Professori Jukka Maalampi, Jyväskylän yliopiston fysiikan laitoksen johtaja ja Skepsiksen Tieteellisen neuvottelukunnan tuore puheenjohtaja on tehnyt tutki musta teoreettisesta hiukkasfysiikasta, erityisesti neutronifysiikasta, hiukkasastrofysiikasta ja kosmologiasta.
Vuonna 1994 hän julkaisi Kari Enqvistin kanssa kirjan Tyhjästä syntynyt: nykytieteen käsitys maailmankaikkeuden rakenteesta. Viime huhtikuussa hän sai tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon edellisenä vuonna Ursan julkaisemasta teoksestaan Maailmanviiva. Albert Einstein ja moderni fysiikka.
Teos kertoo fysikaalisten tieteiden kehityksestä 1800-luvun puolivälistä aina tähän päivään. Fysiikan kehityksen ytimessä ovat suhteellisuusteoria ja kvanttimekaniikka. Maalammen kirja rakentuu albert Einsteinin saavutusten ympärille, mutta kertoo samalla fysiikan tutkimuksen monisäikeisestä etenemisestä.
Jukka Maalammen historia Skepsiksessä on hänen omien sanojensa mukaan ”hyvin lyhyt”.
– Tunnen toki Skepsiksen jo 1980-luvun lopulta. Silloin työtoverini Kari Enqvist ja HY:n teoreettisen fysiikan laitoksen puolivirallinen huuhaa-vastaava Raimo Keskinen kertoivat humoristisväritteisiä juttuja yhdistyksestä, ja ajattelin kyseessä olevan seuran, jossa pidetään hauskaa vakavien asioiden ääressä.
Tieteellisen neuvottelukunnan puheenjohtajaksi Maalampi suostui, koska on tiedemiehenä samastunut yhdistyksen edustamaan ajatteluun ja päämääriin.
– Tiedemiehen, jos kenen, pitää olla kriittisen ajattelun puolustaja.
Kriittiseen ajatteluun liittyy Maalammen mukaan tiedon kyseenalaistaminen, vaihtoehtojen etsiminen ja helppo irrottautuminen virheellisistä opeista.
– Se ei tahraa tiedemiehen mainetta, että hän on esittänyt virheellisen väitteen, teorian tai päättelyn, vaan se, jos hän pitää vääriksi osoitetuista tai osoittautuneista tuloksista itsepintaisesti kiinni. Niin kuin ovat tehneet eräät kylmäfuusion keksijät, jotka ovat hiipuneet tiedeyhteisöstä jonnekin huuhaan marginaaliin.
Kysymysten ja vastausten selkeä asettaminen on myös merkki kriittisestä ajattelusta. Tiede etenee niin, että osataan tehdä oikeita kysymyksiä. Valtaosa tutkimustuloksista osoittautuu jollakin tavoin vääriksi tai tarpeettomiksi. Kaikki tutkimukset ovat kuitenkin tärkeitä, sillä ne ohjaavat jokainen tavallaan kohti ”totuutta”.
– Tiedon pitää olla avointa. Saan paljon postia maallikoilta, jotka ovat tehneet omia mullistavia keksintöjään. Niissä kirjeissä löytyy usein Erittäin salainen, Copyright se ja se, Vain Teidän tiedoksenne ja muita vastaavia merkintöjä, jotka ovat vieraita tiedemaailman periaatteille. Ainakin minulle jo yksin ne kertovat, ettei kyseisiin ”keksintöihin” voi suhtautua vakavasti.
Varmaa tieteellistä totuutta ei Maalammen mukaan ole olemassa. Osa tieteellisistä tuloksista on kuitenkin sellaisia, että niiden todennäköisyys osoittautua virheellisiksi on minimaalisen pieni. Ne eivät ole ristiriidassa minkään luonnosta ja maailmasta tehdyn havainnon tai mittauksen kanssa ja niiden varaan voidaan rakentaa.
– Vaikka en aikaisemmin ole toiminut aktiivisesti Skepsiksen parissa, olen jo vuosikausia toteuttanut yhdistyksen edistämiä päämääriä harrastamalla tiedevalistusta, jonka aloitin aikoinaan yhdessä Kari Enqvistin kanssa, Maalampi kertoo.
Hän on huolissaan siitä, että tieteellisiä kirjoja lukee vain muutama kymmenen tuhatta ihmistä ja tiedelehtiä ehkä satatuhatta. Niin kuin moni muukin skeptikko, hän on sitä mieltä, että paras paikka vaikuttaa tieteellisen maailmankuvan syntymiseen on koulu.
– Luonnontieteiden osuus koulussa ei ole kehuttava. Lukiossakin fysiikkaa ja kemiaa opetetaan pakollisena vähemmän kuin uskontoa.
Tieteellisen neuvottelukunnan puheenjohtajana hän näkee tärkeäksi seuraavat seikat:
Risto K. Järvinen
