Yleisesti ottaen virolaiset ovat pitäneet itseään aina ihmisinä, joilla on jalat tukevasti maassa – he eivät ole välittäneet pappien saarnoista eivätkä poppamiesten taikatempuista. Silmin nähtävä, siis aistein havaittavissa oleva puu on ollut virolaisille kautta aikain suurempi ”jumala” kuin joku abstrakti ”luoja”, ”alkuidea” tai ”energia”.
Ehkä juuri siksi Viron huuhaa-rintamalla suosituimpia ovat maanläheisimmät hokkuspokkus-hommat, kuten käytännön hyötyä lupailevat taikavarputemput tai tautien lääkitseminen. Tunnekuohuihin panostavat uskonlahkot ovat Virossa verraten uusi ilmiö.
Paljon riippuu ajasta, jossa ihmiset elävät. On tosiasia, että sekavina aikoina, etenkin yhteiskunnallisten muutosten aikana monet ihmiset alkavat etsiä jalansijaa ja varmuutta niin sanotuista ikuisista arvoista (uskonnot) tai he yrittävät eliminoida vaikealta tuntuvan todellisuuden turvautumalla illuusioihin tai niin kutsuttuihin henkisiin käytäntöihin. Heistä tuntuu, että tietäjämiehillä on valmiit vastaukset kaikkiin vaikeisiin kysymyksiin. Ja niinhän heillä on: selkeältä ja varmalta tuntuva näkemys maailmasta ja ympäröivästä todellisuudesta.
Eikä ketään tunnu kiinnostavan se, että tuo näkemys on vääristynyt. Tietäjäjätyypit pystyvät saamaan ihmisissä aikaan oudon, mutta inhimillisen tunteen siitä, että olemme osallisena jossakin itseämme suuremmassa asiassa. Kun elämä stressaa, on myös tavallista, että ihminen alkaa kärsiä ruumiillisista oireista, missä tilanteessa kaikenkarvaiset lääkitsijät ovat vikkelästi tarjoamassa palveluksiaan. Jos yhteiskunta vaikuttaa epävarmalta, kaikki se, mitä se pystyy tarjoamaan – terveydenhoito, koulutus, hallitus ja hallinto – joutuu epäilyksen alaiseksi: ne ovat silloin instituutioita, joihin ei missään tapauksessa ole syytä luottaa. Tämä asenne ravitsee koko ajan lisää niin sanottuja vaihtoehtoisia elämänarvoja, jolloin aletaan puhua vapaamuurarien salaliitosta, lääkefirmojen lahjomista lääkäreistä, julkisten koulujen aivopesumenetelmistä, tiedemiesten tarkoituksellisesta toiminnasta uusien keksintöjen salaamisessa jne.
Saamme myös mairittelevan lupauksen, että hetkenä milloin hyvänsä on saapumassa uusi aika (New Age), jolloin mieleltään puhtaat meditoijat ja kasvissyöjät johdattavat ihmiset seuraavalle kehitystasolle. Nuo ihmiset ovat ylentäneet itse itsensä tai heidät on ylennetty ihmiskunnan etujoukoksi, heille on annettu tavoite, pyhä tehtävä, jossa panoksena on koko ihmiskunnan pelastuminen perikadolta. Jälkimmäisestä nähdään joka paikassa merkkejä.
Viroonkin kaikki edellä kuvatut ilmiöt ovat pesiytyneet. Lisäksi on vielä joukko vain meille ominaisia outoja uskomuksia. Ja kuten tavallista, raja uskovan ja epäilijän välillä ei kulje koulutuksen, yhteiskunnallisen aseman tai muun sosiaalisen tunnuksen mukaan. Outojen uskomusten levittäjiä voimme löytää huipputoimittajien ja valtion yliopistojen opettajien joukosta, sihteerin pöydän takaa, firmanjohtajan pallilta, valkoiseen lääkärintakkiinkin hän voi olla puettu, puhumattakaan joogan opettajista, erisorttisista hierojista, kirkon ihmisistä jne. Heille kyseessä vasta sydämen asia onkin.
Ufologian alalta meillä Virossa on näyttää jopa ikioma aineellinen kohde, jonka ympärillä keskustelu on vellonut vuosikausia. Kyseessä on muka ufojen majakka tai jopa lentävä lautanen itse, jonka palasia on tuotu maan pinnalle ja joita on analysoitu ja tutkittu heilurilla. Kyseessä on niin kutsuttu Meriväljan kohde. Sen tarina alkoi vuonna 1969 kaivoa kaivettaessa, jolloin iskeydyttiin johonkin metalliesteeseen. Siitä pystyttiin paineilmavasaralla irrottamaan sirpaleita, joista yksi joutui myös geologien pöydälle. 14 vuotta myöhemmin kohteeseen ryntäsivät Neuvostoliiton tiedeakatemian salaisesta käskystä tutkijat – oli nimittäin havaittu, ettei kyseessä ollut meteoriitti, vaan keinotekoinen ”lejeerinki”. Siitä väitettiin, ettei missään maassa osata vastaavaa tehdä.
Jossakin vaiheessa paikalle saapuivat moskovalaiset kenraalit, mikä lisäsi tapauksen salaperäisyyttä. Yksi tulijoista oli KGB:n selvänäkijä, joka määritteli biolokaatiomenetelmällä (varvun, heilurin tai jonkin muun samanlaisen välineen avulla) kohteiden ”AO1” ja ”AO” väitetyt mitat maan povessa.
Viron oman geologisen tutkimuslaitoksen geologin Anto Raukasin johdolla tehdyt tutkimukset viittasivat pikemminkin siihen, että kohde saattoi olla tsaarinvallan aikaisen Koplin rautaruukin tuotantojätekasa.
Kansan keskuudessa koko tarina sai aivan toisenlaisen sävyn. ”Kummallisesta” Meriväljan kohteesta tehtiin TV-ohjelmia, talon asukkaat tarinoivat lentävistä ja murskautuvista esineistä (poltergeist-ilmiö), kummallisista mielentiloista, levottomasta koirasta jne. Talon emäntä alkoi saada Moskovasta korvausta ”kohteen” vartioinnista. Anto Raukasin mukaan emännän edun mukaista oli oudon salaperäisyyden ylläpitäminen, jotta makea elämä ei pääsisi loppumaan.
Meriväljasta tuli omintakeinen pyhiinvaelluskohde. Maan alta ihmisten ilmoille tuoduilla metallinkappaleilla testattiin esimerkiksi ihmisten herkkyyttä – kuka ilmoitti kylmän-, kuka kuumantunteesta, kenen käteen ilmestyi outoa surinaa jne. Niin ikään asian ympärillä pidettiin julkisia luentoja. Erään luennon aikana suoritettiin kakkurasioiden kanssa sokkotesti, joka osoitti, ettei väitetty ”ufo-kappale” vaikuta millään tavalla erilaisesti kuin tavallinen metallikappale tai jopa tyhjä rasia.
Legenda ufojen majakasta tai alas tippuneesta lentävästä lautasesta elää kansan keskuudessa kuitenkin edelleen. Parhaillaan eräs entinen miliisi tai ”tutkija” kirjoittaa kuulemma kirjaa Meriväljan ufosta. Päätellen siitä, millaisia lausuntoja hän antaa asiasta lehdistölle, odotettavissa ei ole minkäänlaista objektiivista analyysia asiasta.
Aika ajoin erään iltalehden palstoilla ilmestyy tarinoita siitä, että yksi jos toinenkin – tavallisesti maalaisihminen – näkee ufon tai tapaa vihreän miekkosen. Tänä päivänä on onneksi olemassa nopea keino ottaa kantaa juttuihin nettikommenttien muodossa, mihin me myös ahkerasti turvaudumme.
Ufojen korkeasuhdanne jäi 1990-luvun alkuun, jolloin aiheesta tehtiin jopa TV-sarja, jonka toimittajana oli Vahur Kersna. Monet kertojat peruivat myöhemmin oudot tarinansa, mutta siitä huolimatta ne jättivät jälkensä ihmisten tietoisuuteen; useille jäi sellainen mielikuva, että ”jotain kummallista sentään on ja tapahtuu”. ”Sen jonkin” kaipuu onkin mitä ilmeisimmin eräs uskomusalttiuden moottori eli käynnistäjä.
Kersna on Viron suosituimman TV-sarjan Silminnäkijä eräs vetäjistä. Hän on saanut monia journalistipalkintoja ja totta on, että hänen ohjelmansa ovat hyvin tehtyjä. Samanaikaisesti niissä kuitenkin kummittelee vanha rakkaus kummallisiin ja selittämättömiin ilmiöihin, joiden käsittelyssä hän jatkuvasti sivuuttaa luonnontieteelliset selitykset. Helppouskoisuutensa sokaisemana ja epäadekvaatteja tutkimusmenetelmiä käyttäen hän päätyy lopulta myös ei-relevantteihin johtopäätöksiin.
Eräs monessa ohjelmassa käsitelty aihe oli Tallinnan Risti-kadun poltergeist. Erään vanhuksen kuolema kuulemma sai aikaan sen, että asunnossa esineet alkoivat liikkua. Tapausta kutsuttiin todistamaan kirkonmiehiä ja henkien manaajia, myös Silminnäkijä riensi paikalle, mikä vuorostaan lisäsi vettä myllyyn. Tarinaa säestivät em. iltalehti ja runsaat nettikommentit, joissa uskovat ja ei-uskovat sivalsivat toisiaan sanan säilällä.
Jos edelliset tarinat voidaan käsittää viihteeksi, niin mitä lähemmäksi tällä alueella tullaan konkreettisten ihmisten konkreettisia ongelmia sitä suurempaa varovaisuutta tulisi noudattaa. Erityisesti tämä varoitus koskee kaikkea terveyteen liittyvää.
Lääkitsijät ja noidat ovat Virossa aina olleet jollakin tavalla kunniassa. Pitkätkään välimatkat eivät tunnu haittaavan, kun vieraillaan noidan luona. Nykyään olemme saaneet uuden lajin noitia: niitä ovat lääkärinkoulutuksen tai muun terveydenhoitoalan koulutuksen saaneet henkilöt, jotka käyttävät hyväkseen lääkärien perinteisesti arvostettua asemaa levittääkseen uskomuslääketieteen ilosanomaa. Eikä siinä kaikki – he jopa harjoittavat sitä käytännössä oikeuttaen toimintansa sillä, että kaikki on muka tieteellistä ja laillista.
Tallinnan ja Tarton sairaanhoito-opistot, joista Viron sairaalat saavat hoitohenkilökuntansa, ovat ottaneet opetusohjelmiinsa homeopatiakurssin! Kyse on liiketoiminnasta, jonka kivijalkana on ihmisten tyytymättömyys koululääketieteeseen.
Kun uskomuslääkintää harrastavat lisensioidut lääkärit ja terveydenhoitolaitokset, toimivat ne onneksi sentään viranomaisten ja kollegojen valvovan silmän alla. Viron lääkäriliiton etiikkakomitea onkin ottanut asiaan alustavasti kantaa, ja se suunnittelee syksyksi vaihtoehtolääketieteen konferenssin järjestämistä pohtiakseen, mikä on lääkärinammatin ja uskomuslääketieteen suhde.
Tarjolla on eräs äärimmäinen esimerkki: Luule Viilmaa, joka lopulta erotettiin gynekologiliitosta. Ankarampaa rangaistusta lääkärille on vaikeaa kuvitella. Myöhemmin Luule kuoli tapaturmaisesti auto-onnettomuudessa. Nyt hänen sukulaisensa käyttävät hyväkseen hänen nimeään ja mainettaan ja ovat perustaneet Luule Viilmaan eloonjäämisopin koulun. Joku Luulen läheisistä ”taistelutovereista” välittää eli ”kanavoi” suuren johtajansa ja opettajansa haudantakaisia sanomia saadakseen koululle siunauksen.
Paljon hankalammin valvottavissa ovat itse itsensä asemaansa asettaneet ja ylentäneet: noidat, lääkitsijät, kirouksen poistajat, joogagurut, paastoleirien järjestäjät ja New Age -terapioiden nokkamiehet. Enemmän tai vähemmän ihmeellisistä menetelmistä kirjoitetaan jatkuvasti lehtien palstoilla, harvemmin kenellekään skeptikolle tarjotaan mahdollisuutta ottaa asioihin kantaa.
Jokunen hämärä akupunktioklinikka on sentään suljettu poliisin toimesta. Jotkut skeptikot ovat varta vasten vierailleet noidan pakeilla saadakseen mehevät naurut, mikä on tietenkin kirvoittanut tosiuskovaisilta vihaisia kommentteja.
Hiljattain siteerattiin runsaasti Arno Joalaa, joka omien sanojensa mukaan on suoraan vastuussa virolaisten urheilijoiden olympiamitaleista; hänen mukaansa voittoon ei vaikuta se, miten urheilija on valmistautunut kilpailuun, vaan urheilijan taustalla vaikuttavien noitien energeettinen voimainmittely. Kenellä on kovemmat loitsut, se voittaa. Se, joka uskaltaa kritisoida hänen kykyjään – kuten kymmenottelija Erki Nool teki – on pelkkä ”klamydian vaivaama tyhjäntoimittaja, joka kieltäytyy katsomasta elämän tosiasioita silmiin”.
Eräs Virossa laajalle levinnyt kansanuskomus on astrologia. Meillä on ikiomat astrologiaikonit, joita iltalehti haastattelee tiuhaan tahtiin – jopa suoranaisesti astronomiaan liittyvistä kysymyksistä. Virolaisilla astrologeilla on myös oma ”ammattiliitto”, mutta eivät he silti elele keskenään sulassa sovussa. Eräät astrologit moittivat toisia siitä, että nämä esiintyvät lehtien palstoilla, vaikka eivät ole vakavasti otettavia henkilöitä. Itse he toimivat omien sanojensa mukaan vakavan tieteen parissa, johon eivät lainkaan kuulu lehtien palstoilla julkaistavat horoskoopit.
Viro ei onneksi ole Amerikka, jossa kiihkouskovaiset paikoin tunkevat kouluihin korvaamaan evoluutio-opin luomisopilla. Mutta varuillamme meidän on oltava, sillä sen sortin uskovaiset ovat alati kyttäämässä mahdollisuutta saada seuraajia myös Virosta. Ääri-ilmiö on meillä jo olemassa: esimerkki uskonsokeuden, fanatismin ja kreationismin vaarallisesta yhdistelmästä on Antti Loodus, foorum.usk.ee:n vetäjä, joka epäröimättä toivottaa kaikki epäilijät ja järkiargumenttien esittäjät alimpaan helvettiin. Viimeisenä tempauksenaan hän levitti ideologisten vastustajiensa keskuudessa (darvinistit, evolutionistit, ateistit) verkkolinkkejä, joita klikkaamalla asianosaisen tietokone romahti. Tapauksesta kerrottiin verkkojulkaisuissa ja Eesti ekspress-lehdessä.
Hälyttävämpi ja vakavampi tapaus oli Akadeemia-lehdessä ilmestynyt Discovery Instituutin johtajan Stephen Meyerin artikkeli Biologisen informaation alkuperä. Kyseessä oli ensimmäinen tapaus Virossa, jossa tieteellisyyteen pyrkivä lehti salli itselleen jotain vastaavaa – joko tietämättömyyttään, kompetenssin puutettaan tai halullaan saada aikaan tieteellinen ”intrigi”. Asiantuntijat teilasivat artikkelin yksimielisesti. Onneksi meillä on perusteilla kreationismia vastustavat verkkosivut, joita alkavat ylläpitää tarttolaiset biologit.
Vaikka Virossa uskonelämä on suhteellisen rauhallista ja kiihkotonta, arkielämää koskematonta, aika ajoin nousee kysymys uskonnonopetuksen tarpeellisuudesta yleissivistävissä kouluissa. Joitakin ärsyttää itsenäisyyspäivän paraatissa puhuva kappalainen, joitakin taas kansallislaulun säkeistö, jossa sanotaan, että ”Sua Jumala suojelkoon, rakas isänmaani, hän olkoon kaitsijasi ja siunaajasi, mitä ikinä teetkin kallis isänmaani.”
Jokainen tapahtuma, joka syvästi järkyttää yhteiskuntaa, saa aikaan erilaisia mielikuvituksellisia teorioita, joista jotkut muuttuvat legendoiksi. 28. syyskuuta 1994 upposi myrskyisenä yönä Estonia-lautta. Virallisen raportin mukaan syynä oli muun muassa myrskyisä meri ja liian suuri nopeus sääoloihin nähden. 852 ihmistä meni merenpohjaan, 137 selvisi hengissä. Ei mennyt kauankaan, kun syntyi useita salaliittoteorioita; virallista raporttia pidetään edelleenkin puutteellisena ja totuutta vääristelevänä. Käynnistyi tuttu ajatuskaava: joku tietää totuuden, mutta meiltä, tavallisilta ihmisiltä, se salataan. Jonkun tahon on siis kaiken järjen mukaan oltava niin mahtava, että se pystyy upottamaan ilman tunnontuskia ison matkustaja-aluksen ja lahjomaan lisäksi valtavan joukon tutkijoita ja asiantuntijoita.
Niin ikään maassa alkoi kiertää tarinoita ihmepelastumisista tyyliin ”suojelusenkeli puhkoi autonrenkaat – jäin laivasta ja pelastuin”. Monet uskovat aluksen kapteeni Piht’in olevan yhä hengissä. Vieläkin puhutaan kadonneesta videopätkästä, jossa Piht muka näkyy elävänä ja vieläpä oikein hyvin.
Laivan upottajina mainitaan mafia, Ruotsin, Venäjän ja USA:n salaiset palvelut ja ufo. Laivassa olisi muka ollut salaisia venäläisiä aseita, ydinmateriaalia, harvinaisia metalleja yms.
Eräs jatkuva seikkailutarina ovat erilaiset salaseurat, jotka ”todellisuudessa” päättävät elämästämme. Kyseisillä seuroilla kerrotaan olevan ammoisten sivilisaatioiden tietämys, jota joko suullisen perimätiedon tai salaisten kirjoitusten kautta välitetään – tai nykykielellä kanavoidaan – sukupolvelta toiselle. Jossain muka on universaalin tietämyksen tietokanta, josta sensitiiviset, yliherkät ihmiset pystyvät saaman infoa ja käyttämään sitä tipoittain ihmiskunnan hyväksi; pikkuhiljaa ja ajan kanssa niin, että ihmiskunta nykytasollaan pystyisi olennaista tietoa vastaanottamaan. Tällaisia tiedonvälittäjiä on kuulema aina ollut keskuudessamme, ja vaikka heitä pidetään hulluina, he ovat tehtävässään järkkymättömiä siinä toivossa, että joskus vielä tulee aika, jolloin heitä ymmärrettäisiin paremmin.
Vapaamuurarit, temppeliritarit, illuminaatit, jesuiitat, juutalaiset, Matrix, Da Vinci -koodi, Opus Dei, von Däniken, Icke, meidän ikioma Jüri Lina: tässä liuta kanavoijia, jotka kaikki välittävät ikivanhoja Atlantiksen totuuksia. Heidän lisäkseen tulevat uutta ja oikeudenmukaista maailmanjärjestystä luovat ”vaikuttajat”, jotka sirottelevat oppiensa sekaan apokalyptisia visioita taas kerran pian saapuvasta maailmanlopusta. Jälkimmäistä enteilevät muun muassa maanjäristykset, ”911-terrori-isku”, tulvat, myrkyt, asteroidit. Kuvaa täydentää tieteentuntuinen huuhaa: maan akselin siirtyminen, ekokatastrofi, muukalaisten invaasio jne.
Poliitikko Siim Kallakselta kadonneen 10 miljoonan dollarin on myös väitetty ”siirtyneen” vapaamuurarien kassaan. Suora todiste siitä on muka meidän 50 kruunun setelimme, jossa on kaikkinäkevän silmän kuvio.
Valitettavasti myös Virossa on määrätty määrä häiriintyneitä ihmisiä, jotka yrittävät verhota vieraanpelkoaan, antisemitismiään ja rasismiaan tieteellisyyden valekaapuun. Näin tehdessään he viittaavat ajat sitten kumottuihin antropologisiin ja muihin epäilyttäviin ”historiallisiin” tutkimuksiin, jotka esimerkiksi asettavat epäilyksenalaiseksi holokaustin. Luotettavan ja kiistattoman todisteen siitä antaisi muka Leuchterin raportti, joka todistaa teollisen tappamisen mahdottomuuden. Holokaustin kieltäviä ei kiinnosta historiallisten tapahtumien tutkiminen, vaan tieteellisyyden näennäisvaikutelman luominen omalle ”asialleen”. Näin he kuvittelevat voivansa paljastaa tutkijoiden ja historioitsijoiden riippuvuuden juutalaisystävällisestä poliittisesta korrektiudesta. He itse ovat omien sanojensa mukaan akateemisen sananvapauden puolestataistelijoita, muut taas etabloituneita, korruptoituneita, silmälapullisia totuudenvääristelijöitä.
Tämäntapainen vastakkainasettelun luominen (me, ahkerat totuudenetsijät, muut…), itsensä ylevöittäminen komealle kalskahtavilla korulauseilla (olemme totuuden ja vapauden puolella, levitämme rakkauden sanomaa jne.) on tyypillinen ajatusrakennelma kreationisteilla, holokaustinkieltäjillä, Waldorf-koulujen ja indigo-lasten puolustajilla sekä eri uskonlahkojen guruilla.
Allekirjoittanutkin on saanut kunnian tulla nimitellyksi monella tapaa: cia, kapo, fsb, Mossadin agentti, hullujenhuoneen kandidaatti, silmälapullinen harhailija, henkisesti vaikeasti vammautunut, syvästi uskonnollinen holokaustiuskonnon julistaja peitenimellä skeptikko, sionisti, suuri demagogi, lääketieteellinen sadistimurhaaja ja kommunistinen ateisti – vain muutamia mainitakseni.
Robert Todd Carrolin kirjaa Skeptic’s Dictionarya vironnetaan parhaillaan. Carl Saganin The Demon-Haunted World on niin ikään työn alla. Ilmestyneet: Teine maailm (Paholaisen asianajajan paluu, suomalaisten skeptikkojen esseitä), K&K, 1997; Jõgi Eedenist, Richard Dawkins, Ilmamaa 2000; Vääriti mõõdetud inimene, Stephen Jay Gold, Varrak 2001; Meemimasin, Susan Blackmore, Tänapäev 2003; Viimne seanss, Massimo Polidoro, Kunst 2002. Muutama vuosi sitten Virossa ilmestyi Luup-lehti, joka harjoitti tutkivaa journalismia.
Nämä yksittäiset julkaisut eivät tietenkään pysty kilpailemaan niiden satojen nimikkeiden kanssa, joista kirjakauppojemme mystiikka- ja esoteriahyllyt notkuvat. Usein näille hyllyille kuuluvat teokset saavat valitettavasti paikkansa myös niistä hyllyistä, joissa on vakavasti otettava filosofinen ja historiallinen kirjallisuus.
Viron maatalousyliopiston dosentti, tekn. tri. Viljo Viljasoon ”toisen elämän” täyttävät bioenergetiikka, taikavarpu, heiluri… Hän luennoi bioenergetiikasta puutarhanhoidossa ja pyramidin ihmeitä tekevästä voimasta sekä värvää itselleen yliopistosta uusia uskonseuraajia. Lisäksi on olemassa bioenergeettisiä palveluja tarjoavia yrityksiä, jotka Feng Shuin periaatteita soveltaen suojelevat terveyttämme vahingollisilta alueilta.
Eräinä New Age -suuntausten levittämispaikkoina Virossa ovat kansanopistot. Tarjolla on astrologiaa, Hatha-joogaa, äänijoogaa, Feng Shuita, tarokorttien alkeiskurssia, fotoresonanssidiagnostiikkaa ja -hoitoa, reiki-hoitoa, luonnonlääkitystä, kasvi-terapiaa, kukkaisterapiaa, aromaterapiaa, luovuusterapiaa… Lista on lähes loputon.
Viron verolakien mukaan verovirasto palauttaa 24 % kurssimaksusta; toisin sanoen virolainen veronmaksaja kustantaa olennaiselta osalta joidenkin toisten virolaisten noituusopinnot.
Martin Vällik
Artikkelin on suomentanut Kulle Raig.