Kyseessä on tietenkin vesi, kertoi kyseisestä yhdisteestä Skepsiksen tilaisuudessa lokakuussa Helsingissä luennoinut insinööri Pertti Laine. Laine kertoi, että vesi on elämän edellytys, ainakin tunnetuille hiilenkiertoon perustuville elämänmuodoille. Siksi on ymmärrettävää, että vedestä on löydetty mystisiä piirteitä niin ennen muinoin kuin nykypäivänäkin.
Vesi on läntisissä uskonnoissa, kuten luterilaisuudessa, lähinnä symbolinen elementti. Kasteriittiin kelpaa aivan tavallinen vesijohtovesi. Kasteen jälkeen malja tyhjennetään yksinkertaisesti viemäriin, vaikka jotkut voivat sitä pienen tilkan säästääkin. Kansakoulun alaluokkien uskontotunneilta Laineen mieleen jäi raamatullista veden mystiikkaa. Myyttisessä luomistarinassa vesi oli jo olemassa ennen kuin luoja ryhtyi työhönsä. Itse asiassa tähdetkin, joissa on pääasiassa vetyä, luotiin luomiskertomuksen mukaan kronologisesti veden jälkeen, vaikka vesi on itse asiassa ”jysähtänyttä” vetyä.
Uskonnoissa vesi on usein sekä siunaava että tuhoava aine. Sade kasvattaa viljelykset ja juottaa karjan sekä ihmiset. Vedenpaisumuksen, tulvan tai juomakelvottomaksi myrkyttyneen veden katsotaan olevan seurausta jumalten vihasta. Siunatussa vihkivedessä ilmenee mystistä energiaa, joka manattaessa karkottaa pahoja henkiä.
Myös suomalaisissa muinaisuskonnoissa vesi oli tärkeä elementti. Esimerkiksi Kalevalan kolmannesta runosta on jäänyt elämään Joukahaisen lausahdus: ”Vesi on vanhin voitehista, kosken kuohu katsehista, itse Luoja loitsijoista, Jumala parantajista.”
Karjalaisissa parantavissa manausloitsuissa oli sairauden tai vamman synnyn mainitseminen tärkeä osa paranemisprosessia. Syntyjen lukemisen uskottiin lievittävän ja parantavan kipuja, jotka aiheutuvat esimerkiksi käärmeenpuremasta. Synnyn perustana on ajatus, että ilmiön myyttisen alkuperän tietävä henkilö pystyy sitä hallitsemaan. Jos palohaavat olivat tulleet kuumasta vedestä, oli parantavaan voiteeseen lisäksi luettava veden sanat ja käytävä pyytämässä vedeltä anteeksi.
Vesi nähtiin kiinteänä luonnon osana, jota itse asiassa pidettiin elävänä oliona. Siispä sen kanssa tuli elää sovussa. Kyykäärmeen alkuperän uskottiin olevan vedessä, joten puremaa oli syytä hoitaa myös vedellä. Käärmeen uskottiin syntyneen vedessä luojattaren oksennuksesta ja palaavan aina veteen ihmistä pistettyään.
Vesi oli vanhimpana voitehista myös voimakkain parannusaine, joten vettä käytettiin miltei kaikessa parantamisessa. Tämä on toki hygienian kannalta katsottuna oikein. Hygieniaan liittyi myös sammakkopelote: ihminen saattoi saada sammakon sisäänsä, jos joi epäpuhdasta vettä vaikkapa suoraan joesta. Kun sammakko kasvoi suureksi, se aiheutti kipuja ihmiselle.
Nykyään ymmärretään, että vettä suoraan joesta juotaessa voi saada kehoonsa haitallisia mikrobeja. Silti usko mystiseen veteen ei ole kaikonnut minnekään. Tänä päivänä uskotaan esimerkiksi ravistettuun, eli homeopaattiseen veteen.
Kuten tiedetään, homeopatiassa käytetään lääkitsemiseen liuosta, joka on laimennettu niin monta kertaa, että siinä ei ole jäljellä molekyyliäkään alkuperäisestä aineesta. Joissakin liuoksissa käytetään jauhettua metallia, jolloin nesteeseen ei molekyylejä edes ravistamalla irtoa.
Homeopaatit kutsuvat tätä laimean ääretöntä laimentamista potensoinniksi. Homeopatiassa selitetään vedellä olevan ”muistin”, joka laimentamisesta huolimatta säilyttää tiedon veteen alunperin lisätystä ”lääkeaineesta”, vaikka sitä suurissa laimennoksissa ei enää olekaan läsnä. Sen veteen jättämän ”muistijäljen” väitetään välittävän lääkkeen vaikutuksen ja parantavan.
– Tutkimuksissa ei homeopaattisen veden ja kraanaveden välillä kuitenkaan ole todettu minkäänlaisia eroja, Laine totesi.
Vaikka oikeaa lääkettä nautitaan vain hyvin pieniä määriä, kyseisessä pillerissä tai kapselissa on taatusti jäljellä oikeita molekyylejä. Kun lääkettä nautitaan, se liukenee kehon nesteisiin, siis veteen. Tässä vedessä tapahtuu kemiallisia reaktioita, molekyylit vaihtavat kuulumisia. Yhdisteitä hajoaa ja uusia syntyy siten, että reaktiossa toinen aine luvuttaan elektroneja toiselle.
Homeopatiankin täytyy siis perustua kemialliseen reaktioon. Miten tämä on mahdollista, koska alkuperäisestä aineesta ei ole jälkeäkään? Tähän homeopaatit ovat keksineet selityksen, jonka mukaan vesi ikään kuin matkii kemiallista ainetta, jonka kanssa se on kosketuksessa.
Ravistuksessa veteen muka jää jonkinlainen muistijälki.
Nimitettäköön tätä muistijälkeä vaikkapa lumemolekyyliksi. Kun tällainen lumemolekyyli saapuu elimistöön, kemiallinen reaktio voi alkaa. Mutta kuinka, sillä elimistön entsyymi kohtaakin tyhjätaskun, jolla ei ole vaihdettavia elektroneja?
1980-luvun lopussa ranskalainen Benveniste väitti todistaneensa veden muistin laboratoriossaan, ja aiheesta käytiin keskustelua arvostetussa tiedelehdessä ”Naturessa”.
– Tämä osoittaa, että tiede on avoin uusille hyvin merkillisillekin ideoille.
Benvenisten tulokset osoittautuivat myöhemmin johtuvan huonoista koejärjestelyistä. Hänen avustajansa olivat olleet myös hieman liian avuliaita ja väärentäneet tutkimustuloksia. Heidän motiivinaan oli kunnian lisäksi myös raha, sillä ilmeni, että ranskalainen homeopaattisia valmisteita tuottava yhtiö ”Boiron” oli maksanut kahden tutkijan palkan.
15 vuoden aikana ei ole löytynyt tieteellistä näyttöä sen enempää veden muistista kuin homeopatian toimivuudestakaan. Joitakin pseudotieteellisiä tutkimuksia putkahtelee silloin tällöin esiin. Esimerkiksi tieteellisesti käyttökelvotonta ”Kirlian”-kuvausta on yritetty käyttää hyväksi. On otettu kuvia vesitipoista, ja kun kuvista on tullut erilaisia, on tämä katsottu todisteeksi veden muistista.
– Ihan varmaa on, että tislatusta vedestä tulee sen sähköisten ominaisuuksien vuoksi erilainen kuva kuin suoloja sisältävästä vesijohtovedestä.
Maailmalta löytyy myös erilaisia veden energisointivimpaimia. Ne ovat teknisen oloisia laitteita, joiden luvataan tekevän paljon hyvää. Näiden laitteiden markkinat eivät ulotu vesijohtoliikkeisiin, vaikka ne on tarkoitettu vesijohtoon liitettäväksi. Laitteita näkyy lähinnä henkisen tien kulkijoille tarkoitetuissa tilaisuuksissa, ja mainontakin on keskittynyt alan lehtiin, sellaisiin kuin ”Ultra” ja ”Minä Olen”.
– Jos laitteet todella toimivat, kuten valmistajat ja myyjät väittävät, miksei niitä edes yritetä markkinoida suuremmalle yleisölle? Laine kysyi aiheellisesti.
– Kyselin Grander-teknologian edustaja Kalevi Riikoselta Hengen ja Tiedon messuilla, mikä on tämän niin kutsutun veden energisointilaitteen toimintaperiaate. Sain vastauksen, että laitteen sisällä on magneetti, tai oikeastaan magneetin kaltaista ainetta, joka energisoi vesijohtoveden; vesi puhdistuu todistettavasti. Tästä on muun muassa todisteena Kiinassa tehty viljelytutkimus.
– Tutkimusta tuntuu olevan mahdoton saada. Jos sen saa, se on luultavasti kiinankielinen.
Grander-laitteen Internet-sivuilla laitteen toimintaperiaate selitetään aivan eri tavalla: ”Veden energisointi on informaation siirtoteknologiaa (luonnon oman, korkeimman asteen informaation siirtoa). Veteen ei lisätä mitään, eikä siitä poisteta mitään. Menetelmän kehittäjän Johann Granderin mukaan energisoidun veden positiiviset ominaisuudet voidaan siirtää mihin tahansa veteen, ja sitä kautta ihmisiin, kasveihin ja koko ympäristöön.”
Energisointi tapahtuu sivujen mukaan laitteilla, jotka on täytetty Grander-informaatiovedellä. Laitteet asennetaan joko vesijohtoon tai upotetaan veteen. Tämä kummallinen informaatiovesi muodostaa perustan kaikille Grander-teknologian tuotesovelluksille.
Mielenkiintoista on, että vuonna 1998 Grander-teknologian toimintaperiaate oli vielä seuraavanlainen: ”Kiitos kymmenien vuosien tutkimuksen Johann Grander on onnistunut vahvistamaan veden luonnolliset energiat. Hän kehitti niin kutsutut magneettiset moottorit, jotka vahvistavat luonnossa olevaa magnetismia ja saavat energian virtaamaan. Tämä energia muuttaa pysyvästi veden rakennetta. Tällä tavalla aikaansaadaan elektromagneettiset värähtelyt ja informaation tallennus ja siirto. Veden elvyttäminen perustuu siten erilaisten luonnollisten magneettien vaikutuksesta veteen.”
– Herra Grander on siis neljässä vuodessa unohtanut laitteensa alkuperäisen toimintaperiaatteen! Laine ihmetteli. Hänen mukaansa laite on kaiken lisäksi melkein aito ikiliikkuja, sillä se toimii luonnonenergialla – ilman sähköä, huoltoa ja lisäosia.
– Grander-teknologian vaikutus voitaisiin helposti todistaa standardisoiduilla mikrobiologisilla vesianalyyseillä. Mistä tällaiset tutkimukset ovat saatavissa?
Mielenkiintoisia ja paljon monipuolisempia ovat saksalaisen fyysikon ja insinöörin titteliä käyttävän Peter Grossin väitteet. Hän esittää, että vedessä olevien saasteiden sähkömagneettinen värähtely voidaan todistaa spektrometrillä, jolla löytyvät kaikki värähtelytaajuudet nollasta hertsistä aina megahertseihin.
– Missä herra Gross on suorittanut tutkintonsa, kun ei tiedä, että spektrianalyysi kyllä näyttää, mitä alkuaineita tutkittavassa vedessä on, muttei sentään sähkömagneettisia värähtelyitä?
Gross ”tietää” elävästä vedestä ihan muuta kuin kilpailijansa Grander. Hän väittää elävän veden sisältävän runsaasti vuorovaikutuskvantteja ja biofotoneja. Etelä-Ranskassa sijaitsevan Lourdesin lähteen ja pyhän virran Gangesin veden Gross kertoo sisältävän ideaalisen, biologisesti edullisen kirjon.
YK:n tilastojen mukaan noilla seuduilla Intiassa ja Pakistanissa kuolee vuosittain neljä miljoonaa alle viisivuotiasta lasta kunnollisen juomaveden puutteeseen. Joisiko Gross itse Gangesin ideaalia vettä ja selviäisi ilman keltatautia?
Osataan sitä Suomessakin. Vuonna 1993 oli Sähköviesti-lehdessä kansikuvajuttu ”Laser puhdistaa vesistöjä”. Siinä kerrottiin, kuinka lahtelainen hammaslääkäri Heikki Tammisalo puhdistaa vesistöjä laserin avulla, ja tulokset ovat kiistattomia.
Artikkelin aiheet koskettivat veden rakenteita ja muistia, molekyylitason viestintää ja solujen sähkömagneettisten kenttien ominaisvärähtelyä, niin sanottua bioresonanssia. Einsteinin avaruuden rinnalla tarkasteltiin Kozyrevin avaruutta, jotta laservaikutuksen salat saisivat valaistusta. Esimerkkinä mainittiin, että miljoonan asukkaan Alma Atan jätevedet puhdistuvat laserilla. Lisäksi Kazahstanissa kasvaa miljoona hehtaaria vehnää pelloilla, joita ei juuri lannoiteta, vaan kasvuyllyke annetaan laserilla.
Veden rakennetta tutkinut Salfordin yliopiston professori Cyril W. Smith totesi, että terveessä vedessä muodostuu molekyyliketjuja, jotka voivat olla spiraaleja tai kidemuotoisia. Ehjäketjuinen vesi, esimerkiksi lähdevesi, on biologisesti arvokasta. Tislatussa vedessä sitä vastoin veden rakenne on rikottu. Veden rakennetta rikkoviksi ovat osoittautuneet kemialliset yhdisteet, joista on revitty keinotekoisesti energiaa: pakokaasut, lannoitteet, ydinsäteily, sellun kloorivalkaisu ja savukaasut. Hyvin järjestäytyneessä vedessä täytyy Smithin mukaan siis olla informaatiota. Eli vedellä on muisti.
Kun rakenteeltaan rikkoutunutta vettä laseroidaan, sen järjestäytymisen aste nousee, veden muisti palautuu. Sen jälkeen voidaan muistista poistaa vahingollista informaatiota ja syöttää tilalle hyödyllistä. Kyseinen aihe näyttää putkahtavan aina silloin tällöin esiin eri puolilla maailmaa. Suomessa aiheeseen palattiin viime kesänä, kun Etelä-Suomen Sanomat kertoi, että Lahden Pikku-Vesijärveä yritetään kohentaa lasersäteellä. Lehden mukaan Lahden Pikku-Vesijärvellä oli meneillään koe, jossa laserilla pyritään vaikuttamaan veden rakenteeseen ja molekyyleihin niin, että järven itsepuolustuskyky paranee. Projektissa oli mukana sama mies kuin aiemminkin, hammaslääkäri Tammisalo. Kummallisinta on, että tällä kertaa laseria ei suunnattu laisinkaan veteen, vaan neljästä lasersäteestä muodostettiin pyramidi järven yläpuolelle.
– Hankkeeseen käytettiin pienten järvien kunnostusrahastoa, joka koostuu myös EU-rahoista. Mukana oli myös Lahden Ympäristökeskus, joka näin oli tänä vuonna hyvä ehdokas Skepsiksen Huuhaa-palkinnon saajaksi.
Eräs väärinkäytetty vesi on hopeavesi, jonka väitetään tuhoavan noin 650 tunnettua haitallista mikrobia (virukset, sienet, bakteerit). Aineen käytön mainostetaan olevan turvallista ja tehokasta, sillä ”kolloidihopea ei aiheuta sivuoireita”. Hopeaa voidaan mukamas käyttää tulehdusperäisten sairauksien hoidossa, muun muassa akneen, ihottumaan, astmaan, niveltulehduksiin, borrelioosiin, palovammoihin, kynsisieneen, herpekseen, hepatiittiin ja hiivasyndroomaan.
Mainosten mukaan hopea, jota tavataan sähköllä tuotetuissa kolloideissa, on täysin erilaista kuin vedessä, mutta eroa ei näe paljaalla silmällä. Koska hiukkasissa on sähkövaraus, ne ovat jatkuvassa liikkeessä nesteessä ja koska samanlaiset varaukset hylkivät toisiaan, niin hiukkaset eivät tartu toisiinsa eivätkä tule raskaiksi ja laskeudu nesteen pohjalle. Tätä ei kuulema voi ymmärtää muuten kuin perehtymällä uusimpaan tieteen alaan – mikroryppäisiin.
Hopean käyttö lääketieteellisiin tarkoituksiin – selvästi onnistuneesti – on satoja vuosia vanha. Vuosisatamme alkupuoliskolla sitä mainosten mukaan käytettiin laajasti ilmeisen hyvin tuloksin. Sen poisjäämisen myönnetään johtuneen pääasiassa kahdesta seikasta: hopean kalleudesta ja siitä, että pitkällisen käytön jälkeen siitä jäi potilaan ihoon sairaalloisen harmahtava väri.
Mutta nyt ongelmat ovat mainosten mukaan poistuneet. Hopeaveden valmistusmenetelmä on uusittu, joten ihon värjäytymishaittoja ei enää ole ja samalla myös hinta on pudonnut. Kymmenet riippumattomat testit monilla menetelmillä kuudessa maassa ovat hopeaveden markkinoijien mukaan osoittaneet, että hopea tappaa nopeasti bakteereja vedessä ja säilyttää veden puhtaana pitkiä aikoja. Väitetään, että uuden tutkimuksen ansiosta hopeasta on muodostumassa nykylääketieteen ihme: antibiootti tappaa ehkä puoli tusinaa erilaista taudinaiheuttajaa, mutta hopea tappaa 650!
Vuonna 1995 eräs luontaiskauppias nimeltä Leslie Taylor testasi yhdeksää eri hopeavesituotetta. Kahdessa tuotteessa oli itsessään mikro-organismeja. Niissä oli oikeasti jonkin verran hopeaa, mutta sen määrä vaihteli ja väheni tuotteista ajan myötä. Viisi tuotetta osoitti laboratorio-oloissa jonkinlaista bakteereja tappavaa vaikutusta.Testissä käytettiin yleisesti tulehdusta aiheuttavaa stafylokokkia. Vertailuun hän käytti tuohon bakteeriin tehoavaa antibioottia. Kahdeksan tunnin vaikutuksen jälkeen antibiootti oli pysäyttänyt bakteerien kasvun, samoin neljä hopeavesivalmistetta.
– Oikeasti bakteereja tappava vaikutus ei osoita, että vaikutus on samanlainen nautittuna. Paremminkin tuotteet, jotka tappoivat bakteereja laboratorion petrimaljassa, aiheuttaisivat nautittuna allergisen reaktion tai myrkytyksen hopeapitoisuudellaan.
Kun FDA tutki hopeavesituotteita, se huomasi, että hopeaionipitoisuudet vaihtelivat välillä 15–124% siitä määrästä, mitä oli ilmoitettu. Eli hopeamyrkytyksen saaminen olisi ainetta sisäisesti nautittuna mahdollinen.
– Hopea ei todellisuudessa ole ihmisille tärkeä ravintoaine. Lisäksi hopeavesi maksaa yli painonsa hopeaa.
Kummallisista parantavista vesistä Pertti Laine mainitsi vielä happiveden ja superioinisoidun veden.
– Itse asiassa vesijohtovedessä on aika paljon happea.Erityisesti kaloille hapekkasta vedestä on hyötyä. Mutta minä hengitän mieluummin ilmaa. Superionisoidussa vedessä taas väitetään olevan kolme elektronia enemmän kuin tavallisessa vedessä. Sitä juomalla asiasta kirjan kirjoittanut Marketta Kivelä, ”Margie”, on kertonut parantuneensa rintasyövästä. Ainetta kerrotaan valmistettavan ensin vedestä ionisoimalla.
– Miten se tapahtuu? Ei aavistustakaan.
Seuraavaksi väitetään fysiikan kannalta virheellisesti, että veden molekyylirakenteessa on ylimääräisiä elektroneja.
– Tietenkin näin voi olla, jos lioksessa on vain negatiivisesti varautuneita ioneja, mutta ne eivät voi olla vesimolekyylejä. Kolmas väite on, ettei kyseessä ole kemiallinen prosessi. Tämä väite siis kumoaa ensimmäisen. Jos vettä valmistetaan ionisoimalla, kyseessä pitäisi nimenomaan olla kemiallinen prosessi. Varsinkin, kun tätä ihmevettä valmistavan yrityksen sivulla www.perfectscience.com on ollut prosessin kemiallinen kaava.
Veden myös väitetään puhdistavan luonnonvesiä tekemällä raskaista metalleista harmittomia. Tämän tekee myös akvaarioveden puhdistusaine, jota saa eläinkaupoista. Aineessa on kemikaaleja jotka reagoivat metallien kanssa muuttaen ne suoloiksi. Tämmöisiä kemikaaleja käytetään normaalissa veden puhdistusprosessissakin.
– Oikeasti vesimolekyyli H2O on sähköisesti neutraali. Se on siis sähköisesti dipoli, muttei ollenkaan magneettinen. Sähköisellä potentiaalilla ja magneetin pohjois- ja etelänavoilla ei ole mitään yhteistä. Vesimolekyylien kokoa ei voi mitenkään muuttaa.
- Jos joku puhuu veden energisoinnista, niin hän puhuu täyttä hölynpölyä.
Kirjoittaja Pertti Laine on tietotekniikan diplomi-insinööri ja Skepsis ry:n hallituksen jäsen
