Pekka työskenteli Yleisradiossa Pasilassa TV:n studiotuotannoissa lattiaohjaajana. Siellä opin tuntemaan hänet työtoverina ja väsymättömänä keskustelijana. YLE:n ulkopuolella tapasin Pekan usein, olipa kysymys vapaa-ajattelijoiden tilaisuuksista tai humanistipäivistä. Pekan tavaramerkkinä oli kuuluisa olkalaukku, jonka uumenista jokaiselle keskustelukumppanille riitti teemaan liittyviä valokopioita. Myös pitkäksi venähtäneissä puhelinkeskusteluissa pohdittiin Skepsiksen tonttiin liittyviä asioita ja usein myös steinerlaisuuden olemusta.
Skepsistä perustettaessa olimme molemmat mukana perustavassa kokouksessa ja Pekka tuli ensimmäisen hallituksen jäseneksi miltei ainoana Helsingin yliopiston ulkopuolisena henkilönä. Kun itse myöhemmin professorien Raimo Tuomelan ja Kari Enqvistin kehotuksesta aloin luotsata Skepsistä, tiivis yhteydenpitomme jatkui – joskus myrskyisissäkin merkeissä.
Pekan yhteysverkko oli hämmästyttävän laaja ja kirjava. Hän osallistui varmaan satoihin tilaisuuksiin Hengen ja tiedon messuista alkaen, ja monet oppivat tuntemaan hänet väsymättömänä skeptisen ajattelun puolustajana ja huuhaan vastustajana. Sitten pitkäaikainen, aluksi vähäiseltä näyttänyt sairaus iski ja vähitellen vei Pekan voimat. Mutta vielä viimeisiin viikkoihin asti Terhokodissakin Pekka jatkoi kansanvalistajan ja kolportöörin taisteluaan rationaalisen ajattelun puolesta.
Enää ei ole Pekkaa laukkuineen. Skepsiksen alkuaikojen voimahahmo on poissa. Kiitos, Pekka, peräänantamattomasta sitkeydestäsi ja rohkeudestasi.
Ilpo V. Salmi
Kohdatessamme läheisen ihmisen kuoleman, pysähdymme ja kysymme itseltämme: miksi juuri nyt, miksi hänelle, olisimmeko voineet tehdä jotain? Kysymme usein myös: mikä on elämän tarkoitus? Tässäkö se kaikki on?
Pekan mielipide oli, että elämä on elämistä varten. Jokainen meistä luo oman elämänsä kudelman. Pekka sai elää aktiivisen, henkisesti hyvinkin antoisan elämän. Hän ei vain kulkenut virran mukana, hän teki elämänsä. Hänen kudelmansa oli sekä leveä että kestävä.
Jo nuorena Pekka tutustui Rudolf Steinerin oppeihin ja kiinnostui niistä siinä määrin, että ryhtyi opiskelemaan Steinerkoulun opettajaksi. Aika pian hän kuitenkin huomasi Steinerin oppien mystisen luonteen ja ettei niitä pyrittykään järkiperäisesti perustelemaan, ja hylkäsi ne. Tämä on mitä mainioin esimerkki Pekan luonteesta. Hänen tinkimätön pyrkimyksensä löytää ”totuus” johti siihen, että hän oli valmiimpi kuin useimmat muut hylkäämään jo omaksumansa opin, kun se osoittautui kestämättömäksi. Jokainen meistä tietää, kuinka harvinaista on jo omaksutun maailmankuvan hylkääminen. Eikä prosessi useinkaan ole kivuton.
Työssään YLE:ssä saamiensa kontaktien avulla Pekka pystyi kriittisesti perehtymään myös rajatiedon eri ilmenemismuotoihin. Hänellä oli kadehdittava kyky ylläpitää hyvät yhteydet lukuisiin parailmiöitä harrastaviin ihmisiin samalla, kun hän kävi uupumatonta taistelua niitä vastaan.
Laaja tietämys ja hyvä ilmaisukyky johtivat siihen, että Pekka kirjoitti aktiivisesti useisiin lehtiin. Häntä voidaankin pitää yhtenä viime vuosikymmenien aktiivisimpana ja monipuolisimpana huuhaa-oppien vastustajana Suomessa. Skepsiksen lisäksi Pekka toimi myös Helsingin Vapaa-ajattelijoiden hallituksessa.
Henrik Sawela
(Ote hautajaisissa pidetystä puheesta)