Saattaa olla turha yrittää kilpailuttaa sähköenergian hinnoittelua ja käsilläparantajan energian vahvuutta, mutta olisiko skeptikoidenkin kuitenkin helpompi olla rinnastamatta näitä kahta energian käsitettä? Saattaisiko olla niin, että samalla termillä tarkoitetaan kahta eri asiaa? Auttaako skeptikkoa, jos hän ei teilaakaan henkisen energian käsitettä fysiikan käsitteistöllä naurettavaksi ajatusharhaksi?
Seuraavassa käyn läpi, mitä henkisen energian käsite tarkoittaa kokemuksellisella tasolla. Tällöin jätetään hetkeksi syrjään itämaisten perinteiden antamat selitykset ja merkitykset. Tarkoituksenani on hieman avata, miten ihmiset kokevat energian todellisina aistimuksina, ja miten tämä saattaa auttaa skeptikoita suhtautumaan suvaitsevaisemmin erihenkisten liikkeiden edustajiin, vaikka näissä liikkeissä energialle annetaan pitkälle vietyjä johtopäätöksiä maailman luonteesta ja elämän tarkoituksesta.
Oma ihmettelyni alkoi syksyllä 2003, kun kulttuurin tutkimuksen opinnoissani ilmoittauduin ruumiista irtautumisen kurssille Helsingissä. Suomeen oli rantautunut Brasiliasta lähtöisin oleva uusi henkinen liike nimeltä International Academy of Consciousness (IAC) www.iacworld.org. Tarkoitukseni oli tehdä tutkimusta haastatteluin ja kursseihin osallistumalla siitä, miten ihmiset rakentavat käsityksensä ruumiista irrallisesta energiakehosta, joka yöllä voi lennellä eri paikoissa.
Itse olen harrastanut selkounia 20 vuotta ja yölliset seikkailut olivat minulle tuttuja. Itse en kokemuksiin skeptikkona liittänyt sen suurempia merkityksiä elämän tarkoituksesta ja sielun kuolemattomuudesta, koska tunsin hyvin ihmisen havaintopsykologiaa ja mielen toiminnan unien aikana. Itselleni oli selvää, että puoliksi unessa oleva mieli pystyy rakentamaan havainnon omasta makuuhuoneesta ja sängystä makaavasta kehosta, josta voi tuntea leijailevansa ylös huonetta katselemaan. Illuusio vaikuttaa hyvin todelta, jos tietoisuudessa ei ole katkosta ihmisen siirtyessä sängyllä maatessaan suoraan hereiltä unennäköön. Samoin mieli rakentaa joka yö kymmeniä täysin todelta vaikuttavia unia. Koska emme ole unissa tietoisia, emme huomaa ihmetellä asiaa. Vain selkounissa pystymme tiedostamaan mielen valtavan kyvyn luoda todentuntuisia ympäristöjä.
IAC:n kursseilla korostettiin henkisen energian aistimisen ja hallinnan tärkeyttä ruumiista irtautumisen harjoittelussa ja henkisellä polulla edistymisessä. Ihmettelin, mitä tämä voi tarkoittaa, sillä en alussa ymmärtänyt liikkeen käsitteistöä ja sitä, miten energia voi liittyä ruumiista irtautumiseen, tai mitä tuo mysteerinen energia edes on. Tunsin kyllä hyvin opinnoistani itämaiset perinteet ja niiden käsitteet energioista, chakroista, energiakehoista jne., mutta miten nämä auttaisivat ruumiista irtautumisessa?
Käytännön harjoituksissa huomasin, että energian käsite ei tällaisissa liikkeissä ole vain etäinen filosofinen käsite, vaan käsin kosketeltava todellisuudessa aistittava kokemus. Aloin pohtia, mikä tällaisen energiatuntemusten fysiologinen tai psykologinen pohja voisi olla, jos jätetään liikkeiden omat käsitykset henkisen energian täyttämästä kaikkia yhdistävästä rakkauden voimasta hetkeksi taka-alalle.
Liikkeen edustajien ajatuksena oli, että koska heidän mukaansa ruumiista irtoaa henkinen energiakeho (psykosoma), onnistuu ruumiista irtautuminen helpommin harjoittamalla ja opettelemalla tuntemaan tuo energiakeho. Harjoitukset alkoivat energian tunnustelemisella ja liikuttamisella kehon läpi edestakaisin. Alussa olin ihmeissäni, että mistäköhän tässä nyt on kysymys, kun en tuntenut mitään erikoista. Kurssien vetäjät ohjasivat kuitenkin kiinnittämään huomionsa jonnekin puolelle kehoa, esimerkiksi jalkapohjiin, ja kehottivat tuntemaan siellä kutinaa tai virtailua. Tuntemus muistuttaa hieman kuin jalkojen puutumisesta seuraavaa pistelyä, mutta mukavampana.
Eri ihmiset kuulemma kokevat energian eri tavoin, jotkut lämpönä, toiset kylmyytenä – yhdet pienenä kihelmöintinä, toiset voimakkaina aaltoina. Ideana oli siirtää tuota energian tunnetta päästä jalkoihin ja takaisin kiihtyvällä nopeudella. Tärkeää oli, että ei vain ajattelisi mielessään siirtävänsä huomiota kehon osasta toiseen, vaan myös tuntea tuo energian kihelmöinnin siirtyvän todellisena aistimuksena.
Hämmästyin kuinka takeltelevan alun jälkeen pystyin todella tuntemaan yhä herkemmin ja voimakkaammin erilaisia virtailuja kehossani, kun harjoituksia tehtiin päivittäin. Tavoitteena oli saavuttaa värähtelyn tila (vibrational state), jossa tuo kihelmöinti tunnettaisiin voimakkaana joka puolella kehoa. Tällöin energian tuntemusta ei tarvitse enää siirtää huomion mukana aaltoina kehon eri osiin.
Huomasin, että voin tuntea tätä kihelmöintiä voimakkaammin jossakin kehon osissa ja toisissa heikompana. Liikkeen selitys oli, että energiakehossa voi olla tukoksia erilaisista persoonallisuuspiirteistä ja totunnaisista reaktiotavoista johtuen. Vuosikausia jatkuessaan ne voivat toisinaan aiheuttaa erilaisia sairauksia. Energiatukoksia avataan heidän mukaansa kiinnittämällä sinnikkäästi huomiota kehonosaan, jossa energia ei tunnu ja tuomalla energian tuntemus sinne. Tätä jatketaan kunnes kehon osa alkaa tuntua yhtenäiseltä osalta muuta kehoa.
Huomasin, että itselläni oli taipumus jännittää rintakehääni ja kurkkuani tietyllä tavalla fyysisillä lihaksilla. Tämä tuntui kireytenä ja osittaisena tunnottomuutena. Näillä alueilla, joissa rentoutumisharjoituksissa tunsin selkeää lihasten kiristymistä, minulla oli vaikeuksia tuntea tuota energian liikettä. Toisinaan noissa kehon osissa tapahtui harjoitusten aikana voimakkaita vapautumisen tunteita, kun erilaiset tunteet lähtivät liikkeelle aiheuttaen fyysisiä reaktioita kuten yskintää tai ihania irtipäästämisen tuntemuksia.
Pohdin, että tässä voi olla jotain perääkin. En yhtään ihmettelisi, vaikka tällainen huomion käyttö aktivoisi aidosti pintaverenkiertoa, rentouttaisi lihaksia ja toisi lämmöntuntua veronkierron mukana sellaisiin kehon osiin ja lihaksiin, joissa pintaverenkierto on heikentynyt kroonisista jännityksistä johtuen. Asia olisi mitattavissa esimerkiksi ihon lämpötilan muutoksina.
Mietin, että tätäkö tämä mysteerinen energia nyt sitten on: kehon tuntemuksia ja kehotietoisuutta. Eihän tässä nyt mitään kauhean salaperäistä tai ihmeellistä ole, vaan kouriintuntuvia selkeitä aistimuksia. Mietin, vanhana Star Wars fanina, että tältä Luke Skywalkerista varmasti tuntui, kun Yoda kehotti häntä tuntemaan voiman virtaavan lävitsensä. Selvästi George Lucas oli ammentanut elokuvansa mytologiaan myös itämaisista lähteistä.
IAC:n ajattelumaailmassa energian käsite kuitenkin kattoi paljon suuremman osan kuin tällaiset arkipäiväiset, jokaisen opeteltavissa olevat kehotietoisuusharjoitukset. Energian tuntemisen harjoituksen tavoitteena oli opetella irtautumaan yöllä ruumiistaan ja mennä auttamaan ja parantamaan omalla energiallaan ja sen siirtämisellä toisia ihmisiä ja myös kuolleita henkiä. Nämä olivat liikkeen mukaan jääneet maahan vaeltamaan kuoleman jälkeen energiakehossaan osaamatta päästää irti.
IAC:n ajattelussa ihmisen energiakehon tunnevirtailu on hänen elämänsä aikana oppimiensa pinttyneiden reaktioiden värittämä. Liikkeen mukaan myös edelliset elämät värittävät ihmisen energiaa karman muodossa. Jokaisella ihmisellä on elämän tarkoitus, joka on hänen aikaisemman karmansa värittämä. Tarkoitus on vapautua ehdollistuneista reaktioista, jotta energia pääsee virtaamaan kehossa ja sen ulkopuolella vapaasti kaikkien hyväksi. IAC:ssä tällaista ihmistä kutsutaan termillä Serenissimus. Myös muissa uushenkisissä liikkeissä on omalla termistöllään vastaavia nimityksiä. Perinteisimmissä itämaisissa uskonnoissa tällaista henkilöä kutsuttaisiin tuttavallisemmin buddhaksi, valaistuneeksi.
IAC:n mukaan energiaa toki voi siirtää toisiin ihmisiin myös hereillä ollessa. Kun oppii tuntemaan energian virtailun kehossaan, on kohtalaisen helppoa olla tuntevinaan sen liikkuminen myös oman kehon ulkopuolella. Virtauksen voi tuntea siirtyvän myös muihin ihmisiin. Parantavia vaikutuksia tuskinpa sen enempää on kuin mitä sinänsä valtavan voimakas plasebo-efekti tarjoaa.
Voin kuvitella, kuinka vakuuttavalta tuntuu ihmisestä, joka uskoo tällaisen henkisen energian täyttävän maailmankaikkeuden, kun hän asettuu käsilläparantajan eteen ja voi tuntea tämän käsien lämmön ja kuvitella parantavan energian leviävän kehoonsa. Parantajan karisma ja auktoriteetti sekä energian tuntemisen ja hallinnan taitonsa tekee varmasti (plasebo)vaikutuksen parannettavaan, joka tällaiseen uskoo. Kun parantaja vielä antaa paljon henkilökohtaisempaa palvelua ja kiireettä kuuntelee asiakkaan murheita, en yhtään ihmettele, miksi jotkut haluavat mieluummin käydä henkiparantajalla kuin kiireisten ja mahdollisesti kireiden lääketieteen asiantuntijoiden vastaanotolla.
Kämmenten iho on itse asiassa hyvin herkkä väline havaitsemaan lämpötilaeroja. Jokainen voi kokeilla esimerkiksi kumppaninsa kanssa tuoda kämmenet toisen ihon päälle ja liikuttavan niitä hitaasti ympäri toisen vartaloa viiden–kymmenen sentin päässä koskettamatta kuitenkaan toista. Toisen käsien lämmön tai kylmyyden – riippuen siitä, onko toisen kehonlämpö muutaman asteen kymmenysosan lämpimämpi tai kylmempi sillä hetkellä – voi tuntea ihollaan, kun asiaan keskittyy.
Harjoituksissa herkistyin myös tuntemaan kehossa selkeästi tunne-elämään kuuluvia asioita. Huomasin, että todellakin jännitys tuntuu perhosten kihelmöintinä paikallistettuna vatsan pohjaan. ”Rakkautta rinnassa” ei ollut vain sanan parsi, vaan pakahduttava onnen tunne, joka keskittyy rinnan alueelle tai toisinaan päästä varpaisiin.
Aloin ymmärtää, että kuvallisella symboliikalla saattaa olla tarkat keholliset vastineensa, vaikka nykytieteessä niitä on vähän tutkittu. Ehkä eri perinteiden chakra-symboliikka on alun perin rakennettu tällaisille tuntemuksille. Vuosia meditaation keskittymisharjoitusten kautta harjaantuneena mieli ehkä pystyy paikallistamaan tunteet tiettyyn osaan kehoa, joilla saattaa olla fysiologinen vastineensa. Jokainen on kokenut toisinaan energisempiä päiviä vireystilansa mukaan. Joskus herää intoa uhkuen, toisinaan sitten väsyneempänä. Selvästi kehon reaktiot sisältävät enemmän viisautta kuin yleensä suostumme sille myöntämään.
Energian käsite ja sen tuntemukset, kuten tässä kirjoituksessa olen esittänyt, eivät siis ole vain mielikuvituksen suomia harhakuvia, vaan todellisia sisäisiä aistimuksia ja kehotietoisuuden herkistymistä. Opettelemalla tuntemaan ”energiakehonsa” saattaa myös saada terveysvaikutuksia, kuten itämaisissa mytologioissa kerrotaan kehossa virtaavan elinvoiman tasapainosta ja vapaasta virtailusta. Olisi mielenkiintoista tutkia parantaako huomion vieminen johonkin kehon osaan myös aidosti pintaverenkiertoa.
Energiakokemusten takana on nähdäkseni fysiologiset ja psykologiset tunneprosessit, joiden tulkitaan uushenkisissä liikkeissä olevan universaalin henkisen energian aiheuttamia. Kehossa koettavien merkitystä sisältävien tunnevirtausten aihe on tieteen kohtalaisen vähän tutkima. Suuren yleisön tietoon se on tuotu lähinnä psykodynaamisen tulkintalinssin kautta. Tämä perinne taas omaa historiallisen painolastinsa Freudilta ja Jungilta. Onko siis ihme, että selkein selitys tällaisille kokemuksille löytyy nykyään uushenkisistä liikkeistä, jotka eivät pelkästään selitä jokaisen koettavissa olevia tunnevirtailuja kehossa, vaan tarjoavat samalla maailman selityksen ja antavat elämälle tarkoituksen?
Henkisen energian käsitteessä ei siis ole kysymys fysiikan termistöllä kyvystä tehdä työtä. Kysymys ei kokemuksellisella tasolla ole myöskään uushenkisten liikkeiden uskomasta yliluonnollisesta energiasta. Kokemukset pystytään palauttamaan kehon tuntemuksiin ja ihmisen tunne-elämään. Tässä mielessä asia on merkittävä ja itämaisilla perinteillä on nykyajan uushenkisyyden tulkkaamana vuosituhantinen perinne tällaisen kehon viisauden etsimisessä ja harjaannuttamisessa.
Skeptikko tosin joutuu jättämään tällaisten liikkeiden maailmanselitykset taka-alalle. Länsimaissa on alettu myös kehittää viime vuosina omaa mytologiaa itämaisten uskontojen jatkeeksi. Erilaisiin kehotietoisuus, mindfulness, tietoisen läsnäolon ja tietoisuustaitojen harjoituksiin voi osallistua myös Suomessa. Joka tapauksessa voin lämpimästi suositella tällaisia energiaharjoituksia kenelle tahansa. Ne tuovat kiireiseen elämään rentoutusta ja ulkopuolisista tekijöistä riippumatonta hyvinvoinnin ja eloisuuden tunnetta. Ei energiaa turhaan kutsuta itämaisissa perinteissä elinvoimaksi.
Kirjoittaja on FM sekä mielen mahdollisuuksia kokemuksellisesti kartoittava skeptikko