Barry Sheene, ratamoottoripyöräilyn maailmanmestari 1970-luvulla, kuoli 10.3.2003 mahan ja ruokatorven syöpään. Sheene oli tunnettu hahmo varsinkin Isossa Britanniassa ja Australiassa. Hän osallistui viime syyskuuhun asti menestyksellisesti nk. klassikkopyörien kilpa-ajoihin.
Syöpä todettiin heinäkuussa 2002. Sheene kirjoitti englantilaiseen ”Bike”-moottoripyörälehteen lokakuussa: ”Teen kaikkeni voittaakseni syövän. Tulin juuri Meksikosta – olin siellä klinikassa – en syönyt mitään kolmeen viikkoon. Minut laitettiin erityiselle ruokavaliolle, joka koostui vahvasta kasvismehusta ja voimakkaasta yrttivalmisteesta. Laihduin lähes seitsemän kiloa. Koska minussa ei rasvaa juuri ole, menetin vain lihaskudosta. On kummallista, miten ihminen voi olla syömättä lähes kolme viikkoa, eikä olo tunnu kovin pahalta. Mutta aika heikko minä olin. Sitten alkoi olo tuntua sairaalta, ja aloin syödä raakoja vihanneksia viimeisten 4–5 päivän aikana. Olo vain paheni, joten rupesin syömään normaalisti, ja noin päivässä vointi koheni hyväksi.”
Kyseessä oli itävaltalaisen ”luonnonparantaja” Rudolf Breussin oppien mukainen ruokavaliohoito. Breussin mukaan syöpäkudos elää ja kasvaa valkuaisaineiden turvin.
Sheene perusteli hoitovalintaansa seuraavasti: ”Olen aina sanonut, että jos jotain tällaista tapahtuu minulle, en halua leikkaushoitoa enkä kemoterapiaa. Nyt ei kyseessä ole mikään sormen syöpä, vaan laajalle levinnyt syöpä. Olen aina tehnyt sen, mihin olen uskonut. Seuraan vaistoani ja se kertoo, että ei leikkaushoitoa.”
Sheene otti toisen hoitokuurin Meksikon klinikalla ja sai jotain ”vaihtoehtohoitoa” myös Malesiassa. Viimeiseksi jäänyt hoito annettiin Australiassa, John Holtin johtamassa klinikassa, jossa Sheene sai radioaaltohoitoa. Sheene kuvasi sen tuntuneen kuin mikroaaltouunissa olemiselta, ja käsittelyn jälkeen hän tunsi itsensä uupuneeksi ja pahoinvoivaksi.
Sheene kertoi vielä pyrkivänsä muihinkin ”vaihtoehtohoitoihin”, mutta sairaus eteni ja miehen voimat loppuivat kesken. Rahan puute ei hoitojen hankkimisen esteenä ollut. Mies oli onnistunut liiketoimissaan – varakkuuden merkkinä mm. viime vuonna hankittu helikopteri.
Tapaus on esimerkki siitä, että sairauden aiheuttamassa hädässä olevaa on helppo rahastaa erilaisilla uskomushoidoilla. Kuitenkin mm. YLE:n ”Solarplexus”-ohjelmassa on esitetty, että vakavasti sairaalle potilaalle pitäisi aina tarjota jotain hoitoa, jonka luvataan parantavan, vaikka lääketieteellistä, uskottavaa näyttöä hoidon tehosta ei olisikaan. Virallisessa lääkinnässä sovellettua käytäntöä, jossa sairauden synkkä ennuste kerrotaan potilaalle ja siirrytään terminaalihoitoon, kritisoitiin.
Barry Sheenen tapauksessa tuskin mikään näyttöön perustuvaa lääkintää antava klinikka olisi tarjonnut muuta kuin oireita lievittävää hoitoa. Potilas olisi ehtinyt valmistautua kuolemaansa parempivointisena ja pitempään, eikä hän olisi elänyt paranemisen illuusiossa matkustellen uskomusklinikalta toiselle kalliita, hyödyttömiä ja rasittavia ”ihmehoitoja” ottamassa.
Kirjoittaja Veijo Saano on Lääkelaitoksen ylilääkäri.