Vartti-lehden artikkelin mukaan kehon keskilinjan ylittävät liikkeet, kuten käsien ristiminen, silmien pyörittely ja ”laiskan kahdeksikon” ilmaan piirtäminen auttavat aivojen molempia puoliskoja toimimaan yhdessä. ”Aivojen jumppaaminen ja vireyttäminen liikkeen avulla on käytössä sadoissa kouluissa Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Yksinkertaiset liikesarjat ennen oppituntia ovat tuottaneet tulosta oppimishäiriöisten lasten kanssa.”
Juttu kertoi, että aivojumpan on kehittänyt yhdysvaltalainen opettaja Paul Dennison, joka joutui koulussa opettajansa ravistelemaksi ja alkoi pohtia ihmisten välisiä eroja oppijoina. Kotimaassamme aivojumppaasiaa markkinoi Suomen kinesiologiayhdistys, jonka puheenjohtaja Anja Valtonen nosti lehdessä esiin erään abiturientin, joka valitti huonoa menestystä ruotsin kuunteluissa.
”Hän erotti sanat, muttei ymmärtänyt juonta. - - - Hän sai avun tietyistä aivojumppaliikkeistä sekä puristelemalla kuunteluissa kumia oikeassa kädessään. - - - Oikeassa kämmenessä hikoava pyyhekumi aktivoi abin vajaatehoista vasenta aivopuoliskoa, sillä ihmiskehossa tunnetusti ’piuhat menevät ristiin’.”
Tietoa aivojumpasta löytyy Suomen kinesiologiayhdistyksen sivuilta osoitteesta www.kinesiologia.fi. Sivujen mukaan aivojumppa on tohtori Dennisonin ja hänen vaimonsa Gailin kehittämä ”oppimiskinesiologian” keskeisin menetelmä, jonka mukaan ihmisen oppiminen, niin kuin kaikki muukin toiminta, on kokonaisvaltaista kehon ja mielen yhteistyötä. Kantava ajatus on, ettei oppimis- tai toimintakyvyttömyyttä ole olemassa; on vain ”muiden muassa näkemistä, kuulemista, muistamista, puhumista ja toimimista estäviä häiriöitä, tukoksia”.
”Aivojumppaohjelman avulla voidaan valita kuhunkin tilanteeseen tarvittavat ’täsmäliikkeet’ poistamaan havaittuja häiriöitä ja vapauttamaan sujuvaa toimintaa. Ohjelmassa on 26 helppoa, hauskaa ja energisoivaa harjoitetta. Näitä liikkeitä tehdessä syntyy uusia hermoratayhteyksiä tai jo olemassa olevat vahvistuvat, ja näin yhteydet oikean ja vasemman aivopuoliskon sekä aivojen muidenkin osien välillä aktivoituvat yhteistyössä ohjaamaan sujuvasti aivojen ja kehon välistä toimintaa missä tahansa tehtävässä tai tavoitteessa.”
Aivojumpan peruskäsitteisiin kuuluu mm. tieto, että ”fyysinen liike stimuloi aivotoimintaa”, eli tietyt kehon liikkeet jäljittelevät tiettyjä aivotoimintoja. Esimerkkinä kerrotaan ”lateraalisuuden uudelleen ohjelmoinnista”, joka saa aikaan ”neurologista integraatiota vestibulaarijärjestelmän, pikkuaivojen karkeamotorisen keskuksen ja tyvitumakkeen välillä”.
Aivojumppaharjoitukset jakautuvat kolmeen ryhmään: keskilinjan liikkeisiin, energiaharjoituksiin ja pidentäviin liikkeisiin. ”Keskilinjan liikkeet auttavat samanaikaisesti näkemään molemmilla silmillä, kuulemaan molemmilla korvilla sekä käyttämään niin aivojen kuin muunkin kehon vasenta ja oikeaa puolta yhtäaikaisesti. - - - Energiaharjoitukset tasapainottavat aivojen ja muun kehon ylä- ja alaosien yhteistoimintaa. Ne auttavat vakiinnuttamaan kehon ja aivojen välisiä hermosoluyhteyksiä, mikä helpottaa kehon sähkömagneettista energiavirtausta. - - - Pidentävät liikkeet rentouttavat lihaksia ja vapauttavat jänteitä, jotka jännittyvät ja kiristyvät pelon, jännityksen tai jonkin muun stressin aiheuttamina. Jännityksen ja kiristyksen lauetessa kehon tasapaino, informaation käsittely, itseilmaisu ja ymmärtäminen paranevat.”
Hinnakkaita aivojumpan viikonloppukursseja järjestetään jatkuvasti ympäri Suomea. Kurssien sisältöön tutustuessa huomaa pian, että oppimiskinesiologia muodostaa kokonaisen epämääräisten uskomushoitojen verkoston. Aivojumpan lisäksi kinesiologit myyvät myös ”henkilökohtaisia tasapainotuksia” esimerkiksi metodeilla reiki, moderni vyöhyketerapia, kranio-sakraali -hoito, ”TFH” ja Hyperton-X.
Reiki ja vyöhyketerapia ovat skeptikoillekin tuttuja, mutta mitä ihmeessä ovat kraniosakraali, TFH ja Hyperton-X?
Kranio-sakraali -hoito näyttää edustavan jonkinlaista parantava kosketus -terapiaa. Hoito perustuu yllättävään huomioon, että ”elävä ja terve keho hengittää”. Kyseessä on kuulemma jatkuva supistumisen ja laajenemisen vuorottelu. ”Kehon hengitys on selkäydinnesteen hidasta vuorovesimäistä nousua ja laskua, minkä hienovarainen käden kosketus voi tunnistaa ja minkä kanssa voi työskennellä. - - - Selkäydinnesteen liikkeen ääripäiden, kallon luiden (cranium) ja selkärangan alapään, ristiluun (sacrum) liitoskohdat ovat liikkuvia. Tätä kautta selkäydinnesteen liikkeen vaikutus leviää koko kehon hengitykseksi, hermostoon, kudoksiin, luihin, elimiin. Tavalla tai toisella estynyt tai rajoittunut kehon liike säilyttää mitä tahansa fyysistä tai psyykkistä traumaattista kokemusta itsessään.”
TFH on lyhennys termistä ”touch for health”. ”Kyseessä on kinesiologian menetelmä, jonka päätarkoituksena on kehon energian (chi) tasapainottaminen. Karkeasti sanottuna tasapainotus tapahtuu erilaisten refleksipisteiden hieromisen tai koskettamisen avulla. - - - Lihaksia testaamalla voidaan löytää meridiaanijärjestelmän tukoksia ja samalla voidaan arvioida niiden vaikutuksia energioiden tasapainoon. Soveltamalla perinteisen kiinalaisen lääketieteen lakeja voidaan sen jälkeen selvittää paras tapa purkaa kyseinen tukos.”
Hyperton-X merkitsee terapeuttista menetelmää, joka parantaa oppimiskykyä ja urheilusuorituksia löytämällä ja korjaamalla ylijännittyneitä lihaksia. ”Tunnejännitykset liittyvät siihen, että selvittämättömät tunteet varastoituvat usein lihaksiimme. Esimerkiksi useat ihmiset eivät voi hengittää syvään pallealihaksessa olevista jännityksistä johtuen. Stressin aikana jännitämme vatsan, pallean seutua.” Hypertonin mukaan aina kun keho palautuu onnettomuudesta, aivot varastoivat kokemuksen ja säätävät kehon lihasjännityksen sen mukaan, mikä kokemus on lisätty. Ajan mittaan kertyneet jännitykset voivat johtaa useisiin epäluonnollisiin lihasjännityksiin seurauksena kehon jatkuvasta yrityksestä suojella itseään.
Huolestuttavaa on, että Vartti-lehden mukaan jopa Suomen ADHD-liitossa käytetään aivojumppaa. Liiton fysioterapeutti Mirja Heikkilä kertoo lehdessä, että jumppa ei auta kaikkia, mutta useimpia se rauhoittaa.
Fasilitointi, aivojumppa – mitä tällaisiin keinoihin turvautuminen kertoo heistä, jotka toimivat erityisryhmien kouluttajina?
Risto K. Järvinen