Tiedätkö, että jos Skepsis ry olisi ihminen, hän saisi ostaa Alkosta kirkkaita viinoja? Moni ei tätä tiedä. Suurelta osalta jopa Skepsiksen jäsenistä jäi luultavasti huomaamatta, että yhdistyksemme täytti 20 vuotta 3. maaliskuuta. Tasaluvun saavuttamista ”juhlittiin” tällä kertaa matalalla profiililla. Pinnan alla kuitenkin tapahtuu.
Skepsis on tullut ikään, jolloin on aika keskustella siitä, mitä yhdistys aikoo elämällään tehdä. Jatketaanko vanhaan malliin vai muutetaanko jotakin? Esimerkiksi, pitäisikö tulevaisuuden huuhaa-palkinnot kohdentaa tarkemmin? Viime vuonna, kun palkinto myönnettiin ”heille, jotka apteekeissa, apteekkialan järjestöissä ja järjestöjen tiedotusvälineissä edistävät homeopaattisten valmisteiden myyntiä ja tarjoavat niitä varteenotettavaksi vaihtoehdoksi tutkimukseen perustuville lääkkeille”, ei uutinen kovin kummoista huomiota tiedotusvälineissä herättänyt. Tämä todennäköisesti johtui siitä, että palkinnon kohde oli liian yleinen.
Joidenkin jäsentemme mukaan ”homeopatia-apteekeista” olisi pitänyt palkita nimeltä mainiten erityisesti Helsingin Ympyrätalossa sijaitseva Hakaniemen apteekki, jossa voi homeopaattisten tuotteiden lisäksi shoppailla myös vaikkapa yrtti- ja rohdoskasvi”lääkkeiden” hyllyjen ääressä. Jos ajatusta vie pitemmälle, olisiko Skepsiksen pitänyt palkita kyseinen apteekkari / homeopaatti Onerva Pekkonen, joka apteekkimaksuja vältelläkseen perusti vuonna 1996 apteekkinsa yhteyteen erillisen yrityksen myymään huuhaa-valmisteita?
Toisten mielestä nimen kera olisi pitänyt palkita EU:ssa homeopatiaa innokkaasti lobbaillut Heidi Hautala. Heidän mielestään ”emme rohjenneet mainita häntäkään nimeltä, vaikka näyttö oli kasassa”. Ankarimman kritiikin mukaan nykyisellä jakomallilla palkintojen myöntäminen voitaisiin lopettaa jakamalla ”kesto-huuhaa -pysti kaikille niille, jotka edistävät huuhaata”.
James Randi ei ole häpeillyt nostaa esiin yksittäisiä nimiä amerikkalaista huuhaa-palkintoa Pigasusta myöntäessään. On selvää, että ”uuden ilmiön” aivoistaan löytäneitä mielenterveyspotilaita ei ole eettisesti oikein palkita, mutta jos ihmisiä rupeamme nimeämään, niin mihin vedetään raja?
Keskustelua tarvitaan.
Toinen keskustelu, jota tarvitaan, on puheenjohtajamme Matias Aunolan tässä lehdessä esiin nostama asia Skepsis ry:n sääntöjen muuttamisesta. 20 vuotta sitten Skepsis synnytettiin nimenomaan paranormaalien ilmiöiden tutkimusorganisaatioksi, mutta vuosien saatossa toimintamme on kuin itsestään laajentunut, kuten Skeptikon artikkeleista on jo pitkään saattanut havaita.
Pitäisikö Skepsiksen tehdä samalla tavalla kuin amerikkalainen esikuvamme CSICOP (The Executive Council of the Committee for the Scientific Investigation of Claims of the Paranormal), joka vuodenvaihteessa pudotti nimestään pois termin paranormaali ja muuttui CSI:ksi (Committee for Skeptical Inquiry)?
Pitäisikö sääntöjämme muuttaa niin, että yhdistyksen toimintaan otettaisiin mukaan uusia alueita? Jos pitäisi, niin mitä otetaan mukaan? Kriittinen ajattelu? Kuluttajavalistus? Ufot? Kreationismi? Uskomushoidot? Tieteen kritiikki? Astrologia? Mihin vedetään raja?
Keskustelua tarvitaan.
Risto K. Järvinen