Liisa Salmenperän väitös-tutkimuksessa Täydentävä ja vaihtoehtoinen lääkintä; syöpäpotilaiden, hoitajien ja lääkäreiden asenteet sekä syöpäpotilaiden täydentävän ja vaihtoehtoisen lääkinnän käyttö tarkasteltiin ensimmäistä kertaa syöpäpotilaiden, hoitajien ja lääkäreiden asennoitumista täydentävään ja vaihtoehtoiseen lääkintään Suomessa.
Liisa Salmenperä
Vaihtoehtoinen Lääkintä Syöpäsairaanhoidossa:
Lilisasii A Salmenperän Salmenperän Väitöstutkimuksessa Täydentävä Ja Vaihtoehtoinen Lääkintä; Syöpäpotilaiden, Hoitajien Ja Lääkäreiden Asenteet Sekä Syöpäpotilaiden Täydentävän Ja Vaihtoehtoisen Lääkinnän Käyttö Tarkasteltiin Ensimmäistä Kertaa Syöpäpotilaiden, Hoitajien Ja Lääkäreiden Asennoitumista Täydentävään Ja Vaihtoehtoiseen Lääkintään Suomessa.
TÄYDENTÄVÄ ja vaihtoehtoinen lääkintä (eng. complementary and alternative medicine = CAM) on haastava tutkimuskohde, joka ei helposti alistu tieteellisen tarkastelun alle. Yksistään jo käytettyjen englannin ja suomenkielisten termien ja käsitteiden moninaisuus vaikeuttaa tutkimuskohteen määrittelyä. Lisäksi täydentävä ja vaihtoehtoinen lääkintä on perinne- ja kulttuurisidonnainen ilmiö, joka asettautuu eri maissa lainsäädännöllisesti eri positioihin. Suhteellisen kattavan kuvan eri maiden lainsäädännöllisistä eroavaisuuksista saa World HealthOrganizationin vuonna 2001 julkaisemasta raportista, jossa kuvataan täydentävän ja vaihtoehtoisen lääkinnän lainsäädännöllinen tilanne WHO:n 123 eri jäsenmaassa.
Täydentävän ja vaihtoehtoisen lääkinnän tutkimuksen epämääräisyyttä lisää myös se, että tutkijoiden keskuudessa ei ole selkeää yksimielisyyttä siitä, mikä käsite kuvaisi parhaiten täydentävän ja vaihtoehtoisen lääkinnän sekä -hoitojen laajaa kenttää. Täydentävän ja vaihtoehtoisen lääkinnän käsitteiden voidaan ajatella viittaavan eri ulottuvuuksiin. Täydentävän lääkinnän voidaan katsoa kulkevan virallisen lääketieteen rinnalla, ja vaihtoehtoista lääkintää harjoitetaan virallisen lääketieteen sijasta.
Tulevaisuudessa käsitteet täydentävä ja vaihtoehtoinen lääkintä mahdollisesti erkaantuvat selvemmin toisistaan, sillä esimerkiksi Risbergin ym. (2004) tutkimuksessa syöpäsairaanhoidossa työskentelevät lääkärit asennoituivat myönteisimmin hoitoihin jotka he ajattelivat täydentävän virallista lääketieteellistä hoitoa (akupunktio, musiikkija taideterapia) kuin hoitoihin, jotka koettiin vaihtoehtoisiksi hoidoiksi (käsillä parantaminen, homeopatia).
Täydentävän ja vaihtoehtoisen lääkinnän käsitteiden määritelmistä ja rajoista käydään jatkuvaa niin kansainvälistä kuin suomalaistakin mielipiteiden tunnepitoista vaihtoa. Suomessa eniten käytettyjä käsitteitä lienevät kuitenkin vaihtoehtolääkintä tai vaihtoehtoiset hoidot (esim. Vertio ym. 1995, Enkovaara 2002). Uskomuslääkintä, jota pääasiassa suomalaiset virallisen lääketieteen edustajat käyttävät, ei ole juurikaan vakiintunut suomalaiseen kielenkäyttöön. Kansainvälisesti uskomuslääkintä (belief based, make-believe medicine) on myös lähes tuntematon käsite.
Täydentävän ja vaihtoehtoisen lääkinnän käsitteiden määrittelyn ja terminologian ristiriitaisuudet johtavat vaikeuksiin vertailla eri maissa tehtyjä tutkimuksia ja siksi niin tutkimusprosessien kuin tulostenkin luotettavuuden tarkasteluihin tulee suhtautua varauksella.
Tutkimuksellisista haasteista huolimatta ja toisaalta juuri niiden vuoksi projektissani tarkasteltiin ensimmäistä kertaa syöpäpotilaiden, hoitajien ja lääkäreiden asennoitumista täydentävään ja vaihtoehtoiseen lääkintään Suomessa. Lisäksi tutkittiin syöpäpotilaiden täydentävän ja vaihtoehtoisen lääkinnän käyttöä. Tutkimusprojektissa täydentävä ja vaihtoehtoinen lääkintä määriteltiin käsittämään hoidot, jotka sijoittuvat virallisen lääketieteen ulkopuolelle.Tämän lisäksi vastaajilta tiedusteltiin, miten he suhtautuvat muutamien yleisimpien täydentävien hoitojen (ruokavaliohoidot, vitamiinien jättiannoshoidot, immunoterapia, homeopatia, rukous ja käsillä parantaminen) mahdollisuuksiin parantaa syöpää.
Täydentävän ja vaihtoehtoisen lääkinnän käsitteitä, eri maiden lainsäädäntöjä, virallisen ja vaihtoehtoisen lääkinnän suhdetta, asennoitumista sekä käyttöä täydentävään ja vaihtoehtoiseen lääkintään niin väestötasolla kuin syöpäpotilaillakin on käsitelty laajasti väitöskirjani kirjallisuusosassa, ja tärkeimmät aiheeseen liittyvät tutkimukset on koottu väitöskirjan liitetaulukoiksi.Tutkimusprojekti asettautui ajallisesti suhteellisen pitkälle välille (1995–2005), joka vuoksi erityisesti ensimmäisen onkologisille hoitajille tehdyn asennetutkimuksen tulosten luotettavuutta ja yleistettävyyttä tulee tarkastella kriittisesti.
Täydentävä ja vaihtoehtoinen lääkintä polarisoi helposti asenteet joko myönteiseen tai kielteisen näkökulmaan. Tutkimuksessani rinta- ja eturauhassyöpäpotilaiden asennoituminen täydentävään ja vaihtoehtoiseen lääkintään osoittautui suhteellisen myönteiseksi, ja kielteinen asennoituminen tuli selvästi esille syöpäsairaanhoidossa toimivien hoitajien ja syöpälääkäreiden keskuudessa. Tutkimuksessa mukana olleista lääkäreistä terveyskeskuslääkärit suhtautuivat myönteisimmin täydentävään ja vaihtoehtoiseen lääkintään.
Syöpäpotilaat (216 rintasyöpäpotilasta ja 190 eturauhassyöpäpotilasta) pitivät mahdollisena, että täydentävä ja vaihtoehtoinen lääkintä voi auttaa syövän hoidossa, vaikka sen ei uskottukaan parantavan syöpää kokonaan. Kaksi kolmasosaa syöpäpotilaista ajatteli, että täydentävää ja vaihtoehtoista lääkintää voi aina koettaa syövän hoidossa ja että sen käyttö lievittää stressiä sekä jännittyneisyyttä. Eniten molemmissa syöpäpotilasryhmissä uskottiin ruokavaliohoitojen ja rukouksen parantaviin vaikutuksiin.
Lisäksi yli puolet syöpäpotilaista oli valmiita hyväksymään täydentävän ja vaihtoehtoisen lääkinnän virallisten hoitojen rinnalle, ja lähes kaksi kolmasosaa potilaista ajatteli, että näitä hoitoja voitaisiin tarjota virallisen terveydenhuollon toimipisteissä. Syöpäpotilasryhmien täydentävään ja vaihtoehtoiseen lääkintään asennoitumisen välillä ei ollut eroja, mutta myönteinen asennoituminen oli yleisempää nuorimmissa ikäryhmissä ja niiden potilaiden keskuudessa, jotka olivat keskustelleet näistä hoidoista lääkäreiden kanssa.
Hoitajien (92 onkologista hoitajaa) ja lääkäreiden (yhteensä 234 onkologia, urologia ja terveyskeskuslääkäriä) asennoituminen täydentävään ja vaihtoehtoiseen lääkintään osoittautui pääosin kielteiseksi tai epävarmaksi. Erityisen selvästi esille tuli syöpälääkäreiden kielteinen asennoituminen. Molemmat vastaajaryhmät, niin hoitajat kuin lääkäritkin, ajattelivat täydentävän ja vaihtoehtoisen lääkinnän sisältävän tuntemattomia riskitekijöitä sekä mahdollisesti viivästyttävän syöpäpotilaiden viralliseen hoitoon hakeutumista. Tutkimukseen valittujen hoitojen (ruokavaliohoidot, vitamiinien jättiannoshoidot, immunoterapia, homeopatia, rukous ja ”käsillä parantaminen”) parantaviin vaikutuksiin suhtauduttiin epäilevästi. Myönteisimmin hoitajat suhtautuivat ruokavaliohoitoihin ja lääkärit puolestaan rukoukseen ja immunoterapiaan. Lähes puolet hoitajista ajatteli täydentävän ja virallisen lääkinnän mahdollisesti täydentävän virallista hoitoa, mutta lääkärit lähes yksimielisesti vastustivat täydentävien hoitojen tarjoamista virallisessa terveydenhuollossa.
Virallisen terveydenhuollon edustajien asennoituminen ei ollut yllätys syöpäpotilaille, sillä potilaat olivat hyvin tietoisia hoitajien ja lääkäreiden kielteisestä asennoitumisesta täydentävään ja vaihtoehtoisen lääkintään.
Syöpäpotilaista noin puolet oli kiinnostuneita täydentävästä ja vaihtoehtoisesta lääkinnästä. Useimmin käytön aloittamisesta luovuttiin tieteellisten todisteiden puutteen ja virallisten hoitojen hyvien tulosten vuoksi.
Suurin osa potilaista, jotka olivat käyttäneet täydentävää ja vaihtoehtoista lääkintää ennen syöpään sairastumistaan, jatkoivat sen käyttöä syöpädiagnoosin jälkeenkin. Syöpädiagnoosi lisäsi kuitenkin molempien ryhmien lääkinnän käyttöä ja eturauhassyöpäpotilailla lisäys oli lähes puolet enemmän kuin rintasyöpäpotilailla. Lisäksi huonovointisuus ja syövän etäpesäkkeet lisäsivät tilastollisesti merkitsevästi täydentävän ja vaihtoehtoisen lääkinnän käyttöä molemmissa potilasryhmissä.
Tutkimushetkellä noin kolmasosa syöpäpotilaista käytti täydentäviä hoitoja, yleisimmin vitamiini- ja hivenainehoitoja, antioksidantteja, ruokavaliohoitoja tai luonnonlääkkeitä. Syöpäpotilaat käyttivät täydentäviä hoitoja erityisesti lisätäkseen taistelutahtoa sairauttaan vastaan ja saadakseen toivoa tulevaisuuteen. Lähes kaikki rintasyöpäpotilaat ja kaksi kolmasosaa eturauhassyöpäpotilaista raportoi täydentävien hoitojen vaikuttaneen myönteisesti erityisesti heidän fyysiseen jaksamiseensa ja yleiskuntoon.
Tutkimustani voidaan pitää alkukartoituksena aihealueesta, ja tulosten pohjalta voidaan todeta, että suomalaisessa syöpäsairaanhoidossa tarvitaan avointa ja luottamuksellista keskustelua potilaiden täydentävän ja vaihtoehtoisen lääkinnän käytöstä. Avoin aiheeseen liittyvä keskustelu voisi osaltaan vähentää jännitystä hoitosuhteessa sekä parantaa potilasturvallisuutta, sillä tutkimusten mukaan potilaat eivät välttämättä kerro täydentävien hoitojen käytöstään viralliselle hoitohenkilökunnalle (esim.Adler & Fosket 1999).
Tutkimuksen syöpäpotilaista kolmannes käytti täydentäviä hoitoja. Tulos tukee keväällä 2005 julkaistun laajan eurooppalaisen tutkimuksen (14 eurooppalaista maata mukana, ei kuitenkaan Suomi) tuloksia, jossa syöpäpotilaiden täydentävien hoitojen määräksi saatiin 36 % (Molassiotis ym. 2005). Tässä tutkimuksessa syöpädiagnoosi lisäsi täydentävien hoitojen käyttöä molemmissa syöpäpotilasryhmissä, mutta tulokset eivät tukeneet sitä, että potilaat käyttäisivät näitä hoitoja virallisten hoitojen sijasta tai siksi, että he olisivat olleet pettyneitä virallisiin hoitoihin. Potilailla oli päin vastoin suuri luottamus virallisiin hoitoihin ja juuri virallisten hoitojen hyvien tulosten vuoksi täydentävien hoitojen käytöstä luovuttiin, vaikka käyttöä oli harkittukin.
Täydentävien hoitojen käytön lisäys syöpädiagnoosin jälkeen oli eturauhassyöpäpotilailla lähes kaksinkertainen verrattuna rintasyöpäpotilaisiin. Tuloksista ei voi suoraan päätellä, mistä tämä ero johtuu. Kuitenkin lähes kaikki potilaat, jotka olivat käyttäneet täydentäviä hoitoja ennen syöpädiagnoosia jatkoivat niiden käyttöä syöpädiagnoosin jälkeenkin. Näiden potilaiden kohdalle kyseessä lienee elämäntapa, jota syöpään sairastuminen ei muuta.
Potilaat käyttivät täydentäviä hoitoja erityisesti tehdäkseen kaikkensa taistelussa syöpää vastaan ja saadakseen toivoa tulevaisuuteen. Mitä toivo itse asiassa on? Voisiko täydentävien hoitojen käyttö edustaa potilaan toimivaa selviytymisstrategiaa ja halua parantaa omaa elämänlaatua? Tai olisiko sittenkin kyseessä vakavasti sairaiden ihmisten tarttuminen viimeiseen oljenkorteen? Nämä tulokset nostavat väistämättä esille muutamia tärkeitä kysymyksiä. Miten esimerkiksi virallisessa terveydenhoidossa pystyttäisiin entistä paremmin vastaamaan syöpäpotilaiden psykologisiin tarpeisiin?
Tutkimustulokset suuntaavat mahdollisuuksia myös tutkimusalueen laajentamiseen. Esimerkiksi täydentävien hoitojen vaikutuksia voitaisiin kartoittaa, sillä lähes kaikki vastaajat kaipasivat tieteellisesti luotettavia tuloksia täydentävien hoitojen vaikutuksista. Täydentävien hoitojen vaikuttavuuden tutkimus on kuitenkin vaikeaa, kuten LL Heikki Hemmilä toteaa Skeptikko- lehdessä 1/2005.
On kuitenkin todennäköistä, että jo yksistään täydentävän ja vaihtoehtoisen lääkinnän käsitteen tarkka analysointi mahdollistaisi monialaisen kansainvälisen yhteistyön ja sen myötä kansainvälinen tutkimustoiminta voitaisiin liittää suomalaiseen tämän alan tutkimustraditioon.
Liisa Salmenperä
Liisa Salmenperä
Liisa Salmenperä
”termi ’uskomuslääkintä’, Jota Virallisen Lääketieteen Edustajat Käyttävät, Ei Juurikaan Ole Vakiintunut Kielenkäyttöön.”
Ensimmäinen Tutkimus Suomessa
Lääkäreiden Asenne Ei Yllättänyt Potilaita
Täydentävistä Hoidoista Taistelutahtoa Ja Toivoa Tulevaisuuteen
Avointa Keskustelua Tarvitaan
Teksti Perustuu Kirjoittajan Kesäkuussa 2005 Turun Yliopistossa Tarkastettuun Väitöskirjaan; Comple- Mentary And Alternative Medicine; Attitudes Of Cancer Patients, Nurses And Physicians, The Use Of Complementary And Alternative Medicine By Cancer Patients, Hoitotieteen Laitos, Lääketieteellinen Tiedekunta,turun Yliopisto,annales Universitatis Turkuensis D 663, Painosalama Oy ,turku 2005. Väitöskirja On Tilattavissa Osoitteesta: Http://kirjasto.utu.fi/julkaisupalvelut/
Kirjoittaja On Koulutukseltaan Terveystieteiden Tohtori (ttt). Hän Toimii Työnohjaajana Ja Työyhteisökouluttajana Sosiaali-, Terveys- Ja Opetusalan Organisaatioissa Sekä Julkishallinnossa. Lisäksi Kirjoittaja Ohjaa Leskille Ja Ikääntyneille Eronneille Tarkoitettuja Sopeutumis- Ja Tukihenkilökursseja Eläkeliitossa.
Viitteitä: Adler Sr. & Fosket Jr. (1999) Disclosing Complementary And Alternative Medicine Use In The Medical Encounter.a Qualitative Study In Women With Breast Cancer. Journal Of Family Practice 48, 453–458. Enkovaara A-l. (2002) Lääkekasvit & Rohdostuotteet. Wsoy . Helsinki. Hemmilä H. (2005) Onko Kansanparannus Huuhaata? Skeptikko 1/2005, 12–17. Molassiotis A., Fernadez-ortega P,. Pud D., Ozden G., Scott Ja., Panteli V,. Margulies A., Browall M., Magri M., Selvekerova S., Madsen E., Milovics L., Bruyns I., Gudmundsdottir G., Hummerston S.,ahmad A. M.-a., Platin N., Kearney N. & Patiraki E. (2005) Use Of Complementary And Alternative Medicine In Cancer Patients: A European Survey .annals Of Onclogy 2005 16:doi:10.1093/annonc/ Mdi090 Advanded Access.
Http//:annonc.oupjournals.org/subscriptions/
Freearticles.dtl Risberg T., Kolstad A., Bremnes Y,. Holte H.,wist Ea., Mella O., Klepp O.,wilsgaard T . & Cassileth Br. (2004) Knowledge Of And Attitudes Toward Complementary And Alternative Therapies: A National Multicentre Study Of Oncology Professionals In Norway . European Journal Of Cancer 40, 529–535. Vertio H., Klaukka T . & Kujala S. (1995) Lääkärien Suhtautuminen Vaihtoehtohoitoihin. Suomen Lääkärilehti 50 (20–21), 2227–2229. World Health Organization (2001) Legal Status Of Traditional Medicine And Complementary / Alternative Medicine: A Worldwide Review . Http://www.who.int/medicines/
Suomalaiset skeptikot tapasivat virolaisia kollegoitaan Skepsiksen kevätretkellä toukokuussa Tallinnassa. Suomen Viron-instituutissa pidetyssä tilaisuudessa saatiin päivitettyjä kuulumisia Viron huuhaa-rintamalta. Seuraavassa Viron kuulumisia myös Skeptikon lukijoille.
YLEISESTI OTTAEN virolaiset ovat pitäneet itseään aina ihmisinä, joilla on jalat tukevasti maassa – he eivät ole välittäneet pappien saarnoista eivätkä poppamiesten taikatempuista. Silmin nähtävä, siis aistein havaittavissa oleva puu on ollut virolaisille kautta aikain suurempi ”jumala” kuin joku abstrakti ”luoja”, ”alkuidea” tai ”energia”.
Ehkä juuri siksi Viron huuhaa-rintamalla suosituimpia ovat maanläheisimmät hokkuspokkus-hommat, kuten käytännön hyötyä lupailevat taikavarputemput tai tautien lääkitseminen. Tunnekuohuihin panostavat uskonlahkot ovat Virossa verraten uusi ilmiö.
Paljon riippuu ajasta, jossa ihmiset elävät. On tosiasia, että sekavina aikoina, etenkin yhteiskunnallisten muutosten aikana monet ihmiset alkavat etsiä jalansijaa ja varmuutta niin sanotuista ikuisista arvoista (uskonnot) tai he yrittävät eliminoida vaikealta tuntuvan todellisuuden turvautumalla illuusioihin tai niin kutsuttuihin henkisiin käytäntöihin. Heistä tuntuu, että tietäjämiehillä on valmiit vastaukset kaikkiin vaikeisiin kysymyksiin. Ja niinhän heillä on: selkeältä ja varmalta tuntuva näkemys maailmasta ja ympäröivästä todellisuudesta.
Eikä ketään tunnu kiinnostavan se, että tuo näkemys on vääristynyt. Tietäjäjätyypit pystyvät saamaan ihmisissä aikaan oudon, mutta inhimillisen tunteen siitä, että olemme osallisena jossakin itseämme suuremmassa asiassa. Kun elämä stressaa, on myös tavallista, että ihminen alkaa kärsiä ruumiillisista oireista, missä tilanteessa kaikenkarvaiset lääkitsijät ovat vikkelästi tarjoamassa palveluksiaan. Jos yhteiskunta vaikuttaa epävarmalta, kaikki se, mitä se pystyy tarjoamaan – terveydenhoito, koulutus, hallitus ja hallinto – joutuu epäilyksen alaiseksi: ne ovat silloin instituutioita, joihin ei missään tapauksessa ole syytä luottaa. Tämä asenne ravitsee koko ajan lisää niin sanottuja vaihtoehtoisia elämänarvoja, jolloin aletaan puhua vapaamuurarien salaliitosta, lääkefirmojen lahjomista lääkäreistä, julkisten koulujen aivopesumenetelmistä, tiedemiesten tarkoituksellisesta toiminnasta uusien keksintöjen salaamisessa jne.
Saamme myös mairittelevan lupauksen, että hetkenä milloin hyvänsä on saapumassa uusi aika (New Age), jolloin mieleltään puhtaat meditoijat ja kasvissyöjät johdattavat ihmiset seuraavalle kehitystasolle. Nuo ihmiset ovat ylentäneet itse itsensä tai heidät on ylennetty ihmiskunnan etujoukoksi, heille on annettu tavoite, pyhä tehtävä, jossa panoksena on koko ihmiskunnan pelastuminen perikadolta. Jälkimmäisestä nähdään joka paikassa merkkejä.
Viroonkin kaikki edellä kuvatut ilmiöt ovat pesiytyneet. Lisäksi on vielä joukko vain meille ominaisia outoja uskomuksia. Ja kuten tavallista, raja uskovan ja epäilijän välillä ei kulje koulutuksen, yhteiskunnallisen aseman tai muun sosiaalisen tunnuksen mukaan. Outojen uskomusten levittäjiä voimme löytää huipputoimittajien ja valtion yliopistojen opettajien joukosta, sihteerin pöydän takaa, firmanjohtajan pallilta, valkoiseen lääkärintakkiinkin hän voi olla puettu, puhumattakaan joogan opettajista, erisorttisista hierojista, kirkon ihmisistä jne. Heille kyseessä vasta sydämen asia onkin.
UFO:T Ufologian alalta meillä Virossa on näyttää jopa ikioma aineellinen kohde, jonka ympärillä keskustelu on vellonut vuosikausia. Kyseessä on muka ufojen majakka tai jopa lentävä lautanen itse, jonka palasia on tuotu maan pinnalle ja joita on analysoitu ja tutkittu heilurilla. Kyseessä on niin kutsuttu Meriväljan kohde. Sen tarina alkoi vuonna 1969 kaivoa kaivettaessa, jolloin iskeydyttiin johonkin metalliesteeseen. Siitä pystyttiin paineilmavasaralla irrottamaan sirpaleita, joista yksi joutui myös geologien pöydälle. 14 vuotta myöhemmin kohteeseen ryntäsivät Neuvostoliiton tiedeakatemian salaisesta käskystä tutkijat – oli nimittäin havaittu, ettei kyseessä ollut meteoriitti, vaan keinotekoinen ”lejeerinki”. Siitä väitettiin, ettei missään maassa osata vastaavaa tehdä.
Jossakin vaiheessa paikalle saapuivat moskovalaiset kenraalit, mikä lisäsi tapauksen salaperäisyyttä. Yksi tulijoista oli KGB:n selvänäkijä, joka määritteli biolokaatiomenetelmällä (varvun, heilurin tai jonkin muun samanlaisen välineen avulla) kohteiden ”AO1” ja ”AO” väitetyt mitat maan povessa.
Viron oman geologisen tutkimuslaitoksen geologin Anto Raukasin johdolla tehdyt tutkimukset viittasivat pikemminkin siihen, että kohde saattoi olla tsaarinvallan aikaisen Koplin rautaruukin tuotantojätekasa.
Kansan keskuudessa koko tarina sai aivan toisenlaisen sävyn. ”Kummallisesta” Meriväljan kohteesta tehtiin TV-ohjelmia, talon asukkaat tarinoivat lentävistä ja murskautuvista esineistä (poltergeist-ilmiö), kummallisista mielentiloista, levottomasta koirasta jne.Talon emäntä alkoi saada Moskovasta korvausta ”kohteen” vartioinnista. Anto Raukasin mukaan emännän edun mukaista oli oudon salaperäisyyden ylläpitäminen, jotta makea elämä ei pääsisi loppumaan.
Meriväljasta tuli omintakeinen pyhiinvaelluskohde. Maan alta ihmisten ilmoille tuoduilla metallinkappaleilla testattiin esimerkiksi ihmisten herkkyyttä – kuka ilmoitti kylmän-, kuka kuumantunteesta, kenen käteen ilmestyi outoa surinaa jne. Niin ikään asian ympärillä pidettiin julkisia luentoja. Erään luennon aikana suoritettiin kakkurasioiden kanssa sokkotesti, joka osoitti, ettei väitetty ”ufo-kappale” vaikuta millään tavalla erilaisesti kuin tavallinen metallikappale tai jopa tyhjä rasia.
Legenda ufojen majakasta tai alas tippuneesta lentävästä lautasesta elää kansan keskuudessa kuitenkin edelleen. Parhaillaan eräs entinen miliisi tai ”tutkija” kirjoittaa kuulemma kirjaa Meriväljan ufosta. Päätellen siitä, millaisia lausuntoja hän antaa asiasta lehdistölle, odotettavissa ei ole minkäänlaista objektiivista analyysia asiasta.
Aika ajoin erään iltalehden palstoilla ilmestyy tarinoita siitä, että yksi jos toinenkin – tavallisesti maalaisihminen – näkee ufon tai tapaa vihreän miekkosen. Tänä päivänä on onneksi olemassa nopea keino ottaa kantaa juttuihin nettikommenttien muodossa, mihin me myös ahkerasti turvaudumme.
Ufojen korkeasuhdanne jäi 1990-luvun alkuun, jolloin aiheesta tehtiin jopa TV-sarja, jonka toimittajana oli Vahur Kersna. Monet kertojat peruivat myöhemmin oudot tarinansa, mutta siitä huolimatta ne jättivät jälkensä ihmisten tietoisuuteen; useille jäi sellainen mielikuva, että ”jotain kummallista sentään on ja tapahtuu”. ”Sen jonkin” kaipuu onkin mitä ilmeisimmin eräs uskomusalttiuden moottori eli käynnistäjä.
Vahur Kersna on Viron suosituimman TV-sarjan Silminnäkijä eräs vetäjistä. Hän on saanut monia journalistipalkintoja ja totta on, että hänen ohjelmansa ovat hyvin tehtyjä. Samanaikaisesti niissä kuitenkin kummittelee vanha rakkaus kummallisiin ja selittämättömiin ilmiöihin, joiden käsittelyssä hän jatkuvasti sivuuttaa luonnontieteelliset selitykset. Helppouskoisuutensa sokaisemana ja epäadekvaatteja tutkimusmenetelmiä käyttäen hän päätyy lopulta myös ei-relevantteihin johtopäätöksiin.
Eräs monessa ohjelmassa käsitelty aihe oli Tallinnan Risti-kadun poltergeist. Erään vanhuksen kuolema kuulemma sai aikaan sen, että asunnossa esineet alkoivat liikkua.Tapausta kutsuttiin todistamaan kirkonmiehiä ja henkien manaajia, myös Silminnäkijä riensi paikalle, mikä vuorostaan lisäsi vettä myllyyn. Tarinaa säestivät em. iltalehti ja runsaat nettikommentit, joissa uskovat ja ei-uskovat sivalsivat toisiaan sanan säilällä.
USKOMUSLÄÄKETIEDE Jos edelliset tarinat voidaan käsittää viihteeksi, niin mitä lähemmäksi tällä alueella tullaan konkreettisten ihmisten konkreettisia ongelmia sitä suurempaa varovaisuutta tulisi noudattaa. Erityisesti tämä varoitus koskee kaikkea terveyteen liittyvää.
Lääkitsijät ja noidat ovat Virossa aina olleet jollakin tavalla kunniassa. Pitkätkään välimatkat eivät tunnu haittaavan, kun vieraillaan noidan luona. Nykyään olemme saaneet uuden lajin noitia: niitä ovat lääkärinkoulutuksen tai muun terveydenhoitoalan koulutuksen saaneet henkilöt, jotka käyttävät hyväkseen lääkärien perinteisesti arvostettua asemaa levittääkseen uskomuslääketieteen ilosanomaa. Eikä siinä kaikki – he jopa harjoittavat sitä käytännössä oikeuttaen toimintansa sillä, että kaikki on muka tieteellistä ja laillista.
Tallinnan ja Tarton sairaanhoito-opistot, joista Viron sairaalat saavat hoitohenkilökuntansa, ovat ottaneet opetusohjelmiinsa homeopatiakurssin! Kyse on liiketoiminnasta, jonka kivijalkana on ihmisten tyytymättömyys koululääketieteeseen.
Kun uskomuslääkintää harrastavat lisensioidut lääkärit ja terveydenhoitolaitokset, toimivat ne onneksi sentään viranomaisten ja kollegojen valvovan silmän alla. Viron lääkäriliiton etiikkakomitea onkin ottanut asiaan alustavasti kantaa, ja se suunnittelee syksyksi vaihtoehtolääketieteen konferenssin järjestämistä pohtiakseen, mikä on lääkärinammatin ja uskomuslääketieteen suhde.
Tarjolla on eräs äärimmäinen esimerkki: Luule Viilmaa, joka lopulta erotettiin gynekologiliitosta. Ankarampaa rangaistusta lääkärille on vaikeaa kuvitella. Myöhemmin Luule kuoli tapaturmaisesti auto-onnettomuudessa. Nyt hänen sukulaisensa käyttävät hyväkseen hänen nimeään ja mainettaan ja ovat perustaneet Luule Viilmaaneloonjäämisopin koulun. Joku Luulen läheisistä ”taistelutovereista” välittää eli ”kanavoi” suuren johtajansa ja opettajansa haudantakaisia sanomia saadakseen koululle siunauksen.
Paljon hankalammin valvottavissa ovat itse itsensä asemaansa asettaneet ja ylentäneet: noidat, lääkitsijät, kirouksen poistajat, joogagurut, paastoleirien järjestäjät ja New Age -terapioiden nokkamiehet. Enemmän tai vähemmän ihmeellisistä menetelmistä kirjoitetaan jatkuvasti lehtien palstoilla, harvemmin kenellekään skeptikolle tarjotaan mahdollisuutta ottaa asioihin kantaa.
Jokunen hämärä akupunktioklinikka on sentään suljettu poliisin toimesta. Jotkut skeptikot ovat varta vasten vierailleet noidan pakeilla saadakseen mehevät naurut, mikä on tietenkin kirvoittanut tosiuskovaisilta vihaisia kommentteja.
Hiljattain siteerattiin runsaasti Arno Joalaa, joka omien sanojensa mukaan on suoraan vastuussa virolaisten urheilijoiden olympiamitaleista; hänen mukaansa voittoon ei vaikuta se, miten urheilija on valmistautunut kilpailuun, vaan urheilijan taustalla vaikuttavien noitien energeettinen voimainmittely . Kenellä on kovemmat loitsut, se voittaa. Se, joka uskaltaa kritisoida hänen kykyjään – kuten kymmenottelija Erki Nool teki – on pelkkä ”klamydian vaivaama tyhjäntoimittaja, joka kieltäytyy katsomasta elämän tosiasioita silmiin”.
ASTROLOGIA Eräs Virossa laajalle levinnyt kansanuskomus on astrologia. Meillä on ikiomat astrologiaikonit, joita iltalehti haastattelee tiuhaan tahtiin – jopa suoranaisesti astronomiaan liittyvistä kysymyksistä.Virolaisilla astrologeilla on myös oma ”ammattiliitto”, mutta eivät he silti elele keskenään sulassa sovussa. Eräät astrologit moittivat toisia siitä, että nämä esiintyvät lehtien palstoilla, vaikka eivät ole vakavasti otettavia henkilöitä. Itse he toimivat omien sanojensa mukaan vakavan tieteen parissa, johon eivät lainkaan kuulu lehtien palstoilla julkaistavat horoskoopit.
Viro ei onneksi ole Amerikka, jossa kiihkouskovaiset paikoin tunkevat kouluihin korvaamaan evoluutio-opin luomisopilla. Mutta varuillamme meidän on oltava, sillä sen sortin uskovaiset ovat alati kyttäämässä mahdollisuutta saada seuraajia myös Virosta. Ääri-ilmiö on meillä jo olemassa: esimerkki uskonsokeuden, fanatismin ja kreationismin vaarallisesta yhdistelmästä on Antti Loodus, foorum.uks.ee:n vetäjä, joka epäröimättä toivottaa kaikki epäilijät ja järkiargumenttien esittäjät alimpaan helvettiin. Viimeisenä tempauksenaan hän levitti ideologisten vastustajiensa keskuudessa (darvinistit, evolutionistit, ateistit) verkkolinkkejä, joita klikkaamalla asianosaisen tietokone romahti.Tapauksesta kerrottiin verkkojulkaisuissa ja Eesti ekspress -lehdessä.
Hälyttävämpi ja vakavampi tapaus oli Aka-deemia-lehdessä ilmestynyt Discovery Instituutin johtajan Stephen Meyerin artikkeli Biologiseninformaation alkuperä. Kyseessä oli ensimmäinen tapaus Virossa, jossa tieteellisyyteen pyrkivä lehti salli itselleen jotain vastaavaa – joko tietämättömyyttään, kompetenssin puutettaan tai halullaan saada aikaan tieteellinen ”intrigi”. Asiantuntijat teilasivat artikkelin yksimielisesti. Onneksi meillä on perusteilla kreationismia vastustavat verkkosivut, joita alkavat ylläpitää tarttolaiset biologit.
Vaikka Virossa uskonelämä on suhteellisen rauhallista ja kiihkotonta, arkielämää koskematonta, aika ajoin nousee kysymys uskonnonopetuksen tarpeellisuudesta yleissivistävissä kouluissa. Joitakin ärsyttää itsenäisyyspäivän paraatissa puhuva kappalainen, joitakin taas kansallislaulun säkeistö, jossa sanotaan, että ”Sua Jumala suojelkoon, rakas isänmaani, hän olkoon kaitsijasi ja siunaajasi, mitä ikinä teetkin kallis isänmaani.”
ESTONIA JA SALALIITTOTEORIAT Jokainen tapahtuma, joka syvästi järkyttää yhteiskuntaa, saa aikaan erilaisia mielikuvituksellisia teorioita, joista jotkut muuttuvat legendoiksi. 28. syyskuuta 1994 upposi myrskyisenä yönä Estonialautta.Virallisen raportin mukaan syynä oli muun muassa myrskyisä meri ja liian suuri nopeus sääoloihin nähden. 852 ihmistä meni merenpohjaan, 137 selvisi hengissä. Ei mennyt kauankaan, kun syntyi useita salaliittoteorioita; virallista raporttia pidetään edelleenkin puutteellisena ja totuutta vääristelevänä. Käynnistyi tuttu ajatuskaava: joku tietää totuuden, mutta meiltä, tavallisilta ihmisiltä, se salataan. Jonkun tahon on siis kaiken järjen mukaan oltava niin mahtava, että se pystyy upottamaan ilman tunnontuskia ison matkustaja-aluksen ja lahjomaan lisäksi valtavan joukon tutkijoita ja asiantuntijoita.
Niin ikään maassa alkoi kiertää tarinoita ihmepelastumisista tyyliin ”suojelusenkeli puhkoi autonrenkaat – jäin laivasta ja pelastuin”. Monet uskovat aluksen kapteeni Piht’in olevan yhä hengissä. Vieläkin puhutaan kadonneesta videopätkästä, jossa Piht muka näkyy elävänä ja vieläpä oikein hyvin.
Laivan upottajina mainitaan mafia, Ruotsin, Venäjän ja USA:n salaiset palvelut ja ufo. Laivassa olisi muka ollut salaisia venäläisiä aseita, ydinmateriaalia, harvinaisia metalleja yms.
SALASEURAT Eräs jatkuva seikkailutarina ovat erilaiset salaseurat, jotka ”todellisuudessa” päättävät elämästämme. Kyseisillä seuroilla kerrotaan olevan ammoisten sivilisaatioiden tietämys, jota joko suullisen perimätiedon tai salaisten kirjoitusten kautta välitetään – tai nykykielellä kanavoidaan – sukupolvelta toiselle. Jossain muka on universaalin tietämyksen tietokanta, josta sensitiiviset, yliherkät ihmiset pystyvät saaman infoa ja käyttämään sitä tipoittain ihmiskunnan hyväksi; pikkuhiljaa ja ajan kanssa niin, että ihmiskunta nykytasollaan pystyisi olennaista tietoa vastaanottamaan.Tällaisia tiedonvälittäjiä on kuulema aina ollut keskuudessamme, ja vaikka heitä pidetään hulluina, he ovat tehtävässään järkkymättömiä siinä toivossa, että joskus vielä tulee aika, jolloin heitä ymmärrettäisiin paremmin.
Vapaamuurarit, temppeliritarit, illuminaatit, jesuiitat, juutalaiset, Matrix, Da Vinci -koodi, OpusDei, von Däniken, Icke, meidän ikioma Jüri Lina: tässä liuta kanavoijia, jotka kaikki välittävät ikivanhoja Atlantiksen totuuksia. Heidän lisäkseen tulevat uutta ja oikeudenmukaista maailmanjärjestystä luovat ”vaikuttajat”, jotka sirottelevat oppiensa sekaan apokalyptisia visioita taas kerran pian saapuvasta maailmanlopusta. Jälkimmäistä enteilevät muun muassa maanjäristykset, ”911terrori-isku”, tulvat, myrkyt, asteroidit. Kuvaa täydentää tieteentuntuinen huuhaa: maan akselin siirtyminen, ekokatastrofi, muukalaisten invaasio jne.
Poliitikko Siim Kallakselta kadonneen 10 miljoonan dollarin on myös väitetty ”siirtyneen” vapaamuurarien kassaan. Suora todiste siitä on muka meidän 50 kruunun setelimme, jossa on kaikkinäkevän silmän kuvio.
ANTISEMITISMI Valitettavasti myös Virossa on määrätty määrä häiriintyneitä ihmisiä, jotka yrittävät verhota vieraanpelkoaan, antisemitismiään ja rasismiaan tieteellisyyden valekaapuun. Näin tehdessään he viittaavat ajat sitten kumottuihin antropologisiin ja muihin epäilyttäviin ”historiallisiin” tutkimuksiin, jotka esimerkiksi asettavat epäilyksenalaiseksi holokaustin. Luotettavan ja kiistattoman todisteen siitä antaisi muka Leuchterin raportti, joka todistaa teollisen tappamisen mahdottomuuden. Holokaustin kieltäviä ei kiinnosta historiallisten tapahtumien tutkiminen, vaan tieteellisyyden näennäisvaikutelman luominen omalle ”asialleen”. Näin he kuvittelevat voivansa paljastaa tutkijoiden ja historioitsijoiden riippuvuuden juutalaisystävällisestä poliittisesta korrektiudesta. He itse ovat omien sanojensa mukaan akateemisen sananvapauden puolestataistelijoita, muut taas etabloituneita, korruptoituneita, silmälapullisia totuudenvääristelijöitä.
Tämäntapainen vastakkainasettelun luominen (me, ahkerat totuudenetsijät, muut…), itsensä ylevöittäminen komealle kalskahtavilla korulauseilla (olemme totuuden ja vapauden puolella, levitämme rakkauden sanomaa jne.) on tyypillinen ajatusrakennelma kreationisteilla, holokaustinkieltäjillä, Waldorf-koulujen ja indigo-lasten puolustajilla sekä eri uskonlahkojen guruilla.
Allekirjoittanutkin on saanut kunnian tulla nimitellyksi monella tapaa: cia, kapo, fsb, Mossadin agentti, hullujenhuoneen kandidaatti, silmälapullinen harhailija, henkisesti vaikeasti vammautunut, syvästi uskonnollinen holokaustiuskonnon julistaja peitenimellä skeptikko, sionisti, suuri demagogi, lääketieteellinen sadistimurhaaja ja kommunistinen ateisti – vain muutamia mainitakseni.
Robert Todd Carrolin kirjaa Skeptic’s Diction-arya vironnetaan parhaillaan. Carl Saganin TheDemon-Haunted World on niin ikään työn alla. Ilmestyneet: Teine maailm (Paholaisen asianajajanpaluu, suomalaisten skeptikkojen esseitä), K&K, 1997; Jõgi Eedenist, Richard Dawkins, Ilmamaa 2000; Vääriti mõõdetud inimene, Stephen Jay Gold, Varrak 2001; Meemimasin, Susan Blackmore, Tänapäev 2003; Viimne seanss, Massimo Polidoro, Kunst 2002. Muutama vuosi sitten Virossa ilmestyi Luup-lehti, joka harjoitti tutkivaa journalismia.
Nämä yksittäiset julkaisut eivät tietenkään pysty kilpailemaan niiden satojen nimikkeiden kanssa, joista kirjakauppojemme mystiikka- ja esoteriahyllyt notkuvat. Usein näille hyllyille kuuluvat teokset saavat valitettavasti paikkansa myös niistä hyllyistä, joissa on vakavasti otettava filosofinen ja historiallinen kirjallisuus.
Viron maatalousyliopiston dosentti, tekn. tri. Viljo Viljasoon ”toisen elämän” täyttävät bioenergetiikka, taikavarpu, heiluri… Hän luennoi bioenergetiikasta puutarhanhoidossa ja pyramidin ihmeitä tekevästä voimasta sekä värvää itselleen yliopistosta uusia uskonseuraajia. Lisäksi on olemassa bioenergeettisiä palveluja tarjoavia yrityksiä, jotka Feng Shuin periaatteita soveltaen suojelevat terveyttämme vahingollisilta alueilta.
KANSANYLIOPISTOT (KANSAOPISTOT) TALLINNASSA JA TARTOSSA Eräinä New Age -suuntausten levittämispaikkoina Virossa ovat kansanopistot.Tarjolla on astrologiaa, Hatha-joogaa, äänijoogaa, Feng Shuita, tarokorttien alkeiskurssia, fotoresonanssidiagnostiikkaa ja -hoitoa, reiki-hoitoa, luonnonlääkitystä, kasviterapiaa, kukkaisterapiaa, aromaterapiaa, luovuusterapiaa… Lista on lähes loputon.
Viron verolakien mukaan verovirasto palauttaa 24 % kurssimaksusta; toisin sanoen virolainen veronmaksaja kustantaa olennaiselta osalta joidenkin toisten virolaisten noituusopinnot.
Viime Aprillina Jamesemaj S Rarndidna I Jakoi Jälleen ”himoitut” Pigasuspalkintonsa Edellisen Vuoden Saavutuksista. Palkintoja Myönnettiin Neljässä Kategoriassa. Niistä Ilmoitettiin Telepaattisesti Voittajille, Joiden Oli Luonnollisesti Myös Sallittu Ennustaa Menestyksensä Etiäisten Avulla. Lentävä Sika -pokaalit Lähetettiin Voittajille Psykokineettisesti. Jos He Eivät Niitä Saaneet, Niin Ehkä Se Johtuu Palkinnonsaajien Puutteellisista Kyvyistä.
PALKINNOT VUODEN 2004 aikaansaannoksista menivät tällä kertaa seuraaville onnekkaille tyypeille:
Kategoria 1: tutkija, joka sanoi tai teki typerimmän yliluonnollisiin tai paranormaaleihin ilmiöihin tai okkultismiin liittyvän asian.
Valitsimme voittajaksi tohtori Rogerio Lobon, joka toimii professorina sekä synnytysopin ja naistentautien laitoksen esimiehenä Columbian yliopistossa. Hänen nimensä mainitaan tekijöiden joukossa artikkelissa nimeltä ”Vaikuttaako rukous alkionsiirron onnistumiseen koeputkihedelmöityksessä”.
Artikkeli julkaistiin lisääntymislääketieteen julkaisussa Journal of Reproductive Medicine. Sen kirjoittajat olivat Columbian hedelmällisyyskeskuksen aiempi johtaja, tri Kwang Cha sekä lakimies Daniel Wirth, jolla ei ole aiempia lääketieteellisiä meriittejä. Artikkelissa pääteltiin – uskomatonta kyllä – että eteläkorealaiset naiset, joille oli tehty koeputkihedelmöitys, tulivat raskaaksi kaksinkertaisella todennäköisyydellä, jos tuhansien kilometrien päässä olevat kristityt olivat rukoilleet heidän puolestaan.
Tri Lobon mukanaolo vaikutti ratkaisevasti siihen, että artikkeli hyväksyttiin julkaistavaksi. Sitten hän paljasti, että oli ainoastaan ”tarkastanut ja editoinut” aineiston, koska häntä oli pyydetty liittämään nimensä kirjoittajien joukkoon selvästi sen jälkeen, kun tutkimus oli tehty ja evaluoitu. Wirth, jolla on myös 20vuotinen petostausta, on sittemmin tuomittu viideksi vuodeksi vankeuteen taloudellisista väärinkäytöksistä, jotka eivät liity tähän tutkimukseen.
Columbian yliopisto on kaikessa hiljaisuudessa poistanut tri Lobon nimen projektin johtavan tutkijan paikalta, eikä tämä kommentoi asiaa medialle. Journal of Reproductive Medicine seisoo yhä tutkimuksen takana, ja pitää artikkelia luetteloissaan.
Kategoria 2: rahoitusorganisaatio, joka tuki hyödyttömintä yliluonnollista, paranormaalia tai okkultistista väitettä koskevaa tutkimusta.
Palkitsimme Yhdysvaltain ilmavoimien tutkimuslaboratorion, joka maksoi 25 000 dollaria tri Eric W . Davisille lasvegaslaisesta Warp DriveMetrics -yhtiöstä, jotta tämä tutkisi ”henkilöiden kuljettamista yliluonnollisin keinoin”. Heidän/ meidän rahoillamme ilmavoimat sai 78-sivuisen raportin, joukon matemaattisia laskelmia ja diagrammeja, jotka sisälsivät paljon tietoa ”madonrei’istä” ja ”rinnakkaisista maailmankaikkeuksista.” Raportti suositteli noin seitsemän miljoonan dollarin vuosittaista määrärahaa tälle projektille, sillä Warp Drive Metrics päätteli että: ”Olemme vielä hyvin kaukana siitä, että kykenisimme teleportaation avulla siirtämään ihmisiä ja suuria elottomia esineitä.” Ihanko totta? Kuka olisi arvannut?
Kategoria 3: viestin, joka raportoi totena röyhkeimmät yliluonnolliset, paranormaalit tai okkultistiset väitteet.
Palkinto meni elokuvalle What the #$! Do* We Know?, fantasiaan pohjautuvalle dokudraama-kulttihitille muka ”todellisuuden luonteesta.” Elokuvassa esiintyy yli tusina tutkijaa, teologia ja mystikkoa. Elokuvan piilomainonta kuitenkin paljastaa, että sen väitteitä selittävien fyysikoiden, neurologien ja teoreetikkojen joukossa on NewAge -ikoni J.Z. Knight, joka väittää välittävänsä viestejä 35 000 -vuotiaalta jumala/soturi Ramthalta Atlantiksesta. Elokuvan tuottajat, käsikirjoittajat, ohjaajat ja osa tähdistäkin on jäseninä Ramthan valaistumiskoulussa Washingtonin osavaltiossa. Useilla tutkijoista on sidoksia Knightin kouluun, ja elokuvan rahoitti suureksi osaksi eräs Knightin oppilaista.
Elokuva on Deepak Chopran kaltaisten uskonnollisten, mystisten ja New Age -gurujen häpeä mätön yritys naamioida näkemyksensä oikeaksi tieteeksi. Esille tuodaan Masura Emoton fantasioita. Hän väittää todistaneensa, että ajatukset voivat muuttaa veden rakennetta. Hänen ”kokeensa” koostuvat kirjoitettujen sanojen teippaamisesta vesilaseihin.Tarjolle tuodaan myös toinen yhtä ontto näkemys, Maharishi-ilmiö. Huijareiden ja kulttien harjoittaman, valtoimenaan riehuvan väärinkäytön esimerkkinäkin elokuva vetää teattereita täyteen kaikkialla maailmassa.
Kategoria 4: ”meedio”, joka huijasi suurinta ihmismäärää vähimmällä lahjakkuudella.
Tämän halutun palkinnon voitti tuo sitkeästi väärässä oleva meedio, profeetta ja näkijä, Sylvia Browne. Heinäkuussa 2004 Sylvia sanoi, että Osama Bin Laden on kuollut. Sittemmin olemme nähneet kolme kuukautta myöhemmin julkistetun videon, jossa mainitaan Bush ja Kerry ja osoitetaan siten videon tekoajankohta. Väärin meni. (Muistakaa myös, että hän ennusti Saddam Husseinin löytyvän kuolleena ennen vuoden 2003 loppua. Väärin.) Lokakuussa 2003 hän sanoi, että Yellowstonen tulivuori purkautuisi tammikuun ja maaliskuun 2004 välisenä aikana. Väärin. Voisimme jatkaa loputtomiin, mutta riittää kun sanomme, että rva Browne voittaa tämän kategorian leikiten.
Skepsis Ry:n Yleisötilaisuudet Syksyllä 2005
Helsinki Tieteiden Talo (kirkkokatu 6) Klo 18–20
5.10. Etm, Tiedetoimittaja Osmo Tammisalo: Sopeutumiset Ja Ihmisluonto
15.–16.10. Osallistumme Hengen Ja Tiedon Messuihin, Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu, Isonnevantie 8, Etelä-haaga
2.11. Ilpo V . Salmi:albert Einstein – Fyysikko, Ihminen, Humanisti, Pasifisti 7.12. Professori Kari Enqvist (aihe Myöhemmin)
Turku 7.–9.10. Osallistumme Turun Kirjamessuihin,turun Messu- Ja Kongressikeskus
Kaikkiin Skepsiksen Itse Järjestämiin Tilaisuuksiin On Vapaa Pääsy Ja Kaikki Kiinnostuneet Ovat Tervetulleita!
Hesekielin avaruusalukset (alkuperäinen englanninkielinen artikkeli)
Tim Callahan
HESEKIELIN AVARUUSALUKSET
Vaikka Hesekielin Ilmestys Voi Tänä Päivänä Kuulostaa Eksoottiselta Kuvaukselta Ilmiöstä, Joka Ei Ole Tästä Maailmasta, Hesekielin Aikalaiset Olisivat Ymmärtäneet Sen Helposti.
Ennen Pinnojen Keksimistä Pyörät Olivat Pieniä, Pyöreitä, Umpinaisia Levyjä, Joiden Halki Kulkivat Isot Akselit. Isot Akselit Saivat Levyt Näyttämään Sisäkkäin Olevilta Pyöriltä. Silmäaiheiset Koristeet Pyörien Reunoissa Muistuttivat Nekin Jostakin Yliluonnollisesta. (osa Sotavaunuja Kuvaavasta Taulusta, Mesopotamia N. 2500 Eaa. )
Lähde: Eskeptic – The E-mail Newsletter Of The Skeptics Society 28.7.2005
Käännös: Susan Heiskanen
TODISTEENA MAAN ulkopuolisista kontakteista ja ulkoavaruudesta peräisin olevien astroantiikin aikoina on toistuensimmäistä lukua. Siinä jonka hän koki ollessaan (Hesekiel 1: 4-25): nauttien vierailuista vasti esitetty Hesekielin kirjan profeetta kertoo ilmestyksestä, maanpaossa lähellä Babylonia
Ufo-intoilijoille ensimmäinen merkki siitä, että esine saattaa olla avaruusalus, on että se liikkuu ilmassa, mutta toinen yleinen tunnusmerkki on pyörät. Ennen kuin tutkimme asiaa tarkemmin pohdimme Hesekielin näkyä yleisemmin selvittääksemme, josko Hesekielin näylle löytyisi parempi selitys Lähi-idän muinaisten uskontojen kuvastoista.
Hesekiel sanoo, että hän näki ilmestyksen tuulella ratsastavana pilvenä, joka tuli pohjoisesta. Sana pohjoinen, alkukielellään hepreaksi zaphon, merkitsee ”piilotettua” tai ”pimeää”, sanan tulkinta pohjoisena viittaa ilmansuuntaan, joka on synkkä ja tuntematon. Muinaisen Lähi-idän näkökulmasta sivistyneestä maailmasta pohjoiseen sijaitsi villi barbaarien maa, jonka nomadiset kansat, kuten kimmerialaiset ja skyytit, hyökkäsivät aika ajoin asuttuun maailmaan aiheuttamaan tuhoa. Tämä selittää miksi ilmestyksen pilven olemus oli mystinen ja pahaenteinen. Zaphon on kuitenkin myös paikannimi, joka viittaa Libanonissa sijaitsevaan Zaphonin vuoreen, Kaanaan jumalten asuinsijaan. Kaanaan jumalten temppelin patriarkka El yhdistyi Jahveen, ja hänen nimestään käytetään Raamatussa usein monikkomuotoista, vahvistavaa muotoa Elohim. Nämä kaksi nimeä yhdistyvät usein sanaksi Jahve Elohim, joka käännetään Raamatussa Herra, Israelin Jumala.
Otettuaan Elin nimen Jahve otti myös tämän vaimon, Aseran, jonka kuvia poistivat temppelien seiniltä kiivaan jahvelaiset kuninkaat, esimerkiksi Hiskia ja Josia (Toinen kuninkaiden kirja, 18:4 ja 23:6). Jahvea palvovat myös uskoivat, että heidän jumalansa tulee valtaamaan kaanalaisten pyhien jumalten vuoren. Niinpä pohjoisesta (zaphon) saapuva pilvi on mystinen ja pyhä.
Seuraavaksi tarkastelemme olentoja, jotka saapuivat tuolla palavalla pilvellä. Ne näyttivät ihmisiltä, mutta niillä oli kaksi siipiparia ja neljät kasvot, ja niiden jalat näyttivät vasikan kavioilta. Ne, jotka uskovat Hesekielin näyn olleen avaruusalus, eivät ole huomanneet tämän anatomian ja myyttisen khimaira-hirviön samankaltaisuuksia. Selityksenä neljälle kasvolle he esittävät, että ulkoavaruuden vieraiden nähtiin katsovan ulos aluksen eri ikkunoista. He väittävät, ettei Hesekiel senaikaisen tiedon valossa vain ymmärtänyt näkemäänsä. On kuitenkin muistettava, että henkilöksi, joka oli kohdannut sanomattoman pelottavia olentoja ulkoavaruudesta, Hesekielin kuvaus on sangen yksityiskohtainen ja tarkka.
Hesekielin kuvaus sopii myös muinaisen Lähiidän mytologiaan. Assyrialaisessa Ninevehin kaupungista löydetyssä muinaisessa korkokuvassa Ninurta-jumalalla on neljä siipeä, aivan kuin Hesekielin ilmestyksen olennoilla. Näiden neljän olennon siivet koskettavat toisiaan, mikä tuo mieleen kuvauksen kerubista Salomon temppelin sisäkammiossa (Ensimmäinen kuninkaiden kirja, 6: 27-28):
Aivan kuin temppeliä kannattavan kerubin myös Hesekielin ilmestyksen olentojen siivet koskettivat toisiaan. Salomo päällysti kerubinsa kullalla, kun taas ilmestyksen olennot loistavat kiillotetun pronssin lailla. Mitä olentojen neljään kasvoon tulee, nekin viittaavat kultaiseen kerubiin ja Salomon temppeliin. Monissa kuvauksissa temppelin sisustuksesta mainitaan leijonat ja härät (1 Kuninkaat 7:25, 29, 36). Kerubit kuvattiin usein olentoina, joilla oli ihmisen pää ja leijonan tai härän ruumis – toisinaan niillä oli leijonan eturuumis ja härän takaruumis (ks. Hesekielin näkemien olentojen vasikankaviot, Hesekiel 1:7) – ja kotkansiivet, jotka kasvoivat niiden leijonan tai härän hartioista.
Kerubin kuvauksen symboliikka on mitä selkeintä: Kotka on lintujen kuningas, kun taas leijona on villipetojen ja härkä kotieläinten kuningas. Nämä piirteet yhdistyen ihmismäiseen älykkyyteen (jota ihmisen pää tai Hesekielin ilmestyksen neljät kasvot edustavat) ilmensivät kerubin jumalallista voimaa. Sana kerubi on hepreaksi krubh, jonka uskotaan viittaavan Akkadian karibu -nimiseen hahmoon, jumalten ja ihmisen välillä kulkevaan taivaalliseen viestintuojaan. Sana, jota kreikkalaiset puolestaan käyttivät sanansaattajasta, taivaallisesta viestintuojasta alunperin kreikankielisissä kirjoituksissa oli angelos. Hesekielin ilmestyksen hahmot eivät siis olleet outoja, nelikasvoisia avaruusolentoja. Eivätkä ne myöskään olleet maan ulkopuolisen elämän edustajia, jotka katsoivat ulos aluksen ikkunoista. Ne olivat enkeleitä.
Foinikialaisten kuninkaiden valtaistuinten käsinojat veistettiin usein kerubin muotoisiksi ilmentämään kuninkaan jumalaista suojelua. Myös Raamatussa Jumala kuvataan usein istumassa kerubin harteilla. Hesekielin kuvauksen viimeiset lauseet todistavat, että juuri tähän Hesekielin ilmestys perustuu (Hesekiel, 1: 26-28): taivaanvahvuudella, vastaa täysin mui-
ja käsitystä maa- Outojen olentojen istuu valtaistuimel- Jumala istuu valtaistuimella, jota kerubi kannattaa. Kuvaus naisen Lähi-idän symboliikkaa ilmankaikkeuden rakenteesta. yllä oleva kansi, jolla Jumala laan, vastaa taivaankantta, holvia jossa tähdet ovat kiinni, ja jonka yllä aurinko ja kuu kiertävät.
Jos joku vielä epäilee, etteikö Hesekielin ilmestys kuvaa Jumalaa kerubin kannattamalla valtaistuimella, neuvon häntä katsomaan uudelleen, mitä Hesekiel kirjoittaa luvun lopussa (jae 28): ”Sellainen on näöltään Herran kirkkaus.” Heti seuraavassa jakeessa, Hesekiel 2:1, valtaistuimella istuva hahmo sanoo Hesekielille: ”Ihminen, nouse. Minä tahdon puhua sinulle.” Aina Hesekielin kirjassa, kun Jumala puhuttelee profeettaa, hän kutsuu tätä ”ihmislapseksi” (hepreaksi ben adam).
Mutta entä sitten ne pyörät? Anchor Bible -kommentaarisarjassa Hesekielin ilmestyksestä todetaan, että ennen pinnojen keksimistä pyörät olivat pieniä, pyöreitä, umpinaisia levyjä, joiden halki kulkivat isot akselit. Isot akselit saivat levyt näyttämään sisäkkäin olevilta pyöriltä.Vaikka Hesekielin aikoina vaunuissa ja muissa ajoneuvoissa käytettiin jo pinnoja, temppelien pyörillä kulkevissa korokkeissa käytettiin edelleen vanhanaikaisia pieniä pyöriä. Silmäaiheiset koristeet pyörien reunoissa muistuttavat nekin jostakin yliluonnollisesta. Pyörät ovat kuitenkin metafora eikä tekninen yksityiskohta. Pyörät ovat siis vielä yksi viittaus temppelien kuvamaailmaan ja pyhyyteen eikä siihen, että kyseessä olisi ollut avaruusalus.
Kuitenkin monet niistä, jotka pitävät Hesekielin ilmestystä ufo-havaintona, uskovat että kuvaus ”pyörästä pyörän sisällä” merkitsee koneistoa. KingJames -Raamatun uusitussa versiossa ”sisäkkäin pyörä pyörässä” on korjattu ”pyöräksi pyörän keskellä”, sanontaa kuvaava heprean sana tavek kun tarkoittaa ”halkomista” tai ”puolittamista”, toisin sanoen ”sijaita jonkin keskellä”.Vuonna 1970 julkaistussa teoksessaan Chariots of God Erich von Däniken kirjoittaa seuraavasti (s. 56): ”Hesekielin mukaan pyörät olivat sisäkkäin.Tämä on optinen harha! Nykyihminen voisi yhtä hyvin pitää Hesekielin näkemää laitetta erikoispyörillä varustettuna ajoneuvona, jota amerikkalaiset käyttävät liikkuessaan aavikoilla tai soisessa maastossa.”
Von Däniken lisää, että ilmestyksen kulkuväline saattoi myös olla jonkinlainen amfibiohelikopteri. Mutta oliko sen pyörät tehty kumista, kuten sellaiselta kulkuvälineeltä odottaisi? Eivät. Hesekielin mukaan pyörät näyttivät olevan krysoliitista (Raamatun uusittu englanninkielinen standardiversio) tai beryllistä (King James -versio). Krysoliitti on vihreänkeltaista oliviinia, mineraalia, jota käytetään joskus korukivenä. Myös berylli on korukivi. Se on tunnetusti kovaa ja sitä esiintyy vihreänä, vaaleanpunaisena tai valkoisena pintamuodoltaan kuusikulmaisena prismana. Tämä tarkoittaa, että se päästää läpi valoa. Hepreankielinen sana, joka on käännetty krysoliitiksi tai berylliksi, on tarshiysh, joka voi tarkoittaa myös topaasia (joka on sekin keltainen, läpinäkyvä jalokivi) tai pelkkää ”jalokiveä”. Sana on lähes täysin sama kuin paikannimi Tarshish. Espanjalainen kaupunki Tarshish tunnettiin läntisen maailman viimeisenä linnoituksena, maailman äärenä. ”Tarshiysh” saattoi siis tarkoittaa mitä tahansa kaukaa tuotua eksoottista jalokiveä. Kuulostaa oudolta, että laitteella, jonka arvellaan ehkä olleen amfibiohelikopteri, olisi ollut keltaisesta, läpikuultavasta kristallista valmistetut pyörät.
Kun hylkäämme viittauksen sanontaan ”pyörä pyörässä sisäkkäin”, jääkö Hesekielin kuvaukseen mitään, mikä viittaisi ulkoavaruudesta peräisin olevaan laitteeseen? Kenties, riippuen siitä miten sanoja käännetään. Tässä esimerkki: ”Olentojen jalat eivät muistuttaneet niinkään vasikan kuin nuoren härän kavioita”. Hepreaksi tässä käytetään sanaa egal. Heprean kielessä on vähän sanoja, mutta yhdellä sanalla voi olla monta eri merkitystä. Muinaiset israelilaiset ymmärsivät sanojen merkityksen niiden lauseyhteyksistä, kun taas meille nämä merkitykset eivät ole yhtä selviä. Egal tarkoittaa myös ”pyöreää”. Koska ilmestyksen olennoilla oli suorat raajat, voisivatko nämä raajat pyöreine jalkaterineen olivat itse asiassa pyöreillä alustoilla seisovia metallipylväitä? Kuinka selvitämme, voisiko tämä väittämä olla totta?
Vastatessamme edelliseen kysymykseen meidän on muistettava, että Hesekielin kuvauksen eri osia ei voida arvioida toisistaan erillään, ja meidän on myös tarkasteltava, mitä yhteyksiä Hesekielin ilmestyksellä on muuhun Raamattuun. Jos jalat olivat metallipylväitä, eikö ilmestyksen olentojen siipien tulisi myös muistuttaa lentokoneen siipiä? Ne eivät kuitenkaan kuulosta kiinnitetyiltä siiviltä tai helikopterin pyöriviltä potkureilta. Alkukielinen heprean sana siiville on kanaph, mikä voi tarkoittaa joko linnun siipiä, reunaa tai liehuvaa helmaa.
Jos ne, jotka pitävät Hesekielin ilmestyksen olentoja avaruusolentoina, lukisivat profeetan tekstejä tarkemmin, he löytäisivät lähes identtisen ilmestyksen Hesekielin kirjan kymmenennestä luvusta. Siinä Hesekiel kutsuu olentoja kerubeiksi ja jakeessa 15 sanoo niiden olevan samoja kuin ensimmäisen ilmestyksensä olennot.
Lopuksi siteeraan Moshe Greenbergin kommentteja Hesekielin kirjan luvuista 1-20, Anchor Bible -sarjan osasta 22:
Vaikka Hesekielin ilmestys voi tänä päivänä kuulostaa eksoottiselta kuvaukselta ilmiöstä, joka ei ole tästä maailmasta, Hesekielin aikalaiset olisivat ymmärtäneet sen helposti.Tekstin käännös ja nykylukijan tietämättömyys Lähi-idän muinaisesta ikonografiasta – pikemmin kuin tekstin alkuperäinen hepreankielinen versio – mahdollistavat erehdyksen, että enkelit olisivat avaruusaluksia.
Tim Callahan
Tämän Minä Näin: Pohjoisesta Tuli Myrskytuuli Ja Suuri Pilvi, Joka Liekehti Tulta Ja Levitti Loistetta Ympärilleen.tulen Keskusta Säihkyi Kuin Sula Kulta, Ja Keskellä Hehkua Näkyi Neljän Olennon Hahmot.tällainen Oli Niiden Ulkonäkö: Niillä Oli Ihmisen Muoto, Mutta Kullakin Oli Neljät Kasvot Ja Kullakin Neljä Siipeä. Niillä Oli Suorat Sääret Ja Jalkaterät Kuin Vasikan Sorkat, Ja Ne Välkehtivät Kuin Kiiltävä Pronssi. Siipien Alla Oli Kaikilla Ihmiskädet, Neljällä Puolen, Kuten Olivat Myös Kasvot Ja Siivet, Ja Niiden Siivenkärjet Koskettivat Toisten Siipiä. Ne Eivät Kääntyneet Kulkiessaan, Vaan Kukin Liikkui Suoraan, Kasvojensa Suuntaan. Niiden Kasvot Olivat Kuin Ihmisen Kasvot, Mutta Oikealla Puolen Oli Leijonan Kasvot Ja Vasemmalla Härän Kasvot, Ja Vielä Niillä Oli Kotkan Kasvot, Kaikilla Neljällä Yhtä Lailla. Kullakin Olennolla Oli Kaksi Siipeä Ylhäällä Levällään, Niin Että Ne Koskettivat Toisten Siipiä, Ja Kahdella Siivellä Ne Peittivät Vartalonsa. Ne Kaikki Kulkivat Kasvojensa Suuntaan, Sinne, Minne Henki Niitä Johti. Kulkiessaan Ne Eivät Kääntyneet. Näiden Olentojen Välissä Näkyi Kuin Liekehtiviä Hiiliä. Lieskat Liikkuivat Olentojen Lomitse Soihtujen Tavoin, Tuli Välkkyi Ja Sinkosi Salamoita, Ja Salamoiden Lailla Kiitivät Itse Olennotkin Edes Ja Taas. Ja Tämän Minä Näin: Jokaisen Vieressä Oli Pyörä, Joka Kosketti Maata. Kaikki Neljä Pyörää Olivat Toistensa Kaltaiset, Ja Ne Välkehtivät Kuin Olisivat Krysoliitista Tehdyt. Niissä Oli Kuin Toinen Pyörä Ristikkäin Toisen Kanssa, Sellaiset Ne Olivat Rakenteeltaan. Olennot Liikkuivat Neljään Suuntaan, Eikä Pyörien Tarvinnut Kääntyä. Pyörät Olivat Korkeat, Pelottavat, Jokaisen Kehä Välkehti Kauttaaltaan Valoa. (toinen Käännösmahdollisuus: ...jokaisen Kehä Oli Täynnä Välkehtiviä Silmiä.) Kun Olennot Liikkuivat, Liikkuivat Pyörätkin Niiden Vierellä, Ja Kun Ne Kohosivat Maasta, Kohosivat Pyörät Niiden Mukana. Minne Henki Niitä Ohjasi, Sinne Ne Kulkivat Hengen Käskyjen Mukaan, Ja Niiden Vierellä Kohosivat Ilmaan Pyörät, Sillä Pyöriä Liikutti Sama Henki. Pyörät Liikkuivat Minne Olennotkin, Ne Pysähtyivät Olentojen Pysähtyessä Ja Kohosivat Ilmaan Niiden Vierellä, Sillä Niitä Liikutti Sama Henki. Näiden Olentojen Yläpuolella Oli Kuin Kaartuva Levy . Kristallin Tavoin Se Loisti Niiden Yllä, Se Hohti Pelottavaa Valoa. Levyn Alla Kunkin Olennon Kaksi Siipeä Ojentui Vieressä Seisovien Siipiä Kohti, Ja Kahdella Siivellä Kukin Peitti Vartalonsa. Kun Ne Kulkivat, Minä Kuulin Siipien Äänen, Kuin Suurten Vesien Pauhun, Kuin Kaikkivaltiaan Jylisevän Äänen, Kuin Väkijoukon Metelin Tai Sotajoukon Melskeen. Pysähtyessään Ne Laskivat Siipensä. Myös Niiden Pään Yllä Olevan Levyn Päältä Kuului Mahtava Jyly . Pysähtyessään Ne Laskivat Siipensä.
Avaruusalus Vai Myyttinen Hirviö?
Hahmot Eivät Olleet Avaruusolentoja, Vaan Enkeleitä
Temppelin Sisäkammioon. Niiden Siija Kun Toisen Siipi Oli Seinässä Kiinni Ja Temppelin Keskustaan Päin Olevat Siivet Hän Päällysti Kerubitkin Kullalla.
Salomo Asetti Kerubit Vet Olivat Levällään, Toisen Samoin, Niin Koskettivat Toisiaan.
Muinaisessa Lähi-idässä Yliluonnolliset Hahmot Esitettiin Tyypillisesti Useasiipisinä. Kuvan Kivireliefissä, Joka On Löydetty Ninurtan Temppelistä Nimrudista, Irakista, Ninurtajumalalla On Neljä Siipeä.
Kuvaus Vastaa Muinaisen Lähi-idän Käsitystä Maailmankaikkeudesta
Ja Ylhäällä, Niiden Päällä Olevan Levyn Yläpuolella, Oli Jotakin, Mikä Hohti Kuin Safiiri. Se Oli Valtaistuimen Muotoinen, Ja Tällä Valtaistuinta Muistuttavalla Istui Joku Ihmisen Kaltainen. Minä Näin Kuin Puhtaan Kullan Loisteen. Tuon Ihmisen Kaltaisen Lanteiden Kohdalta Lähti Ylöspäin Tulinen Kehä, Ja Lanteiden Kohdalta Alaspäin Näin Hohtavan Tulikehän. Loiste Ympäröi Istuimen, Se Oli Kuin Sadepäivänä Pilvessä Näkyvä Kaari. Sellainen On Näöltään Herran Kirkkaus. Minä Heittäydyin Maahan Kasvoilleni, Kun Sen Näin. Ja Minä Kuulin Jonkun Puhuvan.
Jääkö Kuvaukseen Mitään, Mikä Viittaisi Ulkoavaruudesta Peräisin Olevaan Laitteeseen?
Nykykielessä Termi Kerubi Merkitsee Pyylevää, Nuorta Enkeliä, Mutta Heprealaisessa Raamatussa Se Tarkoitti Siivellistä Vartijafiguuria, Jolla Usein On Ihmisen Pää Ja Eläimen Ruumis. Kuvassa Tällaista Kerubia Esittävä Vanha (800 Eaa. ) Norsunluukaiverrus Ahahin Palatsista, Samariasta (palestiinan Argeologinen Museo.)
Lähes Jokainen Elementti Hesekielin Ilmestyksessä Voidaan Näin Ollen Jäljittää Suoraan Israelilaiseen Uskontoperinteeseen Ja Sitä Sivuavaan Ikonografiaan – Eikä Niissä Ole Mitään, Mikä Olisi Vaikuttanut Sen Ajan Israelilaiselle Erityisen Poikkeavalta.
Lähteet:
Greenberg, Moshe (kommentoija). 1983. Hesekiel,
1-20,anchor Bible.vol. 22.albright,william
Foxwell Ja David Noel Freedman (toim.). Garden
City , New York: Doubleday & Co. Inc.
May , Herbert G. Ja Bruce Metzger (toim.) 1962.the
Oxford Annotated Bible (uusittu Painos). New
York: Oxford University Press.
Strong, James. 1890. Strong’s Exhaustive Concord-
Ance Of The Bible. Gordonville,tennessee: Dugan
Publishers Inc. Von Däniken, Erich. 1970. Chariots Of The Gods. New
York: G.p . Putnam’s Sons.
VIERAILULIAREIV TUTLUELVEAVIASIUUDUEDSESSASS
T Ulevaisuuden Tutkimuksen Seuran Perinteinen Kesäseminaari Pidettiin Elokuussa Harjulinnassa, Suitian Opetus- Ja Tutkimustilalla Siuntiossa. Tämän Vuoden Seminaarin Aihe Oli Laidioiltlatiodal A Keskiöönk Eskiöön – – Kuinka Kuinka Marginaali-ram Ginaaliilimliötöim T Haastavatavatsaah T Tulelvaiasiuutta?attuusveut ? Itse Seminaari Koostui Luennoista, Jotka Käsittivät Sekä Teoriaa Että Käytäntöä. Paikalle Saapui Mitä Erilaisimpia Ihmisiä Invalidilasten Suojelijoista Wicca-uskonnon Edustajiin.
Mimkisisk I Marginaali?ilaanigram ?
Miksi Pienet, Joskus Poikkeuksellisetkin Ilmiöt Kiinnostavat Tulevaisuudentutkijoita? Usein Yhteiskunnan Merkittävät Muutokset Lähtevät Juuri Laidoilta Innokkaiden Asialle Omistautuneiden Ihmisten Alkuunpanemana. Joskus Marginaali-ilmiöt Omaksutaan Valtaväestön Keskuudessa Sellaisenaan, Usein Taas Niistä Imuroituu Osia Yhteiskuntamme Arvoihin, Lainsäädäntöön Tai Vaikka Muotivirtauksiin. Naisten Äänioikeus Vuonna 1907 On Yksi Hyvä Esimerkki Siitä, Miten Alunperin ”marginaaliryhmän” Asialle Omistautuminen Vaikutti Merkittävästi Yhteiskuntaamme.tulevaisuudesta Kiinnostuneiden Ihmisten On Hyvä Olla Tietoisia Siitä, Mitä Yhteiskunnan Laidoilla Tapahtuu, Sillä Juuri Sieltä Radikaalit Muutokset Ovat Lähtöisin.
Denis Galkin
TTULEVAISUUDEN TUTKIMUS perustettiin yleisesti erinäisten marginaali-ilmiöiden tutkimiseen ja niiden vaikutuksen arvioimiseen. Seminaarin alussa esiteltiin monia 1960- ja 1970-luvun marginaali-ilmiöitä, jotka mullistivat maailman. Hyvä esimerkki on Erkki Kurenniemi, joka rakensi 1960–1970-lukujen käänteessä ensimmäisen suomalaisen mikropiirin ja osallistui 70-luvulla myös joka kodin tietokoneen rakentamiseen. Hän oli myöhemmin myös perustamassa tiedekeskus Heurekaa.
Tulevaisuuteen povattiin pitkälti erinäisten kansanliikkeiden aatteita ja vaikutusta sekä myös digitaalisten laitteiden ja ohjelmien vaikutusta. Esimerkiksisi digipeleistä seminaarissa oli luennoimassa Frans Mäyrä Tampereen yliopistosta. Hypermedialaboratoriossa työskentelevä Mäyrä toi esille ehkä yleistä valoisamman puolen digi- peleistä. Hän määrittelee pelin erityiseksi ”leikkikulttuurin” muodoksi. Kulttuurin Mäyrä sen sijaan määrittelee luonnon vastakohdaksi.
Pelien ennustetaan tulevan ennestään kovemmalla paineella kaikenikäisten koteihin. ESA:n (The Entertainment Software Association, www.theesa.com) julkistamien taulukoiden mukaan pelaajien keski-ikä on 30 vuotta, mutta tähän lukuun kannattaa kuitenkin suhtautua hieman varauksellisesti.
Geokätkentä on tällä hetkellä marginaali-ilmiö harrastuksissa. Kyseisessä harrastuksessa on tarkoituksena piilottaa jokin esine tai astia jonnekin, ja syöttää sen koordinaatit Internetiin. Tämän jälkeen GPS-paikantimen omistavat ihmiset ympäri maapalloa voivat syöttää laitteeseen esineen koordinaatit ja lähteä etsimään sitä.
Harrastajien määrä on hyvin marginaalinen, mikä johtuu lähinnä siitä, että GPS-laitteiden määrä on melko vähäinen. Geogätkentä (Geocache) alkoi GPS-häirinnän poistamisesta vuonna 2000, kun GPS:n tarkkuus lisääntyi roimasti. Suomessa on tällä hetkellä noin 900 harrastajaa ja määrä on selvästi kasvussa.
Seminaarissa nostettiin esille monia kansallisia liikkeitä, joilla uskottiin olevan vaikutusta siihen, minkälaiseen yhteiskuntaan jälkeläisemme tulevat kasvamaan. Järjestöjen edustajina olivat Attacin sihteeri Ville-Pekka Sorsa, Animalian hallituksen jäsen Markus Vinnari, Kerää roska päivässä -liikkeen perustaja, sosiaalipsykologi Tuula-Maria Ahonen, SECCO designin Isabella Haas, Maan ystävät -liikkeen puheenjohtaja Eija Vinnari sekä Suomen Wicca -yhdistyksen puheenjohtaja Johanna Virtanen.
Painavana aiheena seminaarissa oli eläin- ja luonnonsuojelu. Esimerkiksi Animalia toimii eläinten arvostuksen parantamisen puolesta, ja ennustaakin, että tulevaisuudessa eläinarvo tunnustetaan samanlaiseksi kuin ihmisarvo. Maan ystävät -järjestön puheenjohtaja Eija Vinnari kertoi, että liike toimii lähinnä ekologisemman maailman puolesta ja että järjestön alkuperäinen tarkoitus oli vastustaa ydinvoiman laajentumista 1970-luvun alussa.
Mikäli olette aikoinaan katsoneet piirrossarja Futuramaa, niin saatatte tietää, että siinä ei ole olemassa roskaa, vaan kaikesta roskasta käytetään kaikki aine uusien tuotteiden raaka-aineiksi. Suomalainen Secco on aloittanut tämänkaltaisen toiminnan myös käytännössä: yhtiö valmistaa kaikenlaisia tuotteita jätteistä. Esimerkkeinä seminaarissa nähtiin autonrenkaista tehtyjä laukkuja, näppäimistön näppäimistä valmistettuja sanamagneetteja sekä tietokoneen piirilevystä tehtyjä avaimenperiä. Ovelin keksintö oli kaulakoru, jossa koruina toimivat matkapuhelimen napit.
Vaikka olemmekin skeptikoita, meidän ei kannata unohtaa, että erinäiset uskonnot kehittyvät ja muuttuvat jatkuvasti, ja tulevat varmasti nykyisinä marginaali-ilmiöinä vaikuttamaan tulevaisuuden yhteiskuntaan. Uskonnollista puolta seminaarissa edusti vuonna 2001 perustetun Wicca-yhdistyksen puheenjohtaja Johanna Virtanen.
Wicca perustuu esikristillisiin noitauskontoihin, minkä takia sitä pidetäänkin pakanallisena. Wiccan erikoisuus on lähinnä se, että siinä jokainen jäsen osallistuu aktiivisesti seremonioihin. Täysiä ”huuhaa-tyyppejä” wiccalaiset eivät kuitenkaan tunnu olevan, sillä esimerkiksi yhdistyksen puheenjohtaja mainitsee, ettei henkilökohtaisesti usko tulevaisuuden ennustamiseen.
Päämäärä tällä uskonnolla on varsin tavanomainen: elämän tasapainon löytäminen. Kuten monilla muillakin uskonnoilla myös Wiccalla on erikoisia perinteitä, joihin voi suhtautua hyvinkin skeptisesti. Heillä on esimerkiksi täysikuu-rituaali, jossa ryhmä kokoontuu kehään kutsuakseen jumalia, ilmansuuntia ja elementtejä. Virtanen itse kuvailee, että ”Wicca on mysteeriuskonto”.
Vaikka tässä artikkelissa käsitelläänkin jonkin verran marginaaliuskontoja, olen itse sitä mieltä, että Skepsis on pseudotieteitä kritisoiva yhdistys, eikä sen pitäisi arvostella uskontoja taikka uskomuksia.
Denis Galkin
Digitaalisesteilaatigid T Pepleilkiuklutltuuruirtiutt T
Geogätkentätnektägoeg Ä
Kaknsanliiikikeeteekklnasna T Tutlevaisuudeneduusiavelu N Rakentajina?anijatnekar ?
Kirjoittaja On Vuoden 2005 Ylioppilas Sekä #skepsis Kanavan Oppi.
#skepsis On Netissä Toimiva Reaaliaikainen Keskustelufoorumi Skeptikoille. Kanava On Ircnetissä. Katso Lisää Http://aif.clø.net. Kanavan Oppi On Forumin Järjestelmävalvoja.
Roskastatsaksor A Jotainatoj In Hyödyllistätsillydöyh Ä
”Maailmankaikkeuden Luoja: Lentävä Spagettihirviö”, Avoin kirje Kansasin koululautakunnalle
Bobby Henderson
KIRJOITAN TEILLE SYVÄSTI huolestuneena luettuani istunnostanne, jossa päätettiin, pitäisikö teoriaa älykkäästä suunnittelusta opettaa vaihtoehtona evoluutioteorian rinnalla.Voimme luullakseni olla yhtä mieltä siitä, että opiskelijoille on hyödyllistä kuulla useita näkökulmia, jotta he voivat itse valita teorian joka heistä tuntuu järkevimmältä. Minua kuitenkin huolestuttaa se, että opiskelijat kuulevat vain yhdestä älykkään suunnittelun teoriasta.
Muistakaamme, että on olemassa useita älykkään suunnittelun teorioita. Minä ja monet muut ympäri maailman uskomme vahvasti, että maailmankaikkeuden loi Lentävä spagettihirviö. Juuri Hän loi kaiken, minkä näemme ja tunnemme. Olemme vahvasti sitä mieltä, että evoluutioprosesseihin viittaava murskaavan ylivoimainen tieteellinen todistusaineisto on vain sattuma, jonka Hän on järjestänyt.
Juuri tästä syystä kirjoitan teille nyt pyytääkseni muodollisesti, että tätä vaihtoehtoista teoriaa opetettaisiin kouluissanne kahden muun teorian rinnalla. Itse asiassa joudun jopa toteamaan, että ellette suostu tähän, olemme pakotettuja ryhtymään oikeustoimiin. Olen varma, että ymmärrätte mitä tarkoitamme. Jos älykkään suunnittelun teoria ei perustu uskoon, vaan toiseen tieteelliseen teoriaan – kuten väitetään – niin silloin teidän täytyy sallia myös meidän teoriamme opettaminen, sillä sekin perustuu tieteeseen uskon sijasta.
Joidenkin on vaikea uskoa tätä, joten saattaa olla hyödyllistä kertoa teille hieman enemmän uskomuksistamme. Meillä on todisteita siitä, että Lentävä spagettihirviö loi maailmankaikkeuden. Kukaan meistä ei tietenkään ollut paikalla näkemässä sitä, mutta meillä on kirjallisia selostuksia asiasta. Useat pitkät teokset selostavat kaikki yksityiskohdat Hänen mahdistaan.
Teitä saattaa niinikään hämmästyttää, että meitä on yli kymmenen miljoonaa ja määrämme kasvaa. Tapaamme olla hyvin salaperäisiä, sillä monet ihmiset väittävät, ettei uskomuksiamme ole näytetty toteen havainnoitavalla todistusaineistolla. Nämä ihmiset eivät ymmärrä, että Hän rakensi maailman sellaiseksi, että uskoisimme Maan vanhemmaksi kuin se todellisuudessa on.
Tutkija saattaa esimerkiksi tehdä hiiliajoituksen esineelle. Hän saa selville, että noin 75 prosenttia hiili-14-isotoopista on muuttunut typpi-14:ksi. Tästä hän päättelee, että esine on noin 10 000 vuotta vanha, koska hiili-14:n puoliintumisaika on 5730 vuotta. Mutta tutkijammepa ei oivallakaan sitä, että joka kerta, kun hän tekee mittauksiaan, Lentävä spagettihirviö on paikalla muuttaen tuloksia ”makaroonisine ulokkeineen”. Useat tekstit kuvailevat yksityiskohtaisesti, kuinka tämä voi olla mahdollista sekä selittävät syyt, miksi Hän tekee niin. Hän on tietenkin näkymätön ja kykenee helposti läpäisemään normaalin materian.
Nyt varmasti ymmärrätte kuinka tärkeää on, että opiskelijoillenne opetetaan tätä vaihtoehtoista teoriaa. Heidän on ehdottoman välttämätöntä oivaltaa, että havaittavat todisteet ovat Lentävän spagettihirviön mielen mukaisia. Edelleen totean, että on epäkunnioittavaa opettaa uskomuksiamme pukeutumatta Hänen valitsemaansa vaatetukseen, joka tietenkin on täydellinen merirosvovarustus. En voi kylliksi painottaa tämän seikan tärkeyttä, mutta valitettavasti en voi selittää yksityiskohtaisesti miksi näin pitää tehdä, sillä pelkään, että kirjeestäni on jo tulossa liian pitkä. Lyhyt selitys on, että Hän tulee vihaiseksi, jos emme tee niin.
Teitä saattaa kiinnostaa, että maailmanlaajuinen ilmaston lämpeneminen, maanjäristykset, hurrikaanit ja muut luonnonkatastrofit ovat suoraa seurausta merirosvojen määrän vähenemisestä 1800-luvulta lähtien. Tiedoksenne olen oheistanut kaavion, jossa merirosvojen likimääräistä lukua verrataan maapallon keskimääräiseen lämpötilaan viimeisten 200 vuoden aikana. Kuten näette, merirosvojen ja maapallon lämpötilan välillä on tilastollisesti merkitsevä käänteinen suhde.
Lopuksi kiitän, että olette kuunnelleet näkemyksiämme ja uskomuksiamme. Toivon, että kykenin kertomaan, kuinka tärkeää on opettaa tätä teoriaa opiskelijoillenne. Voimme tietenkin kouluttaa tämän vaihtoehtoisen teorian opettajat. Odotan innokkaasti vastaustanne ja toivon todellakin, että oikeustoimet eivät ole tarpeen. Uskoakseni voimme kaikki odottaa innolla aikaa, jolloin näille kolmelle teorialle annetaan tasapuolisesti aikaa luonnontieteiden opetuksessa kaikkialla maassa – ja lopulta maailmassa. Yksi kolmasosa älykkään suunnittelun opille, yksi kolmasosa opille Lentävästä spagettihirviöstä ja yksi kolmasosa loogisille olettamuksille, jotka perustuvat murskaavaan ylivoimaiseen, havainnoitavissa olevaan todistusaineistoon.
Vilpittömästi teidän,
Bobby Henderson, huolestunut kansalainen
Skeptical Inquirer The Magazine for Science and Reason http://www.csicop.org/si
For a fast-growing number of discriminating persons, the Skeptical Inquirer is a welcome breath of fresh air, separating fact from myth in the flood of occultism and pseudoscience on the scene today .
This dynamic magazine, published by the Committee for the Scientific Investigation of Claims of the Paranormal, tells you what the scientific community knows about claims of the paranormal, as opposed to the sensationalism often presented by the press, television, and movies.
European Subscriptions European net surfers can subscribe for £11.50 for one year, £22.50 for two years, or £33.50 for three years. Contact Mike Hutchinson (europe@csicop.org), or mail to the following address: Skeptical Inquirer, 10 Cresent View, Loughton, Essex, IG10 4PZ.
Suomennos: Kari Kivioja Lähde: Http://www.venganza.org/
DA VINCI -KOODIA LUKEE todella ahmien. Tarina koostuu napakasta kerronnasta, odottamattomista käänteistä, näppäristä lausekäänteistä, helmeilevistä kielikuvista ja huomioista. Mutta kirjassa on vakavia puutteita.
Ensiksi, siinä ei ole todellista sankaria. Näennäinen päähenkilö on Harvardin yliopiston professori; ei mikään Indiana Jones, miehemme on vain passiivinen tarinan kertoja joka ruumiillistuu lukijassa, joka pohtii tilapäisiä pulmia yksinkertaisesti siksi, että tarina vaatii lukijan ongelmanratkaisua ennen kuin toiminta voi jatkua. Liian usein ratkaisut tulevat tekstissä esiin kursiivina, johdattaen lukijan vihjailevan tilannekomiikan tavoin hämmästyneenä nauruun tuntien samalla (harhauttavasti) löytämisen iloa.
Toiseksi, juonen selvitys koostuu sarjasta mielivaltaisia, mekaanisia ja mullistavia muutoksia, tämän tai tuon henkilön odottamattomasta paljastuksesta hyvästä tai pahasta ulottuvuudesta tai tähän asti tuntemattomasta yhteydestä toisiin henkilöihin. Lukija temmataan mukaan kaikkivoivan kirjailijan toimesta.
Kolmanneksi, Brown astuu harhaan luomalla uskottavaa taustatietoa suurta salaisuutta varten, joka muodostaa palkinnon jota kaikki kirjan hahmot etsivät: epätodellinen arvelu siitä, että Jeesus Kristus ja Maria Magdalena menivät naimisiin ja aloittivat ranskalaisen Merovingien kuningassuvun, jolla on nykyään perillisiä. Varmasti koko kirjan perustana on oletettu tieto joka on tarkoin vahdittu salaisuus, tosiasiassa keskiaikainen salaisuus. Kuitenkin kuten tulemme näkemään, tämä ”salaisuus” on hyvin tunnettu oppineiden keskuudessa – vaikkakin huijauksena. Ilmeisesti se on vain Jerusalemin temppelin raunioista ensimmäisen vuosisadan asiakirjoista pelastettu varma todiste, joka odottaa paljastumistaan. Mikä tarkalleen ottaen on se salaisuus? Totuus vai todiste? Brown näyttää heiluvan puolelta toiselle ja taas takaisin.
Huolimatta puutteistaan Da Vinci -koodi on hämmästyttävän suosittu. Voimme toivoa, että tämä osoittaa kasvavaa yleistä aavistusta siitä, että on olemassa syvempi totuus Kristinuskon alkulähteistä kuin mitä kirkot meille opettavat. Jos lukija kaipaa sisäpiirin tietoa, he eivät sitä saa Da Vinci -koodista. Mutta Brown vakuuttaa heille päinvastoin. Heti kättelyssä hän lupaa: ”Siionin veljeskunta – Euroopan salainen järjestö joka perustettiin vuonna 1099 – on todellinen järjestö. Vuonna 1975 Pariisin kansalliskirjasto löysi LesDossiers Secrets -nimellä tunnetut pergamentit, joista löytyi useiden Siionin veljeskuntaan kuuluvien nimiä mm. Sir Isaac Newton, Botticelli, Victor Hugo, Leonardo da Vinci.” Mikään tästä tiedosta ei pidä paikkaansa.
Tässä tulevat epämiellyttävät tosiasiat: On todella ollut olemassa keskiaikainen veljeskunta jonka nimi oli Siionin veljeskunta. Nimen ottivat käyttöön jesuiitat vuonna 1617. Nimi herätettiin jälleen henkiin vuonna 1956, jolloin sen otti käyttöön äärioikeistolainen ranskalainen poliittinen ryhmä, jota johti Pierre Plantard, juutalaisvihaaja ja Vichyn kannattaja, joka piti itseään oikeana Merovingien kruununperillisenä Ranskassa. Plantardin ryhmä julistaa olevansa yhteydessä alkuperäiseen veljeskuntaan samoin perustein kuin vapaamuurarit väittävät (valheellisesti) olevansa temppeliherrain seuraajia (temppeliherroja on kyllä oikeasti olemassa, myös Suomessa, suom. huom.) 1 . Tämä on kuin Ralph Cramdenin Pesukarhun
loosi julistaisi Salomonin salaisuuksia (Pesukarhun looseja toimii eri puolilla Yhdysvaltoja, suom. huom.). Mitä salaisiin asiakirjoihin tulee, ne ovat alttiita nykyajan väärennöksille, joita on tehnyt sama poliittinen lahko, joka keksi kunnianarvoisan sukupuun 2 .
Kun nämä tosiasiat ovat tiedossa, koko Brownin korttitalo sortuu.
Siionin veljeskunnan huijaus (jonka uhri Dan Brown näyttää olevan, ei siis rikostoveri) tuli suosituksi 20 vuotta sitten tylsän valedokumenttikirjan kautta, jonka nimi oli Holy Blood, Holy Grail(Pyhä Veri, Pyhä Graal). Sen takana olivat Michael Baigent, Richard Leigh ja Henry Lincoln 3 . (Brownin oppinut hahmo, Lee Teabing, on kompuroiva versio Baigentin ja Leighin nimistä). Nämä herrat väittivät, että äärimmäisen salainen Siionin veljesjärjestö oli lähettänyt temppeliherrat suorittamaan huippusalaista tehtävää eli jäljittämään legendaarista Salomonin temppelin aarretta. He onnistuivat yli villeimpienkin odotusten löytäen myös edellä mainitun asiakirjakätkön, joka kertoo Graalin maljan todellisen tarinan, joka ei ollutkaan malja vaan oikeammin salaisuus Jeesuksen kuninkaallisesta suvusta. Tämän arkaluontoisen salaisuuden Jeesuksesta ja kuningatar Maria Magdalenasta ja rikkauksien vahvistamana temppeliherrat ja Siionin veljeskunta lahjoivat ja kiristivät itsensä huomattavaan asemaan vuosisadoiksi samalla kun he vastustivat Jeesuksen ja Maria Magdalenan jälkeläisiä Merovingien kuningassuvun keskuudessa.Vastaavasti Merovingien jälkeläiset, eritoten ristiretkeilijä Godfrey de Bouillon huolehti messiaanisesta kohtalostaan joka sisältyy heidän DNA:hansa ja yritti saada takaisin menetettyä loistoaan luoden lopulta lyhytikäiseksi jääneen Jerusalemin ristiretkeläisten kuningaskunnan (1099–1291).
Baignet, Leigh ja Lincoln eivät paljoa piitanneet tosiasioihin perustuvasta historian menetelmästä. Samaan tapaan kuin heidän oppilaansa Dan Brown teki vuosikymmeniä myöhemmin, he muotoilivat oletuksensa romaanityylillä yhdistäen irrallisia keskiaikaisten kertomusten paloja pohdiskelulla toisensa perään: ”Mitä jos A olisi todella B?”; ”Mitä jos B olisi todella C?”; ”Ei ole mahdotonta että…”; ”Jos asia olisi niin, tämä varmasti selittäisi tuon.” Eittämättä, jos temppeliherrat olisivat löytäneet todisteet sille, että Jeesus ja Magdalena olivat mies ja vaimo, tämä saattaisi selittää heidän melkoista vaikutusvaltaansa. Mutta mikä on tämän selityksen todennäköisyys?
Keitä olivat temppeliherrat? He olivat luostariveljeskunta, Salomonin temppelin köyhät ritarit, joka perustettiin vuosien 1110 ja 1120 välisenä aikana. He vannoivat suojelevansa Jerusalemiin matkalla olevia pyhiinvaeltajia.Vuosien mittaan he hankkivat huomattavasti omaisuutta ja vaikutusvaltaa. He loivat perustaa nykyaikaisille pankeille, kun he käyttivät valtavia varojaan maksaessaan lunnaita Euroopan kuninkaista. Lopulta vuonna 1308 Ranskan kuningas Filip Kaunis kohdisti temppeliherroihin armottoman hyökkäyksen ryöstäen heidän rahansa, hänen kiihkeästi haluamansa kohteen. Mitkä olivat tekosyyt vainolle? Sitä on vaikea kertoa, koska meidän on vaikea tietää sitä tilaa, jossa kidutetut raukat, jotka allekirjoittivat heidän eteensä laitettuja mielettömiä tunnustuksia, olivat. Ahdistetut temppeliherrat tunnustivat syyllistyneensä jumalanpilkkaan, mukaan lukien pukkipäisen (sarvipäisen) Bafomet-paholaisen palvonta, paholaisen peräaukon suutelu, rituaalinen homoseksuaalisuus, ristin maahan polkeminen ja ennustusten tekeminen yhä elävistä irti hakatuista päistä. Tosiasiassa Bafomet, toisin kuin Bainget ja kumppanit väittävät, on melko varmasti vanha ranskankielen ääntämistapa Mahometista tai Muhammadista 4 . Tämä merkitsee, että temppeliherroja vastaan nostetut syytteet eivät heijasta gnostilaisuutta (vääräoppiseksi tuomittu kristillinen, mahdollisesti alun perin kristinuskoa vanhempi lahko, suom. huom.) tai paholaisenpalvontaa vaan ranskalaisten vääriä käsityksiä islamista.
Joka tapauksessa temppeliherroista tehtiin myöhemmässä kansanperinteessä sankareita, tietäjiä, jotka suojelivat kerettiläisiä salaisia oppeja, jotka he olivat keksineet, ehkä heidän Jerusalemissa viettämänä aikana löydettyjen käsikirjojen muodossa. Baigent, Leigh ja Lincoln muotoilivat mielikuvituksellisia yhteyksiä temppeliherrain ja muiden nykyajan salatieteilijäin suosimien salaseurojen välille, sellaisten kuin Ranskan kataarit (tai albigenssit), jotka tuhottiin albigenssisodissa 1209. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Brown seuraa heidän salaisia jälkiään.
Mitä ihmettä tunnetulla nimellä Leonardo da Vinci on temppeliherrain, Maria Magdalenan jne. kanssa? Ei paljoa. Kaikkialla kirjassaan Holy Blood, Holy Grail (Pyhä veri, Pyhä Graal) Baigent ja kumppanit selostavat yrityksiään vahvistaa meidän ajaltamme peräisin olevaa yksityisesti painettua asiakirjapinkkaa, the Secret Dossier eli Pri-ory Documents. Olemme nähneet, että nämä ovat Pierre Plantardin perustaman lahkon huijauksia. da Vinci esiintyy yhtenä salaisen lahkon suurista mestareista vain tässä valheellisessa lähdelistassa. Tästä syystä ei ole olemassa mitään yhteyttä Leonardo da Vinciin.
Mitä on sanottava Brownin väitteestä, että Maria Magdalena esiintyy Jeesuksen vieressä da Vincin maalauksessa Viimeinen ehtoollinen. Siinä ei ole mitään sellaista. Hahmon on varmasti haluttu esittävän Johannesta, Sepeteuksen poikaa. Kirkon perinteissä, jotka kuvittelivat evankeliumiaan kirjoittavan Johanneksen vanhaksi mieheksi vuosisadan lopulla, oli tapana kuvata Johannes vihreänä nuorena Jeesuksen opetuslasten joukossa. Renessanssiajan maalauksissa tämä merkitsee sitä, että hän päätyy näyttämään naismaiselta, jollaiselta Jeesus saattaisi näyttää ilman partaa.
Olemme useita kertoja edenneet mainitsemalla houkuttelevan ajatuksen, että Jeesus Kristus ja Maria Magdalena olisivat olleet naimisissa ja että heidän liitostaan olisi saanut alkunsa Ranskan äärioikeiston rakastama Merovingien hallitsijasuku. Miten Teabing päätyy oletukseen (jos käytämme tätä nimitystä, käyttäen Brownin oppineen hahmon nimeä esittämässä Brownin oppaiden suorittamaa mielikuvituksellisen valeoppineisuuden kierrätystä) tästä yhteydestä? Tässä on suoritettava useita tarkasteluja.
Ensiksi, onko mahdollista, että Maria ja Jeesus olisivat olleet naimisissa tai että heillä olisivat olleet ainakin rakastuneita? Tietysti sellainen on mahdollista. Kuten kaikki keskustelut tästä kysymyksestä korostavat, Raamatun ulkopuolelle jätetty Filipin evankeliumi sanoo mm.: ”Nyt Maria oli Vapahtajamme suosikki, ja hän (Vapahtaja) suuteli usein häntä huulille.” Todellakin, jos evankeliumien muotokuvassa Jeesuksesta matkustelemassa naimattomien naisten kanssa on historiallisesti mitään perää (Markus 15:40–41, Luukas 8:1–3), meidän on jopa harkittava olisiko Jeesus käyttänyt naisjoukkoa haareminaan, koska Apokryfisten tekojen (Raamatun ulkopuolelle jätetty kirja, suom. huom.) mukaan vaimoistaan vieraantuneet miehet jättivät nämä seuraamaan kristittyjä apostoleja. Ja tehtäessä vertailuja vastaaviin tapauksiin koko mysteeriuskontojen historiassa ja utopistikommuuneissa, emme voi sulkea tätä mahdollisuutta pois.
Tästä huolimatta mahdollisuus ei ole todennäköisyys, vaikka Teabingin oletusten kannattajat näyttävät ajattelevan näin. Vanhoillisilla uskon puolustajilla ja New Age -taskukirjojen kirjoittajilla on samanlainen onneton tapa hypätä mahdollisuudesta perustelemattomaan uskoon. ”Jos on mahdollista, että on olemassa avaruusolioita, heitä on olemassa.” ”Jos perinteistä näkemystä evankeliumien auktoriteetista ei voida ehdottoman varmasti kumota, meidän on jatkettava olettaen, että ne ovat tosia.” Näin ei voi tehdä. Ja vaikka Jeesuksella on saattanut olla seksiä yhden tai useamman naisen tai miehen kanssa, pelkkä mahdollisuus ei meitä auta. Hän on saattanut olla myös avaruusolio. Jotkut ajattelevat niin. Mutta historioitsijat eivät ajattele niin.
Toiseksi, olisiko skandaali, jos voitaisiin osoittaa, että Jeesus oli sekaantunut naisiin? Teabing olettaa niin. Eräs Da Vinci -koodin karkea historiallinen virhe on väite, että valtakunnallisen propagandan vuoksi Konstantinus ja hänen liivintaskupiispansa yhtäkkiä korvasivat niihin aikoihin asti säilyneen ymmärryksen Jeesuksesta yksinkertaisena kuolevaisena myyttisellä näkemyksellä Jeesuksesta jumalana, joka vain näennäisesti oli ihminen. Kuten kuka tahansa seminaarialokas tietää, Konstantinuksen/Nikean oikeaoppisuus määräsi, että Sana teki lihasta (Johannes 1:14) samalla tavalla luonteeltaan jumalallisen kuin Isä, ei, että sitä olisi edelleen pidetty inhimillisenä. Joka tapauksessa ei ole mitenkään selvää, että jos Jeesuksella olisi ollut seksiä tai että jos hän olisi saanut lapsia, tämä olisi ollut ristiriidassa joko hänen synnittömyytensä tai jumalallisen luonteensa kanssa.
Kolmanneksi mitä tällä kaikella olisi ollut tekemistä todellisen 5–8 vuosisatojen Merovingikuningassuku Klodvigin ja hänen väitettyjen perillistensä kanssa? Kirjoittajamme vetoavat neljännen vuosisadan ranskalaiseen legendaan jonka mukaan Maria Magdalena todellisuudessa saapui veneellä Gallian rannikolle. Myöhemmissä versioissa hän saapuu Pyhä Graal mukanaan.Yleisesti ajatellaan, että Graal on malja, jota käytettiin Jeesuksen viimeisellä illallisella. Keskiaikaisen tarun mukaan Josef Arimatialainen tuo maljan Britanniaan. Tästä on syntynyt Englannissa hahmo kuningas Arthurin legendaan. Mutta tosiasiassa Graalista on erilaisia kuvauksia. Wolfram von Eschenbach kuvasi sitä kaiverrettuna safiiritauluna kuten salaisissa asiakirjoissa mainitut. Niissä tällaiset esineet ovat salaisten ilmestysten välineitä (itse asiassa nämä heijastuvat Joseph Smithin kultaisissa tauluissa ja myös vapaamuurarien toiminnassa) 5 . Teabingin oletukset toistavat Baigentia ja kumppaneita olettaen, että Pyhä Graal (Pyhä Suuri) on todellisuudessa pyhä verenperintö, Messiaan kuningassuku, johon Merovingit kuuluivat.
Mistä tulee legenda Maria Magdalenan saapumisesta Etelä-Ranskaan? On mahdollista, että sillä on juurensa karpokraattien lähetyssaarnaajista alueella (Ireneus mainitsee heidät noin v . 180: Kerettiläisiä vastaan 1:25:1–3). He väittivät saaneensa ilmoituksensa Maria Magdalenalta kuten monet varhaiset gnostikot. Mutta vaikka he olisivat saaneet ilmoituksensa Maria Magdalenalta, tämä ei tarkoita, että Maria Magdalena olisi ollut siellä henkilökohtaisesti. Toinen kiinnostava mahdollisuus on tohtori Robert Eisenmanin käsitys, että legenda Maria Magdalenasta Galliaan paenneena kuningassuvun jäsenenä olisi saanut alkunsa sotkeutuneesta muistosta, että häpeällisen Herodiaan perilliset Herodes Antipas, Herodias ja Salome olisi karkotettu samalle alueelle 6 . Nämä ovat Uuteen testamenttiin liittyviä kuninkaallisia, ja on helppo nähdä, miten sekaannus olisi voinut syntyä.
JOS TYÖ TEMPPELIHERRAT/MAGDALENA-HUIJAUKSEN lähteiden ja petkutusten kanssa opettaa meille jotain, se saattaa olla, että nykyajan evankeliumit, jotka ovat syntyneet pelkästä mielikuvituksesta, eivät ole periaatteessa kovin erilaisia kuin ne syvästi kunnioitetut neljä jotka olemme tunteneet jo kauan. Lopulta, menetelmät joita olemme käyttäneet tässä yhteen tekstiin, toimivat jokseenkin samalla tavalla tutkittaessa muita. Jos ”evankeliumi” innostaa meitä, se on tehnyt tehtävänsä. Mutta toiset ovat parempia kuin toiset. Eräs professori Teabingin ilmoituksista Dan Brownin lukijoille oli, että varhaisessa kirkossa oli noin kahdeksankymmentä evankeliumia, joista valita.Tässä ei venytetä paljoa; J. K. Elliottin Apokryfinen uusitestamentti sisältää kuusikymmentäviisi tekstiä, joita voidaan kohtuudella nimittää evankeliumeiksi. Mutta kaikki evankeliumit eivät ole samantasoisia. Tarvitsee vain lukea ne ja huomata tekevänsä omaa kanonista listaansa. Da Vinci -koodi ei ole – se täytyy myöntää – minun listallani.
Robert M. Price
Vääriä Tosiasioita
Ritarit, Jotka Sanovat…
Hienot Unelmat Ja Lentävät Koneet Palasina Maassa
Kielteinen Johtopäätös
Artikkeli On Alunperin Ilmestynyt Lehdessä Free Inquiry 4/2004.artikkelin Käännös On Ilmestynyt Lehdessä Vapaa-ajattelija 5/2004. Käännöksen Ovat Tehneet Paula Vasama Ja Erkki Hartikainen. Robert M. Price On Jeesus-seminaarin Jäsen Ja Raamattukritiikin Professori Center For Inquiry Institue’ssa (paul Kurtzin Perustama Uskontokriittinen Tutkimuskeskus Yhdysvalloissa).
Da Vinci Koodin On Kirjoittanut Dan Brown. (new York, Doubleday , 2003, Isbn 0385504209) 454 S.
Da Vinci-koodi, Brown D , Suomentanut Pirkko Biström, Hinta: 23,90, Isbn: 951-0-29468-32004, Wsoy
Huijausta Vai Historiaa? Sinä Ratkaiset
Viitteet: 1. Robert Richardson.“the Priory Of Sion Hoax.”alpheus: Site For Esoteric History . Http://www.alpheus.org/htm/
Articles/esoteric_history/richardsonl.html. 2. As Such, They Are Only The Most Recent In A Long Chain Of Templar-related Forgeries. See Richard Partner,the Murdered Magicians:the Templars And Their Myth (new York: Oxford University Press, 1982), Pp. 103, 135, 140,
146,161–63. 3. Baigent, Michael, Richard Leigh, And Henry Lincoln. Holy Blood, Holy Grail (new York: Dell Publishing, 1982, 1983). 4. Partner, P. 138. 5. John L. Brooke,the Refiner’s Fire:the Making Of Mormon Cosmology , 1644–1844 (new York: Cambridge University Press, 1994). 6. Robert Eisenman, E-mail To The Present Writer, November 2003.
C-VITAMIINIA PIDETÄÄN usein ihmeaineena, joka parantaa flunssat ja ko lotukset. Uusimman tutkimustiedon mukaan C-vitamiiniin kohdistuvat odotukset vilustumisoireiden ehkäisyssä ja hoidossa näyttävät kuitenkin olevan turhan suuria, kertoo lääketieteellinen aikakauslehti PLoS Medicine (volume 2, issue 6, kesäkuu 2005).Vilustumisoireiden ilmaantuminen ei vähentynyt 23 tutkimuksessa, joissa koehenkilöille annettiin C-vitamiinia jopa 2 grammaa päivässä.
Robert M. Douglas Australian kansallisesta yliopistosta Canberrasta ja Harri Hemilä Helsingin yliopistosta kävivät läpi C-vitamiinia ja vilustumista käsittelevät luotettavimmat tutkimukset 65 viime vuoden ajalta. Tutkimuksissa selvitettiin päivittäisen vähintään 200 mikrogramman C-vitamiiniannoksen vaikutusta vilustumisoireisiin näennäislääkkeeseen verrattuna normaaliväestössä.
Kun C-vitamiinia annettiin ennen sairastumista ehkäisytarkoituksessa, vilustumisoireet paranivat hieman nopeammin kuin niillä, jotka saivat näennäislääkettä.Havainnolla ei kuitenkaan tutkijoiden mukaan ole todennäköisesti suurta merkitystä.
Seitsemän tutkimuksen yhteenvedon perusteella C-vitamiinin saannista ei ollut hyötyä, kun sitä annettiin vilustumisoireiden jo alettua.Yhdessä tutkimuksessa koehenkilöt ottivat hyvin suuren määrän (8 grammaa) C-vitamiinia päivänä, jolloin vilustumisoireet alkoivat. Tällöin sairastumisaika oli lyhyempi kuin näennäislääkettä saaneilla.
C-vitamiinilla saattaa mahdollisesti olla vilustumisoireita ehkäisevää vaikutusta erittäin raskaan fyysisen harjoittelun tai kylmälle säälle altistumisen yhteydessä. Kun kuudessa tutkimuksessa C-vitamiinia tai näennäislääkettä annettiin maratoonareille, hiihtäjille ja sotilaille, C-vitamiinia saaneilla oli puolet vähemmän vilustumisoireita kuin muilla. Tutkijoiden mukaan tämän tuloksen yleistämisessä väestötasolle täytyy kuitenkin olla hyvin varovainen.
C-vitamiinista Mahdollisesti Hyötyä Ääriolosuhteissa
OLETETAAN, ETTÄ BIOLOGIT pystyisivät osoittamaan, että luonnonvalinta on suosinut miehen taipumusta harrastaa rinnakkaissuhteita ja haalia useampia vaimoja. Miten tällaiseen todistusaineistoon pitäisi suhtautua?
Yksi vaihtoehto on nostaa kädet ylös. Kaksivaimoisuus on tulosta geneettisestä evoluutiosta, joten se on väistämätöntä ja toivottavaa. Yhteiskunnallisten instituutioiden pitäisi tukea sitä.
Tämä on kutakuinkin Raamatun kanta; siitä ei löydy monivaimoisuuden kieltäviä pykäliä. Lutherkin sitä suositteli.
Toinen suhtautumistapa on aktiivisempi. Kaksivaimoisuus on monessa mielessä hyvin epätoivottavaa, joten jos se todella on geneettisen evoluution tulosta, meidän on taisteltava voimakkaammin sitä vastaan. Liha on heikko – olkaamme me vahvempia ja ovelampia.
Kolmas mahdollinen kanta on kestämätön mutta silti hyvin suosittu. Kaksivaimoisuus on epätoivottavaa, joten meidän ei tule hyväksyä todistusaineistoa, jonka mukaan se on tulosta geneettisestä evoluutiosta. Todisteissa täytyy olla jotakin vikaa.
Tämän suhtautumistavan ongelmallisuus käy ilmi, kun huomataan, että se, ovatko miehen taipumukset geneettisiä vai eivät, on täysin eri kysymys kuin se, ovatko miehen taipumukset muutettavissa. Geeniperäisiä tautejakin voidaan parantaa ympäristötekijöillä.
Jätetään vaihtoehtojen paremmuus tässä pohtimatta, ja katsotaan sen sijaan, millaisia todisteita meillä on miehen taipumuksista kaksivaimoisuuteen.
Vertaileva eläintiede paljastaa, että monivaimoisten (eli polygyynisten) lajien koiraat ovat keskimäärin naaraita suurempia, kuolevat nuorempina sekä ovat kilpailuhenkisempiä ja aggressiivisempia.Aivan kuten ihmisilläkin.
Antropologit puolestaan ovat havainneet, että ihmisyhteisöistä yli 80 prosenttia sallii monivaimoisuuden. Historiankirjat taas kertovat miespuolisten hallitsijoiden haaremeista, joissa on voinut olla jopa tuhansia neitokaisia. Ja psykologit tietävät miesten fantasioiden olevan varsin promiskuiteettisia.
Mutta entä kulttuurit, joissa monivaimoisuus on kiellettyä? Ovatko miehet tällaisissa olosuhteissa tuomittuja harrastamaan rinnakkaissuhteita? Ja vieläpä puolustelemaan niitä kaikin tavoin?
Näin voitaisiin päätellä ex-piispa Ilkka Kantolan kirjoituksesta (HS 20.2.).Puheenvuorossaan hän väheksyy vaimonsa reaktioita rinnakkaissuhteen ilmituloon ”epätoivoisen ja nääntyvän ihmisen” tunnekuohuina. Vaimolle annetaankin synninpäästö: petetyllä osapuolellahan on ”oikeus mitä suurimpaan mustasukkaisuuteen”.
Tämän armollisen tuomion rohkaisemana Kantola seuraavaksi kyseenalaistaa sen, miten ympäristö suhtautui tähän parisuhdetta ylläpitävään tunteeseen: ”Mennäänkö mukaan hänen (vaimon) tunteisiinsa vai autetaanko häntä ottamaan vastaan muuttuneen elämän tosiasiat?”.
Ottamaan vastaan muuttuneen elämän tosiasiat? Miehen intressi todellakin on se, että kaikki kykyjensä mukaan auttaisivat vanhaa vaimoa hyväksymään sen, että mies haluaa pitää kahta naista tai lähteä toisen matkaan.
Mutta kuten evoluutiopsykologia paljastaa, vaimon, vaimon suvun ja monien muiden yhteisön jäsenten taipumukset eivät osu yksiin miehen intressien kanssa – olipa miehellä kuinka paljon varallisuutta tai statusta tahansa.
Naisilla, aivan kuten miehilläkin, on evoluutiossa kehittyneitä psykologisia mekanismeja, joiden tehtävä on ehkäistä puolison rinnakkaissuhteita ja estää tätä häipymästä. Mikäli Kantola olisi Raamatun asemesta perehtynyt biologiaan, salarakkauden houkutus – tai sen synnyttämä närkästys – ei varmasti olisi tullut yllätyksenä.
Lopuksi Kantola puolustelee tekojaan Paavalin kuuluisien sanojen pohjalta eli sen tunteen avulla, joka on sama kuin se, joka synnyttää mustasukkaisuuden: ”Jos minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.”
Evoluutiosta on epäilemättä yhtä turha hakea moraalisia käyttäytymisohjeita kuin kristinuskostakin. Mutta vain kristinusko voi tuottaa näin läpinäkyvästi polygyynisia ja kaksinaismoralistisia lausuntoja. Suvunjatkamista ohjaavien suurten tunteiden edessä piispakin näyttää olevan vain kumiseva vaski ja helisevä symbaali.
Osmo Tammisalo Tiedetoimittaja, tietokirjailija
Kirjoittaja Puhuu Evoluutiosta Ja Ihmisluonnosta Lokakuun 5. Päivä Skepsiksen Luennolla Helsingissä,tieteiden Talolla. Kirjoittajalta Ilmestyy Alkusyksyllä Kirja Ihmisen Parinvalinnan Biologiasta (terra Cognita).
K K Eskustelua
Tieteen Kunnianpalautus Pelastaa Myös Skeptisismin
Skeptikon 1/2005 pääkirjoituksessa kerrottiin, kuinka tieteellinen todistelu ei saanut astrologian harrastajaa muuttamaan mielipidettään, vaan leimaamaan todistelijan tyypilliseksi skorpioniksi. Samassa lehdessä professori Anssi Saura leimasi adventistit, Jehovan todistajat ja helluntailaiset tyypillisiksi kreationisteiksi.Tieteellisen ja epätieteellisen rajankäynti näyttää siis olevan stereotypioiden leimaamaa.
Edelleen samassa lehdessä professori Mika Hemmo heittää esiin kysymyksen ”olisiko yhdistyksellä (Skepsis ry) tarvetta eräänlaiselle oikeuspoliittiselle strategialle?”. Hänen mielestään ”oikeudelliset keinot voivat monesti olla tehokkaampia kuin esimerkiksi tiedon lisäämisen ja kuluttajavalistuksen kautta tapahtuva epätieteellisyyteen puuttuminen”.
Oikeusistuin on epäilemättä tehokas epätieteellisyyden hävittäjä. Ehdotan, että aloitamme noidista.
Aluksi on varmistettava epätieteellisen ja tieteellisen välille raja, joka pitää oikeudessa. Karl Popper lienee riittävän tunnustettu auktoriteetti tässä kysymyksessä. Hänen määrittelemänsä demarkaatiolinja epätieteellisen ja tieteellisen välillä on falsifioitavan ja ei falsifioitavissa olevan välinen.Tieteellistä on siis sellainen tieto, joka on mahdollista kumota, jos se ei ole totta. Tieteen ulkopuolella ovat teoriat, joiden kumoamiseksi ei ole mitään keinoa, vaikka ne olisivatkin epätosia.
Todistaaksemme syytetyn teorian epätieteelliseksi meidän on siis kyettävä osoittamaan, ettei sitä voi kumota. Puolustus saattaisi kuitenkin onnistua kumoamaan syytetyn teorian, jolloin sen tieteellisyys tulisikin toteennäytetyksi. Tieteellisyyskeskustelussa unohdetaan usein, ettemme voi pitää väärässä olemista epätieteellisenä leimaamatta koko tiedettä epätieteelliseksi.
Ehkä syytteen tulisi alunperinkin koskea epätotuudellisuutta.
Toden ja epätoden rajan selvittämiseen riittäisi auktoriteetin sijasta yksinkertainen ajatusjohdattelu: suurten lukujen laiksi nimitetään sitä todennäköisyyttä, että arpakuutiota heiteltäessä kuutosia tuottaa sitä täsmällisemmin yksi kuudesosa heitoista, mitä suurempi on heittokertojen lukumäärämäärä. Aikaisempien heittojen tulos ei kuitenkaan vaikuta myöhempien heittojen tai minkään yksittäisen heiton tuloksiin.Tilastollinen todennäköisyys ylipäätään ei vaikuta yksittäistapauksiin, vaan se päinvastoin johdetaan yksittäistapauksien joukosta.
Aivan samoin empiirinen lainalaisuus johdetaan jo tapahtuneiden tai olevien tosiseikkojen ”riittävän” suuresta joukosta. Tosiasioita ei siis johdeta teorioista, eikä niitä voi kumota niillä. Niinpä oikeudenkäynnissä voidaan vedota vain faktoihin.
Oikeudenkäynnissä noitaa vastaan, esimerkiksi parantamistoiminnan ollessa kyseessä, voidaan tuoda esille vertaileva tutkimus noidan luona käyneiden ja terveyskeskuslääkärin luona käyneiden parantumiskokemuksista. Lääkäripulan vuoksi kannattaa panna roviolle noita, olipa näyttö kumman hyväksi tahansa.
Syyteharkinta on tietenkin jo myöhäistä rovion äärellä, mutta itsetutkistelua siinä voi vielä harrastaa - kysellä miten tähän on tultu.Tuskin on kahta tuhatta vuotta kulunut siitä, kun skeptikot kyseenalaistivat absoluuttisen tiedon mahdollisuuden, kiistivät sekä induktiivisen, että deduktiivisen päättelyn pätevyyden. Nyt istumme noitarovion ääressä tieteen totuuden puolesta.
Syytettyjen penkille tulisikin istuttaa alempien asteiden oppilaitoksissa harjoitettava tieteen tunnustuksellinen opetus, joka on turmellut aidon skeptisismin synnyn mahdollisuuden alentamalla tieteen uskonnoksi uskontojen rinnalle.Vain tieteen kunnianpalautus voi pelasta myös skeptisis-
Tieteen Ja Ei-tieteen Raja
Toden Ja Epätoden Raja
Syyteharkinta
Eleitä Vai Perusteluja?
Väitöskirjani ”psykoanalyysi Ja Sen Soveltaminen Musiikintutkimukseen” Oli Ja On Julkisesti Saatavilla. Väitöskirjaa Arvioitiin Objektiivisesti, Ja Se Täyttää Tieteellisyyden Vaatimukset.
Olin kyllä osannut odottaa, että musiikkitieteellinen väitöskirjani (Lång 2004) joutuisi ankaran arvostelun kohteeksi, mutta Jussi Niemelän (2005) hyökkäys Skeptikko-lehden viime numerossa oli yllättävän katkera.
Sosiobiologit ovat pahastuneet tutkielmaani kahdesta syystä: (1) tutkielmassa pyritään osoittamaan, että psykoanalyysi täyttää tieteellisyyden vaatimukset, ja (2) sivujuonteena tutkielmassa arvostellaan sosiobiologiaa, varsinkin sen suomalaista haaraa. Kyseinen liite B (Lång 2004: 279–284) muodostaa vain murto-osan väitöskirjastani (321 sivua), eikä se edusta tutkielmani keskeisintä sisältöä, mutta vastustus on kohdistunut ensi sijassa siihen ja tutkielman muu aines on toistaiseksi jäänyt jalkoihin.
Koska Jussi Niemelällä ei ole paljonkaan asiaperusteluja, jotka liittyisivät väitöskirjani tieteelliseen sisältöön, hän yrittää hyökätä erityisesti kirjan julkaisuprosessia vastaan ja esittää perättömiä väitteitä. Hänellä ei tunnu olevan selvää käsitystä väittelyprosessin kulusta eikä väitöskirjojen julkaisumenettelystä. Hän koettaa osoittaa väitöskirjani ”salatieteelliseksi” sillä perusteella, että kirjaa ei muka ollut eikä ole saatavilla, mikä vaikuttaa melkoisen epätoivoiselta aihetodistelulta.
Väitöskirja läpäisi esitarkastuksen hyväksytysti, se tarkastettiin julkisesti, eikä sen tieteellisyyttä eikä tarkastuksen objektiivisuutta asetettu epäilyksenalaiseksi.
min vajoamasta ahdasmieliseksi toisinajattelijoita tyypitteleväksi uskonlahkoksi.
Reijo Siipola, Kalajoki Kirjoittaja on Skepsiksen monivuotinen jäsen.
Helsingin yliopistossa väitöskirja voidaan julkaista joko perinteisesti kirjana tai haluttaessa PDF-julkaisuna Ethesis-palvelussa 1 ; toistaiseksi vain pienehkö osa väitöskirjoista julkaistaan PDFmuodossa. Oma väitöskirjani julkaistiin painettuna kirjana, tätä julkaisutapaa noudatetaan kaikilla tieteenaloilla, ja se täyttää tieteellisyyden ja julki- 2 suuden vaatimukset moitteettomasti.
Väitöskirjani käsikirjoitusta pidin aikoinaan yksityisesti saatavilla PDF-muodossa, jotta esilukijat voisivat siihen vaivattomasti tutustua; kun käsikirjoitusta sitten muutettiin kommenttien perusteella, aikaisempi versio vanhentui, enkä näe syytä siihen, että aikaisempaa versiota pidettäisiin saatavilla sen jälkeen kun puutteet on korjattu ja uudempi on saatavilla; en enää seiso varhaisemman version takana. PDF-versio ei ylipäänsä ollut julkisesti saatavilla, enkä tiedä luovuttaneeni elektronista käsikirjoitusta Darwin-seura ry:lle enkä Skepsis ry:lle. Kirja ei siis kadonnut väitöstilaisuuden edellä ”myyttisesti” minnekään enkä ”piilottele” sitä, vaan tutkielma siirtyi Internetistä reaalimaailmaan ja se julkaistiin kirjana; tällainen askel tuntuu olevan monille ihmisille jo yllättävän vaikea: kaikki pitäisi saada heti ilmaiseksi internetistä.
Toisin kuin Jussi Niemelä väittää, väitöskirjani painettua, lopullista laitosta oli saatavilla humanistisen tiedekunnan ja dekaanin määräämällä tavalla ennen väitöstilaisuutta, toisin sanoen Helsingin yliopistolle luovutettiin 166 kappaletta väitöskirjaa ennen väitöspäivää, kirjaa oli (ja on yhä) saatavana minulta, ja kirjaa on voinut ja voi lainata kirjastoista ja ostaa kirjakaupoista.Väitöstilaisuutta ei olisi voitu järjestää, jos näin ei olisi tehty . Opiskelijan on itse kustannettava väitöskirjan painatus, ja kulujen kattamiseksi loppua painosta myydään markkinahintaan.Väitöskirjani ei siis ole ilmaiseksi saatavilla, mutta maksullisuus ei merkitse salailua eikä piilottelua. Kannattaisi tutustua yliopistomaailmaan ja väitöskirjojen julkaisuperinteeseen, ennen kuin rupeaa kehittelemään ”Da Vinci” -koodin tyylisiä salaliittokuvitelmia.
Yhtä lailla Jussi Niemelä voisi hyökätä Ilkka Niiniluotoa vastaan sillä perusteella, ettei tämän kirjaa Totuuden rakastaminen saa ilmaiseksi Internetistä vaan se pitää ostaa kirjakaupasta tai lainata kirjastosta.
Jos Jussi Niemelä olisi aidosti ollut kiinnostunut hankkimaan väitöskirjani, hänen olisi kannattanut rohkaista mielensä ja pyytää arvostelukappaletta suoraan minulta. Näin hän ei kuitenkaan tehnyt, eikä hän ilmeisesti kysynyt myöskään humanistisesta tiedekunnasta eikä musiikkitieteen laitoksesta, joista olisi saanut tietoa. Jussi Niemelän menettely on paheksuttavaa: hän on ensin välttänyt hankkimasta väitöskirjaani, ja hyökkää sitten tällä perusteella kirjaa vastaan.
Sisältökritiikkinsäkään perusteella Jussi Niemelä ei tunnu elävän tieteen maailmassa eikä hän hallitse tieteellisen keskustelun periaatteita. Hän ei vastaa perusteluihin vaan eleisiin. Hän ainoastaan reagoi toisella eleellä siihen, että joku ottaa ja arvostelee sosiobiologiaa, ja paheksuu sitä, että sosiobiologiaa arvostellaan; hän ei käsittele esittämiäni perusteluja eikä osoita, mikä niissä olisi pielessä. Hän koettaa heittää pontevasti lokaa ja luoda sellaisen ilmapiirin, että ihmiset eivät niin alttiisti itse tarttuisi kirjaani ja havaitsisi sen väitteitä perustelluiksi tai ainakin lukisivat sitä hänen synnyttämänsä vahvan ennakkokäsityksen vallassa.
Arvostellessaan hyve-epistemologiaa Jussi Niemelä turvautuu valetieteellisiin keinoihin. Ensinnäkin hän koettaa kumota Linda T . Zagzebskin (1996) teorian mainitsemalla ainoastaan, että tämä on katolisen uskonnonfilosofian professori: tyypillinen ad hominem -hyökkäys. Yhtä hyvin hän voisi hyökätä Ilkka Niiniluotoa vastaan vihjaamalla, että tämä on luterilaisen yliopiston rehtori. Jussi Niemelä ei osoita, millä tavoin väitetty uskonnollisuus näkyisi Zagzebskin kirjasta; hän tyytyy viittaamaan pariin internet-asiakirjaan ja jättää huomiotta lukuisat muut, joissa Zagzebskin näkemyksiä käsitellään tieteen näkökulmasta.
Tieteellisiä referee-artikkeleita hän ei mainitse ainuttakaan. Eikö moinen valikointi ole jo hiukan epärehellistä, Jussi Niemelä? Sitä paitsi hyve-epistemologia ei nojaa uskontoon vaan Aristoteleen hyve-etiikkaan, joka on satoja vuosia varhaisempi asia kuin roomalaiskatolisuus.
Jussi Niemelä liittää hyve-epistemologian relativismiin ja väittää, että sen perusteella ”lähes mitä tahansa voidaan pitää tietona”. Jos hän kuitenkin tutustuisi siihen, kuinka Zagzebski (1996: 137– 339) de facto määrittelee ”älyllisesti hyveelliset teot”, hän voisi havaita, että niin ei ole asianlaita (myös Lång 2004: 77–80). En kannata relativismia vaan suhtaudun siihen varauksin, kuten väitöskirjastani ilmenee (Lång 2004: 14, 95, 105, 106, 146). En myöskään tunne edustavani jälkimodernismia, vaikka Jussi Niemelä kepeästi leimaa minut ”postmodernistitohtoriksi”; väitöskirjani tekstistä ei edes löydy sanoja jälkimoderni ja postmoderni. Omat lähtökohtani ovat analyyttisessa filosofiassa, ja relativismin asemesta kannatan koherentismia, kuten tutkielmastani käynee ilmi.
Onus probandi kuuluu näissä kysymyksissä Jussi Niemelälle, mutta hän ei perustele väitteitään uskottavasti; pelkkä ele ei riitä. Jussi Niemelän mukaan liitteen B kritiikki on ”perusteetonta, poliittisideologisesti [sic] motivoitunutta, epätieteellistä ja harhaanjohtavaa”, mutta kuinka tämä ilmenee? Nimenomaan hänen perustelemattomat, propagoivat väitteensä ne ovat ”poliittis-ideologisesti motivoituneita, epätieteellisiä ja harhaanjohtavia”. Loukkaavalla kielenkäytöllään ja perättömillä väitteillään Jussi Niemelä koettaa pelotella arvostelunsa kohteen hiljaiseksi ymmärtämättä, että tieteen alalla tuollainen menettely kääntyy häntä itseään vastaan: hän osoittaa, että hän ei halua eikä voi käydä tieteellistä keskustelua.Ylipäänsä väitöskirjani arvosteleminen edellyttää lukijalta sellaista musiikkipsykologian ja -filosofian perustuntemusta, jota Jussi Niemelällä ei selvästikään ole.
Myöskään psykoanalyysia Jussi Niemelä ei osoita epätieteelliseksi. Kuten esitän, psykoanalyysin lähtökohtana ovat Sigmund Freudin ja Josef Breuerin havaitsemat kliiniset ilmiöt, joiden selittämiseksi oli järkevää postuloida mm. tiedostumattoman psyykkisen toiminnan ja tunteensiirron käsite, ja näitä käsitteitä on kehitetty tieteellisen havainnoinnin perusteella. Psykoanalyysia voidaan arvioida objektiivisesti, tieteellisin perustein, kuten osoitan erityisesti väitöskirjani luvuissa 4 ja 5 (Lång 2004: 71–133).
Vaikka Jussi Niemelä moittii minua salailusta, hän itse esittää epämääräisen viittauksen: ”Lång kuitenkin veti sosiobiologiakritiikkinsä [liitteen
B] pois julkisuudesta, kun hänelle eräiltä tahoilta osoitettiin sen perustavanlaatuinen virheellisyys” (kursivointi minun). Keitä ovat nämä ”eräät tahot”, jotka muka osoittivat kritiikkini virheelliseksi, ja kuinka he sen tekivät ja miten virheellisyys ilmenee? En poistanut kirjoitusta siitä syystä, jonka Jussi Niemelä esittää, vaan poistin keskeneräisen version tehtyäni siihen muutoksia, ja lopullinen versio julkaistiin kirjan muodossa.
Liitteen B varhaisempi versio oli Internetissä luettavana, koska pyysin siihen palautetta Usenetryhmässä sfnet.keskustelu.evoluutio. Saamani palaute oli enimmäkseen myönteistä (mistä Jussi Niemelä vaikenee), eikä kielteisissä puheenvuoroissa osoitettu konkreettisia virheitä; arvostelu jäi vastustavien eleiden ja jopa anonyymin nälvimisen tasolle.
Jussi Niemelän kirjoituksen lukuisat epätarkkuudet osoittavat, ettei hän tunne asioita niin hyvin kuin esittää tuntevansa. Mainittakoon seuraavat:
En hyökkää väitöskirjassani uusdarwinismia vastaan, vaan kannatan evoluutioteoriaa (erit. Mayr 2003) ja varauksin tiettyjä sosiobiologian ideoita. Jussi Niemelä koettaa koplata evoluutioteorian ja sosiobiologian: jos kannatat toista, on kannatettava myös toista, ja jos hylkäät toisen, et voi kannattaa toistakaan. Tuollaista sidosta ei teorioiden välillä ole; evoluutioteoria on tiedeyhteisön hyväksymä, mutta sosiobiologian asema on kiistanalainen, vaikka sosiobiologit kernaasti synnyttävät toisenlaisen vaikutelman siteeraamalla toistensa itsevarmoja julistuksia.
Väitöskirjani selkämyksessä ei lue ”Markus Lång ratsastaa jälleen”, mutta kirjan takakansiteksti alkaa sanoin: ”Šeriffi Lång ratsastaa jälleen – –.” Pelkään kuitenkin pahoin, että tällainen leikillisyys ja itseironia on Jussi Niemelälle vain yksi kumoutumaton todiste katalasta ”postmodernistiudesta” ja ”epätieteellisyydestä”, joita hän tuntuu näkevän kaikkialla (vrt. Niemelä 2004). Hän voi hyväksyä huumorin vain silloin kun ilkkuen osoitellaan humanistien kuviteltuja vajavaisuuksia; hänen oma kritiikkinsä tuntuu edustavan fundamentalistista kiihkoluonnontieteellisyyttä.
Liitteestä B ei ole vedetty yli yhtä sanaa vaan kolme sanaa. Suomalaisia sosiobiologeja ei kannattane arvostella yhtä kärkevin sanoin kuin he katsovat voivansa arvostella muita.
Kotisivuillani on jo kuukausia ollut luettavana mm. väitöskirjani tiivistelmä englanniksi ja saksaksi, esipuhe sekä errata-, sisällys- ja kirjalli- 3 suusluettelo.
Vaikka väitöskirjassani varmasti on omat virheensä ja puutteensa, sitä ei voida pitää epätieteellisenä niillä perustein, joita Jussi Niemelä koettaa tarjoilla.
Markus Lång, fil. tri, Helsingin yliopisto.
Lähteet Lång, Markus 2004: Psykoanalyysi Ja Sen Soveltaminen Musiikintutkimukseen. Studia Musicologica Universitatis Helsingiensis, 12 [11]. Helsingin Yliopisto, Helsinki. Mayr, Ernst 2003: Evoluutio. Suomentanut Jani Kaaro. Wsoy , Helsinki. [what Evolution Is, 2002.] Niemelä, Jussi 2004: Uskomatonta Mutta Totta. – Skeptikko 1 (17. Vsk.), S. 34–41. Niemelä, Jussi 2005: Salatiedettä Helsingin Yliopistossa. – Skeptikko 1 (18. Vsk.), S. 38–39. Zagzebski, Linda Trinkaus 1996:virtues Of The Mind: An Inquiry Into The Nature Of Virtue And The Ethical Foundations Of Knowledge. Cambridge University Press, Cambridge.
Viitteet:
1. Http://ethesis.helsinki.fi/ohjeet/ Vaitosohje.pdf – Toisin Kuin Jussi Niemelä Väittää, Tutkielmani Tiivistelmää Ei Ole Koskaan Julkaistu Ethesis-palvelussa. 2. Yksityiskohtaisemmin Väittelyn Kulkua Selostetaan Helsingin Yliopiston Internet-sivuilla: Http://www.hum.helsinki.fi/hum/
Humtdk.nsf/sivut/4.5.4.1?opendocument&fin Ja Http://www.helsinki.fi/tohtoriksi/
Julkaiseminen.htm
3. Http://www.helsinki.fi/~mlang/opinnot/ Vaitos.html – Koska Opintoni Helsingin Yliopistossa Ovat Päättyneet, Käyttäjätunnukseni Voimassaolo Lakkaa Syksyllä 2005. En Vielä Tiedä, Mihin Siirrän Kotisivuni. Joka Tapauksessa Osa Sivuista Löytyy Internetin Arkistopalvelusta:
Http://www.archive.org/
Summary
Alternative Medicine In Cancer Treatments: Patients For – Doctors Against By Liisa Salmenperä
Liisa Salmenperä’s thesis work “Complementaryand alternative medicine: attitudes of cancer patients,nurses and physicians, the use of complementary andalternative medicine by cancer patients” is the first study in Finland probing the attitudes of cancer patients, nurses and doctors towards complementary and alternative medicine.
At the time of the research approximately a third of the cancer patients used complimentary treatments, most often vitamin and mineral supplements, antioxidants, dietary treatments or naturopathic medicines. Cancer patients used complementary treatments specially to enhance their will for survival and trust for the future.Almost all breast cancer patients and two thirds of the prostate cancer patients reported that complementary treatments had a positive effect specially on their physical wellbeing and general condition.
In the research a diagnosis of cancer added the use of complementary treatments in both cancer patient groups, but the results did not indicate that patients used these instead of evidence-based medicine or because they were disappointed in the evidence-based treatments. Quite contrarily , the patients had a great trust in the evidencebased treatments and the good results from the evidence-based treatments the use of complementary treatments was abandoned, though their use had been contemplated.
The attitudes of nurses and doctors towards complementary or alternative medicine turned out to mainly be negative or unsure. Specially clear was the negative view of oncologists. Both groups, both nurses and doctors, felt that complementary and alternative medicine has unknown risk factors and possibly delayed proper evidencebased treatment of cancer patients.
There were suspicions on the efficacy of treatments chosen for the study (dietary treatments, vitamin megadosages, immunotherapy , homeopathy , prayer and therapeutic touch).The nurses had the most positive attitudes towards dietary treatments and the doctors towards prayer and immunotherapy . Almost a half of the nurses felt the complementary and alternative treatments possibly complemented the evidence-based medicine, but the doctors almost unanimously were opposed to offering complementary treatments in official healthcare.
The subject of the Finnish Society for Futures Studies’ traditional summer seminar was “Fromthe periphery to the hub – how do marginal phenomenachallenge the future?” A very diverse selection of people attended, from motorcyclists to protectors of handicapped children.
The seminar brought up many national movements and corporations which are believed to affect the future of our offspring. If you followed the animated series “Futurama”, you will know that in the future nothing is trash, but everything is reused as raw materials for new products. Secco Inc. has started this process in practice: the seminar was shown handbags made of car tires, word magnets made of computer keyboards and key fobs made of computer circuit boards. The neatest invention was a necklace with mobile phone button “jewels”.
Although we are skeptics, we should not forget that different religions constantly evolve and change, and though currently marginal will certainly effect the future society . The religious side of the seminar was represented by the Wicca society’s (founded in 2001) chairwoman Johanna Virtanen. Because wicca is based on pre-christian magical belief systems, it is considered to be pagan. However, wiccans don’t seem to be completely naïve “believers”, since the chair mentioned that personally she does not believe in prognosticating the future.
Translation: Otto J. Mäkelä
Visiting The Future By Denis Galkin
LIITY SKEPSIKSEN JÄSENEKSI!
Jos haluat liittyä Skepsiksen jäseneksi, lähetä oheinen lomake tai sen kopio täytettynä Skepsiksen jäsenasioista vastaavalle osoitteella:
Anna-Liisa Räihä Borgströminkuja 1 B 19
00840 Helsinki membership@skepsis.fi
Yhdistyksen jäsenmaksu vuodelle 2005 (sisältää Skeptikko-lehden tilauksen)
on 21 euroa tai alle 20-vuotiailta 10,50 euroa (jos olet alle 20-vuotias, ilmoita syntymäaikasi).Voit myös tilata Skeptikko-lehden liittymättä jäseneksi. Tilausmaksu on 24 euroa/vuosi. Lehtitilausta tehdessä tiedoksi riittävät nimi ja osoite. Jäsenhakemus/tilauskaavake löytyy myös Internetistä Skepsiksen kotisivuilta: www.skepsis.fi
JÄSENHAKEMUS
Haluan liittyä jäseneksi
Nimi:
Ammatti ja koulutus:
Lähiosoite:
Postinumero ja -toimipaikka:
Sähköposti:
Puhelin: vain lehtitilaajaksi
Haluan Skepsiksen sähköpostituslistalle
Kokemus Skepsiksen mahdollisesti aihetta sivuavat julkaisut,
erityiset mielenkiinnon kohteet toimialaan liittyvistä asioista,
jäsenyys muissa tieteellisissä yhdistyksissä, ym. (käytä tarvittaessa erillistä paperia):
Korostamme kuitenkin, että kuka tahansa kiinnostunut voi hakea jäsenyyttä yhdistyksen hallitukselta koulutustaustasta ja elämänkokemuksesta riippumatta.
Hyväksyn Skepsis-yhdistyksen säännöissä määritellyn tarkoituksen ja
toimintaperiaatteet ja haluan liittyä yhdistyksen jäseneksi.
Päiväys ja allekirjoitus:
Skepsis ry on vuonna 1987 perustettu suomalaisten skeptikkojen yhdistys. Skepsiksen sääntöjen mukaan yhdistyksen tarkoitus on: Edistää paranormaaleja ilmiöitä koskevien väitteiden objektiivista ja puolueetonta tieteellistä tutkimusta ottamatta näiden väitteiden paikkansapitävyyteen kantaa apriorisin, tutkimusta edeltävin perustein. Ylläpitää tällaisesta tutkimuksesta kiinnostuneiden ihmisten verkostoa sekä pitää yhteyttä vastaavanlaisiin yhteisöihin kotimaassa ja ulkomailla. Julkaista paranormaaleja ilmiöitä koskevia väitteitä tutkivia artikkeleja ja kirjoja sekä laatia tällaisia väitteitä sisältävien julkaisujen bibliografioita. Järjestää alaan liittyviä kokouksia ja konferensseja sekä harjoittaa valistus- ja tiedotustoimintaa.
Yhdistys on poliittisesti, aatteellisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton. Yhdistyksen hallitus voi hyväksyä hakemuksesta yhdistyksen jäseneksi yksityishenkilöitä ja oikeuskelpoisia yhteisöjä, jotka hyväksyvät edellä mainitut yhdistyksen periaatteet.
Yhdistys julkaisee neljä kertaa vuodessa ilmestyvää Skeptikko-lehteä.
Mallia yhdistykselle haettiin Yhdysvalloissa 1976 perustetusta CSICOPista (Committee for the Scientific Investigation of Claims of the Paranormal), mikä ilmenee mm. yhdistysten samankaltaisina toimintaperiaatteina. Skepsis ry toimii kuitenkin itsenäisesti, vaikkakin yhteistyössä CSICOPin ja muiden vastaavien järjestöjen kanssa. Yhdistys on ECSOn (European Council of Skeptical Organisations) ja Tieteellisten seurain valtuuskunnan jäsenjärjestö.
Seuraava Skeptikko ilmestyy lokakuussa. Lehteen tarkoitettu aineisto tulisi olla toimituksessa syyskuun loppuun mennessä.
Skepsis ry:n yhteystiedot Puhelinpalvelu: 0208-355 455 Postiosoite: PL 483, 00101 HELSINKI Internet: http://www.skepsis.fi Pankkiyhteys:AKTIA 405529-2111988
Jäsenasioista ja lehtitilauksista pyydetään neuvottelemaan yhdistyksen jäsenasioista vastaavan kanssa. Hänelle toimitetaan myös osoitteenmuutokset:
Anna-Liisa Räihä Borgströminkuja 1 B 19 00840 Helsinki puh. (09) 698 1976 membership@skepsis.fi
Rahastonhoitaja Veikko Joutsenlahti Roihuvuorentie 30 B 62 00510 Helsinki puh: 040-7587286
Skepsis ry:n hallitus vuonna 2005 Puheenjohtaja Matias Aunola Varapuheenjohtaja Otto J. Mäkelä Robert Brotherus Heikki Ervasti Jukka Häkkinen Pertti Laine Anna-Liisa Räihä
Alueyhteyshenkilöt Joensuu: Vesa Tenhunen puh. (013) 123 254; vesa.tenhunen@skepsis.fi Jyväskylä: Vesa Kolhinen puh. 050-3820 251; vesa.kolhinen@skepsis.fi Oulu: Juha Vuorio puh. 040-5006 955; juha.vuorio@skepsis.fi Tampere: Heikki Lindevall puh. 0400-622 636; heikki.lindevall@skepsis.fi Turku: Heikki Kujanpää puh. (02) 244 6400, 0440-220 420 heikki.kujanpaa@skepsis.fi
Yhdistys toivoo, että alueilla asuvat ilmoittaisivat yhdyshenkilöille yhteystietonsa, jotta he voisivat tiedottaa omalla alueellaan tapahtuvasta toiminnasta.Yhteyshenkilöille voi myös ilmoittaa halukkuutensa osallistua yhdistyksen toimintaan omalla alueellaan.
Skepsis ry:ntieteellinen neuvottelukunta professori Kari Enqvist (puheenjohtaja) professori Nils Edelman professori Pertti Hemánus assistentti Virpi Kalakoski dosentti Raimo Keskinen dosentti S.Albert Kivinen professori Raimo Lehti professori Anto Leikola dosentti Marjaana Lindeman professori Ilmari Lindgren professori Ilkka Niiniluoto dosentti Heikki Oja professori Jeja Pekka Roos VTM Jan Rydman professori Heikki Räisänen dosentti Veijo Saano professori Lauri Saxén professori Anssi Saura professori Raija Sollamo yliassistentti Lauri Tarkkonen akatemiaprofessori Raimo Tuomela FL Tytti Varmavuo professori Johan von Wright professori Risto Vuorinen
Skepsiksen Haaste
10 000 euroa puhtaana käteen sille, joka tuottaa valvotuissa olosuhteissa paranormaalin ilmiön.
Dosentti Hannu Karttunen ja taikuri Iiro Seppänen ovat lupautuneet maksamaan kumpikin 2500 euroa edellä mainitusta kokonaissummasta. Haastesumma voidaan maksaa myös humanoidistipendinä – 10 000 euroa puhtaana ulottimeen sille humanoidille, joka itse noutaa stipendin ja antaa samalla DNA- (tai vastaavan) näytteen. Poikkeustapauksessa summa voidaan myös maksaa (mikäli esimerkiksi henkilötunnuksen tai pankkikortin saanti on osoittautunut humanoidille vaikeaksi) mukana seuraavalle ihmiskontaktiseuralaiselle.
Selin, Risto (2001): IHMEELLINEN MAAILMA Kirja vie lukijansa paranormaalien ilmiöiden ja outojen oppien maailmaan. Sen hakusanat tarjoavat kriittistä tietoa parapsykologiasta, ufologiasta, astrologiasta ja monista muista aiheista. Lähes 500 hakusanaa:Atlantis, Barnum-efekti, Cereologia, Demoni… Pitkiä kirjoituksia, lyhyitä määritelmiä. Erittäin kattava kirjallisuusluettelo. Suomen ensimmäinen skeptinen hakuteos. 326 sivua. Hinta 19 € (+ postikulut). Skepsis ry, Helsinki. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry.
Julkaisija: Kustantaja:
Saatavana kaikista Anna-Liisa Räihä, Puh. (09) 698 1976.
Skepsiksen tilaisuuksista tai tilaamalla osoitteesta: Borgströminkuja 1 B 19, 00840 Helsinki. Sähköposti: secretary@skepsis.fi
