Vuonna 1928 Satakunnan museon kokoelmiin
tulleen ikiliikkujan on rakentanut perämies
John (Johan) Petter Léman (1864–1931).
Tekijän mukaan laite ei koskaan tullut aivan
valmiiksi. Kuva on julkaistu Suomen
Kuvalehdessä 1924. Lähde: www.pori.fi/smu
Ympäristötekniikan alalla toimiva tutkimuslaitoksen johtaja professori Rainer Bunge sanoo asemassaan joutuvansa usein arvioimaan alansa ”epätavallisia” tuotteita ja prosesseja.
– Ikävä kyllä puoskarointi ei enää rajoitu lääketieteen piiriin, vaan leviää myös teknisten tieteiden alueelle. Joskus on kuitenkin hämmästyttävän vaikeaa erottaa puoskarointi aidosta innovaatiosta. Sen vuoksi olen useiden vuosien aikana koonnut tarkistuslistaa epäilyttävien teknologioiden havaitsemiseksi.
Bungen nelikohtaisen tarkistuslistan kerrotaan auttavan tunnistamaan 90 prosenttia epäilyttävistä teknologioista. Epäilyksen on syytä herätä, jos laitteen markkinoija ei tiedä seuraavia totuuksia:
Tarkistuslistan ohjeiden mukaan tyypillistä epäilyttäville prosesseille on, että väärin käytettyinä niillä ei muka ole lainkaan negatiivisia vaikutuksia. Kaikella tekniikalla, mikä toimii, on väistämättä myös epätoivottuja vaikutuksia, jos sitä käytetään väärin. Esimerkki: Miten ”informoitu vesi” voi tappaa bakteereja uima-altaassa, mutta ei ihmisen suussa tai suolistossa?
Epäilyttävien tuotteiden kauppaajat tarjoavat tyypillisesti hämmästyttävän ”reiluja” sopimusehtoja, joissa todetaan, että tuotteen tarvitsee maksaa vain, jos se toimii menestyksellisesti. (He eivät kuitenkaan sitoudu korvaukseen, jos laite ei toimi.) Selitys: Oletetaan että myyn raskaana oleville naisille sadan euron hintaista laitetta, joka takaa heille poikalapsen. Rahat siis takaisin, jos syntyykin tyttövauva. Onko tämä oikeasti reilu tarjous? Ansaitsen keskimäärin 50 euroa jokaiselta myydyltä laitteelta, vaikka ne eivät toimisi lainkaan.
Oletko tarpeeksi pätevä arvioimaan ihmelaitteen toiminnallista tehokkuutta? Jos et, käänny asiantuntijan puoleen. Esimerkiksi ”magneettisen vedenpehmentäjän” tehokkuuden tekniseen arviointiin riittävät hyvin harvan kyvyt.
Näyttävistä tuote-esittelyistä ei pidä innostua. Epäilyttävien kauppamiesten esiintymiskyvyt ovat taikureiden luokkaa. On olemassa monenlaisia esittelytemppuja erityisesti juomaveden käsittelyssä, ja veden kemiaan perehtymätön kuluttaja joutuu helposti huijatuksi.
Järjestäessään demonstraatioita epäilyttävät myyjät erottuvat tavasta, jolla he argumentoivat tuotteidensa tehokkuutta. Erityisesti käytetään ”innostuneiden kuluttajien raportteja”. Todelliset myyjät sen sijaan esittelevät tunnustettujen tahojen tuottamia testituloksia.
Epäilyttävät myyjät käyttävät epämääräisiä ilmaisuja painottaakseen tuotteidensa tehokkuutta: ”Voi, usein, useimmissa tapauksissa, mukaan…” Esimerkki: ”Jo lyhyen ajan jälkeen saatetaan havaita polttoaineen kulutuksen selvää vähenemistä jopa 25 prosenttiin saakka.” Tämä ilmaisu on riittävän epämääräinen sisältääkseen myös sen, että tuote ei toimi.
Tarvittavia kysymyksiä: Onko tuotteen tehokkuus arvioitu objektiivisesti määritellyillä kriteereillä? Onko tehty hyväksymistarkastus ennalta määriteltyjen standardien mukaan? Takaako myyjä tuotteen toimivuuden?
Tyypillistä epäilyttäville tuotteille on niiden käsittämättömän monipuolinen hyödyllisyys. Esimerkki: magneettien myyjät, jotka väittävät että heidän tuotteensa parantaa moottoreiden toimintaa ja samalla vähentää sekä polttoaineen kulutusta että hiukkaspäästöjä unohtamatta tietenkään moottorin kulumista.
Varo sellaisia määrittelyjä kuin esimerkiksi ”TÜV-testattu”. Termi ”testattu” ei millään muotoa takaa, että testin tulos on ollut positiivinen. Useimmissa tapauksissa testattavana ei ole ollut tuotteen erityinen vaikutus, vaan sen sopivuus turvallisuusstandardeihin (käytettyjen materiaalien elintarviketurvallisuus, sähköturvallisuus jne.) Varo myös sellaisia lausumia kuin ”kansainvälisesti tunnustetun XY-instituutin testaama”. Erityisesti Itä-Euroopassa on nimiltään aidoilta vaikuttavia organisaatioita, joilta voi ostaa haluamiaan lausuntoja.
Varo referenssilistoja: jos Daimler-Chryslerin tai Coca Colan kaltaiset yritykset mainitaan asiakkaina, se ei merkitse yhtään mitään. Tarvittava kysymys: Mitä projekteja näiden asiakkaiden kanssa on toteutettu ja paljonko ne ovat sijoittaneet niihin rahaa? Voidaanko asiaa todistaa lainkaan? Pyydä aiempien asiakkaiden ja suosittelijoiden yhteystietoja saadaksesi lisätietoja.
Ohje: Etsi Internetistä! Käytä hakusanana tuotteen nimeä sekä avainsanoina ”epäilyt- tävä”, ”huijaus” jne. Tämä auttaa saamaan nopean yleiskäsityksen tuotteesta ja saat myös selville, onko se aiheuttanut kiistoja. Muista osoitteet: www.csicop.org, www.randi.org ja www.gwup.org.
Huijarit pyrkivät usein luomaan mielikuvan itsestään altavastaajana saadakseen sympatiaa tekniikkaa tuntemattomilta kuluttajilta. Esimerkki: Olen nerokas keksijä, joka kamppailee vakiintuneita käsityksiä ja suuryrityksiä vastaan.
Tarvittavia kysymyksiä: Onko yrityksellä tietoa ja kokemusta alalta? Kenelle yhtiö kuuluu? Mikä on sen laillinen status yrityksenä? Kuka on yrityksen johdossa, ja mikä on hänen taustansa? Tutki viranomaisrekistereitä.
Lisää kysymyksiä: Kuinka paljon yhtiöön on investoitu rahaa, ja kuinka paljon tästä on näkyvää: koneita, infrastruktuuria jne.? Onko yhtiöllä omaa laboratoriota tai tuotantotiloja? Jos on, käy vierailemassa siellä! Pelkkä pinnallinen vilkaisu tuotantolaitokseen antaa käsityksen laitoksen henkilökunnan pätevyydestä sekä investoiduista pääomista.
Onko yrityksellä pätevää henkilökuntaa? Onko henkilöstö saanut muodollisen koulutuksen tai onko sillä ainakin useamman vuoden kokemus relevantilla alalla? Jos ”teurastaja on kehittänyt uuden, erittäin tehokkaan polttoaineen lisäaineen…”, lause ei toimi. Onko henkilöstöllä julkaisuja tieteellisissä sarjoissa?
Epäilyttävät myyjät viittaavat mielellään luotettavaa imagoa luoviin niin sanottuihin ”kansainvälisesti arvostettuihin asiantuntijoihin”, jotka ovat hämmästyttävän usein ”näytösprofessoreita” Venäjältä, Puolasta, Tsekistä tai Unkarista.
Varo yleisneroja! Tämän päivän keksintöjä eivät tuota nerokkaat pohdiskelijat, vaan tunnustetut tekniikan asiantuntijat alan sisällä tai lähialoilla.
Tarvittavia kysymyksiä: Onko keksintöä tarjottu alan johtaville toimijoille? Miksi ei? Miten ne reagoivat? Varo perustelua: ”Lääketeollisuus, öljyteollisuus, autoteollisuus jne. on peloissaan innovatiivisesta keksinnöstäni ja yrittää siksi päästä minusta eroon jne.” Tätä seuraa yleensä salaliittoteorioita.
Älä kuuntele selitystä: ”alan teollisuus ei ole kiinnostunut keksinnöstäni, koska sitä ei voida selittää nykyisellä tieteellisellä tiedolla.” Teollisuutta ei kiinnosta tippaakaan, voidaanko jokin keksintö selittää tyydyttävästi vai ei. Teollisuutta kiinnostaa, toimiiko keksintö ja voidaanko sillä tehdä rahaa.
Keksinnön historia: Miten keksintö saatiin aikaiseksi? Ketkä henkilöt olivat siinä mukana? Kenellä on oikeudet? Milloin keksintö tehtiin? Mitä sille on sen jälkeen tapahtunut?
Onko haettu patenttia? Miksi ei? Epäilyttäville myyjille on tyypillistä, että hakemusta ei ole tehty lainkaan tai sen käsittely on kesken. Se, että hakemuksen käsittely on kesken, on merkityksetöntä. Kuka tahansa typerys voi hakea patenttia. Se, myönnetäänkö patenttia, selviää vasta vuosien päästä.
Myönnettiinkö patentti? Onko patentti ylipäätään merkityksellinen? On syytä huomata, että viranomaiset tarkastavat patenttihakemuksen vain muodollisten kriteerien, kuten uutuuden valossa. He eivät arvioi keksinnön teknistä tehokkuutta. Patentteja on myönnetty laitteille, jotka eivät toimi lainkaan.
Onko prosessin periaate uskottava? Varo erikoisia vaikutuksia, jotka eivät ole uskottavia asiantuntijoiden mielestä tai jotka ovat suorastaan ristiriidassa tieteen valtavirran kanssa (kuten maasäteily, kosminen energia). ”Me emme tiedä mitä tapahtuu, mutta se toimii”, on epäilyttävän myyjän suosikkiväite.
Muista: Jos väitetty vaikutus ylittää tieteen huippusaavutukset, todistustaakka on teknologian tuottajalla, ei skeptikolla.
Rainer Bunge, Jean-Marc Stoll, Benno Bucher
Lähde: www.umtec.ch
Käännös: Kari Kivioja
