Pääkirjoitus

Kuvitellaan, että skeptikkona en löydä iloa elämästä, koska mitään fantsua ja yliluonnollista ei ole tiedossa nyt eikä elämän jälkeen. Kuvitellaan, että löydän uuden, mystisen maailman viinasta. Kuvitellaan, että minusta tulee alkoholisti, joka usean vuoden astraalimatkan jälkeen haluaa jostain käsittämättömästä syystä lopettaa juomisen.

Vantaalla, Korson A-klinikalla venäläinen naislääkäri huolestuu maksa-arvoistani ja kieltää nauttimasta vahvoja mausteita, suolakurkkua ja makkaraa. Alkoholista hän ei sano mitään.

AA-kerhossa eteeni lätkäistään 12 askeleen toipumisohjelma. Kohdan 3 mukaan meidän täytyy päättää ”luovuttaa tahtomme ja elämämme Jumalan huomaan – sellaisena kuin Hänet käsitämme”. Kohdan 6 mukaan olemme ”täysin valmiit antamaan Jumalan poistaa kaikki nämä luonteemme heikkoudet”. Kohdan 12 mukaan ”koettuamme hengellisen heräämisen näiden askelten tuloksena yritämme saattaa tämän sanoman alkoholisteille sekä toteuttaa näitä periaatteita kaikissa toimissamme”.

Anonyymit Alkoholistit eivät todellakaan viettele skeptikkoa. AA:n pääsanoma on: vain Jumalan avulla pääsee eroon viinasta. Ja lopuksi seuraa lähetyskäsky. Uskonnollinen liike AA ei omasta mielestään kuitenkaan ole. AA kertoo, että enemmistö heidän jäsenistään uskoo löytäneensä ratkaisun juomaongelmalleen itseämme suuremman voiman avulla. Monet kutsuvat tätä voimaa Jumalaksi – toiset ajattelevat, että se on AA-ryhmä. ”On myös niitä, jotka kieltäytyvät uskomasta mihinkään. Kaikilla näkemyksillä on tilaa AA:ssa.”

Minnesota-hoidossa käteeni isketään lasku. Perushoito 28 vuorokautta plus jatkohoito 48 viikkoa maksaa 5500 euroa. Sillähän saisi yli 400 pulloa Koskenkorvaa! Minnesota-keskuksessa Lapualla hoitajat ovat talonmiestä myöten entisiä juoppoja. Potilaita hoidetaan Amerikassa käytyjen viikonloppukurssien diplomien valtuuttamina. Psyykelääkkeetkin pitää jättää heidän valvonnassaan pois.

Minnesota-hoito perustuu AA:lta lainattuun 12 kohdan ohjelmaan, josta on siistitty uskonnolliset kohdat piiloon. Silti kohta 11 on nimeltään ”Hengellinen kasvu”. Pykälästä ei löydy tarkempia tietoja kyseisen tahon sivuilta, eikä oikein mistään.

Myös Kalliolan kuntoutusklinikalla Nurmijärvellä seurataan samaa 12 askeleen ohjelmaa. Myllyhoitoyhdistys ry:n mukaan hoitopaikassa on kohdattu myös korkeasti koulutettuja ihmisiä, joiden luonnontieteellinen maailmankuva ei salli vähääkään hengelliseen tai korkeampaan voimaan vivahtavaa. ”Toisaalta jokainen myllyhoitoon lähetetty, hakeutunut tai päässyt elää jo hengellisyyden sylissä, vaikkei sitä itse tajuaisikaan.” Näin siis hoitopaikassa, jonne usein hakeudutaan lääkärin lähetteellä kunnan maksusitoumus takataskussa.

Klinikan nettisivuilta löytyvät toipumiskertomukset ovat kuin ihmepillereiden mainoksista: ”Kävelin 21.8.2002 Kalliolan klinikalle. Sinne jäi minun juomiseni (Minna).”

Kalliolan klinikalle Nurmijärvelle ei tee Skeptikon mieli, ei edes Kiskon klinikalle – tässä vaiheessa korkeintaan kuvitteelliselle Kalliolan ”Kiskon viinaa” -klinikalle.

Muutakin huuhaata alkoholismin hoidossa esiintyy. Kuulemma teoksessa ”Päihdehoitotyö” (Inkinen, Partanen, Sutinen – Tammi 2000)” esitellään hoitomuodoiksi korva-akupunktiota, vyöhyketerapiaa, Rosen-menetelmää ja homeopatiaa. Opus on ollut kurssikirjana mm. terveydenhuoltoalan ammattikorkeakouluissa.

Vaikeaa on raitistuminen; buddhalaiseen valaistumiseenkin riittää vain kahdeksanosainen polku. Skeptikkona en siis löydä apua kuvitteelliseen alkoholiongelmaani. Mitä tehdä? Palata Korson A-klinikalle. Matka jatkuu, mutta ilman mausteita ja makkaraa. Maljat sille!

Risto K. Järvinen

palaa alkuun