Skepsiksen onnistuneet 20-vuotisjuhlat pidettiin Porthaniassa 5.12. Haluan ensiksi kiittää hienot alustukset pitäneitä kunniavieraita sekä yhdistyksen perustajia ja alkuaikojen aktiiveja, joiden ansiosta löydettiin toiminnan suuntaviivat. Oman puheenjohtajakauden päätteeksi on tärkeää kiittää viime vuosien hallituksia, erityisesti todellisia työn sankareita eli sihteeriä ja taloudenhoitajaa. Uusi hallitus jatkaa toivottavasti samojen tärkeiden asioiden ajamista.
Toiseksi pieni varoituksen sana yhdistyksen tavoitteita ja toimintatapoja koskevaan keskusteluun. On erittäin helppo neuvoa ja tietää, mitä pitäisi tehdä. Paljon vaikeampaa on löytää oikeat ihmiset toteuttamaan ihan järkevätkin asiat, koska neuvojilla on usein jotain muuta tekemistä, kun siirrytään käytäntöön. Tästäkin syystä emme ole toteuttaneet monia hienoja ehdotuksia, joita neljän vuoden aikana on tarjottu. Toinen, ei niin ilmeinen, syy on järjestelmällisyyden tarve skeptismin alalla.
Vaikka aktiivinen itsenäisten toimijoiden joukko voi saada aikaan paljon hyvää, levittää tietoutta kriittisestä ajattelusta sekä puuttua kiireellisiin ongelmiin, on Skepsiksellä toinenkin tehtävä. Yhdistyksen on ehdottomasti tarjottava aiheesta kiinnostuneille tiede- ja valistussektorin jäsenille paikka asialliseen keskusteluun ja mahdollisuus ottaa kollektiivisesti kantaa tärkeisiin asioihin. Keskustelu sujuukin jo melko hyvin, mutta Tieteellisen neuvottelukunnan aktivoinnin eteen on vielä paljon tehtävää. Vuonna 2008 harjoittelemme yhteistyötä uusin voimin, sillä vain punnitut, yhteiset kannanotot tärkeistä aiheista voidaan ottaa julkisuudessa vakavasti.
Toisen vaikuttamisen tavan muodostavat riittävän nopeat asiantuntijoiden täsmävastaukset ja -kommentit. Asiallisella dialogilla saadaan usein pysyvämpiä tuloksia kuin äärimmäisen nopeilla ja yleisöön menevillä väitejonoilla, koska tärkeintä on kriittisen ajattelun ja tieteen ymmärtämisen edistäminen.
Sekä Raimo Tuomelan ja S. Albert Kivisen haastattelut että Tieto-Finlandian saaneiden kunniavieraiden puheet osoittivat sääntömuutoskeskustelun tarpeelliseksi. Samalla saatiin tukea ehdotuksille korostaa järjen ja tieteen merkitystä Skepsiksessä. Rationaalinen ja kriittinen ajattelu on skeptismin kulmakivi, jota tieteellisen menetelmän arvostus tukee lähes tasavertaisesti.
Tieteellinen menetelmä on osoittautunut toimivaksi tavaksi tuottaa uutta ja luotettavaa tietoa. Lisäksi kaikkien väitteiden alistaminen yhteisön arvioitavaksi mahdollistaa heikkouksien löytämisen ja niiden korjaamisen tai parantamisen. Prosessin tuloksena on syntynyt erittäin vahva tieteellisen tiedon ydin, johon nykyinen yhteiskuntamme nojaa. Ilman tarkkaa luonnonlakien tuntemusta eivät useimmat arkipäiväiset laitteet ja mukavuudet voisi edes toimia. Luonnontieteiden väheksyntä on mitä vaarallisinta harhaoppia massoille. Teknologian käyttäminen ei aina ole ongelmatonta, mutta vaarojen arvioinnin on oltava tasapainoista, eikä vaihtoehtoisiin uskomusjärjestelmiin tule vedota.
Skepsiksen paikka on aivan ymmärrettävistä syistä tiedemaailman ja suuren yleisön välissä. Skepsis on Tieteellisten seurain valtuuskunnan jäsenyhdistys, mutta yhdistys ei tee tiedettä tai ole osa tiedeyhteisöä. Yhdistys ei myöskään puutu tieteen prosessiin, vaan seuraa kehitystä ja kertoo asioista, joissa valetiede tai silkka tietämättömyys ovat vallalla. Valistustyöhön voivat osallistua sekä tieteentekijät että maallikot, koska kaikkia tarvitaan.
Erityisen tärkeä ryhmä tulevaisuuden työssämme on nuoriso ja luonnollisesti koko koulumaailma. Tiedottamista yleensäkin pitää parantaa ja Skeptikko-lehden profiilin nostaminen on osa tätä kokonaisuutta. Sen lisäksi tarvitaan tiedotuskenttää tuntevia ihmisiä, joiden kontaktit mahdollistavat suoran vaikuttamisen. Silloin asiantuntijaryhmien kannanotot pääsisivät paremmin ja nopeammin esille. Toistaiseksi tämä on vasta tavoite, jonka toteutuminen edellyttää asiaan sitoutuneita ihmisiä.
Onneksi harhaluulo ikävistä skeptikoista, jotka eivät usko mihinkään, on jo hiukan haalistunut. Sitoutuminen tieteen menetelmiin ja skeptikoiden valtaosan kohdalla myös luonnontieteelliseen maailmankuvaan kuulostaa silti monista suomalaisista heidän perusarvojensa vastaiselta. Skepsis on jatkossakin poliittisesti, aatteellisesti sekä uskonnollisesti sitoutumaton, mutta uskontojen kokemusperäisiin tai sellaisilta kuulostaviin väitteisiin olisi voitava päästä paremmin käsiksi. Uskontoja ja niiden vaikutuksia on voitava käsitellä luonnollisena ilmiönä, jos se on tarpeellista.
Uskomuslääkintään suhtautumiseen ei vaikuta taustalla oleva uskomusjärjestelmä, vaan skeptikon pitää puolustaa näyttöön perustuvaa lääketiedettä. Luonnollisesti sielläkin tehdään virheitä, mutta hoitojen hyväksynnälle on selvät kriteerit, jotka perustuvat hoitotulokseen ja havaittaviin vaikutuksiin.
Tulevien sääntöjen kirjoittamistyö voi siis jatkua. Kaikenlaiset huuhaan muodot ovat yhdistykselle sopivia kohteita, eikä paranormaaleja ilmiöitä tule niin voimakkaasti korostaa. Skepsiksen haaste on voimassa tulevaisuudessakin ja esitestejä järjestetään tarvittaessa. Tiedonvälityksen nopeutumisen haaste on otettava vastaan, mutta Skepsiksen tulee ylläpitää myös kirjallisen valistuksen perinnettä. Tieteen popularisoinnissa kirja on loistava väline, jota sähköiset menetelmät tukevat.
Tässä viimeisessä puheenvuorossani esitän vielä pari omaa mielipidettäni. On hyvä muistaa, ettemme ole erehtymättömiä ja että jokaisen maailmankuvaan liittyy iso joukko irrationaalisia uskomuksia. Osa niistä on välttämättömiä jo ihmisen toimintakyvyn säilyttämisen takia, mutta on hyväksyttävä sekin, ettei skeptikko ole kaikissa asioissa yhtä objektiivinen. Toisaalta jopa skeptismi voi mennä liiallisuuksiin. Toivonkin osapuolilta malttia ja halua keskusteluun.
Skepsis saa melko usein postia ja pyyntöjä, joissa vaaditaan yhdistystä asettumaan ”ilmastoskeptikoiden” puolelle. Kyseessä on kuitenkin pieni ryhmä, joka hakee näkemykselleen uskottavuutta esittämällä tilanteen lähes samalla retoriikalla kuin kreationistit. On selvää, että ilmastonmuutos on monimutkainen ilmiö, jonka kaikkia syitä tai edes seurauksia ei ymmärretä täydellisesti. Tiedeyhteisö on kuitenkin löytänyt selittäviä malleja ja tieteellinen keskustelu on käynnissä koko ajan.
Suomeksi aihetta selitetään esimerkiksi IPCC:n raportin tiivistelmän käännöksessä http://www.fmi.fi/kuvat/ipcc_ar4_spm_suomennos.pdf. Tuloksia epäilevät voivat esittää omat todisteensa ja/tai osoittaa nykyiset mallit vääriksi. Tieteelliseen väittelyyn Skepsis ry:n ei tule osallistua, eikä aiheessa ole kyse valetieteestä edes ”ilmastoskeptikoiden” kohdalla. Fyysikkona uskallan sanoa, että luotan enemmistön käsitykseen ja malleihin enemmän kuin epäilijöiden datan todistusvoimaan.
Toivotan onnea ja menestystä vuodelle 2008, niin skeptikoille kuin muillekin.
Matias Aunola