Soolouransa ohella Kramerilla on bändi Penn Jilletten kanssa, jonka suomalaiset tuntevat parhaiten Penn & Tellerin skeptisestä ”Bullshit!” TV-sarjasta. Tuottaja on tavannut sekä tuntee henkilökohtaisesti useita tiede- ja skeptikkomaailman isoja nimiä, kuten Richard Dawkinsin, Michael Shermerin ja Daniel C. Dennettin.
Haastateltava mainitsee tavanneensa James Randin vähän vuoden 1987 jälkeen, alkaessaan työskennellä Pennin ja Tellerin kanssa Broadwaylla. Kramer teki heidän esitykseensä äänisuunnittelun ja kerran James Randi sattui paikalle. Heistä tuli nopeasti ystäviä ja läheisiä.
Vuonna 2003 Kramerin Floridassa asunut äiti sairastui vakavasti ja hän muutti sinne huolehtiakseen tästä. Tuottaja-muusikko kaipasi kuitenkin muutakin tekemistä, jolla olisi hänelle itselleen merkitystä. Musiikillinen ura ei tuolloin ollut hänelle kovinkaan merkityksellinen.
– Itse asiassa kapinoin sitä ja siihen johtanutta menneisyyttäni vastaan, joten ajoin eräänä päivänä James Randi Educational Foundationiin ja vein Randin kiinalaiseen ravintolaan syömään. Randi piti eleestäni niin paljon, että palkkasi minut järjestöönsä vastaamaan miljoonan dollarin haasteesta ja huolehtimaan siihen liittyvästä hallinnosta.
Kramer täsmentää, että hallinnointi tar koitti sitä, että hän oli se henkilö, joka avasi hullujen ihmisten lähettämät kirjekuoret, joiden sisällä olevissa kirjeissä nämä kertoivat pystyvänsä puhaltamaan monivärisiä savurenkaita takapuolestaan, kutsumaan ufoja, lukemaan ajatuksia ja tekemään muita kahjoja juttuja.
– Haluaisin kuitenkin korostaa, että suurin osa näistä jutuista ei ollut kovinkaan hulluja. Sanoisin, että noin puolet väitteistä koski taikavarputouhuja. Niitä esittivät muilta osin rationaaliset henkilöt, jotka ihan tosissaan uskoivat, että taikavarpupuuha on tiedettä. Tiede ei vain vielä muka ollut löytänyt tähän liittyviä tekijöitä.
Haastateltavan mukaan taikavarpuun uskovat ihmiset ovat yleensä erittäin kriittisiä muita pseudotieteitä kohtaan ja pitävät paranormaaleja väitteitä naurettavina. Randin järjestöön tulikin valtavasti kirjeitä, joissa varpumiehet kertoivat, etteivät voi osallistua miljoonan dollarin haasteeseen, koska heidän kykynsä ei ole paranormaaliksi luokiteltavissa. Se on tiedettä ja he eivät halua tulla yhdistetyksi mihinkään paranormaaliin touhuun.
– Yleensä taikavarvun käyttö kulkee näiden ihmisten suvuissa ja periytyy sukupolvien takaa. Varpumiehiä löytyy erittäin harvoin kaupungeista. Useimmiten he ovat maanviljelijöitä, heidän poikiaan tai lapsenlapsiaan ja niin edelleen. Pääasiassa he ovat miellyttäviä, rakastettavia ihmisiä, jotka aidosti uskovat kykyihinsä, vaikka tiedämme lukuisten testien ja kaksoissokkokokeiden perusteella, ettei homma toimi ja on silkka mahdottomuus.
Kramer lisää, että nämä ihmiset poikkeuksetta lähtevät testistä päätään raapien ja ihmetellen, miksei kyky toiminutkaan. He myös aina kirjoittavat kirjeen tai sähköpostin muutaman viikon kuluttua testistä ja kertovat, miksei kyky testissä toiminut. Selityksiä riittää.
Kramer kertoo tapauksesta, jossa paranormaaliin haasteeseen osallistunut henkilö myönsi olleensa väärässä ja muutti mielensä testin epäonnistuttua.
– Tämä on ainoa kerta, kun näin on tapahtunut. Kaveri, joka oli noin 22-vuotias ja selvästi älykäs, väitti pystyvänsä aistimaan chakra-pisteiden painelun ja koskettelun perusteella ihmisten heikot kohdat, mistä nämä olivat elämässään eniten huolissaan ja missä he tunsivat itsensä epävarmoiksi.
Kramer itse toimi testin koehenkilönä, Randin tarkkaillessa lähietäisyydeltä. Testiin osallistunut nuori mies paineli, töni ja kosketteli muusikkoa puolisen tuntia rintaan ja otsaan sekä työnsi hänen kättään taaksepäin, pyytäen Krameria työntämään vastaan. Mies teki ahkerasti muistiinpanoja koko ajan. Mikään, minkä mies ”sai selville” koehenkilöä ”tutkimalla”, ei pitänyt paikkaansa.
Kokeen jälkeen Randi keitti kahvia ja kertoi miehelle, miksi ihmiset uskovat tällaiseen humpuukiin ja tämä oli tarpeeksi älykäs ymmärtääkseen, että hänen kuulemansa oli todella järkevää puhetta. Mies tajusi, miksi testi epäonnistui ja palasi kotiinsa. Siellä hän teki vielä joitakin lisäkokeita ja havaitsi, että oli tosiaan ollut itsepetoksen vallassa.
– Mies lähetti sitten meille kirjeen, jossa hän kiitteli meitä kovasti siitä, että olimme paljastaneet hänen kykynsä itsepetokseksi ja vapauttaneet hänet näistä virheellisistä uskomuksista. Tämä on siis ainoa kerta niiden kahden vuoden aikana, kun työskentelin JREF:lle, jolloin joku on avoimesti myöntänyt jälkeenpäin olleensa väärässä ja kiittänyt meitä sen osoittamisesta.
Tällaisen luulisi aiheuttavan pessimismiä ja tekevän skeptisismistä taistelua tuulimyllyjä vastaan. Ensimmäisen vuoden aikana Kramer ajatteli, että Randin haaste oli eräänlaista kasvatusta ja että hän itse asiassa auttoi lähimmäisiään. Mutta ensimmäisen vuoden jälkeen Kramer huomasi, että kyseiset lähimmäiset eivät koskaan tulisi oppimaan skeptikoilta yhtään mitään ja muuttamaan mieltään. Hän ymmärsi, että koko touhu oli ajan haaskausta.
– Luulisin, että jos asiaa kysytään Randiltä, hän saattaa olla eri mieltä ajan haaskaamisesta, koska on sentään tehnyt tätä työtä melkein 50 vuotta. Mutta hän tuskin olisi eri mieltä siitä, ettei paranormaaleihin kykyihinsä uskovaa saa vakuutettua siitä, että tämä on väärässä, paitsi äärimmäisen poikkeuksellisissa olosuhteissa. Käsittääkseni uransa aikana Randi on vain ani harvoin saanut vakuutettua jollekin ihmiselle, että tämä on hukannut elämänsä uskomalla paranormaaliin. Tällainen on tietysti kenelle tahansa hyvin vaikea tosiasia kohdattavaksi.
– Useimmat ihmiset mieluummin jatkavat uskomista huuhaaseen kuin myöntävät, että ovat haaskanneet siihen koko elämänsä. Ei tätä ole kovinkaan vaikeaa ymmärtää. Kuten Randi itse sanoo, ihmisillä on tarve uskoa. Suurimmalla osalla ihmisistä on suorastaan epätoivoinen tarve täyttää elämänsä tyhjät aukot fantasioilla, joita he itsepintaisesti väittävät tosiksi.
Kramer lisää, että vain erittäin epätavallinen ihminen ei tarvitse lainkaan fantasioita elämässään.
Haastateltava mainitsee, että hänellä on edelleen bändi Penn & Teller -parivaljakon hölöturvan, Penn Jilletten kanssa. Bändin nimi on Captain Howdy, mutta se ei tällä hetkellä toimi aktiivisesti.
– Olemme julkaisseet kaksi CD:tä ja niitä saattaa vieläkin löytää aina silloin tällöin. Tutustuin Penniin alunperin artistituttavani Jad Fairin kautta, joka tunsi Pennin, koska tämä sattui omistamaan levy-yhtiön, jolle Fairin bändi Half Japanese levytti. Penn oli Massachusettsin Greenfieldistä kotoisin oleva muusikko, joka oli lyöttäytynyt yhteen Teller-nimisen pikkukaverin kanssa.
Sitten Jad Fair vei Kramerin Pennin ja Tellerin Broadway-esitykseen, jossa Teller tarvitsi vapaaehtoisen yleisön joukosta sitomaan hänet pakkopaitaan.
– Vedin siteet niin tiukalle kuin kykenin, painoin jopa polvellani vastaan kun solmin niitä, niin että Telleriin sattui ja siitä asti olemme olleet hyviä ystäviä, Kramer myhäilee.
Kramer selittää, ettei hän tietoisesti pyri soveltamaan skeptisiä periaatteita taiteen tekemisessä tai käyttämään niitä työkaluinaan, mutta toteaa samaan hengenvetoon, että se, mikä tekee meistä yksilöitä ja vaikuttaa myös yksilön tekemään taiteeseen, on tietenkin koko ajan jossain taustalla.
– Olen kirjoittanut satoja lauluja, mutta vain todella harvoin olen sanoituksissani viitannut skeptisismiin tai ateismiin. Joissakin kappaleissa on tosin muutamia sarkastisia viittauksia jumalaan, jumalan olemassaoloon tai olemattomuuteen, mutta kuten todettua, asia on sarkastisesti ilmaistu ja sanat voidaan tulkita miten tahansa.
Muusikko jatkaa, että kuka tahansa vapaa-ajattelija voi tehdä vastaavaa, eikä hän taiteilijana tunne minkäänlaista tarvetta ateisminsa julistamiseen.
– Ateismilla on nähdäkseni todella vähän tekemistä taiteen kanssa ja oikeastaan suurimmat niin sanotut ateistitaitelijat, kuten elokuvaohjaaja Luis Buñuel – joka kenties oli suurin kaikista – uskovat tai ovat uskoneet jumalaan. Luulisin, että Buñuelkin uskoi jumalaan ja oli erittäin vihainen hänelle.
Kramer naureskelee, että jos Buñuelin tapaan omistaa elämänsä kirkon suututtamiselle, kyse tuskin on ateismista. Pikemminkin tällaisen ihmisen täytyy uskoa jumalaan ja vihata kirkkoa. Ja monet suurimmista taiteilijoista ovat erittäin uskonnollisia.
Haastateltavan mielestä henkisyys mielentilana ja uskonnollinen hengellisyys täytyy erottaa toisistaan ja tältä pohjalta hän pitää zen-buddhismia henkisimpänä uskontona, koska se nimenomaan on uskonnon vastainen ajattelutapa.
– Olen kulkenut tällä polulla suunnilleen teini-ikäisestä saakka. Kävin monissa paikoissa ja tuhlasin rahaa kirjoihin joihin minun ei olisi pitänyt tuhlata rahaa, mutta kun lopulta päädyin zen-kirjoituksiin huomasin, että tämä saattaisi olla oikea tapa elää ja ajatella.
Kramerin mukaan koko asia voidaan tiivistää varsin yksinkertaisesti:
– Älä puhu paskaa. Kohtele muita kuten toivoisit heidän kohtelevan sinua. Ole hyvä ihminen.
Muusikko-tuottaja on uransa varrella työskennellyt useiden artistien kanssa ja useimmiten he ovat melkoisia irrationalisteja. Erittäin harvat heistä ovat ateisteja. Nämä taiteilijat uskovat hiljaa jumalaan eivätkä keskustele Kramerin kanssa skeptisismistä ja ateismista.
– Olen myös työskennellyt muutamien äärimmäisen uskonnollisten artistien kanssa, joista voidaan mainita vaikkapa Daniel Smith, jolla on bändi nimeltään Danielson Famile. Heidän koko tuotantonsa on syvästi uskonnollista. Olen tuottanut omasta mielestäni Daniel Johnstonin parhaat levytykset ja hän on erittäin uskonnollinen mies ja vieläpä jatkuvalla lääkityksellä oleva paranoidi skitsofreenikko.
Kramer toteaa, että nämä aiheet eivät yleensä nouse esiin hänen työssään, mutta myöntää, että on kyllä menettänyt paljon töitä kun ihmiset ovat saaneet selville, ettei hän usko jumalaan.
– Ei tämä minua yleensä pahemmin haittaa, koska he saavat ateismini selville vasta kun levy on jo tehty, ja jos levy on erittäin loistava, minulle ei merkitse paljoakaan, jos en pääse tekemään saman artistin kanssa toista tai kolmatta albumia, Kramer vitsailee.
Haastateltava mainitsee, ettei 22-Pistepirkon levyn äänitysten aikana ole kertaakaan tullut puhetta jumalasta.
– Minulla ei ole aavistustakaan, mitä Pirkot näistä jutuista ajattelevat ja mihin he uskovat. Homeopatiasta tai mistään muustakaan vastaavasta emme ole keskustelleet.
Kramer korostaa olevansa melkoisen suvaitsevainen eri tavalla ajattelevia ihmisiä kohtaan. Hänen mielestään monet ns. skeptikot ovat todella suvaitsemattomia.
– En kuitenkaan käyttäisi sanaa kunnioittaa kun tulee puhe muiden perusteettomista uskomuksista, koska en voi kunnioittaa mielipidettä, jota itse vahvasti vastustan tai josta tiedän, ettei se pidä paikkaansa.
Tuottaja mainitsee esimerkkeinä homeopatian, aaveiden olemassaolon, pääsiäispupun, joulupukin sekä ufot ja niiden vierailut.
– En voi kunnioittaa tällaisia mielipiteitä, mutta voin suvaita niihin uskovia tarpeeksi kyetäkseni välttämään konfliktit, elleivät he sitten nimenomaan kerjää niitä.
Taitelijana Kramer allekirjoittaa Carl Sagan -vainaan ajatuksen tieteestä epäilyn ja ihmettelyn avioliittona ja myöntää, että myös taiteessa tarvitaan avointa mieltä.
– Mutta kuten Richard Dawkins on sattuvasti todennut, mieli ei saa olla niin avoin, että aivot tipahtavat ulos. Eli teen tiukan eron avomielisyyden ja herkkäuskoisuuden välille. On valtavasti ihmisiä, jotka eivät ymmärrä rahtuakaan todisteista ja ovat valmiita uskomaan lähes mitä tahansa.
Tässä asiassa tarvittaisiin lisää kriittisyyttä. Haastateltava kertoo, ettei amerikkalaisissa kouluissa opeteta kriittistä ajattelua eikä suurin osa ihmisistä edes tiedä, mitä sana todiste tarkoittaa.
– Toisen käden tieto ei ole todiste; juttu, jonka joku kuuli joltakin toiselta, ei ole todiste. Ihmisten enemmistö ei ymmärrä tätä. Ja juuri tällaisiin tarinoihin törmäsimme toistuvasti JREF:ssa: ”Serkkuni sanoo sitä ja tätä tai naapuri kertoi tällaista tapahtuneen viime yönä; miten selitätte tämän?” Ja me esitämme vastakysymyksen: ”Mitä tarkoitat näkemisellä? Me emme ole nähneet mitään. Mutta jospa soittaisit naapurillesi ja pyytäisit häntä kutsumaan meidät paikalle, jolloin hän voisi näyttää jutun meille – vasta se olisi todiste.”
Kramer korostaa vielä sitä, että yksittäistapauksilla ei ole paljoakaan todistusvoimaa, jos laisinkaan. Tapaukset pitäisi pystyä toistamaan useasti ja itsenäisesti eri havaitsijoiden keskuudessa, ennen kuin ne voidaan hyväksyä todisteiksi poikkeuksellisen ilmiön olemassaolosta. Itse asiassa tuottaja oli juuri itsekin kokenut todella oudon ilmiön. Hän yöpyi Helsingissä ollessaan 22-Pistepirkko-kitaristi-laulaja PK Keräsen ullakkohuoneessa Malmilla.
– Eilisaamuna PK:n kotona, laskeuduin alas portaita ja menin olohuoneeseen, jossa olin kuullut PK:n kuuntelevan sessioidemme raakamiksauksia. Kysyin häneltä: ”Mistä sait raakamiksaukset?” PK vastasi: ”Mitä?” Sanoin, että ”kuuntelit raakamiksauksia täällä niin lujaa, että heräsin siihen!” PK kertoi minulle heränneensä vasta 15 minuuttia sitten. Eikä mitään raakamiksauksia tietenkään ollut olemassakaan vielä tuolloin, koska teimme ne tänään ja saimme homman valmiiksi vasta pari tuntia sitten.
Kramer painottaa, että hän oli sataprosenttisen varma, että oli herännyt PK:n pitämään meteliin kun tämä oli kuunnellut työn alla olevan albumin olemattomia raakamiksauksia.
– Mieli on äärimmäisen viihdyttävä yksikkö, tuottaja-muusikko hymähtää ”paranormaalille” kokemukselleen.
Kramer kertoo tavanneensa suuresti arvostamansa filosofi Daniel C. Dennettin kaksi vuotta sitten Randin The Amazing Meeting -tapahtumassa.
– Dennettin ympärillä pyöri jatkuvasti Nobel-ehdokkaita ja muita huippuälykkäitä ihmisiä, jotka ovat olleet näissä hommissa jo pitkään. Kävelin hänen kanssaan aulaa edes takaisin pariin kertaan ja suurimmaksi osaksi puhuimme baseballista.
Haastateltava on kotoisin New Yorkista ja siis vannoutunut Yankeesin kannattaja, kun taas Dennett on Boston Red Socksin miehiä.
– Koska olemme molemmat kovia baseball-faneja, heitimme toisillemme vitsejä ja saivartelimme ja meillä oli todella hauskaa. Mielestäni Dennett on erittäin ystävällinen kaveri ja viihdyttävää seuraa, mutta minulle ei valitettavasti tarjoutunut tilaisuutta istahtaa alas hänen kanssaan keskustelemaan hänen kirjoistaan.
Kramer mainitsee, ettei oikeastaan pidä itseään tarpeeksi älykkäänä keskustellakseen tiedeasioista Dennettin ja Dawkinsin kaltaisten miesten kanssa.
– Voin ainoastaan kertoa Dawkinsille, kuinka suuren vaikutuksen hänen kirjansa ovat minuun tehneet ja kuinka paljon arvostan häntä tiedemiehenä sekä kirjailijana.
Tuottaja jatkaa, että Dawkins on myös loistava luennoitsija ja hänen mielestään on hienoa, että on olemassa Dawkisin kaltaisia miehiä, jotka eivät pelkää sanoa ääneen olevansa ateisteja ja ettei jumalaa ole olemassa.
– Tässä Dawkins eroaa monista kasvattajista, jotka ovat täysin tietoisia siitä, ettei mitään taruolentoja ole olemassakaan, mutta jotka ajattelevat nappaavansa enemmän kärpäsiä hunajalla kuin etikalla. He pelkäävät, että heti kun sanot olevasi ateisti, ihmiset kääntyvät pois, mutta jos sen sijaan sanot: ”En ole tästä ihan varma, koska…”, ihmiset kuuntelevat heitä.
Kramer arvelee, että tällaiset ihmiset haluavat pikemminkin hienovaraisesti käännyttää uskovaisia, toisin kuin ateistit.
– En tiedä enkä ole aivan varma, miksi sellaiset ihmiset kuten Michael Shermer, joka on ateisti, väittävät olevansa agnostikkoja.
Haastateltava viittaa tässä yhteydessä Shermerin Richard Dawkinsille, Sam Harrisille ja Christopher Hitchensille kirjoittamaan avoimeen kirjeeseen, jossa tämä puolusti ihmisten henkilökohtaista uskoa näitä kovasanaisia ateisteja vastaan.
– Voit laittaa tämän lehteen jos haluat, mutta oma mielipiteeni on se, että valitettavasti Shermer on ennen kaikkea liikemies. Hänellä on lehti (Skeptic), jonka hän haluaa myyvän ja järjestö länsirannikolla, jonka hän uskoo tekevän enemmän tärkeitä asioita kuin James Randi Educational Foundation. Olen oikeastaan erittäin pettynyt Shermeriin niin henkilökohtaisella, ammatillisella kuin älyllisellä tasolla. Itse olen vakaasti sitä mieltä, että uskonnot ovat usein vaarallisia ja niiden väitteille ei tule antaa erivapauksia skeptisismin suhteen.
Kramer tähdentää, että homeopatiaan uskominen voi tappaa ihmisiä, koska se estää asianmukaiseen lääketieteelliseen hoitoon hakeutumisen, mutta ihan samaa voidaan sanoa uskonnoista ja niiden nimissä esitetyistä ihmeparantumisista. Uskonnot myös aiheuttavat terroritekoja ja sotia, vaikka toki taustalla on usein myös esimerkiksi Yhdysvaltojen öljyintressejä Saudi-Arabiassa.
Tuottaja jatkaa puhetta ihmisten tarpeesta uskoa ja sellaisista ammattihuijareista kuin taikuri Uri Geller, jonka temput James Randi on paljastunut moneen kertaan, mutta joka siitä huolimatta ei lopeta ihmisten huijaamista.
– Meillä Yhdysvalloissa on paljon uskolla parantajia, jotka Randi on onnistunut saattamaan telkien taakse – ei sen perusteella, mitä he puuhaavat lavalla, vaan veropetoksista ja sellaisista. Saarnaaja Peter Popoff on tästä hyvä esimerkki.
Kramer kertoo, että heti kun Popoff pääsi vankilasta, hän perusti uuden kirkon ja tienaa nyt enemmän kuin koskaan. Ja vaikka Randi oli paljastanut Popoffin huijauksen, kaikki tämän vanhat fanit suorastaan syöksyivät takaisin huijattavaksi.
– Tällaiset kaverit ovat pahimmista pahimpia; kaverit, jotka ”puhuvat kuolleille”, kuten John Edward ja James Van Praagh. He ovat pahimmista pahimpia, koska heillä on vapaa pääsy medioihin – esimerkiksi Uri Gellerillä – ja he tietävät, että aina löytyy ihmisiä, jotka rakastavat heitä ja laittavat heidän naamansa sanomalehteen sekä ihmisiä, jotka haluavat lukevat heistä kertovia juttuja.
Haastateltava analysoi, miten tässäkin törmäämme siihen, että maailma on täynnä ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti tule toimeen ilman uskoa johonkin.
– Kuten Dennett ja Dawkins ovat sanoneet, olemme ehkä tulossa ulos tästä luolasta vasta nyt ja toivottavasti ihmislajin evoluutio johtaa sellaiseen lopputulokseen, ettemme enää tarvitse irrationalistisia uskomuksia ja niiden pohjalta esitettyjä väitteitä.
Kramer on tosin mainitun asian suhteen varsin skeptinen, koska 30 vuotta sitten Time-lehden kannessa oli otsikko ”Jumala on kuollut”, mutta tällä hetkellä Yhdysvalloissa uskonto on voimakkaammin läsnä arjessa kuin sataan vuoteen.
– Vaikka elämme suurten tieteellisten oivallusten aikaa, jolloin uusien todella merkittävien löytöjen nopeus on tällä hetkellä yksi per vuosi, kun se vielä taannoin oli yksi per 50 vuotta, maailmassa näyttäisi esiintyvän velttoa ajattelua enemmän kuin koskaan aiemmin.
Tuottaja syyttää tästä mediaa ja Larry Kingin kaltaisia talk show -juontajia, jotka haluavat suuria katsojalukuja ja ottavat ohjelmiinsa huijareita, jotka väittävät pystyvänsä keskustelemaan kuolleiden kanssa.
– Meedio Sylvia Browne on pahimmista pahin. Tässä meillä on nainen, joka on tuomittu törkeästä varkaudesta. Hän on epärehellinen liikenainen, ei muuta.
Kramer toteaa, että tällaiset ammattihuijarit ovat liikemiehiä, joilla on reikä siinä kohdassa rintaa, missä suurimmalla osalla ihmiskuntaa on sydän. He eivät välitä lainkaan siitä, ketä he toiminnallaan vahingoittavat.
– Kun Sylvia Browne on Larry Kingin ohjelmassa ja joku äiti soittaa, kertoen kaksivuotiaan tyttärensä vasta äskettäin kuolleen johonkin kauhistuttavaan tautiin, ja Sylvia Browne sanoo: ”Joo joo, hän istuu ihan tässä vieressä ja sanoo, että lopeta huolehtiminen, kaikki on hyvin”, en voi edes vihata Brownea, koska en laske häntä ihmiseksi. Tässä on kyse yksilöstä, joka ei voi itselleen mitään. Tässä on kyse yksilöstä, joka tietää mitä tekee, mutta hänellä ei ole sydäntä tajutakseen tekonsa kauheutta.
Haastateltava toteaa lopuksi, ettei voi kyseisen seikan takia jakaa Randin vihaa näitä ihmisiä kohtaan.
– Joidenkin mukaan jumala on antanut sydämen ja sielun ihmiselle. Nämä huijarit ovat kuitenkin ihmisiä, jotka ovat syntyneet ilman sydäntä ja sielua.
Jussi K. Niemelä
Kramerin kotisivut:
http://www.kramershimmy.com/
http://www.myspace.com/kramersecondshimmy
