Viime keväänä Sorbonnen yliopistossa astrologiasta väitellyt Elisabeth Teissier kirjoitti vuonna 1997 kirjan ”Sous Le Signe de Mitterrand”, jossa paljasti toimineensa Ranskan presidentti Francois Mitterrandin neuvonantajana seitsemän vuoden ajan. Teissier, Ranskan tunnetuin astrologi, kertoi tähtien ohjanneen Mitterrandia lähes hänen jokaisessa poliittisessa päätöksessään, myös Persianlahden sodan aikana.
Nancy Reagan taas on paljastanut muistelmissaan ”My Turn” (1989), että käytti astrologi Joan Quickleyn palveluksia myös seitsemän vuoden ajan halutessaan varmistaa, että hänen presidentti Ronald Reaganille laatimansa päiväohjelmat olivat mahdollisimman turvallisia.
Nancy Reaganin pelkäämä Valkoista taloa koskeva ”nolla-vuoden kirous” alkoi toteutua vuonna 1840. Legendan mukaan kirouksen langetti Tippecanoen taistelun (1811) katkeroittama intiaanipäällikkö Tecumseh. Hän ennusti, että intiaaneja vastaan taistelleesta kenraali William Henry Harrisonista tulee myöhemmin ”iso päällikkö”, mutta että hän kuolee päällikkönä ollessaan. Vielä suuremman legendan mukaan Tecumseh kertoi myös, että tulevaisuudessa, kahdenkymmenen vuoden välein, jokainen Amerikan iso päällikkö tulee kuolemaan päällikkönä ollessaan. Ja aina, kun iso päällikkö näin kuolee, tulevat kaikki muistamaan intiaanien kohtalon.
Ja kuinka kävikään?
William Henry Harrison valittiin USA:n 9. presidentiksi vuonna 1840. Hän piti ennätyspitkän (105 minuuttia) virkaanasettajaispuheen kylmässä säässä ilman hattua, vilustui ja kuoli kuukauden kuluttua huhtikuussa 1841 keuhkokuumeeseen.
Abraham Lincoln valittiin USA:n 16. presidentiksi kaksikymmentä vuotta myöhemmin 1860 ja uudelleen 1864. Näyttelijä John Wilkes Booth murhasi hänet pitkäperjantaina huhtikuussa 1865 Washingtonissa Ford-teatterissa. Aika ajoin Lincolnin haamun on raportoitu edelleen kummittelevan teatterissa.
James Abram Garfield valittiin USA:n 20. presidentiksi 1880. Mielipuoleksi epäilty Charles Julius Guiteau ampui häntä Washingtonin rautatieasemalla seuraavan vuoden heinäkuussa ja Garfield kuoli tulehdukseen ja verenmyrkytykseen kolmisen kuukautta myöhemmin. Mainittakoon, että puhelimen keksijä Alexander Graham Bell yritti suunnittelemallaan sähköisellä laitteella löytää luotia Garfieldistä – turhaan.
William McKinley valittiin USA:n 25. presidentiksi 1896 ja uudelleen 1900. Anarkisti Leon Czolgosz ampui häntä eräässä näyttelyssä Buffalossa syyskuussa 1901. McKinley kuoli vammoihinsa noin viikkoa myöhemmin.
Warren Gamaliel Harding valittiin USA:n 29. presidentiksi 1920. Skandaalinkäryinen, korruptoitunut presidentti kuoli sydänkohtaukseen kaksi ja puoli vuotta virkaanastumisensa jälkeen San Franciscossa elokuussa 1923.
Franklin Delano Roosevelt valittiin USA:n 32. presidentiksi 1932 ja uudelleen vuosina 1936, 1940 ja 1944. Roosevelt kuoli aivoverenvuotoon Warm Springsissa Georgiassa huhtikuussa 1945, alle neljä kuukautta sen jälkeen, kun oli aloittanut neljännen kautensa.
John Fitzgerald Kennedy valittiin USA:n 35. presidentiksi 1960. Hänet ammuttiin autoonsa Dallasissa marraskuussa 1963.
Ronald Wilson Reagan valittiin USA:n 40. presidentiksi 1980. Maaliskuussa 1981 John F. Hinckley ampui ja haavoitti Reagania. Nopeasti suoritetut lääketieteelliset toimenpiteet pelastivat Reaganin hengen ja hän jatkoi presidenttinä myös toisen kauden tammikuuhun 1989 asti.
Legendan mukaan Reaganin selviytyminen merkitsee sitä, että 1840 alkanut kirous, jonka mukaan kaikki nolla-numeroon päättyvinä vuosina valitut USA:n presidentit kuolevat virkakaudellaan, on voitettu. Kiitos Nancyn ja astrologian? Vielä suuremman legendan mukaan kirouksen toimivuudesta edelleen todistaa se, että Reagania kuitenkin ammuttiin.
George Walker Bush valittiin USA:n 43. presidentiksi 2000. Hänen presidenttikautensa tai -kausiensa aikana meille viimeistään selvinnee, onko kirous voitettu vai ei.
Virassa ollessaan USA:n 43. presidentistä on kuollut kahdeksan. Heistä ainoastaan yksi ei kuulu edelliseen listaan: Zachary Taylor, joka valittiin USA:n 12. presidentiksi 1848. Hän kuoli heinäkuussa 1850 joko ruokamyrkytykseen tai koleraan.
Ensimmäisen kerran, kun Francois Mitterrand kysyi Elisabeth Teissieriltä astrologisia neuvoja, kertoi tämä, että jokin merkittävä historiallinen tapahtuma näkisi päivänvalon marraskuussa 1989. Ja kuinka sattuikaan: juuri silloin kaatui Berliinin muuri.
Mitterrand vakuuttui Teissierin taidoista ja alkoi käyttää hänen palveluksiaan lähes kaikkien kohdalle osuvien tärkeiden asioiden yhteydessä. Kohta Teissier taas ennusti presidentille, että jotakin merkittävää on tapahtumassa, tällä kertaa kesän 1990 aikana. Ja: kyseisen vuoden elokuussa Irak valloitti Kuwaitin.
Mitterrand oli myyty. Hän pyysi Teissieriä laatimaan välittömästi Saddam Husseinin horoskooppisen kartan, jotta saisi tietää diktaattorin seuraavat liikkeet. Teissier ryhtyi puuhaan ja kertoi näkevänsä Husseinin vetävän joukkonsa takaisin. Astrologin mukaan tämä oli Husseinilta looginen, odotettavissa oleva liike, koska diktaattoriin näyttivät vaikuttavan samantyyppiset astrologiset voimat kuin aikanaan Adolf Hitleriin.
Kun Mitterrandin voimat alkoivat eturauhassyövän takia ehtyä, kyseli hän Teissieriltä tietoja sairautensa kehittymisestä. Astrologi kertoo kirjassaan kieltäytyneensä kommentoimasta asiaa, vaikka oli varma, ettei Mitterrand tule näkemään vuotta 1997. Mitterrand kuoli tammikuussa 1996.
Teissier julkaisi kirjansa Mitterrandin kuoleman jälkeen. Ymmärrettävästi hänen epäiltiin värittäneen kirjaansa haluamallaan tavalla. Astrologi kuitenkin puolustautui väittämällä lukuisten todistajien voivan kertoa hänen vierailuistaan Mitterrandin luona. Myöhemmin hän paljasti Mitterrandin luvalla äänitettyjä puhelinkeskusteluja asiansa todistaakseen.
Kirjassaan Teissier sanoo, ettei hänen tarkoituksenaan ole rahastaa edesmenneen asiakkaansa maineella ja asemalla. Mitterrand ei koskaan maksanut hänelle frangiakaan palveluksista. Erään teorian mukaan Mitterrand sietikin Teissieriä vain, koska heillä oli keskenään seksuaalinen suhde.
Myös Yhdysvaltojen presidentin Ronald Reaganin kerrotaan toimineen usean virassaolovuotensa ajan astrologian määrittelemien ”normien” mukaan.
Kuten tiedetään, Ronald Reagan ja hänen vaimonsa Nancy olivat elokuvatähtiä 50-luvun Hollywoodissa. He olivat myös läheisiä ystäviä silloisen julkkisastrologi Carrol Righterin kanssa. Myöhemmin he tutustuivat psyykikko Jeane Dixoniin, joka toimi Nancyn henkilökohtaisena neuvonantajana vuosikausia.
Politiikkaan myöhemmin ryhtyneestä Ronald Reaganista alkoi 1970-luvulla tuntua siltä, että hänellä olisi mahdollisuuksia tulla valituksi USA:n presidentiksi. Nancy-puolisolle asiasta kasvoi pakkomielle, ja miehensä onnistumisen taatakseen hän kääntyi huuhaa-tuttaviensa puoleen.
Dixonin kykyihin Nancy oli menettänyt uskonsa, koska tämä oli mennyt ennustamaan (ihan oikein), ettei Ronald tule valituksi presidentiksi vuonna 1976. Nancy halusi löytää yliluonnollisia metodeja käyttävän konsultin, joka kertoisi hänelle juuri sen, mitä hän haluaa kuulla. Hän tapasi Joan Quickleyn, joka myös kertoi, ettei vuosi 1976 tule olemaan Ronaldin vuosi. Niinpä Quickleykin vajosi unohduksen suohon – joksikin aikaa.
Kului neljä vuotta. Käynnissä oli Reaganin toinen presidenttikampanja. Nyt Quickley otti yhteyttä Nancyyn varmana siitä, että tällä kertaa, vuonna 1980, Ronald tulisi menemään läpi. He keskustelivat Ronaldin astrologisesta kartasta ja Quickley kertoi siihen liittyvistä hyvistä päivistä, jolloin pitää toimia, ja huonoista päivistä, jolloin pitää vetää matalampaa profiilia. Joitakin Quickleyn ehdotuksia toteutettiinkin kampanjan aikana. Ja niin Reagan voitti Jimmy Carterin ja tuli valituksi presidentiksi.
Ensimmäiset kuukaudet Valkoisessa talossa kuluivat onnellisissa merkeissä, eikä Nancyllä ollut mitään tarvetta ottaa yhteyttä Quickleyiin. Kaikki muuttui maaliskuussa 1981, kun Ronald joutui aseellisen hyökkäyksen kohteeksi. Nancy meni sekaisin. Hän alkoi pelätä niin sanottua ”nollaan päättyvien vuosien” kirousta.
Kyseessä oli presidentti William Harrisonista jo vuonna 1840 alkanut ”kierre”, jonka seurauksena kaikki nollaan päättyvänä vuonna valitut USA:n presidentit ennen vuonna 1980 valittua Ronald Reagania olivat kuolleet virassa ollessaan.
Nancy oli varma, että hänen miehensä kuolee koska tahansa, eikä hän voi tehdä asialle mitään – paitsi hakea apua tähdistä. Niin Nancy soitti astrologi Quickleylle, joka kertoi, että olisi voinut helposti varoittaa presidenttiä etukäteen, että marraskuun 30. päivä tämä tulisi olemaan hengenvaarassa.
Tämän jälkeen Quickley alkoi Nancyn välityksellä hallita Ronald Reaganin elämää.
Nancy oli yhteydessä luottoastrologiinsa pari kertaa kuukaudessa. Hän ei uskaltanut puhua keskuksen kautta, joten hän asennutti yksityisen puhelinlinjan Camp Davidiin pelkästään näitä keskusteluja varten. Vaalikampanjan aikana Quickley oli antanut neuvojaan ilmaiseksi, mutta Reaganin tultua valituksi hän alkoi laskuttaa konsultaatiostaan noin 3000 dollaria kuussa. Tällä palkalla hän kertoi, kuten aiemminkin, mitkä ovat huonoja ja mitkä hyviä päiviä horoskoopin mukaan presidentille. Quickleyn aikataulut oli ”parhaimmillaan” laadittu tuntien ja jopa minuuttien tarkkuudella.
Puhelinsessioittensa aikana Nancy kertoi astrologille miehensä tulevasta päiväohjelmasta, ja Quickley laski oikean ajoituksen lähes jokaiselle tulevalle tapahtumalle. Nancy välitti aikatauluvaatimukset eteenpäin Valkoiseen taloon vaatien, että niitä on noudatettava ehdottomasti. Useimmiten näin tapahtuikin.
Presidentti itse ei tiennyt pitkään aikaan, että hänen aikataulunsa määrää astrologi. Kun asia hänelle viimein paljastui, antoi hän Nancylle luvan jatkaa toimiaan, mikäli tämän olo siitä helpottuisi. Ronald painotti, että asian täytyy kuitenkin pysyä salassa, koska moinen toiminta antaisi paljastuessaan presidentistä melko oudon kuvan.
Valkoisen talon työntekijä Michael Deaver tiesi astrologista ja toteutti hänen välittämiään ohjeita samoin kuin henkilökuntapäällikkö Donald Regan myöhemmin. Reganilla oli vaikeuksia hyväksyä Nancyn toimintaa. Kun hän ilmaisi asiasta mielipiteensä, sai hän potkut. Tämän jälkeen hän kirjoitti muistelmansa ”For the Record” (1988), jossa mainitsi myös Reaganien omituisista ”turvajärjestelyistä”.
Aluksi Nancy myönsi kaiken. Myöhemmin hän yritti kirjassaan ”Nancy’s confessions – In My Turn” vähätellä astrologin osuutta tapahtumissa. Hän väitti, ettei koskaan täysin uskonut Joanin astrologisten neuvojen suojaavan Ronnieta, mutta astrologin puoleen käännyttyään ei kukaan enää koskaan uhannut presidenttiä. Nancy ei uskonut, että asia välttämättä johtui astrologin neuvojen noudattamisesta, mutta ei myöskään siihen, ettei neuvoilla olisi ollut mitään merkitystä. Astrologiasta ei ainakaan ollut presidentille mitään haittaa.
Quickley vastasi omalla kirjallaan ”What Does Joan Say? My Seven Years As White House Astrologer to Nancy and Ronald Reagan” (1990), jossa hän kertoi Nancyn jättäneen kertomatta astrologian käytöstä niin paljon asioita, että niistä saisi koottua kokonaisen kirjan.
Kirjoja ilmestyi – kirjakauppiaiden kannalta hyvä asia – mutta pelottavalta tuntuu ajatus, että maailman johtavien valtioiden päämiehet voivat olla sätkynukkeja, joita ohjailee joku täysin tuntematon, vaaleilla valitsematon henkilö.
Kirjoittaja Risto K. Järvinen on Skeptikko-lehden päätoimittaja