Evoluutioteorian keksijä Charles Darwin mietteliäänä.
Oikeusjuttu sai alkunsa, kun hartaista kristityistä koostuva koululautakunta vaati, ettei biologian tunnilla saisi opettaa evoluutiota tosiasiana. Sen sijaan lapsille olisi pitänyt kertoa, että elämä maapallolla on liian monimutkaista, jotta se olisi voinut kehittyä omillaan, ilman älykästä suunnittelijaa.
Osa vanhemmista oli kuitenkin sitä mieltä, että tätä ylimaallista monimutkaisuutta ”selittämään” kyhätyn älykkään suunnittelun opettaminen olisi käytännössä uskonnollisen kreationismin opettamista. Ja tämä on Yhdysvalloissa lailla kielletty. Siellä valtio ja kirkko on perustuslaissa erotettu toisistaan, eikä uskontoa saa näin ollen opettaa kouluissa. Koululautakunta puolestaan väitti, että he vain halusivat kehittää tieteen opetusta sillä, että oppilaille kerrottaisiin myös vaihtoehdoista Darwinin evoluutioteorialle.
Tuomari John Jones tuli siihen johtopäätökseen, että koululautakunta oli rikkonut perustuslaissa olevaa uskonnon opettamisen kieltoa ottamalla älykkään suunnittelun eli ID:n mukaan opetusohjelmaan. Hänen mukaansa ID ei ole tiedettä eikä sitä voida erottaa edeltäjästään kreationismista eli uskonnosta. Päätöksessään tuomari Jones myös korosti sitä, että hartaat kristityt, jotka arvojaan toitottamalla ovat tulleet valituksi lautakuntaan, valehtelivat ja systemaattisesti salailivat asioita saadakseen ID:n koulun opetusohjelmaan.
Jones totesi, että uskonnollisilla konservatiivipiireillä oli alunperin tarkoituksena saada oikeusjutun avulla ennakkopäätös, jonka jälkeen ID:n opetus olisi ollut helppo ujuttaa muihinkin julkisiin opinahjoihin. Tuomari tuomitsi tällaisen yrityksen kovasanaisesti ja haukkui sen takana olevat tahot rahan ja ajan tuhlaamisesta. Hän kielsi vastaavan menettelyn tulevaisuudessa kaikissa Doverin alueen kouluissa.
Jonesin mukaan ”olemme havainneet, että lautakunnan maallisia päämääriä koskevat väitteet ovat oikeastaan vain tekosyy lautakunnan todelliselle päämäärälle, joka on uskonnon edistäminen.” Lakia ja yhteiskuntaa kreationismi ei siis mitä ilmeisimmin taakseen saa, eli kerrankin voidaan huoletta todeta, että oikeus on voittanut.
Jotakin asian herättämistä kuumista tunteista kertoo TV-evankelista Pat Robertsonin kommentti, jossa hän varoitti, että Doverin kaupunki on herättämässä jumalan vihan. Robertson sanoi, että jos joku katastrofi kohtaa Doverin hyviä kansalaisia, heidän on turha pyydellä Jumalalta apua, koska ovat hänet kaupungistaan juuri ajaneet. Hän vihjaili, että tällaisia katastrofeja saattaisi jopa olla tulossa. Samainen mies kehotti hieman aiemmin suorassa televisiolähetyksessä kansalaisiaan murhaamaan Venezuelan vasemmistolaisen presidentin, Hugo Chavezin.
Tiedemiesten reaktiot sen sijaan olivat innostuneita (poimittu sivulta: www.butterfliesandwheels.com). Biologi Richard Dawkins ei säästellyt sanojaan, kun hän ylisti tuomarin suoraselkäisyyttä:
”Olisi ollut skandaali, jos kuka tahansa tuomari ei olisi ratkaissut kiistaa ID-huijareita vastaan. Mutta olin odottanut, että hän tekisi sen vältellen: jonkinlainen toisaalta-toisaalta -lohdutuspalkinto luolamieskreationisteille. Mutta ei puhettakaan sellaisesta. Tuomari Jones jyrisi heille, kutsui heitä oikeutetusti valehtelijoiksi ja lähetti heidät kotiinsa, sanojen ’henkeäsalpaavaa typeryyttä’ polttaessa heidän korviaan. Sen, että tämä erinomainen mies on republikaani, täytyy olla hyvä merkki tulevaisuudesta.”
Filosofi Daniel C. Dennett oli selvästi samaa mieltä päätöksen rehtiydestä, vaikka hän löysikin moittimisen sijaa tuomarin lopullisessa lausunnossa. Dennettin pitkähkö selostus kannattaa lukea tarkkaan, sillä se ottaa kiintoisalla tavalla kantaa myös uskonnon ja tieteiden väliseen vaikeaan suhteeseen:
”Tuomari John E. Jonesin kanta Doverin koulupiirin tapauksesta on erinomaisen selkeä ja kipakka analyysi asiaan liittyvistä kysymyksistä, paljastaen ID-liikkeen älyttömyyden ja vilpillisyyden sekä tässä tietyssä tapauksessa että yleisemminkin. Yksi kohta siinä sai minut kuitenkin huolestuneeksi. Loppupäätelmissä, sivulla 136, Jones sanoo: ’…oikeudessa todistaneet tieteelliset asiantuntijat sanoivat, että evoluutioteoria on hyvää tiedettä… ja että se ei millään tavoin ole ristiriidassa tai kiellä jumalallisen luojan olemassaoloa.’
”En ole lukenut tieteellisten asiantuntijoiden todistusta, ja luulenpa, että tuomari Jones on hieman vääristänyt heidän sanomaansa. Jos he sanoivat, että evoluutioteoria ei ole ristiriidassa jumalallisen luojan olemassaolon kanssa, minun täytyy todeta, että väite on epärehellinen. Evoluutioteoria nimittäin musertaa parhaimmatkin syyt, mitä koskaan on ehdotettu jumalalliseen luojaan uskomiselle. Tämä ei tietenkään todista, että jumalallista luojaa ei ole olemassa, mutta se vain osoittaa, että jos sellainen on, sen (hänen?) ei olisi tarvinnut vaivautua luomaan mitään. Luonnonvalinta olisi hoitanut homman. Vastaavasti, jos murhaoikeudenkäynnissä puolustus osoittaisi uhrin kuolleen luonnollisista syistä, toteaisiko hyvä tuomari, että tämä seikka ei millään tavoin ole ristiriidassa osavaltion näkemyksen kanssa, että murhalla onkin tekijä, syytetty? Onko tapauksilla jotakin eroa?
”Jumalille on annettu monia työnkuvia vuosisatojen saatossa ja tiede on ollut monien niiden kanssa ristiriidassa. Astronomia on ristiriidassa sellaisen jumalan kanssa, joka ajaa tulisilla, siivekkäiden hevosten vetämillä vaunuilla. Geologia on ristiriidassa sellaisen jumalan kanssa, joka loi maapallon muutama tuhat vuotta sitten. Biologia on ristiriidassa sellaisen jumalan kanssa, joka suunnitteli ja rakensi eri lajit ja kaikki niiden toimivat osat. Emme kiellä astronomiaa tai geologiaa tieteen opetuksessa sillä perusteella, että ne ovat ristiriidassa noiden takapajuisten uskonnollisten oppien kanssa, ja meidän on myös tiedostettava, että evoluutiobiologia on ristiriidassa jumalallisen luojan kanssa ja siitä huolimatta kuuluu tieteen opetukseen koska se on hyvää tiedettä.”
Vaikka Yhdysvalloissa siis tuli historiallinen päätös, ei tilanne Suomessa näytä kovin hyvältä. Ainakin kristillisissä kouluissa, kulissien takana, silkohapsillemme opetetaan mitä ilmeisimmin Raamatun versiota luomiskertomuksesta. Tämä voidaan päätellä seuraavasta, jyväskyläläisen koulun rehtorin lausunnosta:
”Moniarvoisessa yhteiskunnassa ei saisi opettaa vain ’yhtä totuutta’ ministerin henkilökohtaisen kannan mukaan. Kuitenkin esimerkiksi evoluutioteorian rinnalla ei saisi olla esillä muita vaihtoehtoja. Onko se sitä moniarvoisuutta? Näyttää siltä, että kristillinen maailman selitysmalli ei vaan ideologisista syistä kelpaa poliittisille päättäjille ja kristillisen arvoperustan aineksia ollaan määrätietoisesti vähentämässä kouluopetuksesta.” (Lausunnon antajana Juha Kyyrä, koulun rehtori. Ks. www.kristillinenkoulu.com)
Jyväskylän kristillisen koulun opintosuunnitelman biologia-osio on ylipäätään hyvin hiljainen mitä tulee evoluutioteoriaan. Olisiko siis täälläkin tarvetta ennakkopäätökselle?
Kokonaan toinen luku ovat erilaiset epämääräiset kreationismia julistavat internetsivustot, joita on alkanut ilmestyä kuin tyhjästä. (Ks. esim. id-idea.blogspot.com ja www.intelligentdesign.fi). Näiden ”asiantuntevien” sivustojen takana lienevät Suomen johtavat ID-kreationistipiirit, vaikkakaan he aitojen pelkureiden tavoin välttävät esiintymistä omalla nimellään. Selvää on, että häikäilemätön propagandasota on alkanut täälläkin.
Lisätietoja oikeudenkäynnistä: www.pamd.uscourts.gov/kitzmiller/kitzmiller.htm
Jussi K. Niemelä ja Osmo Tammisalo
Moni tieteellisesti orientoitunut henkilö ja tiedemies on välttänyt ID:stä keskustelemista pelkästään strategisista syistä. Jos joku niin löyhästi muotoiltu ”teoria” kuin ID otetaan mukaan vakavaan keskusteluun, se toimii ikään kuin tunnustuksena ID:n tieteellisestä pätevyydestä. ID:ssä sellaisenaan ei kuitenkaan ole mitään, mikä tieteellisessä mielessä herättäisi yhdenkään vakavasti otettavan biologin kiinnostusta. Lienee siis paikallaan tarkastella ID:tä ja sen saamaa suosiota tällä kertaa psykologin silmin.
Flagellumista irtoaa huuhaata ID-uskovaiset vähättelevät darvinismia lähinnä molekyylibiologian perusteella: yksittäisissä soluissa on niin monimutkaisia ja hyvin toimivia rakenteita, että ne eivät voi olla tulosta kasautuvasta luonnonvalinnasta. Miten biologien kuvailema vähittäinen paraneminen voisi muka rakentaa esimerkiksi siittiön tai bakteerin siimamaisen liikuntaelimen, flagellumin, joka selvästi tarvitsee kaikki sen osat toimiakseen kunnolla? Vasta valmiiden solujen jälkeen evoluutio ja luonnonvalinta voisivat sitten lähteä liikkeelle.
Aluksi on syytä käydä läpi, mikä tällaisissa erityisesti em. Michael ”Darwin’s Black Box” Behen käyttämissä argumenteissa on vikana, ja sitten voidaan katsoa yleisemmin, missä piilee kreationismin outo viehätysvoima.
Ensinnäkin, monet biologiset rakenteet ovat alun perin kehittyneet johonkin toiseen tehtävään ja vasta myöhemmin ”omaksuneet” nykyiset roolinsa. Kierteiset proteiinit yksisoluisten siimoissa ovat saattaneet olla olemassa jo kauan ennen kuin niitä käytettiin uimiseen. Monet flagellum-proteiinit ovatkin joidenkin tutkimusten mukaan ensin toimineet soluseinämissä eräänlaisina molekyylipumppuina.
Toinen vaihtoehto on lähes yhtä yksinkertainen: jotkin rakenteiden osista ovat liittyneet siihen, koska ne ovat aavistuksen parantaneet tai tehostaneet sen toimintaa. Aluksi osat eivät siis olleet välttämättömiä. Mutta koska seuraavat vaiheet rakenteen evoluutiossa ovat muodostuneet näiden hyödyllisten lisäysten päälle, on niistä tullutkin toiminnan kannalta olennaisia. Biologi Allen Orr on verrannut tätä autojen GPS-paikannusjärjestelmään. Ne eivät ole välttämättömiä auton toiminnan kannalta vaan vain mukavia matkantekoa helpottavia vempaimia. Mutta 50 vuoden päästä automme saattavat hyvin ohjautua GPS-laitteiden avulla. Tällöin ne eivät enää olisi nykyisenkaltaista ”turhaa” ylellisyyttä vaan ehdoton välttämättömyys autoilussa.
Se, että biologit eivät vielä kykene tai ole ehtineet pohtia jokaisen siimaeliön jokaisen proteiinikompleksin evoluutiota, ei tee edellä esitetyistä tapahtumista mitenkään epätodennäköisiä. Tyypillinen ID-väite, ”et ole vielä selittänyt tätä etkä tätä piirrettä”, ei olekaan kilpaileva tai vaihtoehtoinen hypoteesi yhtään millekään. Vastaavasti jos katsomme jotakin vilkasta kauppakatua, emme pysty päättelemään, mikä liike nousi siihen ensimmäisenä, mikä toisena jne. Silti kaupankäynnissään liikkeet ovat riippuvaisia toinen toisistaan: vaateliikkeen asiakaskuntaan vaikuttaa vieressä oleva ravintola ja toisinpäin. Evoluution tutkiminen on tavallaan jälkiviisastelua; emme pysty ennustamaan emmekä aina edes seuraamaan sen kulkua.
Toinen ID-strategia on evoluution ”kumoaminen” matematiikan avulla. Tämä antaa kuvan ikään kuin kyseessä olisi kovilta tieteiltä tuleva evoluutiokritiikki. Esimerkiksi William ”Uncommon Dissent” Dembski on laatinut monimutkaisia kaavoja väittäessään, että evolutiiviset algoritmit eivät kykenisi selittämään luonnossa havaittua ”toimivaa monimutkaisuutta”. Kaavoilla pyritään kuitenkin selvästi vetoamaan enemmän suureen yleisöön kuin tiedemiehiin – jotka ovatkin helposti osoittaneet tekniset puutteet kaavojen muotoiluissa.
Huvittava piirre molekyyleihin (Behe) ja matematiikkaan (Dembski) perustuvan ID:n välillä on se, että ne ovat keskenään ristiriidassa: toinen sanoo, että darvinismi ei kykene tuottamaan mitään kiintoisaa, ja toinen sanoo, että solujen muodostumisen jälkeen kaikkea uutta ja mielenkiintoista voi ilmaantua. On selvää, että kreationistit eivät juuri huomioi tällaisia erimielisyyksiään (ainakaan siinä määrin kuin he suurentelevat biologien käymiä pienimpiäkin tieteellisiä kiistoja). ID onkin yhtenäinen liike vain ja ainoastaan poliittisessa mielessä – ja sen tavoitteet ovat aivan muualla kuin bakteerisiimojen rakentumisessa.
Kaikesta huolimatta kannattaa huomata, että uskonnollisuus sellaisenaan ei tarkoita evoluution hylkäämistä ja älykkään suunnit- telijan olettamista. Biologi Kenneth Millerin mielestä asia on jopa päinvastoin. Millerin lausunnoilla on erityinen painoarvo hänen uskonnollisen vakaumuksensa johdosta (ks. www.millerandlevine.com/km/evol). Kun kreationisti siis yrittää todistaa luojan sen seikan avulla, että hän itse ei usko jonkin piirteen evoluutioon, kreationisti tulee olettaneeksi, että luoja kavalasti romuttaisi omia lakejaan. Niille, joiden katsantokanta on sekä uskonnollinen että harkitsevainen, tuollainen on halpahintaista ja nöyryyttävää pyhäinhäväistystä (ks. Richard Dawkins: The Ancestor’s Tale, 2004, s. 551).
Mutta entä ID:n suosio muiden kuin fundamentalistikristittyjen parissa? Psykologi Scott Lilienfeldin mukaan kyse ei niinkään ole maalaisjärjen puutteesta vaan siitä harhakuvitelmasta, että maalaisjärki olisi luotettava opas arvioitaessa luonnonilmiöitä (Skeptical Inquirer, 3/2006). Aistit esimerkiksi ”valehtelevat” meille, että maa on litteä ja että aurinko kiertää sitä. Psykologian kaltaisessa nuoressa tieteenalassa intuitioon voi luottaa vielä vähemmän; esimerkiksi ihmisen muisti vaikuttaa elokuvan filmaamiselta, mutta todellisuudessa muisti on hyvin horjuvaa ja sitä voidaan jälkikäteenkin muokata, esimerkiksi psykoanalyyttisella suggeroinnilla.
Oikeastaan ihmisluontoon liittyy edelleen lukemattomia vääriä uskomuksia. Vastakohtaisuudet eivät esimerkiksi oikeasti miellytä parinvalinnassa, eivätkä samankaltaiset kasvatusmenetelmät tee lasten persoonallisuuksista samanlaisia (käyttäytymisgenetiikka on osoittanut, että kasvatuksella, äärimmäisiä laiminlyöntejä lukuun ottamatta, ei juuri ole vaikutusta aikuisiän persoonallisuuspiirtei- siin).
Evoluutioon sovellettuna intuitionvastaisuus koskee sekä flagellumin kaltaisia monimutkaisia rakenteita että hieman yllättäen moraalia. Kuten edellä todettiin, monimutkaiset rakenteet selittyvät evoluution avulla; paljain silmin ja ilman pohjatietoja ne näyttävät suunnitelluilta, mutta ne eivät silti ole sitä. Ihmismieli vain haluaa nähdä kaikkialla suurta tarkoituksellisuutta. Richard Dawkinsin mukaan voidaan jopa ajatella, että aivomme ovat rakentuneet ymmärtämään evoluution väärin. Ei kovin älykästä suunnittelua!
Evoluution moraalisten vaikutusten suhteen maallikko menee vielä helpommin metsään. Monet nimittäin virheellisesti uskovat, että evoluution ja luonnonvalinnan hyväksymisellä olisi epätoivottavia yhteiskunnallisia vaikutuksia, kuten rasismin ja itsekkyyden oikeuttaminen tai vapaan tahdon ja elämän tarkoituksen kieltäminen. Uskomukset ovat kuitenkin tulosta ihmiselle hyvin tyypillisistä virhepäätelmistä.
Ihmisten arkiset motiivit eivät esimerkiksi ole samoja kuin syyt, miksi nämä motiivit ovat evoluutiossa kehittyneet. Motiivimme vaikkapa hakeutua parisuhteeseen on se, että se tuntuu niin hyvältä; ei se, että tällä tavoin toimineet esivanhempamme lisääntyivät paremmin. Jälkimmäinen on ominaisuuden evolutiivinen, ultimaattinen selitys. Se ei mitenkään vaikeuta tunnerikkaan ja merkityksellisen parisuhteen perustamista, saati aiheuta uskottomuutta tms.
Toinen yleinen virhepäätelmä koskee uskomusta siitä, että voisimme jostakin biologisesta tosiasiasta päätellä, miten ihmisten tulisi käyttäytyä. Se, miksi ihmiselle kehittyivät esimerkiksi moraalitunteet, on kuitenkin täysin eri kysymys, miten ihmisen pitäisi käyttäytyä – vaikka moraalitunteet toki kehittyivätkin auttamaan päätöksentekoa.
Jos siis halutaan taivuttaa ei-fundamentalistien päät evoluutioteorian puolelle, miten menetellä? Muutama biologian tunti saattaa riittää, mutta tueksi olisi joka tapauksessa hyvä antaa jokunen luento tieteellisen teorian luonteesta, empirian merkityksestä, moraalin ja tosiasioiden välisestä erosta sekä maalaisjärjen ja aistien heikkouksista. Tällöin järkevä ihminen huomaisi, että ID ei ole tieteellinen teoria – se pysyy pystyssä vain itsepintaisten harhakäsitysten ja niitä taloudellisesti tukevien konservatiivikristittyjen voimalla.
Jussi K. Niemelä ja Osmo Tammisalo