Skepsiksen alkuvuosi on kulunut mielenkiintoisissa merkeissä, olemme esiintyneet ahkerasti messuilla ja tiedostusvälineissäkin. Olemme myös saaneet joitakin uusia yhteydenottoja Skepsiksen haasteen suhteen ja olemme järjestämässä yhtä tai useampaa esikoetta. Näiden tuloksista tiedotamme myöhemmin.
Myös Skepsiksen tehtävästä ja toimintatavoista on taas keskusteltu. Kun Skepsis perustettiin vuonna 1987, yhdistyksen toiminnan tarkoitukseksi asetettiin paranormaalien ilmiöiden ja niitä koskevien väitteiden tutkiminen. Tutkimustoimintaan ei ole vuosien varrella riittänyt kovin paljon aikaa, mutta olemme kuitenkin omaksuneet omat vaikutuskanavamme yhteiskunnassa: luentotilaisuuksien pitäminen, tiedotusvälineissä ja messuilla esiintyminen sekä asiantuntijoiden välittäminen.
Joskus kuulen myös kritiikkiä: miksi Skepsis keskittyy vain kaikenlaisiin taikavarvunkäyttäjiin eikä kritisoi yhteiskunnan todellisia huuhaa-lähteitä, jotka voivat olla jonkun elämänkatsomuksen omaavat henkilöt tai vaikkapa tiettyä puoluekantaa edustavat tahot. Olen käynyt tämän keskustelun vuosien varrella moneen kertaan, mutta se nousee sitkeästi uudestaan esille. Ja ehkä näin pitääkin olla, ehkäpä yhdistyksen linjaa on syytä tarkastella kriittisesti – tai suorastaan skeptisesti – säännöllisin väliajoin.
Mutta miksi Skepsis sitten keskittyy asioihin, jotka monien mielestä ovat verraten marginaalisia, kuten vaikkapa uskomuslääkintä, parapsykologia tai ufotutkimus? Tähän on olemassa monia eri syitä, joita seuraavassa käsittelen lyhyesti.
Ensinnäkin voidaan ajatella niin, että älyllisen uteliaisuuden nimissä väitteisiin paranormaalista kannattaa kiinnittää ainakin jonkinlaista huomiota. Paranormaalien ilmiöiden historiahan on täynnä huijauksia, väärinkäsityksiä ja epäonnistumisia, joten merkittävien tutkimusresurssien laittaminen ilmiöiden tutkimiseen ei välttämättä ole järkevää. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että korvansa kannattaisi sulkea kokonaan. Ovathan väitteetkin näistä ilmiöistä varsin mielenkiintoisia.
Toinen tärkeä näkökulma on se, että ihmisten yliluonnolliset kokemukset paljastavat mielenkiintoisia piirteitä ihmisten havaitsemisessa, ajattelussa ja aivotoiminnassa. Äskettäin Sveitsissä suoritetut kokeet, joissa henkilön tiettyjen aivoalueiden aktivoituminen aiheutti kehostapoistumiskokemuksia, on hyvä esimerkki tällaisesta tutkimuksesta. Myös erilaiset havainto- ja ajatteluilluusiot paljastuvat hyvin monien paranormaalien kokemusten kautta.
Kolmanneksi, on hyvin tärkeää, että yhteiskunnassamme on kriittinen taho, joihin paranormaalien ilmiöiden suhteen voi kääntyä. Ihmiset kuitenkin kokevat näitä kokemuksia jatkuvasti, ja kaipaavat varmasti selityksiä kokemuksilleen. Skepsiksen tärkeänä tehtävänä onkin valistaa, että pelottavankaan tuntuinen kokemus ei välttämättä ole yliluonnollinen, vaan sille löytyy järkevä selitys. Hyvä esimerkki tällaisesta ilmiöstä ovat ufosieppauskokemukset, joiden kokijoilla on usein valittavinaan vain kaksi vaihtoehtoa: joko kokemukseni oli todellinen tai sitten minä olen tulossa hulluksi. Joskus ”ufosieppauksen” kokijoita on jopa peloteltu saatanallisilla yhteyksillä. Tieteentekijöillä on kuitenkin esittää kolmas vaihtoehto: unihalvaus, joka muistuttaa erittäin paljon tyypillistä ufosieppauskuvausta. Tärkeä osa tätä selitystä on myös huojentava tieto siitä, että unihalvauksen synnyttämiä pelottavia kokemuksia esiintyy kaikilla ihmisillä, eikä niillä ole mitään tekemistä kokijan mielenterveyden tai ulkoavaruuden olentojen kanssa. Skepsiksen suorittamalla valistuksella voidaan siis myös lieventää ihmisten pelkoja epätavallisten kokemusten suhteen.
Neljänneksi, jonkun tahon täytyy yrittää huolehtia kuluttajavalistuksesta, kun uusia ihmelääkkeitä ja -laitteita tulee markkinoille. Maagisesti ravistellun veden myyminen sairauksia parantavana lääkkeenä tai ”loisia ja mikrobeja” tuhoavan sähkölaitteen myyminen ovat tyypillisiä esimerkkejä nykyisin saatavilla olevista tuotteista. Kun viranomaisvalvonta ei aina pysy uusien asioiden perässä, täytyy Skepsiksen yrittää reagoida näihin asioihin. Kuluttajille täytyy kertoa, minkälaisia tuotteita heille on tarjolla tieteellisesti tutkittujen lääkkeiden ja hoitojen sijasta.
Viides olennainen piirre Skepsiksen toiminnassa on tieteellisen tiedonhankintamenetelmän korostaminen. Ainoastaan systemaattinen tieteellinen tutkimus johtaa pitävään tietoon maailman ominaisuuksista ja erityisesti epätavalliset väitteet pitää altistaa kriittiselle arvioinnille. Kriittisen ajattelun merkitystä ei voi aliarvioida nykyisin, kun erilaisia väitteitä ja tietoja tulvii ulottuvillemme ennennäkemättömiä määriä. Kriittinen ajattelu on ainoa väline, jonka avulla voimme luovia tietotulvassa. Ja eräs Skepsiksen tehtävä onkin tarjota välineitä tälle toiminnalle.
Artikkelin kirjoittaja Jukka Häkkinen on Skepsis ry:n puheenjohtaja