskonut saavansa apua vaihtoehtohoidoista. Kuuluisin tapaus on Peter Sellers, joka tiesi olevansa vakavasti sairas. Hän kävi joka vuosi Filippiineillä, jossa psyykkiset ”kirurgit” muka poistivat ilman haavoja kaikenlaisia kasvaimia hänen vatsastaan. Lopulta Sellers oli niin sairas, että joutui menemään oikeaan sairaalaan. Liian myöhään – hän kuoli leikkauspöydälle. On vaikea ymmärtää – kun lääketiede kuuluu sivistyksemme suurimpiin saavutuksiin – miksi keskiaikaiset ajatukset ovat edelleen niin suosittuja. Skepsiksen tärkeä tehtävä on levittää oikeaa tietoa näistä vaihtoehtomenetelmistä.
Skeptikko: Millaisia ovat Skepsiksen haasteet tänä päivänä verrattuna yhdistyksen perustamisajankohtaan?
Mustelin: Kaikista tärkeintä edelleen on levittää tervettä järkeä, kriittisyyttä ja luotettavaa tietoa nuorille ihmisille. Paljon tärkeämpää kuin Skepsiksen toiminta olisi parantaa kouluopetusta luonnontieteiden alalla. Jos ihminen on tutustunut tieteen maailmaan ja sen ihmeisiin, huomaa hän heti, kun jotakin tuulesta temmattua rihkamaa aletaan esittää totuutena. Skepsis ei myöskään saa olla suppea akateeminen ”kerho”, jollainen se ehkä hieman oli alkuvaiheessa.
Skeptikko: Astrologia voi ilmeisesti edelleen hyvin. Onko skeptikoiden työ siis mennyt hukkaan?
Mustelin: Ei minusta. Ne jotka ovat jo tarttuneet erilaisiin uskomuksiin, ovat yleensä toivon toisella puolella. Aina kuitenkin tulee uusia nuoria ihmisiä, jotka ovat uteliaita ja valmiita kuuntelemaan myös huuhaalle kielteisiä tutkimustuloksia. Jos saamme joka vuosi vaikkapa sata nuorta epäilemään ja ottamaan asioista selvää, niin työ on kannattanut. On parempi sytyttää pieni kynttilä pimeydessä kuin vain seistä siellä kiroilemassa, sanoo kiinalainen sananlaskukin.
Skeptikko: Onko Skepsiksen toimintavuosien aikana media muuttunut kriittisemmäksi rajatiedon asioita kohtaan?
Mustelin: Siltä tuntuu. Ainakin suuret ja vaikutusvaltaisimmat mediat ottavat hämmästyttävän usein yhteyttä ja pyytävät haastatteluja. Tietysti on myös olemassa medioita, jotka elävät melkein kokonaan huuhaan varassa, kuten esimerkiksi määrätyt naistenlehdet.
Skeptikko: Joillakin rajatietoihmisillä – myös astrologeilla – on akateeminen loppututkinto. Eivätkö he ole oppineet edes tieteellisen ajattelun alkeita yliopistossa? Mustelin: Ihminen voi valmistua esimerkiksi kansantalouden tai valtiotieteen tohtoriksi tietämättä mitään luonnontieteistä. Koulutuksesta huolimatta hänellä voi hyvin säilyä keskiaikainen maailmankuva – hän ei välttämättä tiedä mitään luonnontieteen menetelmistä ja saavutuksista. Siinä suhteessa hän on samalla tavalla amatööri kuin jokainen, jolla ei ole mitään koulutusta. Joskus ei voi kuin ihmetellä, kun lukee, mitä tiedemiehet ilman luonnontieteellistä koulutusta väittävät. Koko niin sanottu postmoderni liike on mielestäni hyvin kyseenalainen.
Skeptikko: Miksei astrologia voisi olla tiedettä, ovathan sitä myös teologia ja taideaineet?
Mustelin: Taiteen tieteellinen asema on kyseenalainen. Teologian asema on vielä kyseenalaisempi. Kristinusko on kuitenkin vaikuttanut niin perusteellisesti meidän yhteiskuntaamme ja sen kehitykseen, että koko tämä historiallinen prosessi on äärimmäisen tärkeä tutkia ja selvittää. Astrologian vaikutus on myös ollut suuri, mutta ei yhtä suuri. Kristinusko on esimerkiksi vaikuttanut valtavaan määrään musiikkia, jota on sävelletty keskiajasta aina 1800-lukuun asti, mutta en tunne kuin yhden sävellyksen, jonka innoittajana on ollut astrologia: Gustav Holstin ”The Planets”. Jos teologia olisi keksitty tänään ja joku ehdottaisi, että siitä tehtäisiin akateeminen tutkimusaihe, kohtaisi asia varmasti paljon vastustusta.
Skeptikko: Miksei astrologiasta ole tehty kaikenkattavaa tutkimusta, joka kertoisi onko kysymyksessä todellinen ilmiö vai ei?
Mustelin: Kaikenkattavaa tutkimusta on hyvin vaikea tehdä, koska jokainen astrologi väittää, että määrättyjä asioita voidaan aina tulkita jollakin toisella tavalla. Tyhjentävästi ei astrologiaa voida kai koskaan todistaa vääräksi. Mutta ne suunnattoman laajat tilastolliset tutkimukset, jotka on tehty, toimivat erittäin vakuuttavana näyttönä astrologian toimimattomuudesta; esimerkiksi Gauquelinin melkein kaikki tutkimukset, Mars-ilmiö pienenä kysymysmerkkinä.
Skeptikko: Mars-ilmiön mukaan menestyneitä urheilijoita syntyy odotettua enemmän aikana, jolloin Mars on nousussa. Mitä ilmiöstä nykyisin ajatellaan? Väärensikö Gauquelin tuloksiaan toimivimmiksi vai vääristelivätkö skeptikot hänen tuloksiaan toimimattomimmiksi?
Mustelin: Viimeinen sana, jonka asiasta olen kuullut, on hollantilaisen tähtitieteilijä Jon Willem Niehuysin vakuuttava osoitus, että Gauquelin oli jollakin tavalla manipuloinut datojaan. Aina kun ulkopuoliset ovat valinneet menestyneet urheilijat, ei Mars-ilmiö ole heidän kohdallaan tullut esille. Joka kerta kun Gauquelin sai vaikuttaa valintaan, ilmiö oli jotenkin nähtävissä. Henkilökohtainen johtopäätökseni on, että Mars-ilmiö oli pelkkää harhaa. Ilmeisesti kyseessä on vain mielenkiintoinen episodi astrologian tutkimuksen historiassa – se ei miellyttänyt astrologeja eikä skeptikkoja.
Skeptikko: Astrologian toimimattomuutta osoittaaksesi olet kehittänyt jo legendaariseksi muodostuneen sporalogian. Tämän ”opin” mukaan raitiovaunujen sijainti reiteillään ihmisen syntymähetkellä vaikuttaa hänen luonteeseensa määrätyillä tavoilla. Astrologien väittävät oppia epäonnistuneeksi, koska astrologia ei nykyään perustu planeettojen vaikutukseen, vaan esimerkiksi semiotiikkaan, psykologiaan ja tulevaisuuden tutkimukseen.
Mustelin: Sporalogia on yritys näyttää, miten helppo on rakentaa systeemejä, jotka käyttävät vähän samanlaisia tuulesta temmattuja argumentteja ja fraaseja ja analogioita kuin astrologia. Kyllä nykypäivän astrologienkin kuulee yhä sanovan, että koska määrätty planeetta on Leijonan merkissä, se vaikuttaa niin ja näin. Sitä paitsi tärkeää ei ole, onko todellinen Leijona siellä, missä astrologi väittää vai siellä, missä astronomi tietää sen olevan, vaan se, miten jokin tietyssä paikassa ihmisen syntymähetkellä oleva liikkuva aineellinen kappale voisi mitenkään vaikuttaa ihmiseen.
Astrologia tekee kolmiulotteisesta maailmankaikkeudesta litteän, jopa yksiulotteisen kuvan, koska ainoat asiat, jotka merkitsevät mitään, ovat kulmat pitkin eläinrataa. Esimerkiksi planeetta Venus vaikuttaa astrologiassa samalla tavalla oli se sitten kaukana auringon toisella puolella tai lähellä maata, kunhan planeetta vaan on määrätyssä suunnassa. Myöskään siihen ei kiinnitetä mitään huomiota, että planeetat liikkuvat eläinradan ylä- ja alapuolella. Tätä kuvaa myös sporalogia, jossa on samantekevää onko raitiovaunu kuopassa tai kukkulalla, koska ainoastaan sen suunnalla horisontin suhteen on merkitystä.
Skeptikko: Miten ihmeessä keksit juuri sporalogian?
Mustelin: Minua oli pyydetty pitämään eräälle Skepsiksen ensimmäisistä luennoista esitelmä astrologiasta. Mietin, miten voisin saada ihmiset tajuamaan, etteivät tietyt ulkoavaruudessa liikkuvat aineelliset kappaleet voi vaikuttaa kehenkään. Pohtiessani mitä muita vastaavia kappaleita voisi olla, jotka osoittaisivat ajatuksen mielettömyyden, keksin raitiovaunut. Sporathan liikkuvat suljetuilla radoilla tiettyjen aikataulujen mukaan ja heijastuvat ”Maan” kohteita vasten. Kun kirjoitin artikkelia Skepsiksen ensimmäiseen kirjaan ”Paholaisen asianajaja” (1989, kustantanut Ursa), sanoin kirjan toimittajille, että en kehtaa sporalogiaa tällaiseen vakavaan kirjaan laittaa mukaan. Matti Virtanen painotti, että sporalogia on paras osa koko esitelmästäni ja että se täytyy totta kai ottaa kirjaan mukaan. Olen todella iloinen siitä, että näin tapahtui, sillä olen jälkeenpäin tavannut muutamia ihmisiä, jotka ovat sanoneet lukeneensa sporalogiasta ja oivaltaneensa sen perusteella, ettei astrologiassa voi todellakaan olla mitään järkeä.
Skeptikko: Eikö skeptikon elämä ole ahdistavaa, kun ei voi uskoa rajatiedon lohdutuksiin? Millä tavalla skeptikko lohduttautuu esimerkiksi läheisen ihmisen kuollessa, kun ei ole toivoa tavata häntä vielä kerran tuonpuoleisessa?
Mustelin: Ihminen voi olla samaan aikaan sekä skeptikko että uskonnollisesti ajatteleva henkilö. Joillekin skeptikoillekin voi olla suuri lohtu ajatella, että elämä jatkuu jossakin toisella puolella.
Skeptikko: Uskotko itse näin?
Mustelin: En. Tajuntamme, psyykemme on tietojemme mukaan riippuvainen toimivista aivoista. On vaikea uskoa, että taju voisi jatkaa elämää ilman aineellista perustaa. Oletan, että kun ihminen kuolee, niin siihen kaikki loppuu. On kysymys asenteesta, pystyykö elämästä löytämään siitä huolimatta iloa. Ihmisen ei tarvitse olla riippuvainen siitä, että hän tietää elävänsä ikuisesti. Riittää, että hän pystyy tekemään jotakin hyvää ja hyödyllistä niin kauan kuin elää, tietoisena siitä että elämä on vain lyhyt välähdys. On tyydyttävää, jos voi jättää jälkeensä jotakin: omat lapset ja tietysti muistoja siitä, mikä on ollut ja mitä on tehnyt.
Skeptikko: Myöskään ei ole olemassa todisteita kuoleman jälkeisestä elämästä?
Mustelin: Ei. Lähellä kuolemaa -kokemukset eivät ole todistaneet mitään paitsi, että ihminen voi lähellä kuolemaa ollessaan kokea kaikenlaista outoa. Nämä kokemukset voi luultavasti selittää muulla tavalla kuin sillä, että ihminen on saapunut taivaan portille. Kyseessä on ehkä jokin fysiologiaan perustuva ilmiö.
Joskus olen ajatellut, että ihmisen subjektiivinen aika pysähtyy kuolinhetkellä. Vaikka ulkomaailmassa aika jatkaa menoaan, jää kuoleva joksikin aikaa kiinni hetkeen – näin syntyy ikuisuuden singulariteetti. Tämä on tietysti vain eräs scifi-tyyppinen fantasia.
Skeptikko: Joskus saattaa skeptikoltakin päästä oikein kovalla hädän hetkellä rukous. Kuuluuko se ihmisluonteeseen?
Mustelin: Kun hätä on suuri, silloin on helppo kytkeä pois järki ja takertua johonkin, joka perustuu pelkästään tunteisiin.
Skeptikko: Et usko mihinkään yliluonnolliseen. Mutta eikö skepsismi voi olla myös jonkinlaista tieteisuskontoa?
Mustelin: On skeptikoita, joiden mukaan mitään, joka ei ole mitattavissa tai havaittavissa, ei ole olemassa. Kuitenkin ihmisen psyyke on niin valtavan laaja, että siihen mahtuu mielikuvituksellisia maailmoja, jotka voivat olla yhtä tärkeitä kuin ulkomaailma. Elämän mielekkyys perustuu paljon siihen, että omassa psyykessä on riittävän elinvoimaisia, rakentavia ja kauniita mielikuvituksellisia maailmoja.
Minulle tärkeä usko on se, että ihminen pystyy vähitellen parantamaan yhteiskuntaa. Minua ärsyttää, kun ihmiset sanovat, että sotia on aina ollut ja tulee olemaan – minä uskon, tai ainakin toivon, jonkinlaisen kehityksen mahdollisuuteen. Uskon voimakkaasti ihmisen kykyyn kasvattaa itseään sekä tietojen että jalojen päämäärien ja eettisten normien avulla. Jos olisin vakuuttanut siitä, että ihminen tuhoaa itsensä viidessäkymmenessä vuodessa, tuntisin eläneeni turhaan.
Skeptikko: Mikä on elämän tarkoitus?
Mustelin: Elämän tarkoitus on se, että ihminen tuntee pystyvänsä tekemään jotakin hyvää ja hyödyllistä, jättämään jälkeensä positiivisia muistikuvia. Elämän tarkoitus on myöskin, että itse kokee elämän mielekkäänä ja pystyy tekemään toistenkin elämästä elämisen arvoisen. Elämän tarkoitus on hyvä elämä.
Nils Mustelinia haastatellut Risto K. Järvinen on Skeptikko-lehden päätoimittaja.
