Huuhaa- ja Sokrates-palkinnot on jaettu ja on aika katsoa eteenpäin. Palataan silti hetkeksi palkintojen herättämään keskusteluun.
Huuhaa-palkintohan myönnettiin TKK:n bioprosessitekniikan laboratoriolle. Jotkut pitivät palkinnon aihetta tai kohdetta väärin valittuna. Useimmat kommentit ovat kuitenkin olleet positiivisia ja hiljainen enemmistökin pääosin yhtynee palkinnon perusteluihin.
Sokrates-palkinnon antaminen Helsingin Sanomain tiedetoimitukselle oli tunnustus pitkäjänteisestä työstä. Valitettavasti tiede- ja luonto-sivuilla samoihin aikoihin ilmestyneet pari vähemmän kriittistä juttua eivät aivan olleet palkinnon kanssa linjassa – jopa Huuhaa-palkintoa kyseisille sivuille niiden perusteella ehdoteltiin.
Tiedeuutisten välittäminen on kuitenkin tärkeä ja haastava tehtävä ja on paikallaan kiittää tiedetoimittajia, missä heitä toimiikin. Samoin tiedemiehet ja -naiset, tieteenharrastajat sekä heidän yhdistyksensä tekevät paljon hyvää työtä tässä.
Huuhaa-palkinnon perusteista: Palkintoa ei anneta yksityishenkilölle, eikä siihen ollut aihettakaan. Professori Leisola on halunnut ottaa henkilökohtaisen vastuun tapahtuneesta, kuten ilmenee hänen Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 4.12.2004 julkaistussa tekstistään:
”Vastuu luennosta oli minun, ei laboratorioni, joten palkinto osui harhaan ja tahrasi asiattomasti ammattitaitoisten tutkijoiden maineen. Tieteen puhtautta suojelevalta yhdistykseltä toivoisi parempaa harkintakykyä. Olisivatpa muutkin saamani palkinnot tulleet yhtä helpolla.”
Valitettavasti edellinen ei vastaa kuvaa, jonka lukija sai TKK NYT:n ilmoituksesta (http://www.hut.fi/nyt/2004/lokakuu/) tai laboratorion pääsivulla olleesta seminaarin mainoksesta (http://www.hut.fi/Units/BioprocessEngineering/LSB.html [sittemmin poistettu]). Ilmoituksissa mikään ei viittaa siihen, ettei kyseessä ollut korkeakoulun tavanomaiseen toimintaan kuuluva tapahtuma tai ettei seminaari olisi tieteellinen.
Lisäksi samaa seminaaria oli aiemmin yritetty markkinoida biologian opettajien täydennyskoulutuksena Helsingin yliopiston täydennyskoulutuskeskuksessa. Yliopistolla henkilökunnan ja johdon aktiivisuus johti tilaisuuden peruuttamiseen, korkeakoululla ei. Rehtoreiden päätösten perusteista kertoi Helsingin Sanomat 23.10.
Muutamien henkilöiden mielestä TKK:n johto, ei yksittäinen laboratorio, olisikin paremmin sopinut tulla Huuhaa-palkituksi. Haluan korostaa, ettei yksittäinen seminaari kyseenalaista edes bioprosessitekniikan laboratorion tieteellisen tutkimuksen tasoa, joka on tunnetusti korkea. Toisaalta ongelma on juuri siinä, että esiintymistä tiedekorkeakoulussa pidetään monissa piireissä osoituksena tieteellisyydestä. Luultavasti seminaarin luennoijat hakivatkin Suomesta ”tieteellisyyspisteitä” toiminnalleen.
Luennoijien kytkennöistä ID-kreationismiin on esitetty monenlaisia arvioita – kukin voi tehdä omat päätelmänsä asiasta vaikkapa heidän Internet-julkisuuskuvansa perusteella.
Lopuksi haluan esittää pahoitteluni niille bioprosessitekniikan laboratoriossa työskenteleville, jotka ilman mitään osuutta ID-seminaariin järjestämiseen kokevat ansiotta saaneensa osan palkinnosta.
Matias Aunola