Skepsis ry perustettiin 3.3.1987. Filosofian professori Raimo Tuomelan koollekutsumassa perustavassa kokouksessa Helsingin yliopiston pienen konsistorin istuntosalissa oli läsnä 30 henkilöä, joista väliaikaiseen johtoryhmään valittiin: Nils Edelman, Johan Helsingius, Heta Häyry, Hannu Karttunen , S. Albert Kivinen, Nils Mustelin, Heikki Oja, Raimo Tuomela ja Matti Virtanen.
Yhdistysrekisteriin lähetetty perustamisilmoitus on päivätty 28.5.1987, ja allekirjoittajina ovat: N. Edelman, S.A. Kivinen, Pekka Hartola, H. Häyry, N. Mustelin, R. Tuomela, H. Karttunen ja M. Virtanen.
Kaksi ensimmäistä vuotta Skepsiksen puheenjohtajana ja vielä yhden vuoden varapuheenjohtajana toimi S. Albert Kivinen, joka kertoi Tieteiden talolla järjestetyssä 15-vuotistilaisuudessa, ettei yhdistyksen tarkoitusta toimia paranormaalien ilmiöiden tutkimusorganisaationa kyetty harrastuspohjalta toteuttamaan. Tämä ei Kivisen mukaan ole kuitenkaan ollut ongelma, sillä paranormaaleita ilmiöitä on maailmalla tutkittu paljon.
– Rajatiedon kirjallisuudessa tutkimuksista on turha mainintoja hakea. Siksi Skepsis on päätynyt luontevasti levittämään tietoa tutkimuksista ja myös muista tiedottamista vaativista asioista.
Kivinen muistutti, että yhdistyksen puheenjohtaja voi olla pelkkä keulakuva, jos hän niin haluaa. Varsinaisen työn tekee yhdistyksen sihteeri. Alkuvuosina Skepsiksen sihteerinä ja rahastonhoitajana toimi Matti Virtanen, jota Kivinen halusi erityisesti kiittää.
Omaa puheenjohtaja-aikaansa muistellessaan Kivinen kertoi tehneensä ehdotuksen, että Skepsis alkaisi jakaa Huuhaa-palkintoa.
– Ajatukseen suhtauduttiin skeptisesti. Palkintoa alettiin jakaa vasta pari vuotta myöhemmin.
Kivinen myös ehdotti, että Suomessa pitäisi järjestää kansainvälinen paranormaaleita ilmiöitä käsittelevä kokous. Seminaari otsikolla ”Are there Any Well-attested Paranormal Pheomena?” (onko olemassa näyttöä paranormaalien ilmiöiden olemassaolosta?) toteutui syksyllä 1989. Paikalle saatiin mm. taikuri James Randi, parapsykologian tohtori Susan Blackmore, parapsykologian professori Robert Morris, kirjailija Andrew McKenzie ja entinen astrologi, fysiikan tohtori Geoffrey Dean.
– On vahinko, ettei esitelmiä saatu julkaistua kirjan muodossa, kuten alunperin oli tarkoitus.
Kivisen vuosina pantiin alulle myös Skepsiksen ensimmäisen kirjan tekeminen. Ursan kustantama ”Paholaisen asianajaja” ilmestyi maaliskuussa 1989. Kirjan kymmenestä artikkelista seitsemän perustui Skepsiksen kuukausittain järjestämiin esitelmiin Helsingin yliopiston Porthaniassa. Teos on jo pitkään ollut loppuunmyyty.
Kaksi ensimmäistä vuotta Skepsiksen varapuheenjohtajana ja vuodet 1989–1992 puheenjohtajana vaikuttanut Nils Mustelin kertoi, että Kivisen mainitseman kansainvälisen seminaarin aikana Skepsis löi itsensä mediassa läpi. Yhdistyksen saamaa julkisuutta oli edesauttamassa myös samana vuonna 1989 ensimmäisen kerran jaettu Skepsiksen Huuhaa-palkinto, joka myönnettiin WSOY:lle ”pitkällisestä ja ansiokkaasta toiminnasta valetieteellisen kirjallisuuden kustantamisen ja levittämisen alueella”. Palkinto on Mustelinin mukaan muodostunut Skepsikselle tärkeäksi traditioksi, joka tuo joka vuosi julkisuutta yhdistyksen ajamille asioille.
– Seminaarin yhteydessä julkistettiin myös ensimmäisen kerran Skepsiksen haaste – silloin 10000 markkaa, nyt 10000 euroa – sellaisen henkilön haettavaksi, joka pystyy tuottamaan valvotuissa olosuhteissa paranormaalin ilmiön.
Rahoja ei ole tarvinnut kenellekään maksaa. Mustelin muisteli erästä varpumiestä, jota ensin testasi Suomessa vierailulla ollut James Randi, ja joka siitä huolimatta halusi myöhemmin ottaa osaa Skepsiksen viralliseen testiin. Varpumiehellä oli hallussaan jotakin erittäin kallista Saksasta tilattua ainetta sisältävä purkki, jonka hän väitti pystyvänsä löytämään varvullaan pahvilaatikon alta. Näin tapahtuikin, kun mies näki, minkä laatikon alle purkki laitettiin. Kun hän ei purkin sijoitusta tiennyt, ei varpu toiminutkaan. Myöhemmin mies keksi selityksen: kokeen aikana oli vallinnut täydellinen kuunpimennys, joka oli vienyt varvulta voiman.
Randista Mustelin puhui lämmöllä. Tuo USA:n kuuluisin skeptikko kävi Suomessa useamman kerran ja esiintyi eri puolilla maata. Mustelin myös näytti Tieteiden taloon kokoontuneille skeptikoille kuvaa, jossa Randi suorittaa ”psyykkistä kirurgiaa” Helsingin yliopiston juhlasalissa vuonna 1990. Filippiineillä kuuluisiksi tulleet ilman haavoja tapahtuvat kasvainten leikkaukset ovat huijausta, johon tarvitaan vain sorminäppäryyttä ja kanan sisäelimiä.
– Randista oli meille paljon apua Skepsiksen alkuaikoina.
Mustelinin puheenjohtajakaudella perustettiin Skepsiksen tieteellinen neuvottelukunta (syksy 1990). Tieteellisten seurain valtuuskunnan jäseneksi yhdistys hyväksyttiin 8.3.1991.
Neljän vuoden jälkeen Mustelin kertoi jättäneensä puheenjohtajuuden Lauri Gröhnin turvallisiin käsiin.
Vuonna 1993 Skepsiksen puheenjohtajana oli Lauri Gröhn, vuonna 1994 Veli Toukomies. Vuosina 1995–1998 puheenjohtajana toimi alusta asti toiminnassa mukana ollut Ilpo V. Salmi.
– Noin kuuden vuoden ajan vastasin luennoitsijoiden valinnasta Skepsiksen tilaisuuksiin, Salmi kertoi. – Kerran kuukaudessa sain Suomen parhaat asiantuntijat pitämään luennon meille, ilmaiseksi. Vain kerran jouduin maksamaan luentopalkkion.
Yhdistyksen keulakuvaksi Salmi päätyi, kun puheenjohtajuus meni katkolle vuonna 1995. Hän kertoi käyneensä läpi kaikki mahdolliset professorit, dosentit ja tohtorit, mutta kun halukasta puheenjohtajaa ei löytynyt, ryhtyi hän Pekka Hartolan pyynnöstä puuhaan itse.
Ensimmäiseksi tehtäväkseen Salmi otti jäsenmäärän nostamisen. Se merkitsi lisääntynyttä työtä. Parisataa jäsentä voidaan Salmen mukaan vielä hoitaa povitaskumenetelmällä, mutta kun mennään siitä ylöspäin, tulee eteen ”kuolemanvarjon laakso”. Tehtäviä on paljon, mutta rahaa tekijöiden palkkaamiseen ei ole. Silloin täytyy turvata niihin arvokkaisiin ihmisiin, jotka suostuvat tekemään töitä vapaaehtoisesti.
– Tällä hetkellä Skepsiksen jäsenmäärä on noin 1500. Yhdistyksen Internet-sivujen kautta on jäseneksi liittyminen helpottunut, mutta niin jäävät myös jäsenmaksut helpommin maksamatta.
Salmi kertoi, että Skepsiksellä on ollut hyvää tuuria, sillä usein, kun on viime tingasssa jätetty hakemuksia Kulttuurirahastoon, on rahaa myös myönnetty. Se on ”pakottanut” toteuttamaan suunnitellut projektit, esimerkiksi kirjan teon.
– Nyt Skepsis on saanut yli 2000 euroa opetusmateriaalin tekemiseen. Enää täytyy löytää henkilö, joka työhön ryhtyy.
Kaikenlaista työtä Skepsiksellä riittää myös tulevaisuudessa – varsinkin kun uutisistakin on tullut tuotteistettu myyntiartikkeli, jolla tehdään rahaa. Salmen mukaan asiat menevät koko ajan huonompaan suuntaan.
– Meitä huijataan joka ilta television ääressä.
Salmi valitteli skeptikoilla olevasta määrätystä maineesta. Hänelle on usein sanottu, että ”te olette niitä, jotka ette usko mihinkään”. Sellaiseen Salmi on tavannut vastata, ”etten usko tuohonkaan väitteeseen”.
– Ihmiset tarvitsevat fantasioita, eikä heitä saa sen takia pilkata esimerkiksi Huuhaa-palkintojen jakamisen yhteydessä. Palkitsemisperustelujen pitää olla asiallisia, kuten muun muassa viime vuoden perustelut olivat.
Kun jotakin huonoa palkitaan, pitää Salmen mielestä palkita myös jotakin hyvää. Sen takia hän ehdotti aikanaan, että Skepsis alkaa jakaa myös Sokrates-palkintoa.
Skepsiksen tulevaisuudesta Salmi totesi, että ennen kaikkea skeptikot ovat ”ghostbustereita”, paranormaalin tutkijoita, mutta yhdistyksen toimintaa voisi laajentaa suuntaan ”science & reason”, mikä teksti lukee mm. Skeptical Inquirer -lehden kannessa. Tarkoitus on korostaa kriittistä ajattelua ja erottaa faktat myyteistä, mutta on syytä muistaa, että tontin rajat tulevat tietysti jossakin vastaan. Kaikkia tulipaloja ei pidä Salmen mukaan mennä sammuttamaan, eikä kaikkia luonnontieteiden piiriin kuuluvia asioita kommentoimaan.
– Mikä skeptikot erottaa humanisteista ja vapaa-ajattelijoista on se, että heidän yhdistyksensä ovat aatteellisia, kun taas Skepsis on tieteellinen yhdistys, Salmi päätti puheenvuoronsa.
Vuodesta 1999 puheenjohtajana ollut Jukka Häkkinen kehui vastaanottaneensa Salmelta taloudeltaan ja maineeltaan vakaan yhdistyksen. Skepsiksen toiminta on Häkkisen mukaan edennyt viime vuosina ”omalla painollaan”, mutta kolme asiaa hän halusi nostaa kaudeltaan esiin.
Ensiksi: kuten Salmi mainitsi, ovat Skepsiksen Internet-sivut helpottaneet merkittävästi jäseneksi liittymistä. Varsinkin keskustelusivut ovat saavuttaneet laajaa mainetta ja määrätyn aseman.
Toiseksi: paikallistoiminta on viime aikoina aktivoitunut huomattavan paljon. Etenkin Jyväskylän ja Turun toiminta on ollut vilkasta. Jopa niin vilkasta, että Häkkisen mielestä olisi syytä harkita, josko yhdistyksen seuraava puheenjohtaja valittaisiin muualta kuin Helsingistä. Liiasta Helsinki-keskeisyydestä pitäisi Häkkisen mukaan päästä eroon.
Kolmanneksi: Skepsiksen yhteyksiä tiedotusvälineisiin on alettu rakentaa ammatillisemmiksi. Huuhaa-palkinto saa paljon huomiota, mutta vain kerran vuodessa. Muuten skeptikot esiintyvät julkisuudessa vain, kun reagoivat johonkin ajankohtaiseen asiaan. Jotta Skepsis voisi tuoda esiin tärkeiksi kokemiaan asioita tasaisesti pitkin vuotta, on yhdistys perustanut ”mediaryhmän”. Ryhmä koostuu eri alojen asiantuntijoista, jotka ovat valmiina vastaamaan tiedotusvälineiden kysymyksiin ja lähettämään tiedotteita tiedotusvälineille suunnatulle sähköpostituslistalle. Ensimmäinen tällainen tiedote liittyy korvakynttilöihin. Tiedotteeseen liittyvä artikkeli on luettavissa tämän lehden sivuilta 22–27.
– Paljon siis tapahtuu pinnan alla. Joistakin epäilyksistä huolimatta Skepsis toimii, Häkkinen totesi.
Kirjoittaja Risto K. Järvinen on Skeptikko-lehden päätoimittaja.
