Skepsis, ilmastonmuutos ja Kopernikus

Tämän jutun teema on ”skepsis, ilmastonmuutos ja Kopernikus”. Miksi? Skepsis on laajentamassa toiminta-ajatustaan pelkästä huuhaahaamujahdista yleisempään tiedepohjaisen rationaalisen ajattelun suuntaan. Silloin tulikokeeksi ja kynnyskysymykseksi nousee suhtautuminen ilmastonmuutokseen. Onko skeptikko myös ilmastoskeptikko vai ei?

Ilpo V. Salmi

Nasa

Tilanteen päivitystä kolmannen maailmanvallankumouksen kynnyksellä

Tämän jutun teema on ”skepsis, ilmastonmuutos ja Kopernikus”. Miksi? Skepsis on laajentamassa toiminta-ajatustaan pelkästä huuhaahaamujahdista yleisempään tiedepohjaisen rationaalisen ajattelun suuntaan. Silloin tulikokeeksi ja kynnyskysymykseksi nousee suhtautuminen ilmastonmuutokseen. Onko skeptikko myös ilmastoskeptikko vai ei?

Jutun alaotsikko ”tilanteen päivitystä kolmannen maailman vallankumouksen kynnyksellä” voidaan lukea kahdella tavalla. Ensin: kolmannen maailman vallankumouksena, eli kehitysmaiden mukaan tulona hyvinvoinnin tavoitteluun. Kiinalaiset haluavat ainakin mopon. Toinen lukutapa on kolmannen maailmanvallankumouksen korostaminen. Ensimmäinen maailmanvallankumous oli siirtyminen keräilystä ja metsästyksestä maatalouteen. Toinen oli teollisen tuotantotavan omaksuminen. Nyt on siis edessä kolmas vallankumous, siirtyminen Säätieteilijät ovat jo pitkään uumoilleet, että maallisen elämän ehto kasvihuoneilmiö on nopeasti muuttumassa. Maapalloa ympäröivä ohut ilmakehä toimii ikäänkuin kasvihuoneen lasikatto, joka läpäisee auringosta tulevan säteilyn, mutta estää lämpösäteilyn karkaamista takaisin avaruuteen. aluksi pohdittiin sitä, lämpeneekö vai jäähtyykö maapallo eli tuleeko helle vai jääkausi. Nyttemmin on varmistunut, että keskilämpötila nousee vieläpä kiihtyvästi, ja se on saanut säätieteilijät soittamaan varoituskelloja.

YK:n hallitusten välinen ilmastonmuutoksen komissio IPCC julkaisi jo vuonna 1991 ensimmäisen raporttinsa tilanteesta. Seuraavat tulivat 1995 ja 2001. Uusin raportti julkistettiin helmikuussa 2007. Kyseessä on päättäjille tehty yhteenveto. Jatko-osa tuli pääsiäisviikolla ja viimeinen toukokuun alussa. Raportti on, kuten säätiedotuskin, kestävän kehityksen talouteen.

Ilmastonmuutos

ennuste, joka sään sijasta kertoo odotettavissa olevasta maapallon ilmaston muutoksesta seuraavien 50 ja 100 vuoden aikana eli vuosiin 2050 ja 2100 asti. Se on laadittu monia erilaisia ilmastomalleja tietokoneohjelmilla ajaen ja soveltaen ja antaa, kuten säätiedotuskin, odotettavissa olevien muutosten ala- ja ylärajat ja todennäköisyydet.

Raportin mukaan ilmakehän yleisimmän kasvihuonekaasun hiilidioksidin, Co , pitoi- 2 suus on hurjasti kasvamassa (muiden kasvihuonekaasujen tapaan). Kun se esiteollisena aikana oli 280 PPM (miljoonasosaa) ja minun nuoruudessani 300 PPM se on nyt 380 PPM ja kasvaa 1-2 PPM/vuosi. Turvarajaksi asetettu pitoisuus 450-550 PPM sivuutetaan muutamassa vuosikymmenessä ja vuonna 2100 todennäköisin arvio on jo 600 PPM.

Hiilidioksidin- ym. kasvihuonekaasujen määrän nousuun liittyvä keskilämpötilan nousu tulee olemaan 2-4 astetta. Paljon väittelyä herättänyt viime aikojen lämpötilan nousu on ollut ehkä 0,5 - 0,7 astetta. Turvaraja on 2 astetta, jonka yli menevä nousu saattaa aiheuttaa vaarallisia ennakoimattomia ja itsestään kasvavia seurauksia esimerkiksi jäätiköiden sulaessa.

Ilmaston lämpiämisen kohtalokkain seuraus on merenpinnan nousu. Sen odotetaan olevan 20-60 cm sadassa vuodessa (ilman Grönlantia). Turva- ja tulvarajaa ei tässä juuri ole, koska iso osa ihmiskunnasta asuu rannikoilla vain muutama metri merenpinnan yläpuolella, esimerkiksi Bangladeshissa, Vietnamissa, Floridassa, monilla saarilla ja Hollannissa, joka on jo osin pinnan alapuolella. atomireaktorit ja niiden vaarallisesti säteilevät välijäähdytysaltaat ovat meren rannoilla mm. Sosnovi Borissa, Sellafieldissä ja mahdollisesti Loviisassa.

Suomessa maan kohoaminen osin kompensoi merenpinnan nousua, mutta sään ääri-ilmiöiden ja myrskyjen lisääntyessä ja voimistuessa Suomenlahden kylpyammeloiskinta kasvaa ja rakentamisen tulvarajaa on nostettava. Helsingissä se on jo 3 metriä. (apropos, Helsinki on ympäristöasioissa varsin valveutunut. ainut ongelma on energian tuotto fossiilisilla polttoaineilla.)

Vuosien 2001 ja 2007 raportit ovat sisällöltään samansuuntaiset. Sanonnat ovat vain kärjistyneet: kun 2001 raportti totesi ilmaston muutoksen johtuvan ”todennäköisesti” fossiilisten polttoaineiden eli kivihiilen käytöstä ja sademetsien hakkuista, niin 2007 raportti käyttää muotoa ”hyvin todennäköisesti”. Säätieteilijät eivät revi hiuksistaan näitä lisämääritteitä, vaan niillä on tilastollisesti määritellyt numeeriset arvot.

Maapallon keskilämpötilan muutoksille on jatkuvasti etsitty myös ihmisestä riippumattomia syitä. auringon säteilyn muutokset auringon pilkkujaksojen voimistuessa tai pidentyessä ja hitaat muutokset maan radassa ja asennossa, vieläpä lähiavaruuden supernovaräjähdykset saattavat olla syyllisiä. Suuret tulivuoren purkaukset (jotka viilentävät maapalloa) ja isojen meteoriittien iskemät ovat ennustamattomia katastrofeja, jotka saattavat vaikuttaa ilmakehään tuhatvuotisin seurauksin ja voivat olla vieläpä massasukupuuttojen syitä. Ilman tulivuorten ja ihmisen ilmakehään syöttämiä aerosoleja lämpötilan nousu olisi ehkä vieläkin suurempi.

Raportin meitä suomalaisia kiinnostavin ennuste on tietenkin se, että keskilämpötilan noustessa lämpiäminen on suurinta pohjoisilla leveysasteilla. Nyrkkisääntönä Etelä- Suomen talvi siirtyy Utsjoelle ja Pohjois-Saksan kesä meille. Talvet lämpiävät enemmän kuin kesät. Kesän hellepäivien lukumäärä kasvaa, mutta myös myrskyjen ja sateiden määrä lisääntyy kesät talvet. Suomen neljä selkeää vuodenaikaa nyrjähtävät allakassa tai ovat muisto vain.

Miksi Pohjola lämpiää enemmän? Maapallo on epäsymmetrinen: Etelänavalla on valtameren ympäröimä manner, pohjoisnavalla on rikkonaisten niemimaiden ympäröimä meri. Tämän vuoksi myös maapallon lyhytaikaisia suuria säävaihteluita aiheuttava globaali ilmiö El Nino keskittyy ennen kaikkea eteläiselle pallonpuoliskolle, vaikka vaikuttaa koko maapallon säähän. Ilmaston lämpenemisen vuoksi El Ninon ennustettava syklisyys vähenee ja tästä riesasta saattaa tulla pysyvä. IPCC:n raportti ei El Ninoa suoraan mainitse.

IPCC raportin takana on suurin osa tutkijoista. Kuitenkin pieni ilmastoskeptikoiden joukko on julkisesti eri mieltä ja jotkut tutkijat ovat vetäytyneet raportista syrjään. Erimielisyydet koskevat ennen kaikkea esiteollista aikaa, vieläpä esihistoriallisia aikoja. Kiistanalaiset todisteet ovat historiassa kerrotut lämpötilan vaihtelut, puiden vuosirenkaista saadut säävaihtelut ja jäätiköiden porauksista tehdyt ilmakuplien analyysit. Ovatko hiilidioksidipitoisuuden ja maapallon keskilämpötilan nousu syy-seurauskytkentäisiä ja ihmisen toiminnan seuraus, onko tilanne todella ennen esiintymätön ja ennen kaikkea voidaanko torjuntatoimenpiteillä ilmastonmuutokseen yhteisesti vaikuttaa vai onko pakko vain sopeutua ja kärsiä? Siinä suuret kysymykset.

Ilmastonmuutokseen liittyvät tutkijoiden yhteiset selvittämättömät ongelmat listasi Ilmatieteen laitoksen varapääjohtaja professori Mikko Alestalo helmikuussa 2007 viideksi kysymykseksi, joita seuraavassa kommentoin.

- Jäätiköiden sulaminen? Suurin ja peloittavin on Grönlanti. Varmaa on, että Pohjoisen jäämeren jää on viime vuosina pienentynyt merkittävästi. Jo kelluva jää ei onneksi sulaessaan nosta meren pintaa. Vähiten tunnetaan Etelämantereen tilannetta. Sen jäätikön ”vesiarvo” on kymmenen kertaa suurempi kuin Grönlannin.

- Golfvirran käyttäytyminen? Ylimainostettu Golfvirta määrää välillisesti Skandinavian ja Suomen säät ja ilmaston. Golfvirta näyttää viimeaikoina hivenen heikentyneen. Pohjoisatlannilla saattaa kuitenkin esiintyä etelän El Ninon kaltainen NaOSilmiö, Pohjoisatlannin oskillaatio. Se on vielä varsin vajanaisesti tunnettu. Vieläpä Pohjoisella jäämerellä voi olla oma oskillaationsa. Golfvirran ja näiden heilahtelujen vuorovaikutus ja syy-seuraussuhteet ovat vielä kysymysmerkki. Golfvirta on osa Pohjoisatlannin kiertoliikettä (MOC) joka hidastuu.

- Metaanijään sulaminen? Siperian taigasoiden ikiroudan ja lämpenevien merien rannoilla veden ala olevien metaanijääkimpaleiden ns. klatraattien sulaminen saattaa tuottaa ilmakehään yhtäkkisesti suuria metaanipurkauksia. Tässä on katastrofin ainekset, koska metaani CH on kas- 4 vihuonekaasuna yli 20 kertaa hiilidioksidia ärhäkkäämpi. Biopolttoaineenakin käytetty metaani häviää ilmakehästä nopeasti, ellei - Hiilen kierto? Hiiltä vapautuu ilmakehään fossiilisiä polttoaineita eli kivihiiltä ja puuta poltettaessa. Maapallon meret, metsät ja suot sitovat ilmasta hiilidioksidia eli toimivat ns. hiilinieluina. Kun meret lämpiävät ja niiden happamuus ehkä muuttuu ja sademetsiä hakataan, hiilen kierto muuttuu entistä ennustamattomammalla tavalla. Hiilen samoin kuin veden kierto ilmakehässä on meteorologian suuria haasteita yhä edelleen.

jostain tule uutta tilalle.

- Myrskyisyys muuttuu? Hurrikaanien ja muiden myrskyjen luku ja voima saattavat kasvaa. Suomessa hurrikaaneja ei onneksi esiinny, mutta kotimaisten trombien luku ja voima voivat kasvaa. Rankkasateet voimistuvat ja salamointi voi lisääntyä, jolloin metsäpalojen uhka kasvaa.

Ilmastoskeptikot vaativat, että meneillään olevasta muutoksesta ei saisi varoittaa, koska siitä ja varsinkin sen syistä ei olla varmoja. Osa vastustavista mielenilmauksista on epäasiallista ja kaikkea muuta kuin viileän tieteellistä ilkkumista ja vähättelyä. IPCC:n raporttia on arvosteltu poliittisista syistä kärjistetyksi uhkakuvaksi, jossa tieteelliset faktat on sivuutettu ja vastustavat kannat väkisin hiljennetty. Tämä tuskin pitää paikkaansa. Lopputekstiä hiottaessa on tutkimustulokset pyritty esittämään mahdollisimman täsmällisesti tieteellisen tutkimusetiikan mukaisesti, mutta yleiskielellä. Pakollinen konsensusdiplomatia on pikemminkin vähentänyt kärjistyksiä.

Vastustajat eivät useinkaan ole meteorologeja vaan esim. geologeja. Meteorologien enemmistön edustajat taas toteavat, että olisi edesvastuutonta olla hiljaa, koska kyseessä on kohtalokkain hetki koko ihmiskunnan historiassa. Pitäisikö sitten tavallisten ihmisten olla suu supussa kun ”eivät siitä mitään ymmärrä” (kuten eräs professori kirjoitti)? Mielestäni ei. Kai valistunut maallikko saa pohtia omaa ja lastenlastenlastenlastensa kohtaloa. Ongelma on, että liiallisesta toistosta ja rummutuksesta seuraa julkisuudessa turtumus, kyllästyminen ja uutisvuotokohtalo.

Työelämässä ja sodassa olen oppinut, että päätöksenteko vajaan datan varassa on normaali tilanne. Näin on myös ilmastonmuutosasioissa. Koskaan ei pidä odottaa täyttä varmuutta eli jäädä tuleen makaamaan. Entä jos me liioittelemme esto- ja sopeuttamistoimenpiteissämme? Ei huolta, pääsääntöisesti se kääntyy loppujen lopuksi ihmisen hyväksi. ainut turpiin saaja on ehkä kvartaalikapitalismi.

Tavallisin riidan aihe on se, että mikä tahansa poikkeavuus säässä ei vielä todista ilmastonmuutoksesta vaan sopii pitkän aikavälin ääri-ilmiöihin. Kun meteorologian lisäksi myös klimatologia – ilmasto-oppi – kehittyy, sen systeemidynaamiset mallit paranevat ja edellinen riita vähenee. Toinen tärkeä meteorologian laajennus on avaruussään ennustamiskyky, missä tähtitiede ja geologia ovat apuna. Esimerkiksi auringonpilkut eivät vaikuta auringon säteilyenergian määrään kuin hivenen, mutta pilkuista lähtevä aurinkotuuli eli hiukkasvuo vaikuttaa maapallon magneettikenttään ja säähän voimakkasti ja odottamattomasti.

Vähitellen tutkijoiden osaaminen ulottuu aukottomasti tuntien paikallisennusteista vuosisatojen ja tuhansien pituisiin ennakointeihin. Viidestä vuorokaudesta viiteen miljoonaan vuoteen.

Ylitetyt kasvun rajat Rajallinen maapallo ei voi loppumattomiin kestää kasvavan ihmiskunnan aiheuttamaa luonnonvarojen kulutusta. Tutkijoiden mukaan 1950-luvulla ihmiskunta, jota silloin oli 2,5 miljardia, oli ottanut käyttöön noin puolet maapallon resursseista. Täysi kuormitus saavutettiin uusiutuvien luonnonvarojen kohdalla jo 1980-luvulla. Meitä oli silloin 4,5 miljardia. Nyt vuotuinen kulutus on ehkä 120 %. Jos kaikki ihmiset kuluttaisivat kuten jenkit ja me, tarvittaisiin jo 3-4 maapalloa. Edelliset arviot perustuvat siihen, että maaäiti hengittää vuodenaikojen tahdissa. Vuotuinen kulutus voi olla vain vuotuisen sadonkorjuun kokoinen. Maapallolla on tässä monta roolia: se on kotipiha, viljelyalusta, raaka-aineiden louhintakaivanto ja jätteiden loppusijoituspaikka. Suurin yhteinen kaatopaikka on ilmakehä.

Ihmislaji, myös nykyihminen homo sapiens sapiens on maapallon biosfäärin erottamaton osa. Luonnon monimuotoisuuden

Maapallo on rajallinen ja sen rajat on jo saavutettu. Taloudenpitojärjestelmämme – ennen kaikkea kapitalismi – sisältää

rajattoman kasvun ideologian ja edellyttää siis rajatonta maapalloa. Kapitalismia ei voi enää hylätä, mutta sen torahammasversio kvartaalikapitalismi on saatava yhteisön yhteishyvän suitsiin.

vaaliminen ei ole siis vain utopiaetiikan sanelemaa viherpiiperrystä vaan erittäin järkevää perillistemme hyvinvoinnin edes jonkinasteista turvaamista. Ihmisen aiheuttama massasukupuutto on tuhansien eliölajien kohdalla jo peruuttamaton. Vaarassa eivät ole vain Bengalin tiikerit ja muut isot eläimet vaan ennen kaikkea mikroskooppinen eliöstö ja biomassa, vieläpä dna-perimä.

Nykyihminenkin käyttää ravinnokseen biomassaa. Sähköä ei voi syödä ja muovikassit eivät sula. Kukaan ei osaa ennustaa minkään eläimen, kasvin tai pieneliön tulevaa arvoa. Siksi maapallolle ollaan perustamassa suojelualueita, ns. Hot Spotteja, uhanalaisimpien lajien perimän biopankeiksi. Nämä sijaitsevat yleensä tropiikissa. ainoita poikkeuksia on Siperian taiga, joka ulottuu miltei katkeamattomana Helsingin keskuspuistoon asti. Siinä on suomalaisillekin talonmiehen huoltovelvoitetta kuten Itämeressäkin, joka on Suomen suurin raiskioksi päästetty viljelyalusta ja vesipelto.

Jo 1960-luvulla huolestuneet vaikuttajat perustivat Rooman Klubin, joka alkoi koota tietoa maapallon kuormituksesta. Klubin tilaamana ilmestyi 1972 kirja Kasvun rajat. Kirjan tekijät olivat taloustieteilijöitä, vieläpä varsin nimekkäitä ja arvostettuja, eivätkä siis luonnonsuojelijoita. Kasvun rajat uusittiin 1992 nimellä Ylittyvät kasvun rajat ja 2002 tuli viimeisin päivitys Kasvun rajat 30 vuotta myöhemmin. Kirjat on tehty soveltaen ns. systeemidynamiikkaa. Niissä pohditaan maapallon ja ihmiskunnan tulevaisuutta erilaisia skenaarioita tietokoneohjelmilla ajaen. Ne eivät siis suoranaisesti ennusta mitään, pohtivat vain erilaisia ”jos näin niin sitten –tulevaisuuksia”. Koko maailmantalous nähdään yhtenä suurena systeeminä, missä kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Sen sijaan että valtioiden päättäjät olisivat jo silloin todella ottaneet onkeensa tekijöiden varoitukset, alkoikin hillitön kirjojen väitteiden vääriksi todistelu. Julkisen keskustelun taso oli masentavan epäasiallista. Jälkeenpäin on selvinnyt että esimerkiksi Exxon Mobil maksoi vaivihkaa miljoonia dollareita kirjojen sanomaa vastustaville kirjoittajille ja lobbareille. Nyt Exxon vähättelee ilmaston muutosta. Samalla lailla toimivat tupakkatehtaat keuhkosyöpäsodassa ja klooritehtaat otsoniaukkoväittelyissä. Näin jälkiviisaasti voidaan sanoa, että kirjat osuivat harvinaisen tarkoin oikeaan ja olivat uraauurtavia. Ensimmäinen on käännetty yli 30 kielelle.

Kaikkien ongelmien pohjimmainen syy, ihmiskunnan lukumäärä on nyt 6,6 miljardia. Kasvukäyrä osoittaa yhä jyrkästi ylöspäin. Kasvu oli suurinta 1960-luvun jälkipuoliskolla. Sen jälkeen käyrä on hivenen loiventunut. Sen perusteella maapallon väestömaksimiksi arvioidaan vuonna 2050 noin 9,1 miljardia. Väen lisäys tapahtuu kehitysmaissa, koska rikkaat tekevät rahaa, köyhät lapsia. OECD-maissa lapsiluku / synnyttäjä on jo aikoja sitten pudonnut alle maagisen kahden. Meillä se on noin 1,5, Italiassa 1,3. Tuleva maailma on siis värillinen. Lisäväen ongelma on yhä hirmuinen. Seuraavina 40 - 50 vuotena on maapallolle rakennettava uusi miljoonakaupunki joka viikko.

Ihmiskunnasta asuu jo noin puolet kaupungeissa, eivätkä he voi pitää omaa peruna-, riisi- tai maissipeltoaan edes kattoviljelyksinä, vaikka ne voimakkasti lisääntyvätkin. Iso osa kaupungeista on jo nyt viheliäisiä slummeja. Maapallon metsistä on yli puolet hakattu ja lopuista puolet saatetaan menettää 20 - 30 vuodessa nykyvauhdilla. Kahdella miljardilla ei ole vessaa eikä kunnon juomavettä. Yhdellä miljardilla rantaasukkaalla oma kalastusmeri on toisten toimesta ryöstöylikalastettu. Miljardi joutuu elämään äärimmäisessä köyhyydessä eli alle eurolla / päivä. Toisaalta meitä ylipainoisia on noin miljardi. Omalta osaltani totean, että ensin meni Linnunrata valosaasteen takia ja sitten Suomenlahden sukellusvedet. Sorsat ja me olemme samassa kusessa Pietarin vessojen ja Suomen rannikkopeltojen alajuoksulla. Tuhoutuva Itämeri on pallomme saastunein merialue.

Jo vuonna 1987 julkaistiin YK:n Ympäristön- ja kehityksen maailmankomission eli ns. Bruntlandin komission raportti nimellä Yhteinen tulevaisuutemme. Gro Harlem Bruntland oli Norjan ponteva naispääministeri. Raportin sanoma on lyhyesti: Meidän tulee tyydyttää omat tarpeemme ottaen huomion tulevien polvien mahdollisuudet tyydyttää omansa. Tämä periaate on tuttu jokaiselle suomalaisen kerrostalon saunassa käyvälle: jätä sauna siihen kuntoon kuIn toivoisit sen olevan seuraavalla kerralla tullessasi, sinä tai perillisesi.

Bruntlandin komission työn keskeinen käsite oli kestävä kehitys. Raportista keskusteltiin laajasti, mutta yleistä mielipidettä se ei herättänyt. Se oli selvästi aikaansa edellä. Kuitenkin WTO otti kestävän kehityksen käsitteen ohjelmaansa jo 1995. Onko sitä noudatettu, ei ole näkynyt? Monet muutkin tahot ovat varoittaneet: 1992 maailman tiedemiehet (1600 tutkijaa 70 maasta), 2001 maailmanpankki ja jo 1972 YK:n pääsihteeri u Thant.

Viimeisin vakava vetoomus maailman päättäjille on maailmanpankin ex-pääjohtajan sir Nicholas Sternin raportti lokakuussa 2006 Englannin hallitukselle. Se on tehty poliitikkojen ja talousmiesten omalla pyhällä BKT-kielellä eli ns. väännetty rautalangasta. Raportin juju on se, että ilmastonmuutoksen torjunta ja sopeutuminen ei ole bisneksenteon pois sulkevaa eli kestävä kehitys ei tarkoita suinkaan kehityksen pysäyttämistä.

Sternin lääke on: Jos nyt heti aloitetaan ilmastonmuutoksen torjunta- ja sopeuttamistoimet, menetetään kansojen vaurauden globaalista kasvusta yksi BKT-prosenttiyksikkö/vuosi. Jos näin ei tehdä vaan edetään ns. BaU-strategialla (Business as Usual = ei tehdä mitään), saattaa tuloksena olla jonkinasteinen romahdus tai ainakin hyperlama ja BKT:n putoaminen kymmeniä prosenttiyksiköitä. Seurauksena esimerkiksi ilmastopakolaisuus saattaa kasvaa kansainvaellusten mittoihin. (Lähivuosina liikkeellä lasketaan jo olevan 50 miljoonaa ilmastopakolaista.) Stern ei pankkimiehenä loppujen lopuksi ehdota siirtymistä kokonaan uudenlaiseen talouden pitoon, tarjoaapa vain syväkosmeet- Uuden taloudenpidon peruslaki kuuluu: pelkkä määrällinen kasvu ei ole kehitystä vaan se on usein suorastaan taantumista ja stagnaatiota. Kapitalismin perusaskelmittari BKT eli bruttokansantuotteen kasvu / vähennys on huono, koska se mittaa vain taloudellisen toiminnan intensiteettiä eli sitä, mitä jää tilinpäätöksen viivan alle. Esim. ergonomisesti tehokkaiden sähkötuolien laajamittainen tuotanto vaikuttaa BKT:hen varmasti myönteisesti. Siksi uusissa hyvinvointimittareissa BKT:n muutos on vain osatekijänä. YK:n kehitysohjelmassa UNDP:ssä käytetään inhimillisen kehityksen indeksiä HDI, jossa BKT:n lisäksi osatekijöinä ovat elinaika ja tiedonsaantimahdollisuudet, ja BKT:kin on suhteutettu ostovoimaan.

tisia korjauksia nykymenoon.

Nasa

Kestävä Kehitys

Samantapaisia mittareita on käytössä muitakin, esimerkiksi totaalin tai inhimillisen hyvinvoinnin mittarit. Näissä hyvinvoinnille ja siis onnellisuuden tunteen edellytyksille annetaan numeerisia arvoja. Se on tietenkin pulmallista. Vanha vitsihän on, että raha ei tuo onnea, mutta se tila, minkä se tuo, eroaa onnesta niin vähän, että harva huomaa eron. No – subjektiivista itsensä onnelliseksi kokemista, esimerkiksi onnellisuushorisonttia on sosiologiassa mitattu iät ajat ja usein hyvin hämmästyttävin tuloksin. Palkan suuruudesta ei ole niin väliä, kunhan se on suurempi kuin muijan siskon miehellä.

aivan uuden tyyppinen mittari on 1990-luvulla kehitetty ekologinen jalanjälki, jonka yksikkö on hehtaari. Se kertoo, paljonko tuotteen valmistus, käyttö tai koko elämäntapa kuluttaa maapalloa ja sen biosfääriä, maata ja vettä raaka-ainevarastona, kasvualustana ja jätteiden loppusijoituspaikkana. Kun maapallon resurssien totaali summa arvioidaan ja jaetaan ihmisten lukumäärällä, saadaan käytettävissä oleva ekologinen jalanjälki / henkilö. Tässä mittauksessa Suomi maapallon pohjoisimpana raskaan teollisuuden hyvinvointiyhteiskuntana sijoittuu valitettavasti USa:n ja Japanin ohella maailman kärkeen. Me suomalaiset siis rohmuamme maaäidin rikkauksista kaikkein eniten / henki. ahkerasti kaukomaiden lomalennoilla käyvä suurentaa matkoillaan jalanjälkeään paljon enemmän kuin koko työuransa arkena täällä kyhjöttäessään.

Kestävän kehityksen elämän valinnoissa tulisi koko ajan arvioida oman jalanjäljen kasvua aivan samalla hartaudella kuin me nyt marketissa luemme elintarvikepakkauksiin pienellä painettuja rasva-, kolesteroli- ja joule/kalorilukuja. Ekologinen jalanjälkimittari vaatii vielä kehittämistä, silti toivon sen tulevaisuudessa olevan yhtä tunnettu kuin BKT on nykyään. Jalanjäljestä voisi tulevaisuudessa (nyt heti) tulla koko kansantaloutta, maailmantaloutta ja ympäristölainsäädäntöä ohjaava tunnusluku.

Nykyinen huippumoderniksi ja tehokkaaksi uskomamme teollinen tuotanto on energiahyötysuhteeltaan usein vielä kaskisavuvaiheessa. Esimerkiksi auton polttoaineen energiasta menee vain pieni osa – alle

Herman E. Dalyn, maailmanpankin ex-ekonomistin ehdot ”talouden läpikierrolle”: uusiutuvien luonnonvarojen käyttö ei ylitä niiden uusiutumisen tahtia uusiutumattomien käyttö ei ylitä korvaavien kestävien kehittämistä saasteita kertyy vain niin että ympäristö ehtii ne käsitellä.

Daly suosittaa käyttöön myös uutta hyvinvointimittaria, (kestävän talouden hyvinvointi ISEW), joka on kehitetty vanhasta BKT:sta ja sopii paremmin ”täyden” maapallon taloudelle kuin vanha ”tyhjän” maapallon talouden BKT (Dalyn mukaan).

5 % – varsinaiseen liikkumiseen. Talomme ovat yhä kuin harakanpesiä. Tässä on suuri säästömahdollisuus, jota viimeisten 20 - 30 vuoden aikana on runsaasti hyödynnettykin: kehitetään todellinen ekoauto ja -autoilu ja rakennetaan ns. nollatalo, joka lämpiää / jäähtyy miltei vain asukkaidensa tuottamalla energialla. Meistä jokainenhan on noin 100 W:n lämpöpatteri.

Kestävään kehitykseen on monia teitä. Toisaalta teravattivaltatiet ja toisaalta millivattipolut eli suuri on kaunista / pieni on kaunista -ideologiat. Tärkein on ”luontopolku”, jossa matkitaan keinotekoisesti elämänprosesseja ja fotosynteesiä. Sillä ei tuoteta vain vihreää energiaa vaan ehkä ihmiskunnan ravinto-ongelma ratkeaa näin meriviljelyksinä. Teravatteja edustaa fuusiovoimala, joka on 50 vuotta ollut 50 vuoden kuluessa käyttöönotettavissa (aiemmin povattu aika oli vain 20 vuotta). aurinkokenno edustaa millivattiteknologiaa ja on voimakkaan tuotekehittelyn kohde. Hyötysuhde, joka nyt on 15-20 %, on nostettavissa lähiaikoina ainakin nelinkertaiseksi. Pienihyötysuhteista materiaalia tuotetaan jo nyt metritavarana.

Samanlaisessa kehitysimussa on ledi-tekniikka. Todella viheliäisiä vaihtoehtoja näin fyysikon mielestä ovat uraanifissiovoimalat, joita moni halajaa lisää. Ydinvoimala on oikeastaan höyrykone, jonka pannun alla palaa uraanihalkotuli. Huipputeknologiaa tarvitaan vain, jotta suunnattoman monimutkaisen säätö- ja ohjausjärjestelmän avulla voitaisiin tätä hitaasti räjähtävää atomipommia ajaa niin lähellä Kiinailmiötä kuin sielu sietää. Käyttöaika on vain 40 - 50 vuotta ja hylätty sarkofagi säilyy vaarallisesti säteilevänä ainakin seuraavat tuhat vuotta, kuten käytetyn uraanin loppuhaudatkin.

Kaikki muistavat Tsernobylin 1986. Siinä kävi onni onnettomuudessa, kun polttoaineesta paloi taivaalle sattumasta johtuen vain pieni osa. Vähän huonommilla mähiksillä radioaktiivinen pilvi olisi voinut olla kymmenkertainen. Vitsit olisivat olleet silloin todella vähissä. Eli Tsernobylin pelotevaikutus jäi valitettavan pieneksi. Ennen uraanipohjaisen energiatuotannon lisäämispäätöstä on kaikki mahdolliset pysäyttämis-, sopeuttamis- ja säästökeinot käytävä huolella läpi. Usko puhtaaseen uraanienergiaan on kokonaisvaikutusten kannalta samanlaista kuin usko puhtaaseen koraanienergiaan.

Kestävään kehitykseen siirryttäessä tulee muistaa suuret viivästymät. Kasvun rajoista Kiotoon kului 35 vuotta. Kun otsoniaukko löytyi, kesti 25 vuotta ennen kuin täyskielto saatiin edes paperilla aikaan. Sen vaikutukset selviävät ehkä vasta 50 vuoden kuluttua, jos koskaan. Uuden ydinvoimalan rakentamispäätöksen ja käyttöönoton välillä kuluu 10-15 vuotta ja käyttöikä on ehkä 50 vuotta, eli pääoma on sidottu ihmisiäksi. Sillä olisi varmasti voitu tehdä järkevämpääkin.

Kaikkein kohtalokkain viive on se, että vaikka ilmastonmuutoksen estotoimenpiteet käynnistettäisiin nyt, lämpötila- ym. tuhon käyrät jatkavat nousuaan vielä vuosikymmeniä, ehkä vuosisatoja.

Nopeimmin vaikuttava parannuskeino kaikkeen olisi kehitysmaiden – ennenkaikkea Saharan eteläpuolisen afrikan – naisten ja tyttöjen tasa-arvoisuuden edistäminen ja lukemaan opettaminen. Kokemuksen mukaan se puree jo 10-15 vuodessa ja kulut ovat varsin pienet.

Kioton sopimus, jota oli pohjustettu YK:n julistuksella jo 1992, saatiin aikaan 1997. Uusinta on edessä 2012. Kioton saastuttamisoikeuksien osto ja myynti antaa – ikävä kyllä – väärän signaalin tarvittavien toimenpiteiden suunnasta ja suuruudesta. Lisäksi Kioto saattaa vaarallisesti ja epäoikeudenmukaisesti sementoida eri valtioiden osuudet kehitysasteesta riippumatta. Riittääkö meillä OECD-mailla solidaarisuutta antaa kehitysmaiden kiriä meidän etumatkamme kiinni? Kiotossa ikään kuin rakennetaan tupakoimistiloja taloon, jonka toinen pää on jo tulessa. Vaikka USa vetäytyi Kiotosta sivuun, ”koska se olisi haitannut liike-elämää liikaa”, monet osavaltiot, muun muassa Schwarzeneggerin Kalifornia ja isot pormestarivetoiset kaupungit ovat tehneet omia saastuttamisen kieltopäätöksiään. Toisaalta USa satsaa ilmastotutkimukseen eniten maailmassa.

Kioto-linjaan liittyy Al Goren ym. vaaleanvihreys. Lähivuosina tämä tulee valloittamaan koko länsimaisen maailman. Vaaleanvihreyteen liittyvät kiehtovat määritteet ”valveutunut, moderni, elämänmyönteinen jne”. Valitettavasti se ei riitä, kuten ei riitä Kiotokaan.

Hiilivapaa teknologia on vielä miltei tieteisunelmaa. Vetyautoja ei kannata tuottaa, koska vedyn jakeluverkkoa ei ole ja päinvastoin. Eli vedyn käyttöönotossa on ns. munakanaongelma.

Käännepisteajattelu on myös osa ilmastonmuutoskeskustelua. Koska on ”peak of oil”? Eli se hetki, jolloin tuotannon kasvu kääntyy pysyvästi laskuun tai öljylitran tuottaminen kuluttaa enemmän öljyä kuin litran. Vuosina 2015 - 2020 veikkaavat asiantuntijat. Peak-hetken määräävät tietenkin monet seikat, fysiikan ja tekniikan lisäksi taloudelliset, vieläpä poliittiset. Kun öljylähteet ehtyvät, sirrytään jalostamaan öljyhiekkaesiintymiä jne.

Fossiilisten polttoaineiden ehtyessä yritetään siirtyä laajamittaisesti käyttämään pelloilla ja metsässä tuotettua raaka-ainetta eli jalostamaan ns. biopolttoaineita. Sinänsä järkevältä tuntuva teknologia on kuitenkin lyhytnäköistä jos ja kun se estää koko liikennepolitiikan uudelleenarviointia ja kehittämistä, vie köyhiltä halvan ravinnoksi tarvittavan maissin kaupunkimaasturien möhkömoottorien pyörittämiseen (tortillamellakat on jo nähty Meksikossa) ja saa Etelä-Suomen kesantopellot uudelleen tehoviljelyn piiriin, jolloin Suomenlahden saastekuormittaminen jatkuu.

Koska on ”peak of coal”? Maapallon kivihiilivarastot riittävät sadoiksi vuosiksi. Rajan asettaa hiilidioksipäästöjen kielto tai rajoitus. Jos voimalan savupiipun huipussa voidaan erotella CO pois ja haudata maahan, hiili- 2 piikkiä ei tule tässäkään muodossa. Uraanipiikki tullee 50 vuodessa luonnon uraanin osalta.

Kestävän kehityksen talous on liike-elämässä jo brändätty. Suomessakin on nopeasti kasvava rypäs yrityksiä, jotka vieläpä valtion tuella tekevät vihreää bisnestä. Kun ei vain kyseessä olisi Münchausen, joka kiskoo itseään suosta tukastaan vetäen. Ilmastonmuutoksen seurauksia on Suomelle listattu yli sata, joista vain pieni osa on myönteisiä. Niistäkin monet vain muutoksen alkuvaiheessa.

Mielestäni tuhoisin vaihtoehto on liike-elämän suosittelema kaiken jättäminen markkinavoimien huomaan eli aiemmin mainittu BaU-strategia. Se ei varmasti toimi ja tekee slummiutuvan maapallon entistä epäinhimillisemmäksi ja epätasa-arvoisemmaksi. Se on kuin palokunnan palkkaaminen pelkistä Elämäntapamme uudelleenarvioinnin vaade on niin suuri, että monet yksinkertaisesti sulkevat silmänsä ja kieltävät faktat tai kertovat typeriä liito-oravavitsejä. Tilannetta voi verrata Kopernikuksen aikaiseen. Silloin Ilmastonmuutoksesta Skepsikselle luennoinut Ilpo V. Salmi ja eriävän

kommentin Salmen pyynnöstä esittänyt Boris Winterhalter, joka on eläkkeellä oleva merigeologian tutkija. Winterhalterin mukaan ilmastonmuutos ei johdu hiilidioksidipäästöistä, vaan luonnon omista mekanismeista.

”Vesihöyry on ylivoimaisesti merkittävin kasvihuonekaasu, siihen

ihmisillä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa”, Winterhalter sanoi.

tuhopolttajista.

Postkopernikaaninen Yhteiskunta Vai Pääsiäissaari?

maapallo lakkasi olemasta kaiken keskus. Kardinaalien ja muiden valtaapitävien vastustus ylsi polttorovioihin asti. Muutos vaati 200 - 300 vuotta, eikä vaikuttanut rahvaan elämään juuri mitenkään.

Nyt aika on tullut herätä vielä karmeampaan tosiasiaan: Maapallo on myös rajallinen ja sen rajat on jo saavutettu. Tämä vaikuttaa meidän kaikkien arkielämään ja armon aikaa ei enää ole, tai yltiöoptimistisesti uskoen korkeintaan 20-30 vuotta.

Meidän taloudenpitojärjestelmämme – ennen kaikkea kapitalismi – sisältää rajattoman kasvun ideologian ja edellyttää siis rajatonta maapalloa. Kapitalismia ei voi enää hylätä, mutta sen torahammasversio kvartaalikapitalismi on saatava yhteisön yhteishyvän suitsiin. Kyseessä ei ole siis uuden korkeamman moraalin ja etiikan vaade vaan arkinen käytännön pakko. Luonnonvaroja ryöväävää siirtomaahyvinvointia on pakko rajoittaa kestävän kehityksen antamiin raameihin ja maailmanyhteisön yhteisesti sopimiin uomiin.

Tiedän monien pitävän näitä ajatuksia toteuttamiskelvottomina utopioina. Yleinen mielipide ei ole niitä vielä sisäistänyt. Vielä suurempi utopia on, että kaikki voisi jatkua tällaisenaan ikuisesti. Virta on ehkä kuitenkin jo hivenen kääntymässä vaaleanvihreyden kautta voimakkaampaan, mutta nykymeno jatkunee vielä vuosia. Miten lähelle Pääsiäissaaren tilannetta ajaudutaan, aika näyttää. Muistattehan pääsiäissaarelaiset, jotka kaatoivat metsänsä ja ryöstökalastivat lähivetensä typeriä päällikköpatsaita rakentaessaan, kunnes kuolivat pois? Eikä ihmissyöntikään loppuvaiheessa auttanut.

Olisi todella noloa lähettää terveisiä lastenlastenlastenlapsille täältä Pääsiäissaarimaapallolta ja sanoa: ”Sorry vaan, että teidän perintöhima ja dna-perimä meni vähän rikki. Tässä teille käytetty sampanjavispilämme, muuta ehjää ei jäänyt. PS. Muistakaa käyttää hengityssuojaimia ja varoa vartioimattomia uraanihautoja.”

Ilpo V. Salmi Kirjoitus Perustuu Salmen Luentoon Skepsiksen Tilaisuudessa Tieteiden Talolla 4. Huhtikuuta.

Puheenjohtajan palsta

Matias Aunola

Sääntömuutosten tarpeellisuudesta

Viime Skeptikossa avattu keskustelu yhdistyksen tarkoituksen ja sääntöjen nykyaikaistamisesta on sujunut rakentavassa hengessä asiantuntijoiden kesken. Skeptikkoaktiivi Jussi K. Niemelä on tiivistänyt esitetyistä puheenvuoroista yleisesti hyväksyttyjä näkökulmia sekä muutamia muita kannatusta saaneita ehdotuksia tämän palstan loppuun. Vaikka itse olen sääntöjen päivittämisen kannalla, ei ole vielä varmaa, tarvitseeko yhdistyksen sääntöjä muuttaa vai riittääkö perusteltu julkilausuma toiminnan uusista linjoista.

Kesän aikana kutsumme Skepsiksen tieteellisen neuvottelukunnan jäseniä ja muita keskusteluun osallistuneita henkilöitä saman pöydän ääreen täsmentämään kantojaan sekä kirjoittamaan ensimmäisiä ehdotuksiaan tekstien muotoilusta. Toinen kokouksen pääaiheista on TNK:n oman roolin löytäminen ja toiminnan vahvistaminen.

Luentotilaisuuteen 5. syyskuuta kutsumme neuvottelukunnan puheenjohtajan professori Jukka Maalammen paneelikeskusteluun, johon osallistuu myös muita pitkän linjan skeptikkoja. Paneelin otsikko on ”Skepsiksen tulevaisuus”. alustusten jälkeen myös kuulijoilla on mahdollisuus esittää kysymyksiä ja kommentteja.

Perusteltuja mielipiteitä sääntöjen muuttamisesta voi lähettää jo kesän aikana Skeptikko-lehteen. Tiukimmat tekstit julkaistaan lehden seuraavissa numeroissa sekä laajemmin Skepsiksen verkkosivuilla www.

skepsis.fi – ja toki keskustelupalstallakin voi esittää mielipiteitä puolesta ja vastaan.

Tunnustan lopuksi avoimesti pitäväni yhdysvaltalaista Committee for Skeptical Inqui- rya hyvänä lähtökohtana uudistuksillemme. Emme saa antautua sivustakatsojiksi, kun järki ja tiede kyseenalaistetaan monelta rintamalta yhtä aikaa. Toisaalta liiallinen laajentuminen voi lamauttaa toimintamme resurssien vähäisyydestä johtuen.

Voimme varmasti oppia jotain myös Michael Shermerin johtamilta länsirannikon skeptikoilta. avoin uskontokriittisyys ei kuitenkaan kuulu yhdistyksemme toimenkuvaan, vaikka tarvitsemme jämäköitymistä ja selkeämpiä rajoja tässä suhteessa. Eurooppalaiset skeptikkojärjestöt saavat toimia oppainamme, jos niistä löytyy hyviä toimintatapoja. Tärkein työkalu on luonnollisesti avoin keskustelu kotimaisin voimin.

Mikään yhdistys ei voi toimia vastoin jäsentensä tahtoa, mutta ajoittaiset uudistukset ovat usein välttämättömiä toiminnan jatkuvuuden kannalta. Tällä kertaa keskeistä on löytää aktiivien ja asiantuntijoiden kannalta hyväksyttävä ratkaisu, jonka puolelle saadaan valtaosa jäsenistöstä.

Huolestuneille korostettakoon, että sääntömuutosehdotuksia käsitellään aikaisintaan ensi vuoden kevätkokouksessa, jolloin ne tulisivat voimaan syksyllä 2008. Vuodenvaihteen tienoilla on päätettävä muutosten tarpeellisuudesta. Näin ollen kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa lopputulokseen.

Keskustelun Satoa

Yhdistyksen tuleva sääntömuutos on ollut kevään aikana melko vilkkaan keskustelun kohteena Skepsiksen Mediacouncil-sähköpostilistalla. Tästä kiitos aktiivisille keskustelijoille. Konsensus uusista säännöistä ja Skepsiksen toimialan laajentamisesta on vähitellen muodostumassa. asiantuntijoiden parissa muutoksia pidetään varsin tarpeellisina; pelkkä paranormaalien ilmiöiden metsästys ei riitä nyky-yhteiskunnassa.

Valtaosa aktiiveista on sitä mieltä, että yhdistyksen kriittiseen tarkasteluun on syytä ottaa monilla aloilla valitettavan yleiseksi muodostunut akateeminen irrationalismi ja laajemmin postmoderni totuusrelativismi kokonaisuudessaan. Sen laajoista ja moninaisista tunnusmerkeistä mainittakoon esimerkiksi antitieteellisyys (nimenomaan suhteessa luonnontieteisiin), auktoriteettiusko, kuvitelma absoluuttisen totuuden omistamisesta, vääräksi osoitetun tiedon ja teoriaaineksen itsepintainen säilyttäminen, usko oman perspektiivin ”syvyyteen” tieteelliseen tietoon verrattuna, politiikan ja ideologian sotkeminen tieteeseen, vihamielinen suhtautuminen kriitikoihin sekä välinpitämättömyys vaihtoehtoisia teorioita ja hypoteeseja kohtaan.

Totuusrelativismin tuki huuhaaväitteille ja uskomushoidoille tekee siitä akateemisena muotinakin yhteiskunnallisesti arveluttavaa. Lisäksi postmodernismia suosivien alojen löysä metodiikka ja ”mikä-tahansa-käy” -epistemologia laskee tieteellisen tutkimuksen tasoa.

Tarkastelun alle on tarkoitus ottaa eri uskontojen esittämät väitteet, jotka selkeästi tulevat havaittavan luonnontieteellisen tiedon piiriin. Tässä kyse on lähinnä uskonnollisille näkemyksille suodun henkilökohtaisen tilan tarkentamisesta. Skeptikon kannalta ei ole olennaista, esitetäänkö tieteellisen maailmankuvan vastainen väite uskonnon vai new age -filosofian nimissä. Jos väitteitä pidetään vain vertauskuvallisina, on niihin tarttuminen vaikeampaa. Toisaalta voidaankin perustellusti kysyä, mitä nykyajan maallistunut uskonto itse asiassa tietoteoreettisessa mielessä edustaa ja väittää.

Fundamentalistinen tulkinta valtauskontojen sanomasta on räikeässä ristiriidassa parhaan saatavissa olevan luonnontieteellisen tiedon, mm. evoluutioteorian ja kosmologian kanssa. Uusien sääntöjen puitteissa yhdistys voisi ehkä kannattaa uskontojen ja uskonnollisuuden kriittistä, luonnontieteellistä tutkimusta, mutta rajankäyntiin ja valintoihin palataan vielä. Vapaa-ajattelijoiden ja humanistien tonteille Skepsiksen ei tarvitse mennä.

Edellä kuvattujen ehdotusten nojalla vanhoihin sääntöihin on suunniteltu laajennusta, jonka mukaan yhdistyksen tulee edistää paranormaaleja ilmiöitä koskevien väitteiden sekä parhaan saatavissa olevan luonnontieteellisen tiedon kanssa jyrkästi ristiriidassa olevien väitteiden objektiivista ja puolueetonta tieteellistä tutkimusta, ottamatta näiden väitteiden paikkansapitävyyteen kantaa apriorisin, tutkimusta edeltävin perustein.

ajoin värikkäässäkin keskustelussa on vallinnut laaja yksimielisyys siitä, että mahdollisten uusien sääntöjen puitteissa Skepsiksen tulee edistää kriittistä ajattelua sekä järkeen ja tieteeseen perustuvaa käsitystä maailmasta ja luonnosta. Yhdistyksen tarkoituksena on siten edistää tieteen sekä tieteellisen metodin opetusta ja kiisteltyjen tieteellisten kysymysten sekä tieteenalojen asiallista ja puolueetonta tarkastelua. Termin ”Science and reason” suomenkielinen vastine ”järki ja tiede” tullee esiintymään niin säännöissä kuin varsinaisessa toiminnassakin. Iskulause tyyliin ”Skepsis ry - 20 vuotta järjen ja tieteen puolella” on myös mahdollinen.

Muuten toiminnan ja periaatteiden halutaan pysyvän jokseenkin ennallaan. Yhdistys aikoo edelleen julkaista paranormaaleja ilmiöitä, pseudotiedettä ja rajatieteitä koskevia artikkeleja ja kirjoja. Samoin on tarkoitus ylläpitää tällaisesta tutkimuksesta kiinnostuneiden ihmisten verkostoa ja pitää yhteyttä vastaavanlaisiin yhteisöihin kotimaassa ja ulkomailla. Yhdistys on myös mahdollisen sääntömuutoksen jälkeen poliittisesti, aatteellisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton.

Matias Aunola Jussi K. Niemelä

Sammakoprofessori, postmoderni media ja tieteellinen tieto

Skepsiksen Tampereen aktiivit järjestivät huhtikuussa vanhalla kirjastolla tilaisuuden ”Epätieteet median käsittelyssä – tieteellisen tiedonmuodostuksen skeptiset perusteet”. Luennoitsijana toimi YTT, dosentti Erkki Karvonen Tampereen yliopiston tiedotusopin laitokselta.

Risto K. Järvinen

Skepsiksen Tampereen aktiivit tilaisuuden ”Epätieteet median tiedonmuodostuksen skeptiset dosentti Erkki Karvonen järjestivät huhtikuussa vanhalla kirjastolla käsittelyssä – tieteellisen perusteet”. Luennoitsijana toimi YTT, Tampereen yliopiston tiedotusopin laitokselta.

Luentonsa aluksi Erkki Karvonen esitti kuuluisan sammakkoprofessori Taisto Heikkisen sääennustuksia kuluneelle keväälle Puolanka-lehden nettisivuilta:

”Tuuli ei pyöri oikein, vaan koko ajan on tuullut etelästä, vaikka normaalisti olisi pitänyt tuulla koillisesta, selvittää sammakkoprofessori Taisto Heikkinen maaliskuun säätä, joka ei ollutkaan ennustetun kylmä, vaan pikemminkin päinvastoin poikkeuksellisen lämmin. … - Maailman ilmasto lämpenee ja liekö Golfvirtakin siirtynyt eri paikkaan, pähkäilee Heikkinen. Joka tapauksessa alkaneen huhtikuun sää lupailee pitkää ja kylmää kevättä.”

Samojen sivujen henkilökuvassa Heikkinen kertoo, että hänen nuoruutensa kului kiertokoulussa, josta matka jatkui Luvan koululle ja siitä sitten iltaisin ”pöllimehtään”.

• Näin luodaan kuva, että sammakkoprofessorin ääni kaikuu kansan syvistä riveistä, Karvonen totesi.

Hänen mukaansa ”hullut” sääprofeetat tarjoavat viihteellisiä paloja lehdille ja myös tv:lle. Kun ensimmäinen sääsammakko kuoli, Hannu Karpo soitti ohjelmassaan eläimen muistolle sotilaiden hautajaisissa esitettävän Narvan marssin.

• Valtakunnallisesti tunnettu sammakkomies on myös hyvää mainosta Puolangan kunnalle, jonka nettisivuilla mainostetaan avoimesti Heikkistä ja hänen sääennustuspalstaansa.

Karvonen vertasi sammakkoprofessoria muinaisen Rooman ”auguureihin”, ennustajapappeihin. Työssään auguurit suorittivat ensin ”auspiciumin”, merkkien tarkkailun, jonka pohjalta auguurien kollegio tulkitsi jumalten tahtoa. Erityisesti tarkkailtiin lintujen lentoa, ääntelyä ja käyttäytymistä. Muita kohteita olivat esimerkiksi taivaan merkit, salamat ja eläinten suolien tulkitseminen.

• Roomalainen yhteiskunta oli hyvin taikauskoinen ja tärkeisiin toimiin ryhdyttiin yleensä ainoastaan, jos enteiden katsottiin olevan suosiollisia. Epäsuosiolliset enteet tarkoittivat, että toimista oli luovuttava. Tämä antoi ennustajille merkittävää poliittista valtaa.

Enemmän kuin epätieteestä kyse oli esitieteestä.

Jo kivikaudella esiintyi työnjaollisesti erikoistuneita tietäjiä, velhoja, poppamiehiä, noitia, shamaaneja ja myrrysmiehiä. Taustalla oli oletus luonnon antropomorfisuudesta ja kommunikatiivisesta toiminnasta luonnon kanssa. Luonnonkansat ajattelevat kaiken ympäristön antropomorfisesti ihmisenkaltai-

Ei Epä- Vaan Esitiedettä

oottista. Sammakon hypyistä ei kesän säätä voi ennustaa.

• Sammakko ei vielä toukokuussa näe, koe tai aavista millaisia matalapaineen keskuksia Pohjois-atlantilla heinäkuussa kehittyy ja miten ne sieltä Suomen suuntaan liikkuvat. Sammakkoprofessorin ennusteet ovatkin – Pete Pakarisen sanoin – lähinnä viihteellistä kansanhuvia, vanhaa perinnettä, joka näyttää myyvän vielä nykyaikanakin.

Tieteen aikakaudelle ollaan soittamassa Seuraavassa aiheessaan Karvonen oli huolestunut siitä, että nykypäivän keskusteluja näyttää kuvaavan hyvin pitkälle episteeminen egalitarianismi eli näkemys, jonka mukaan kaikki käsitykset ovat yhtä päteviä niiden alkuperästä riippumatta: väitteen pätevyys ei ole merkittävää, ainoastaan kyseisen näkökulman mielenkiintoisuus. Tieteestä on tullut vain yksi kertomus muiden kertomusten joukossa. Tieteen aikakaudelle ollaan soittamassa kuolinkelloja esittämällä, että ”tiede ei ole tietoa” tai että ”tiede on kirjallisuuden alalaji”.

Nykyinen postmoderni aika horjuttaa Karvosen mukaan keskeisiä organisoivia erotteluja kuten julkinen vs. yksityinen, korkea vs. matala ja todellisuus vs. esitys. Tämän takia esiseksi. Luonto siis suuttuu, on lepyteltävissä ja jopa ymmärtää puhetta. Tietäjät ja velhot ovat asiantuntijoita henkien kanssa keskustelussa ja ”psykologiassa”. Lepyttäminen eli vaikuttaminen on silkkaa magiaa, esimerkkinä vaikkapa sadetanssi.

• Keskiajan uskonnollisessa kulttuurissa Jumala oli immanenttina kaikessa, kaikkeen sisältyvänä. Luonto oli Jumalan ”kirjoitusta”. Mitä ikinä luonnossa ilmenikin, se oli luonnon tai Jumalan tahtomaa, se oli merkki tai ennusmerkki. aivan kuten taideteoksen äärellä pohdimme ”mitä taiteilija on tahtonut sanoa”, niin keskiajalla luonnon tapahtumia luettiin Hänen tahtonsa ja aikomustensa ilmauksena.

Karvonen kertoi, että kaupunkivaltioissa pappisluokka tuotti tietoa esimerkiksi tähtien tarkkailusta ja pyramideista ja säilöi sitä. antiikin Kreikassa harjoitettiin filosofista ihmettelyä, jota voidaan kutsua luonnontieteen aluksi. Aristoteleen teleologinen selittäminen vaihtui uudella ajalla Galileo Galileon lanseeraamaksi kausaaliseksi selittämiseksi.

• Sääennusteiden luotettavuus putoaa oleellisesti viiden vuorokauden jälkeen, Karvonen kuitenkin veti maton nykyajan sammakkoprofessorin alta. - Nykyisillä menetelmillä on mahdotonta tehdä useiden viikkojen ennusteita. Ilmakehän käyttäytyminen on liian monimutkaista ja ka-

Kuolinkelloja

Sammakko ei vielä toukokuussa näe, koe

tai aavista millaisia matalapaineen keskuksia Pohjois-atlantilla heinäkuussa

kehittyy ja miten ne sieltä Suomen suuntaan liikkuvat. Sammakkoprofessorin ennusteet ovatkin lähinnä viihteellistä kansanhuvia, vanhaa perinnettä, joka näyttää myyvän vielä nykyaikanakin.

merkiksi uutisen ja viihteen välinen erottelu on nykyään hyvin epävarmalla pohjalla. aikaisemmin uutista pidettiin eräänlaisena yhteiskuntasopimuksena siitä, että se yrittää kertoa tärkeistä, olennaisista asioista paikkansa pitäviä seikkoja. Kyseessä ei ollut fiktio, sitä ei oltu tarkoitettu naurattamaan. Viihteen kohdalla sopimus tarkoitti sitä, että nyt voidaan pelleillä, rikkoa vakavan normeja, satuilla; väliä ei ole sillä, pitääkö kerrottu paikkansa.

• Nyt kun näitä rajoja rikotaan, ne käyvät epäselviksi.

Eräs postmodernin ajattelun ongelmista on populismi. Journalismin kohdalla tämä tarkoittaa tabloidisoitumista: sensaatiojournalismia, viihteellistymistä ja trivialisoitumista. Kaikki tämä ”kolonisoi” hiljalleen myös ns. laatumedian. Politiikan esittäminen tulee samanlaiseksi kuin populäärikulttuurin esittäminen. Ulkonäkö, tyyli ja persoona korvaavat vakavat asiakysymykset. Skandaalit ja saippuaoopperatyyliset aspektit poliittisessa elämässä kiinnostavat.

• Helsingin Sanomissakin on nykyään jo juorupalsta.

Karvonen yritti etsiä myös hyviä puolia postmodernista mediasta:

• Tabloidisoituminen on myös demokratisoitumista. Eliitti ei enää ole etuoikeutetussa asemassa, vaan tarkan kontrollin alla. Politiikan ongelma on tunnetusti apatia. Miksi ei siis otettaisi politiikassa oppia populäärikulttuurin faneista, jotka ovat äärimmäisen hyperaktiivisia?

Kuitenkin journalismin pitäisi edelleen toimia totuuden torvena. Sen päätehtävä on edelleen kertoa, mitä todellisuudessa tapahtuu. Journalistien tulisi olla peilejä, jotka heijastavat todellisuutta ihmisille.

• Journalismissa kysymys ei kuitenkaan ole tieteestä ja puhtaasta totuusinstituutiosta. Myynnin maksimointi epäolennaista korostamalla ei yksinkertaisesti istu tieteeseen.

Karvonen arvosteli myös Yleisradion TV1:n MOT-ohjelmaa. Hänen mukaansa journalistiikassa pitää etsiä faktoja asioiden puolesta ja niitä vastaan.

ja oikealla Skepsiksen Tampereen aktiivit Heikki Lindevall Karvonen Tampereen tiedotusopin laitokselta.

Epätieteet median käsittelyssä. Vasemmalla ja Tommi Rasila. Keskellä luennoitsija Erkki

• Joskus aikaisemmin ohjelma toimi kuin mia verrattuna tieteelliseen ajatteluun: inkvisitio: mikä oli todistettava, se päätettiin todistaa.

Karvonen kertoi viihdelehtien menestyvän.

7 päivää on nykyisin lukijamäärältään Suomen suurin yleisaikakauslehti, jolla on noin 903 000 lukijaa (Helsingin Sanomilla lukijoita on noin miljoona). Ilta-Sanomilla lukijoita on noin 905 000 ja Iltalehdellä noin 694 000. • Juorulehtiä lukee 29 prosenttia kaikista suomalaisista ja 43 prosenttia alle 30-vuotiaista.

• Jos viihdelehtiin luetaan mukaan myös iltapäivälehdet, niin 46 prosenttia väestöstä kuuluu sellaisten lukijoihin.

Mielenkiintoista on, että viihdelehdet toi- • mivat esikuvina: kun jokin kohujuttu on nostettu esiin juorulehdissä, sen jälkeen myös muu media alkaa käsitellä sitä. Vanhasen ns. ”Kaarina-kohun” yhteydessä tapahtui ensimmäisen kerran niin, että STT referoi juo- • rulehteä.

Risto K. Järvinen

Jokainen On Jossakin Asiassa Maallikko

Luentonsa lopuksi Karvonen puhui tieteellisestä tiedosta.

• arkielämässämme ihmettelemme, tutkimme ja selvittelemme asioita, päättelemme, opimme ymmärtämään niitä. Teemme yleistyksiä ja ”teorioita”, ”havaitsemisemme” on teoreettista. Tavallinen tietämyksemme voi kuitenkin olla epäluotettavaa ja pintapuolista. Emme ehdi perehtymään asioihin vuosikausia. Tieteessä sen sijaan paneudutaan erikoiskysymyksiin vuosikausiksi.

Karvonen totesi, että kun ekspertit keskittyvät aina vain yhä kapeampiin alueisiin, vaarana on eräänlainen putkinäkö. Niinpä jokainen asiantuntija voi olla maallikko heti, kun astuu erikoisalansa ulkopuolelle. Ja usein onkin, koska omaa tonttia suojellaan nykyisin niin, ettei ns. maallikkotaitoja enää voi esiintyä, esimerkkinä uudet autot ja tietokoneet.

Karvonen toi esiin Hannu uusitalon esittämiä arkiajattelun ja arkihavaintojen ongel-

Havaintojen epäluotettavuus. Havainnoimme ja muistamme asioita väärin. Tieteessä havainnointi on systemaattista, lisäksi siihen liittyy asioiden kirjaaminen, alkuoletusten reflektointi ja kriittinen keskustelu.

Havaintojen valikoivuus. Havaintojen tekemistä ohjaavat ihmisen tarvetila, kiinnostus, aikaisemmat kokemukset ja kieli. Tieteeseen taas kuuluu selektiivisyyden tiedostaminen ja tietoinen näkökulman rajaus.

Liiallinen yleistäminen. Olemme taipuvaisia yleistämään asioita omien rajallisten kokemustemme perusteella. Tieteessä tunnetaan yleistämisen tekniikka ja otantateoria.

Puutteellinen päättely. Olemme epäjohdonmukaisia ja epäloogisia. Saatamme arvata asioita niiden ilmeisyyden perusteella. Tieteessä noudatetaan loogisia sääntöjä. ”Kaikki ei ole sitä miltä näyttää.”

Lyhytjänteisyys. Lopetamme usein pohdiskelun heti, kun ilmeiseltä vaikuttava tai meitä miellyttävä selitys ilmaantuu. Tieteessä toimitaan päinvastoin, pyritään pitkäjänteisyyteen.

asioiden tarkastelu yhteyksistä irrallaan. Elämme ”pensaikossa”, emme näe kokonaisuutta niin kuin vuoren rinteeltä näkisi. Tiede pyrkii kokonaisuuksien hahmotukseen, synteesiin ja keskusteluihin.

• •

• Uskomusajattelussa pidetään yksinkertaisesti kiinni vanhoista uskomuksista tai luotetaan johonkin auktoriteettiin (arvovaltaiseen henkilöön, instituutioon, kirkkoon, perimätietoon, pyhään kirjaan) tai luullaan saatavan varmaa tietoa intuitiivisesti, kun taas tieteelliseen ajatteluun kuuluu objektiivisuus, julkisuusperiaate, itsekorjaavuus, autonomisuus ja edistyvyys, Karvonen sanoi.

Risto K. Järvinen

Mustelinin rahaston stipendi Paula Räisäselle

Risto K. Järvinen

hallitus myönsi ensimmäisen

ylioppilaalle Paula Räisäselle. harrastuksesta ja hyvästä Skepsis ry:n Nils Mustelinin rahaston stipendinsä Helsingin luonnontiedelukion Hän sai sata euroa ”tieteellisen ajattelun opintomenestyksestä”.

Huhtikuussa 2004 perustetun Nils Mustelinin rahaston johtoryhmään kuuluvat lääk. yo. linda Mustelin, opetushallituksen ylitarkastaja Pekka Elo, FT Hannu Karttunen ja dos. Robert Paul. Johtoryhmän kokouksessa 2007 päätettiin pyytää, että Skepsis ry:n hallitus nimeää Eeva-Riitta Mustelinin johtoryhmän varsinaiseksi jäseneksi ja lisäksi kaksi uutta jäsentä.

Kokouksessa hyväksyttiin Eeva-Riitta Mustelinin ehdotus, jossa hän pyysi saada antaa Helsingin luonnontiedelukion opiskelijalle keväisin 100 € arvoisen stipendin. Pe- Rahaston kokous rusteluna se, että Helsingin luonnontiedelutalolla: huhtikuussa Hannu Karttunen, Tieteiden kio oli Nils Mustelinin sydäntä lähellä ja hän Linda Mustelin ja on mm. suunnitellut koulun logon. Tänä ke-

johtoryhmän väänä stipendin sai siis Paula Räisänen. puheenjohtaja Matias aunola.

Kuka oli Nils Mustelin?

Teksti Ja Kuvat: Risto K. Järvinen

Mustelin oli – ja on ehkä edelleenskeptikko. Hän oli Skepsiksen pe-

ja ensimmäinen kunniajäsen.

Vuonna 2004 kuollut Nils kin – Suomen tunnetuin rustajajäsen, puheenjohtaja

Tunnetuksi tämän tiedon ja inhimillisyyden puolestapuhujan tekivät mm. maltilliset tv-esiintymiset ja raitiovaunujen sijaintiin reiteillään perustuva sporalogia, minkä avulla hän osoitti, miten helppo on rakentaa systeemejä, jotka käyttävät samanlaisia analogioita kuin astrologia.

Linda Mustelin on Nilsin tytär, Eeva-Riitta Mustelin leski. ”Herra Skepsiksen” kotisivut löytyvät osoitteesta: www.skepsis.fi/mustelin.

Skepponen Skeptikko /007 1

Ada Skepponen (sarjakuva)

Viron viranomaiset suojelivat George W. Bushia taikavarvulla

Risto K. Järvinen

Kun USa:n presidentti George W. Bush vieraili viime marraskuussa Virossa, turvajärjestelyt olivat luonnollisesti ennennäkemättömän mittavat. Poliiseja parveili kaikkialla, tarkka-ampujat päivystivät kaduilla ja katoilla, pelastusviranomaisten helikopterit pörräsivät hektisesti Tallinnan yllä. Pommiryhmä tutki äärimmäisen tarkasti mm. rakennuksen, jossa Bush piti lehdistötilaisuuden. Ryhmän salaisena aseena oli – taikavarpu.

Skepsis teki tämän vuoden kevätretkensä toukokuussa Tallinnaan. Suomalaiset skeptikot tapasivat harvoja virolaisia kollegoitaan tilaisuudessa, joka järjestettiin kaupungin keskustassa Soomi Instituutissa.

Vierailun isäntänä toimi Viroon Skeptikyhdistyksen perustanut Martin Vällik. Hän valitteli sitä, kuinka vaikeaa yhdistykseen on ollut saada mukaan aktiivisia toimijoita.

Maassa, jossa uskotaan edelleen laajasti rajatietoon, ei moni skeptinen tutkija halua leimautua ”häiriköksi”. Niinpä Viron yhdistyksen ansiokkaiden www-sivujen (skeptik.ee) ylläpidosta ja artikkeleiden kirjoittamisesta vastaa tällä hetkellä ainoastaan Vällik itse.

Yksi artikkeli Skeptikin sivuilta on noussut ylitse muiden. Kun Vällik kertoi huomanneensa, että valtiovierailulla olleen George W. Bushin turvallisuutta suojeltiin taikavarvulla, asia levisi yleiseen tietoisuuteen kolmesta eri paikasta.

Sniffexin kerrotaan jopa haistavan läpi betonin, metallirakenteiden, konttien ja ajoneuvojen. Tuuletkaan eivät sitä haittaa. Laitteen käyttökoulutus kestää – yllätys kyllä – vain muutaman tunnin.

Täydellinen Epäonnistuminen

Sniffex on niin mainio laite, että sitä mainostetaan myydyn ainakin Israeliin, Lähi-itään ja Venäjälle. Myös USa:n asevoimat ovat kuulemma hankkineet kyseisiä ”detektoreita” itselleen.

James Randin mukaan ainakaan viimeinen väite ei pidä paikkaansa. Randi on vuosien saatossa käynyt tiukkoja sähköpostikeskusteluja Homeland Safety Internationalin johtajan Paul Johnsonin kanssa. Randi on ilmoittanut, että laite on täyttä huuhaata. Johnson on vastannut, että laite yksinkertaisesti toimii. Hän on myös kertonut, millä ehdoilla suostuu lähtemään Sniffexin kanssa mukaan Randin miljoonan dollarin haasteeseen.

Skeptikot suhtautuvat skeptisesti kaikkeen, myös ravintolalaskuun. Vasemmalta: isäntämme Martin Vällik, Otto J. Mäkelä, emäntämme Kulle Raig, Matias aunola.

– siitä tuli uutinen.

Uskomaton Hajukone

Kyseinen taikavarpu näkyy tämän artikkelin pääkuvassa, joka on otettu Vällikin Tallinnassa esittämästä kalvosta. Kuvassa astelee tärkeän näköinen turvamies, joka univormunsa perusteella kuuluu Viron sisäministeriön alaiseen palo- ja räjähdeyksikköön. Yhtä hyvin hän voisi kuulua Monty Pythonin hassun kävelyn ministeriöön kulkiessaan toinen käsi koomisesti sivulla ja toinen käsi hyödytöntä taikavarpua edessään pitäen.

Huumorista ei kuitenkaan ole kysymys. Kyseessä on valtion viranomainen kiertämässä taloa, jossa amerikan presidentti George W. Bush pitää tiedotustilaisuutta. Kyseessä on turvallisuudesta vakavissaan vastaava henkilö, joka aivan tosissaan on päättänyt varmistaa varvun avulla, ettei ympäristöön ole kätketty räjähteitä.

Taikavarpu tottelee nimeä Sniffex. Sitä valmistaa Homeland Safety Inter- national Inc, joka kertoo nettisivuillaan (www.homelandsafetyintl.com/products/sniffex.asp) uskomattomia tarinoita tuotteestaan. Kyseinen uusi, edistyksellinen ja vallankumouksellinen laite edustaa kuulemma ainutlaatuista teknologiaa taistelussa terrorismia vastaan. Laitteen väitetään tunnistavan lukemattoman määrän räjähteitä, sillä se haistaa pommeista ilmaan leviävät typpioksidi-ionit ja osoittaa niiden sijainnin.

Etäisyys löydettyihin räjähteisiin saadaan tekemällä ”mittaus” kahdesta tai

Sää “siunasi” suomalaisia skeptikoita Tallinnassa.

Randi on poikkeuksellisesti hyväksynyt ehdot sellaisenaan. Sen jälkeen Johnsonista ei yllättäen ole kuulunut mitään (www.randi. org/jr/2007-02/022307sniffex.html#i1).

Viimeksi Randi kommentoi tapaus Sniffexiä tämän vuoden toukokuussa. Hän kertoi, että Jonathan Pritchardin sivuilla (sniffextest.blogspot.com) on nähtävissä videot kaikista kokeista, jotka laitteesta on päästy tekemään anaheimissa. Tulokset ovat vakuuttavia: Sniffex epäonnistuu joka ikisessä testissä täydellisesti. ”Hieno” ja kallis laite ei loppujen lopuksi ole mitään muuta kuin moderni taikavarpu, jonka toiminta perustuu – niin kuin olettaa sopii – käyttäjänsä tiedostamattomiin ideamotorisiin liikkeisiin.

Pritchardin vakuuttavat videot löytyvät myös Youtubesta hakusanalla Sniffex.

Laite Toimi – Pommeja Ei Löytynyt…

Totta näyttää kuitenkin olevan, että Viron turvallisuusviranomaiset ovat menneet lankaan ja hankkineet Sniffxejä ”täsmäaseikseen”. Vällik kertoi, että viranomaiset eivät koskaan ole myöntäneet hankintaa virallisesti. Skeptikoiden väitteitä he eivät luonnollisesti voi kommentoida, koska kyse on yleisestä turvallisuudesta. Todisteet löytyvät kuitenkin valokuvista.

Vällikin tietojen mukaan Viron viran-

Ryhmäkuva Soomi toukokuinen lumi ei ilmastollinen ilmiö, vaan kaupungissa

Instituutin edessä. Kuvan ole parapsykologinen eikä

se on kuljetettu paikalle samana päivänä pidettyjä

hiihtokisoja varten.

omaiset ovat käyttäneet Sniffex-laitteiden hankkimiseen 70 000 Viron kruunua veronmaksajien rahoja, eli lähes 5000 euroa. Skeptikoiden esittämiin arvosteluihin viranomaiset vastasivat epävirallisesti: ”Tämä on paras laite, mikä meillä on ikinä ollut. Laite on testattu ja se toimii. Kokeneet pommimiehet ovat sen todenneet.”

Vällik uskoo, että viranomaiset ovat todella testanneet laitetta. Mutta millainen oli testiprotokolla? Pantiinko laitoksen johtajan pöydälle räjähdettä ja löysikö Sniffex sen helposti? Luultavasti löysi, kun testaaja tiesi, missä räjähde sijaitsi.

George W. Bushin vierailu Virossa oli viranomaisille näköjään menestys. Minkäänlaista attentaattia ei koskaan tapahtunut. Räjähteitä ei löytynyt, ei edes taikavarvun toimesta. Tämä kaikki ilmeisesti todisti sen, että Sniffex toimii.

Mitäköhän Valkoinen talo mahtaa ajatella asiasta?

Järvinen Risto K.

Risto K. Järvinen

J-Files

Janne Orvisto

Höpön löpöä

Kruisaillessani jälleen lentävällä autollani kuulin radiosta, että toiset menee Kuuhun. Lisätietona tarkennettiin, että toiset Ruotsiin, toisilla vain pienempi palkka on. En jäänyt miettimään tätä epätasa-arvoa, vaan päätin mennä Kuuhun, jos nyt jonnekin kerran oli pakko mennä. aurinkokuntamme säätä ennustava Heli-Mette lupasi vain leutoa aurinkotuulta eikä meteorisadetta ollenkaan, joten rättikatto auki, luu ulos ja avaruuteen.

Lähestyessäni Kuuta tuli mieleeni salaliittoteoria, jonka mukaan amerikkalaiset eivät olekaan käyneet Kuussa, kaikki onkin vain elokuvastudiossa taidokkaasti lavastettua fiktiota. Nyt olisi oiva tilaisuus tutkia asia.

Ensin päätin tarkkailla, näkyisikö Kuun maisemassa mitään, mikä antaisi vihjeitä. Kiertelin ja kaartelin yli tasankojen, kraattereiden ja merien. Paikka näytti autiolta, kiviröykkiö siellä, toinen täällä. Merissäkään ei näkynyt kaloja. Pölyä oli kaikkialla. Ilmakehää ei ollut nimeksikään, ei ainakaan enää, jos joskus olikin ollut. Tein vielä kaivauksiakin, josko sieltä löytyisi jotain eritystä. Ei löytynyt mitään kiinnostavaa, ei ainakaan öljyä.

Johtopäätökset olivat siis selvät. Kaikki viittasi siihen, että amerikkalaiset olivat olleet paikalla ja vahvasti. Paikka oli raunioina, ei enää kiveä kiven päällä, vain pölyä, joka oli hiljaa laskeutunut. Öljy oli kulutettu loppuun ja ilmakehä oli pilattu. Meret pilalla. Mitään todisteita en sen enempää kaivannut.

Paluumatkalla päätin pysähtyä tankkaamassa autoni uudella avaruuteen perustetulla bensa-asemalla nimeltään Höpö. Halpaa Öljyä Päivin Öin. Olin vaihtanut lentävän autoni diesel-käyttöiseksi, koska se on kuulemma vähemmän saastuttava – ja näin sain itselleni hyvän omantunnon, mikä on tärkeintä ympäristöasioissa. En ollenkaan miettinyt, miten paljon luonnonvaroja oli käytettu uuden lentävän autoni valmistukseen, tein vain niinkuin muutkin, mitään ajattelematta.

Höpö-asemalla keskustelin muutaman sanan aseman hoitajan kanssa ja kysyin, miten hän viihtyi työssään geostaattisella radalla? Hän kertoi, että muuten hyvin, mutta maisema on tylsä, kun se ei koskaan vaihdu. Työolosuhteet olivat muuten hyvät, ei savua ilmassa, ei meteliä eikä humalaisia asiakkaita.

Tosin siellä ei ollut ketään sitten käynytkään pitkään aikaan. Bensa-asemamies nojasi toisella kädellä poskeensa ja osoitti toisen käden peukalolla syvään huokaisten raapustusta, joka oli tehty aseman seinään: ”Liisa Hyssälä was here”.

Ostin tankillisen Höpön löpöä ja jatkoin matkaa kohti kotia todetakseni, että siellä kaikki oli ennallaan. Veli oli kännissä, näin sen itkeneen.

Janne Oravisto

Onko heillä sinun num3rosi?

Kendrick Frazier

suoran Verkoston Virtausongelma* kaaviokuvan Todennäköisyysteoria saippuakuplateoria isospektraaligeometria *lineaarinen Diskriminanttianalyysi

Kuvat: Mtv3

MTV3:n esittämässä yllätys yllätys – matematiikkaa ja vaikeita rikostapauksia. Onko Yhdysvaltalaisen CBS-kanavan, Suomessa suositussa draamasarjassa käytetään – järkeilyä auttamaan FBI:ta selvittämään tällainen normaalia TV-tarjontaa?

Minkä TV-sarjojen arvaisit käsitelleen yllä mainittuja matemaattisia aiheita kuluneen vuoden aikana? Novan? Scientific American Frontier- sin? Discovery Channelin dokumenttien?

Ei. Mainitut matemaattiset tekniikat olivat olennaisia TV-draamasarjassa Num3rot

(Numb3rs), jonka kolmas tuotantokausi alkoi CBS-kanavalla viime syyskuun 22. päivänä. (Ohjelman ensimmäinen tuotantokausi nähtiin Suomessa MTV3-kanavalla 24.11.2006 alkaen.)

Samalla tavalla kuin CSI-ohjelmasarja on tuonut rikospaikkatutkimuksen suurten massojen tietoisuuteen Yhdysvalloissa ja sen ulkopuolella, Num3rot on näyttänyt miljoonille katsojille joka viikko, että matematiikka voi kuulua yllättävänkin olennaisesti arkipäivän ongelmiin. Ja kaikki tämä korkealaatuisen viihteen yhteydessä.

Matematiikka ei ole vain sivujuoni tässä suosikkisarjassa, jonka päähenkilöä esittää David Krumholtz. Hänen roolihahmonsa on huippumatemaatikko Charlie Epps, joka auttaa FBI-agenttina työskentelevää veljeään Donia ratkaisemaan kaikkein kimuranteimpia tapauksia. Useimmiten juuri Charlie, käyttäen uusia matemaattisia konsepteja, on keskeisessä roolissa rikosten ratkaisemisessa. Charlien ja Donin leski-isä on osaaikaeläkkeellä oleva kaupunkisuunnittelija, jonka roolissa nähdään Judd Hirch. Peter MacNicol esittää tohtori Larry Fleinhardtia, joka on Charlien fysiikan mentori ja ohjaaja syvällisempään ja laajempaan tieteelliseen ajatteluun. Romantiikkaa sarjaan tuo Navi Rawat, jonka kaunis ja älykäs roolihahmo on Charlien entinen oppilas.

Tiede, järki ja rationaalinen ajattelu ovat olleet sarjassa niin näyttävästi esillä, että Yhdysvaltojen tieteen edistämisyhdistys (aaaS – american association for the advancement of Science) järjesti vuoden 2006 vuosikokouksessaan oman symposiuminsa siitä, miten ihmisten ajattelu matematiikasta on muuttunut Num3roiden ansiosta. CalTechyliopiston rehtori ja Nobel-voittaja David Baltimore osallistui keskusteluun, ja yleisön joukossa oli myös kaksi muuta nobelistia.

Kuluneena keväänä Num3roiden luojat ja tuottajat, Cheryl Heuton ja Nicolas Falacci, jotka ovat naimisissa keskenään, saivat Carl Sagan -palkinnon.. Se myönnetään tutkijoille, opettajille tai muille ihmisille, jotka ovat ansioituneet tieteen kansantajuistamisessa

• Eritoten arvostan Num3roissa sitä, että matematiikka on sarjassa useimmin pääkuin sivuosassa, sanoi John Allen Paulos, CSICOP-aktiivi ja Temple Universityn professori. - Sarjassa on myös minimoitu turha ja ylitieteellinen dialogi.

Ohjelmaidea Myi Viidessä Minuutissa

din kyynisille tuottajille?

• CBS ei halua opettaa matematiikkaa – se haluaa katsojia”, Cheryl Heuton kertoo. - Halusimme tehdä TV-sarjan, jossa matematiikka on pääosassa, mutta tiesimme, että sen on oltava muodossa, joka vetoaa tuotantoyhtiön johtoon.

Jerry Bruckheimerin tuottaman CSI-sarjan suosio silotti tien, joten Num3roista päätettiin tehdä rikossarja.

• Olimme varmoja, että idea olisi vaikea myydä, mutta myyntikokouksessa näytettiin vihreää valoa pilottijakson tekemiselle jo viiden minuutin jälkeen: - Prosessin helppous oli minulle ja Nickille täysi shokki”, Heuton huudahtaa.

Matematiikkaa haluttiin korostaa alusta alkaen. Jokainen jakso alkoi maininnalla matematiikan tärkeydestä: ”Me kaikki käytämme matematiikkaa kaikkialla. Kellonajoissa, sääennustuksissa, rahaa käsitellessä… Matematiikka ei ole vain numeroita tai pelkkiä kaavoja ja yhtälöitä. Matematiikka on logiikkaa ja järkeä. Matematiikka on väline, jolla voimme selvittää ihmiskunnan suurimmat mysteerit.”

Milloin viimeksi olet kuullut TV-sarjojen tähtien puhuvan järkeilystä ja matematiikasta? Tai yleensäkin käyttävän järkeään?

Heutonin mukaan kahdentoista naisen testiyleisö rakasti sarjan matemaattista sisältöä, mikä sai sarjan tuotantoyhtiön edustajat täysin ymmälleen.

• Matematiikkaa on käsitelty ennenkin TV:ssä ja elokuvissa, kertoo Tony F. Chan, joka toimii matematiikan ja fysiikan alan varajohtajana National Science Foundationissa; hän myös ohjasi keskustelua aaaS:n symposiumissa. Esimerkkinä hän mainitsee elokuvat Kaunis mieli, Will Hunting – synty- nyt neroksi ja Olkikoirat. Mutta hän lisää: - Num3rot edustaa näistä parhaiten matematiikkaa.

”fibonaccin Lukujonon Sisäistäminen Muutti Minut Ihmisenä”

ensi-ilta USa:ssa oli tammikuun vuonna 2005, jolloin se keräsi 25 katselijaa. Ohjelma on edelleen Num3roiden Kuinka onnistuitte myymään idean matema- 25. päivä tiikkaan keskittyvästä TV-sarjasta Hollywoo- miljoonaa yksi katsotuimmista TV-sarjoista perjantai-iltaisin. Vaikka sen katsojaluvut ovat laskeneet, sillä oli kaudella 2006 - 2007 lähes 11,5 miljoonaa katselijaa, mikä oli 32. eniten kaikista TV-sarjoista.

Gary lorden, Caltech-yliopiston matematiikan laitoksen johtaja, on ollut Num- 3roiden matematiikkakonsultti vuodesta 2004, ja kehittää ohjelmassa esitetyt ideat ja tekniikat. - Charlien ohjelmassa tauluun kirjoittamat yhtälöt ovat ”oikeata matematiikkaa”, hän sanoo.

Lordenin mukaan Charlien hahmo perustuu etäisesti Richard Feynmaniin. - Hän on todella fiksu ja luova. anna hänelle ongelma ja hän ratkaisee sen. Mutta joskus Charlie on väärässä, aivan niin kuin matematiikassakin tapahtuu, Lorden huomauttaa.

Charlieta esittävä David Krumholtz on yksi syy sarjan suosioon: pitkät hiukset, tummat ja ilmeikkäät silmät ja kyky näyttää sekä palavaa kiinnostusta matematiikkaan että herkkää haavoittuvuutta yhtä aikaa. Hänestä välittyy epävarmuus, jota hänen hyvännäköinen ja älykäs roolihahmonsa tuntee.

• Charlie on hurmaava nörtti ja juntti älykkö, Krumholtz naurahtaa hahmolleen.

Vaikka Krumholtz itse oli todella huono matematiikassa, hänestä on sarjan myötä tullut nopeasti paitsi matematiikan myös järjen ja rationaalisuuden fani.

• Kun sisäistät Fibonaccin lukujonon, joka oli keskeisessä roolissa eräässä jaksossa, se muuttaa sinut ihmisenä, Krumholtz sanoo. - Olen alkanut käyttää deduktiivista päättelyä, ja yritän eläytyä roolihahmooni kaikin tavoin. Vietän paljon aikaa CalTech-yliopistolla, kiertelen kampuksella ja pistäydyn luennoilla. Kuuntelin jopa Feynmanin nauhoitettuja luentoja.

Hän uskoo palavasti siihen, mitä Charlie sanoo matematiikasta eräässä jaksossa: ”Matematiikka on elävää elämää. Se on kaikkialla. Matematiikka on luonnon kieltä. Se on luonnon tapa kommunikoida kanssamme. Sen soveltaminen arkielämään on todella vaikuttavaa.”

Ohjelman jokainen jakso sisältää käännekohdan, jossa Charlie selittää jonkin

Huippumatemaatikko Charlie Eppsiä esittää David Krumholz. Charlien veljen, FBI-agentti Donin roolissa nähdään Rob Morrow.

matemaattisen idean. Sarjan lavastajat ovat aina panneet parastaan, jotta visuaaliset efektit olisivat mahdollisimman vaikuttavia, mutta riittävän yksinkertaisia välittämään vaikean käsitteen. - Esitämme idean ruudulla visuaalisesti reaaliajassa, Krumholtz sanoo. - Se tuo tilanteeseen spontaaniutta.

Kyse On Draamasta, Ei Koulu-tv:stä

• Erikoistehosteet ovat homman juju, sanoo Nick Falacci, toinen sarjan luojista. - Ensin teemme käsikirjoituksen ja sitten etsimme siitä visuaalisia vertauskuvia. Sen jälkeen erikoistehostetiimimme miettii, miten sen voi esittää ruudulla mahdollisimman yksinkertaisesti. Tiesin, etteivät katsojat yrittäisi ratkaista yhtälöä itse, mutta jos he ymmärtäisivät sen, se olisi paljon jännittävämpää.

CBS oli tyytyväinen ensimmäisen jakson erikoistehosteisiin, ja ehdotti, että sama toistuisi jokaisessa jaksossa. - Jouduimme kieltäytymään, sillä jokainen teoria on erilainen ja tarvitsee erilaisen esitystavan, Falacci sanoo.

Vaikka Num3rot on fiktiota, se on Caltechyliopiston Lordenin mielestä hyvä esimerkki siitä, millaista ”opettava” TV-draama voi parhaimmillaan olla.

TV-alan ammattilaisena ja realistina Cheryl Heuton kuitenkin varoittaa: - Num3rot on viihdettä, ei opetuksellinen ohjelma.

Hän on oikeassa, sillä loppujen lopuksi kyseessä on rikosdraamasarja, minkä johdosta siinä on useita sivujuonia, ihmissuhdekuvioita ja tukku tiukkoja paikkoja sisältäen takaa-ajokohtauksia, väkivaltaa, ammuskelua, räjähdyksiä ja muita asiaankuuluvia elementtejä. Siitä huolimatta, toistuva matemaattinen ajattelu pääjuonena tekee siitä uniikin.

Nobel-palkinto Num3roiden Ansiosta?

Onko sarjassa nähtävä yliopisto oikeasti Caltech? Ei aivan, mutta melkein. - Itse kannatin sitä, että koulun nimi olisi ollut Caltech CalSci:n asemesta, CalTechin rehtori Baltimore sanoo. Yliopiston lakimiehet olivat kuitenkin toista mieltä, vaikka kannattivatkin sarjaa suuresti.

• Olemme ylpeitä ohjelman matematiikka-

Skepsis toimii

Helsinki

5. SyySKuuTA: Paneelikeskustelu, jossa mukana ovat Skepsiksen Tieteellisen neuvottelukunnan puheenjohtaja Jukka Maalampi ja muita neuvottelukunnan jäseniä sekä yhdistyksen puheenjohtajia. Teema: Mikä on Skepsiksen tarkoitus? Tieteiden talo, Kirkkokatu 6, klo 18.

. LOKAKUUTA: Tilaisuus on vielä avoin. Tieteiden talo, Kirkkokatu 6, klo 18.

konsulttina toimivan Gary Lordenin osallisuudesta ja olemme antaneet sarjan tekijöille luvan käyttää kampusta kuvauksissa. Kaikki mikä edistää matematiikkaa ja tiedettä on tukemisen arvoista.

Päähenkilöä esittävä David Krumholtz on onnellinen saadessaan olla osa Num3roita: - Olen vastaanottanut suurimman osan sarjan saamasta positiivisesta huomiosta, mikä on ollut todella innostavaa. Olen iloinen saamastani mahdollisuudesta olla tässä mukana ja haluan roolihahmoni olevan niin uskottava kuin mahdollista.

Sarja on myös muuttanut Krumholtzia: - Yleisesti ottaen olen alkanut enemmän ajatella loogisesti. Kavereiden mielestä se on naurettavaa, mutta minusta ei. Ennen inhosin matematiikkaa. Tunsin itseni tyhmäksi ja riittämättömäksi, mutta en enää. Olen iloinen, jos Num3rot pystyy auttamaan yhtäkin nuorta tuntemaan samoin. Toivon, että 30 - 40 vuoden kuluttua joku tulee sanomaan minulle: ”Sain Nobel-palkinnon Num3roiden ansiosta.”

7. MARRASKuuTA: PsT Virpi Kalakoski: ”Voiko skeptikko luottaa muistiinsa: muistin ja ajattelun virheitä.” Tieteiden talo, Kirkkokatu 6, klo 18.

JouluKuu 007: Skepsiksen 20-vuotisjuhlat ja Huuhaa- sekä Sokrates-palkintojen jako. Tiedekeskus Heureka.

Kendrick Frazier Lyhentäen Kääntänyt: Antti Koskenrouta

Artikkeli On Julkaistu Alun Perin Lehdessä Skeptical Inquirer 1/2007. Artikkelin Kirjoittaja On Si-lehden Toimittaja. Alkuperäinen Artikkeli On Luettavissa Kokonaisuudessaan Osoitteessa Www.csicop.org/si/2007-01/numb3r.html.

Num3rot-sarjan Toinen Tuotantokausi Nähdään Suomessa Subtv:llä Maanantaina 24.9. Klo 21.00 Alkaen.

Vantaa

Kaikkiin Skepsiksen Järjestämiin Tilaisuuksiin On Vapaa Pääsy.

Kirjat: Eevan tyttäristä ja vähän muustakin

Sekulaarina humanistina minua on viime vuosina erityisesti alkanut huolestuttaa uskonnollisen fundamentalismin ja irrationalismin nousu. Totalitaristista ajattelua hipova poliittisen korrektiuden vaatimus on levinnyt akatemiasta mediaan ja yhteiskuntaan. Samaan aikaan sinänsä toivottavia yhteiskunnallisia asioita pyritään edistämään todella huonoin argumentein, eikä tätä poliittisesti korrektissa ilmapiirissä juuri uskalleta kritisoida. Tässä kolmen kirjan yhteisarviossa sanon suorat sanat eräille arvokkaaksi katsomani ideologian eri edustajille, koska he enemmän tai vähemmän pyrkivät esiintymään rationaalisina – tai jopa tieteellisinä. Hyviä asioita tulee ajaa validien argumenttien avulla, eikä suinkaan toiveajattelun tai silkan huuhaan avulla. Lisäksi tieteen autonomia alkaa olla vakavasti uhattuna, kun mm. väitöskirjoissa voi vapaasti ajaa poliittista agendaa ja siitä vieläpä palkitaan filosofian tohtorin arvolla.

Jussi K. Niemelä

Sekulaarina humanistina minua on viime vuosina erityisesti alkanut huolestuttaa uskonnollisen fundamentalismin ja irrationalismin nousu. Totalitaristista ajattelua hipova poliittisen korrektiuden vaatimus on levinnyt akatemiasta mediaan ja yhteiskuntaan. Samaan aikaan sinänsä toivottavia yhteiskunnallisia asioita pyritään edistämään todella huonoin argumentein, eikä tätä poliittisesti korrektissa ilmapiirissä juuri uskalleta kritisoida. Tässä kolmen kirjan yhteisarviossa sanon suorat sanat eräille arvokkaaksi katsomani ideologian eri edustajille, koska he enemmän tai vähemmän pyrkivät esiintymään rationaalisina – tai jopa tieteellisinä. Hyviä asioita tulee ajaa validien argumenttien avulla, eikä suinkaan toiveajattelun tai silkan huuhaan avulla. Lisäksi tieteen autonomia alkaa olla vakavasti uhattuna, kun mm. väitöskirjoissa voi vapaasti ajaa poliittista agendaa ja siitä vieläpä palkitaan filosofian tohtorin arvolla.

Ensimmäinen arvioitava on feministinen pamfletti. Toinen on filosofinen teos, joka on vaikuttanut voimakkaasti muutamiin naistutkimuksen nykysuuntauksiin. Kolmas on osoitus edellisen teoksen haitallisesta vaikutuksesta tieteen itseäänkorjaavuudelle ja tasolle.

Näyttää siltä, että nykyään on muodikasta suvaita kaikkea mikä ei ole rationaalista, kotimaista, valkoihoista, miespuolista, älykästä tai tieteellistä – ikään kuin näitä asioita ei voisi suvaita samalla kun suvaitsee eksoottisempia kulttuureja, yksilöä ja tiedettä terrorisoivia uskontoja, seksuaalivähemmistöjä ja erivärisiä ihmisiä.

Luonnontieteellis-rationaalisen valistusajattelun laaja, pidäkkeetön halveksiminen akatemian sisällä on saanut aikaan ikäviä kerrannaisvaikutuksia yhteiskunnassa ja mediassa. Yhteiskuntatieteissä evoluutioteoreettisen ymmärryksen puute on johtanut täysin virheellisiin käsityksiin ihmislajin käyttäytymisestä. Eräillä humanistisilla aloilla toiveajattelu on toki aina ollut tosiasioita tärkeämpää, mutta erityisen vakavasti tieteellistä maailmankuvaa vastaan ovat viime vuosina hyökänneet postmodernit relativistit, mm. eräät akateemiset feministit, joille totuutta ei ole olemassakaan. Paitsi tietenkin heidän omansa.

Skeptikon aihepiiriin kyseiset trendit tulevat juuri sen vuoksi, että postmodernistien ”teoriat” ovat pääsääntöisesti akateemisen pseudotieteen – ”diskurssin” – tuotoksia.

alunperin yliopiston tarkoitus oli tieteellisen tutkimuksen harjoittaminen ja ihmisen sivistäminen. Karl Jaspersin sanoin: ”Yliopisto kokoaa ihmisiä, joita yhdistää pyrkimys tieteelliseen tietoon ja henkiseen elämään” (teoksessa Kari Kantasalmi, toim.: Yliopiston ajatusta etsimässä; Gaudeamus 1990, s. 123). Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että tietyissä yliopiston tiedekunnissa kokoontuu lähinnä hengellisen elämän edustajia, maailmanparantajia ja luonnontieteen solvaajia. Ei ihme, että sanalla intellek- tuelli on nykyään lähes pelkästään negatiivisia mielleyhtymiä.

Porno Pannaan Ja Sassiin

akateemiseksi sekatyöläiseksi itseään kutsuva, väitöskirjaa TV:n luontodokumenteista tätä kirjoittaessani valmisteleva Kaarina Hazard pohtii teoksessaan Kontal- laan – Muistiinpanoja mediasta (Teos 2006) yhteiskunnan ja median suhdetta mm. naisiin, pornografiaan, prostituutioon ja raiskauksiin. Hazardin tyyli on äärimmäisen iskevä ja räväkkä.

Tekijä katsoo maailmaa feminististen lasien läpi ja tämä vääristää kuvaa melko

Kirjat

lailla. Paikoitellen hänen moralistiset mielipiteensä ovat silkkaa kyynistä nalkutusta. Hazard kertoo myös teoksessaan olevansa väsynyt – niin väsynyt, että tarvitsee joko kansalaispalkkaa tai henkilökohtaisen orjan.

Kirjasta selviää mm. se, että nuorten miesten tekemästä teatteritaiteesta Hazard ei liiemmin välitä, eikä myöskään tätä taidetta arvostavista keski-ikäisistä naisista, tekijän ikätovereista. TV-uutisten tylsästä kuvastosta pitäisi kuulemma tehdä rikosilmoituksia ja rangaista vankeudella. Teinityttöjen rock-tähtiin (siis miespuolisiin) kohdistama ihailu ei sekään kirjoittajan sydäntä erityisesti lämmitä. Nuorten poikien naistähtien palvonnasta Hazard ei valitettavasti – tai onneksi – kirjoita. Minä olisin kyllä mielelläni halunnut kuulla, miksi se, että pikkupoikana olin kova abba-fani, oli itse asiassa syntiä, siis feministisen uskontunnustuksen mukaan.

Hazard on julkaissut teoksen tekstejä aiemmin kolumneina Metro-ilmaisjakelulehdessä. Hän paljastaa Kontallaan-kirjan esipuheessa agendansa: ”Aloittaessani kuutisen vuotta sitten Metro- lehden kolumnistina päätin – toimituksen sitä tietämättä – käyttää annetun tilan feministi- sen mediakritiikin harjoittamiseen. Tuo näkö- kulma pätee myös tässä teoksessa” (s. 9).

Ilmeisesti mediakritiikin feministisyydestä johtuen kirjan lähtöoletus tuntuu olevan se, että pornoa on kaikkialla. Hazard pohtii tältä pohjalta mm. sitä, miten lapsille tarkoitettu materiaali televisiossa ja Internetissä tulisi esittää. Tekijä kritisoi voimakkaasti hedelmätöntä keskustelua, jota ministeriporras suosii. Kulttuuriministeri Tanja Saarela kutsui heti virkakautensa alussa televisio- ja teleyhtiöiden edustajia keskustelemaan pornosta ja väkivallasta Internetissä sekä televisiossa. Hazardin mukaan keskustelussa käsiteltiin iän ikuiset teemat eikä mihinkään ratkaisuun päädytty.

Kirjoittaja toteaa: ”Vaikka porno & väkivalta -keskustelu säännöllisin väliajoin aina hetkeksi syttyykin, se ei koskaan oikein tunnu päätyvän mihinkään” (s. 46). Tämä johtuu Hazardin mielestä siitä, että porno on oikeastaan väkivaltaa – ja päinvastoin.

Tekijällä ei ole pornoon oikeastaan mitään muuta näkökulmaa kuin kiihkofeministinen. Näin ollen Hazard muistuttaa käsityksissään muslimimiestä. Lukija on paikoin huvittunut, mutta enimmäkseen hämmentynyt. Hämmennys ei kuitenkaan johdu seksuaalisesta häpeästä, vaan Hazardin fundamentalistisesta sävystä.

Kirjoittaja mm. kertoo kiinnittäneensä uimahallissa huomiota joidenkin naisten muotoiltuun häpykarvoitukseen. Tämä on hänen mielestään niin kauhea tapa, että sen on pakko olla pornolehdistä ja -elokuvista kopioitu. Ilmeisesti naisten pitäisi pukeutua vain toisiaan ja itseään varten, kuten Hazard toteaakin, mutta koska häpykarvoitusta mitä ilmeisimmin tulee katselemaan vain sukupuolikumppani, mies, on pehkon muotoilemiseen syytä iskeä moralistimartan elkein. Tupsun muotoileminen poikaystävää tai aviomiestä varten on pornoa, siis väkivaltaa.

Koska Hazardilla ei ole biologiaan perustuvaa luonnontieteellistä käsitystä ihmisen seksuaalikäyttäytymisestä, hän ei ymmärrä mistä pornossa on kyse. Hazardille porno on pelkkää väkivaltaa, naisen alistamista. Hänen feministeille tyypillinen ennakkoasenteensa biologiaa kohtaan selviää kirjasta vaivattomasti: ”Eikö mitään poliittista agendaa löydykään näiden ainaisten uusbiologisten kummajaisartikkeleiden taustalta, näiden joissa miesten uskottomuus selitetään geenien levittäytymishalulla?” (s. 79).

Ei löydy. Tällekin rääväsuiselle tasa-arvofundamentalistille tieteelliset artikkelit ja teoriat näyttäytyvät näköjään ”kummajaisina”. Niissä oleva objektiivinen tieto mitä ilmeisimmin loukkaa Hazardin uskonnollisia tunteita. Ja jos joku pornoalalla työskentelevä nainen sattuu jossain kertomaan, että hän pitää ammatistaan, leimaa pamfletisti hänet ”sirkeäsilmäiseksi maanikoksi, huoruudelle hoivatyön auraa tahtovaksi ladyjohannaksi” (s. 19).

Kieltolakimentaliteetti sopii siihen käsitykseen telaketjufeminismistä, mikä minulle on vuosien varrella lukuisia alan teoksia luke-

Kaarina Hazardille tieteelliset artikkelit

ja teoriat näyttäytyvät kummajaisina.

malla muodostunut. Kuten todettua, kiihkofeministin asenne on tässä kysymyksessä suunnilleen sama kuin ajatollah Khomeinin. Ääripäät muistuttavat toisiaan.

Prostituutio, feministin paras ystävä Hazardin vimmaa voi kuvata parhaiten hänen omilla sanoillaan: ”Jos olisin mies, Lokalaitinen näyttäisi rinnallani martalta. Ongelmahan on se, että en ole mies, juuri se on ongelma” (s. 78). Lukijan kannalta ongelma taas on se, että Hazard itse näyttää itsensä rinnalla martalta. Ja tämä siis johtuu nimenomaan siitä, että hän on nainen ja liian tietoinen siitä. Bertrand Russell totesi aikoinaan, ettei orjamentaliteetista voi seurata mitään hyvää. Tämä huomio pitää prikulleen paikkansa. Hazardin suhde prostituutioon on lievästi sanottuna traumatisoitunut.

Prostituutiota kutsutaan tunnetusti maailman vanhimmaksi ammatiksi. Naiset ovat iät ajat käyttäneet hyväkseen sitä, että he ovat ns. rajallinen luonnonvara. Suuremmasta vähimmäisinvestoinnista jälkeläiseen (9 kk:n raskaus, evoluutioympäristössä monen vuoden imetys) johtuen nisäkäsnaaraasta on evolutiivisesti kehittynyt huomattavan valikoiva. Kunnon miestä onkin hankala löytää, on ollut ja tulee aina olemaan. asialla on tästä johtuen kääntöpuolensa; miehen on kaksin verroin hankalampi löytää kunnollinen nainen. Ovelia ja laskelmoivia naisia sen sijaan riittää. Sellaisia ovat monet prostituoidut. Myös muiden lajien naaraat käyttävät seksiä aseena ja kauppatavarana. En siis kiistä, etteikö alalla esiintyisi raakaa ihmiskauppaa, väkivaltaa ja muuta äärimmäisen ikävää. Kyse on siitä, miksi prostituutiota esiintyy.

Hazardilla on toki osuvia huomioita huoraamiseen liittyvästä kaksinaismoralismista. Hän ehdottaa lääkkeeksi ongelmaan mm. masturbaatiota. Moni mies tyytyykin tähän. Jos nimittäin kaikki yksinäiset poikamiehet ja vaihtelua haluavat ukkomiehet lähtisivät huoriin, ylittäisi kysyntä tarjonnan. Hazardin solvaama pornoteollisuus tyydyttää näiden miesten seksinnälän ja tekee siitä usein riippuvuutta. Mieskin voi olla uhri, mitä Hazard ei näytä ymmärtävän. Muutenkin hänen ehdotuksensa prostituution kieltämiseksi ovat lähinnä toiveajattelua.

Toisaalta tekijältä löytyy myös todella osuvia huomioita. Prostituution laillistamisesta arvon pamfletisti laukoo näin:

”Kyllä, prostituutio häiritsee meitä. Sen häi- ritsevyys kuitenkin loppuu vasta sitten, kun seksin ostamisesta tehdään täysin avointa, selkeää ja julkista. Laillistetaan toki bordellit ja kunniallistetaan huoruus ammatinharjoit- tamiseksi, mutta se ei riitä. Rehtiin ja ketään häiritsemättömään meininkiin ylletään vasta, Tässä Hazard läpäisee inhimillisen tekopyhyyden kuin kissan kynsi ihmiskäden ihon. Mutta valittaen on todettava, että yleisesti hän syyllistyy todella rankkaan miehen psykologisoimiseen ja haukkuu huorien palveluksiin turvautuvia pikkukakaroiksi. Samoin kirjoittaja vihjailee, että nämä miehet viihtyvät pimeässä, koska pelkäävät naurua (liittyy

Lehväslaiho Teos/heini

kun Huorissa Käyvät Miehet Alistuvat Katsel-* taviksi” (s. 14).

Kirjat

ilmeisesti joko miehen potenssiin tai varustuksen kaliperiin). Olisipa Hazard opiskellut ihmisen käyttäytymisen biologiaa, jolloin hänen ei tarvitsisi turvautua karkeaan psykohöpinään.

Korostan tässä yhteydessä sitä, että en kannata prostituution laillistamista, enkä pidä koko ilmiöstä. Mutta jos ja kun prostituution ongelmia, asemaa ja laillisuutta yhteiskunnassa pohditaan, on välttämätöntä ottaa huomioon se, miten Homo sapiens sapiens oikeasti käyttäytyy.

Taukkien toilailut, raiskaukset ja ratkaisut Miesten irstailujen paheksumista on paikoitellen hauska lukea. Nauroin ääneen, kun luin Hazardin rempseää vuodatusta formulatähti Kimi Räikkösen seikkailuista strippibaarissa. Tällaisessa kirjoittaja on parhaimmillaan, terävänä ironikkona, typeryyden säälimättömänä ruoskijana. Myös Kokoomuksen puheenjohtajan Jyrki Kataisen oudot lausunnot hoivatyön ulkoistamisesta saavat ansaitsemaansa pippuroitua satikutia.

Valitettavasti harvoja ovat nämä riemun hetket. Hazardin näkemysten taustalla oleva oletus ”maskuliinisesta kontrollifantasiasta” (s. 24) saa hänet näkemään kaiken kieroutuneessa valossa. Raiskaustuomioista kirjoittaessaan hän kuitenkin osuu oikeaan, mikä johtunee siitä, että tässä käyttäytymismuodossa mainittu taustaoletus maskuliinisesta kontrollista on melko varmasti oikea.

Vaikka raiskauskäyttäytymisen taustalla on evolutiivisesti kehittynyttä psykologiaa, ovat raiskaajat pääsääntöisesti naisvihaajia ja / tai psykopaatteja. Suurin osa miehistä ei kykene yhdyntään, jos nainen ei ole vastaanottavainen tai teeskentele sellaista. Syynä raiskaustaipumukseen voi olla kulttuuri, lapsuus tai synnynnäinen patologia (tietenkin myös kaikki nämä yhdessä). Toki myös olosuhteet vaikuttavat, mm. raiskaajan päihtymystila.

Mikään ei kuitenkaan puolusta raiskaajan käyttäytymistä. Olen Hazardin kanssa samaa mieltä siitä, että tuttujen ja puolisoiden tekemät raiskaukset ovat yhtä tuomittavia kuin vieraiden tekemät. Rangaistuksia pitäisi ehdottomasti koventaa.

Mies Liikenteessä, Nainen Töissä Ja Kotona

Hazard kritisoi voimakkaasti miesten holtitonta liikennekäyttäytymistä ja pohtii mikä olisi paras ratkaisu.

”Liikenne-elämään yritetään aika ajoin puut- tua ankarin miehisin keinoin eli rangaistuksia koventamalla, mutta useimmiten pehmeästi muistutellen, tarroja liimaillen ja ilmapalloja puhallellen. Toivoa sopii, että keinot tepsivät. En kuitenkaan ihmettelisi, jos joku tuleva lapsenruumis läikäyttäisi maljan yli ja syn- tyisi renkaita yön pimeydessä puhkova kan- sanliike. Tai sitten asennetaan jokaisen ratin keskiöön lakisääteinen kahdenkymmenen sentin teräspiikki, jonka kärki osoittaa kus- kiin. Siihen loppuivat kiireet” (s. 60).

Näiden julmien tuokiokuvien ohella pamfletisti esittää piikinterävää analyysia myös työelämän muuttumisesta, kotityön rajoista ja nykyihmisen epätoivosta kiireen, hössötyksen ja rihkaman keskellä. Se, että tämä tehdään naisnäkökulmasta, ei haittaa; kulutuskulttuurin arkisiin epäkohtiin on helppo samastua.

Hazardille ei tunnu maistuvan naisen asema perinteisenä kotiäitinä. Erityisesti porvarirouvat jauhetaan pulveriksi tekijän schwartzeneggeriläisissä hampaissa. Hazardin mielestä hyvin tienaavaa naista pidetään aina hieman huorahtavana. En tiedä, yleistääkö hän tässä omia tuntojaan, mutta itse en moista tendenssiä ole tuttava- ja sukulaispiirissäni huomannut. Olen siis toisinaan liikkunut myös porvaripiireissä, kuin kuka tahansa meistä.

Oli niin tai näin, militantti pamfletisti vihjaa siihen suuntaan, että vasta sitten nainen on oikeasti tasa-arvoinen, kun johtajanpallilla istuu keskinkertaisia naisia. Tämä tarkoittanee sitä, että feministien mielestä suurin

Hazardin suhde prostituutioon on lievästi sanottuna traumatisoitunut. Kuvassa mm. madonnaksi ja huoraksi kutsuttu Maria Magdalena. Maalauksen on arveltu olevan itsensä Leonardo Da Vincin tekemä.

osa miesjohtajista on keskinkertaisia. Termiä keskinkertainen ei tietenkään määritellä eikä tilastoa esitetä.

Lopuksi haluan toistaa, että välillä Hazard siis osuu napakymppiin ja rytinällä osuukin. Varsinkin pöyristyttävän typeriä televisiomainoksia solvatessaan tekijä saa väistämättä lukijan sympatiat puolelleen. Lisäksi hänen ironinen ja remakka kirjoitustyylinsä puree kuin navakka pakkasvihuri. Päätänkin Hazardia koskevan osion kerrassaan kipristelevään täyslaidalliseen (s. 111): ”Nettiostamisen myötä kuluttajien piti saa- man juuri heidän tarpeisiinsa räätälöityä kau- pallista viestintää, jonka osumatarkkuus olisi täydet sata, ja joka säästäisi myyjän rahoja ja ostajan vaivaa. Vaan mitä saimme? Oman sähköpostini top 3: Enlarge your penis up to 3+ inches! Get cheap Viagra NOW! Invest

Kirjat

your money: 700% interest! Sähköposti on ehkä mainostajan näkökulmasta tehokasta ja halpaa, mutta mainonnan uskottavuudesta se syö aimo haukun. Vai mitä pitäisi nelikym- menvuotiaan naisen ajatella, kun häntä yhä uudelleen puhutellaan vauraaksi, pienielimi- loputtomina rönsyilevät virkkeet, sekavat il- seksi impotentiksi?”

Queer-teorian Äiti

Nykynaistutkimuksen suosiman queer-teorian klassikon tarkastelussa on syytä heti kättelyssä ottaa käyttöön Skeptic-lehden toimitusneuvoston jäsenen, antropologi Vincent Sarichin lanseeraama termi käyttäy- tymiskreationismi. Jos evoluutioteoria on pätevä, kuten asian laita tietenkin on, on ihmisen aivojen koon kasvulla ollut yhteys niiden kelpoisuutta edistäviin ominaisuuksiin. aivojen koossa on täytynyt olla varianssia, jolloin luonnonvalinta on valinnut ne yksilöt, jotka ovat olleet kelpoisimpia.

aivot ovat monimutkainen elin ja ne säätelevät ihmisen käyttäytymistä. Tiedetään, että naisten ja miesten aivoissa on keskimääräisiä eroja, kuten myös heidän käyttäytymisessään. Tiedetään myös, että aivojen erot selittävät kausaalisesti eroja käyttäytymisessä ja että nämä erot täsmäävät evoluutioteoreettisiin malleihin sukupuolierojen syistä (ks. esim. Simon Baron-Cohen: Olennainen ero – totuus miehen ja naisen aivoista; Terra Cognita 2004).

Mikäli näitä asioita ei akateemisessa, so. tieteellisessä tutkimuksessa huomioida, voidaan perustellusti puhua käyttäytymiskreationismista. ala, joka esiintyy tieteellisenä, mutta kieltäytyy hyväksymästä luonnontieteellisiä faktoja, on pseudotieteeksi luokiteltavissa eikä periaatteessa eroa vaikkapa IDkreationismista. Retoriikan professori Judith Butlerin keksimä queer-teoria on nykynaistutkimuksessa varsin suosittu ja se on puhdasta käyttäytymiskreationismia.

Butlerin naistutkimuksen klassikoksi muodostuneen teoksen Hankala sukupuoli – Fe- minismi ja identiteetin kumous (Gaudeamus 2006) ovat 16 vuotta sen ilmestymisestä suomentaneet Tuija Pulkkinen ja leena- Maija Rossi. He ovat suoriutuneet vaikeasta tehtävästä häikäisevän upeasti – Butlerin maukset ja käsitehirviöt on kuin onkin saatu luettavaan muotoon. Sääli vain, että Pulkkisen ja Rossin vaivalla kääntämä teksti on toivotonta soopaa. Se on sisäisesti niin ristiriitaista, että joka sivu – joka virke, osmo Tammisaloa lainatakseni – ansaitsisi osakseen ankaraa kritiikkiä.

Päädyn siis tilan puutteen vuoksi päinvastaiseen strategiaan ja arvioin teoksen mahdollisimman jouhevasti. Jos joku ei minua usko ja väittää minun esimerkiksi lainaavan Butleria irti asiayhteydestä, kehotan perehtymään arvioimaani teokseen. Se kyllä palkitsee kriittisen lukijansa. Tässä esitetyt otteet ovat vasta jäävuoren huippu.

Lyhyesti sanoen Butler kiistää, että sukupuoli olisi biologinen tai sosiaalinen (gender) – sukupuolta ei siis ole olemassakaan, se vain performoidaan ”toistotekoina”. Jostain syystä länsimaissa suurin osa toistosta tapahtuu heteroseksuaalisessa muodossa, mikä tietenkin samaan aikaan sortaa sukupuolivähemmistöjä olemalla heteronor- matiivista. Nykyaikainen vallalla oleva sukupuolikäsitys on Butlerin terminologiassa heteromatriisi.

Niin, tämä heteronormatiivinen heteromatriisi sattuu olemaan juuri se tapa käyttäytyä, jonka luonnonvalinta vuosimiljoonien aikana on suvullisesti lisääntyvälle Homo sapiens sapiens -nisäkäslajin naaraalle ja koiraalle tuottanut. Sitä tavataan kaikkialta, ei vain länsimaista.

Pitkiä virkkeitä ilman sisältöä Butler nojaa kritiikin esittämisen ohella sellaisiin vaikutusvaltaisiin ajattelijoihin kuin Jacques Derrida, Jacques lacan, Sigmund Freud, Julia Kristeva ja luce irigaray. Ja tietysti yksi hänen innoittajistaan on ollut suuri ja mahtava poststrukturalistiguru Michel Foucault. Eräät nimistä ovat skeptikoille tuttuja Alan Sokalin ja Jean Bricmontin postmodernin verbaalisaivartelun mielettömyyden paljastavasta teoksesta Fashionable Nonsense – Postmodern Intel- lectuals’ Abuse of Science (Picador 1998).

Yksi selkeä puute Butler-suomennoksessa on aakkosellisen hakemiston puute – olisin kernaasti tarkistanut, monestiko hän em. tieteen pahoinpitelijöihin viittaa. Unohdin laskea lukiessa. Oma kantani on, ettei mainittujen intellektuellien luonnontieteestä esittämiin näkemyksiin voi suhtautua vakavasti; ne ovat täyttä puppua. Mutta ei tässä vielä kaikki.

Vuonna 1999 teokseensa kirjoittamassaan uudessa esipuheessa tekijä kertoo, miten ”toinen käytännön ulottuvuus ajattelussani on toteutunut suhteessa psykoanalyysiin sekä tutkimuksellisena että kliinisenä käytäntönä” (s. 28). Niinpä niin, psykoanalyysi on keskeinen osa modernin akateemisen irrationalismin ydintä.

Butlerin teos onkin edeltäjiensä sekavien spekulaatioiden suora jatke, niiden tolkuttomuuksien huipennus. Kun Butler asettuu opposition, hän uppoaa aina vain syvemmälle järjettömyyden suohon. Hänen väkinäiset ajatuskulkunsa ovat filosofian – viisauden rakastamisen – irvikuva. Seuraava lainaus toimikoon alustavana esimerkkinä:

”Mikä sitten tekee mahdolliseksi sen, että kuvitellun ja todellisen välinen halkeama paljastuu ja todellinen myöntää sittenkin olevansa kuvitteellinen? Tarjoaako tämä mahdollisuuden sellaiseen toistoon, jota ei täysin sido määräys lujittaa luonnollistettuja identiteettejä? Samaan tapaan kuin ruumiilli- set pinnat esitetään luonnollisina, näistä pin- noista voi tulla paikkoja, joissa riitasointuinen ja epäluonnollistettu performanssi paljastaa luonnollisen performatiivisen statuksen” (s. 243, kursivointi Butlerin).

ylettömyydessään paljastavat sukupuolen pohjimmiltaan kuvitteelliseksi” (s. 243-244).

Jassoo. Tämän jälkeen Butler siirtyy suoraan politiikkaan: ”Kulttuurisesti ymmärrettävää ’biologista su- kupuolta’ tuottavat hiljaiset pakot pitäisi ym- märtää pikemminkin tuottavina poliittisina ra- kenteina kuin luonnollistettuina perustoina.”

Niin, Butler ei muiden akateemisten feministien tapaan peittele sitä, että hän on poliittisen ideologian kanssa liikkeellä (s. 244- 245): ”Tämä teoreettinen tutkimus on pyrkinyt paikantamaan poliittisen sellaisissa merki- tyskäytännöissä, jotka sekä synnyttävät ja säätelevät identiteettiä että purkavat sen säätelyä. Tämä tavoite voidaan kuitenkin saavuttaa vain esittämällä joukko kysymyk- siä, jotka laajentavat poliittisen käsitettä. Kuinka pystytään hajottamaan ne perustuk- set, jotka peittävät sukupuolen vaihtoehtoisia kulttuurisia hahmoja? Kuinka voidaan horjut- taa identiteettipolitiikan ’edellytyksiä’ ja esit- tää ne kuvitteellisessa ulottuvuudessaan?”

Jotta tämä absurdi, biologisen sukupuolen politisoiva eliittijargon edes hieman aukenisi lukijalle, esitän Butlerin filosofiasta tiiviin tulkinnan (kursivoituna ja petiitillä).

Todellisuutta ei ole, vaan se tuotetaan yh- teiskunnallis-poliittis-kulttuurisilla perfor- mansseilla. Kaikki - todellisuus ja sukupuolet – on siis sosiaalisesti konstruoitu. Jotta to- dellisuus muuttuisi, on performanssia muu- tettava. Tämä ei kuitenkaan suju kitkatta, koska performanssi on suhteutettava yh-

teiskunnan mieluiten Onko tämä sanahelinä parodiaa – vai kapinana. kenties itseparodiaa? Saman sivun lopussa vapaata. Butler näet jatkaa:

kuvittelua, mutta siitä huolimatta se jotenkin tuntuu todelta. Oli miten oli, jos sijoitamme sanan ’luonnollinen’ lainausmerkkeihin tai vaihtoehtoisesti muokkaamme sen foucault- laisittain asuun ’luonnollistettu’ (sisältää valtadispositiivin), voimme performoida itse- ämme ja heteronormatiivisia ilkimyksiä pa-

rodioiden sorrettuna vähemmistönä ja vaatia asemamme nostamista valtaenemmistön näkemykseksi. Kukaan ei tietenkään ihan oikeasti sorra ketään, koska kukaan tahi mi- kään ei ihan oikeasti ole olemassa, mutta silti paha enemmistö ihan oikeasti sortaa moraalisesti ensiluokkaista vähemmistöä, joka voi kuitenkin Butleria luettuaan nousta ihan oikeasti sankarilliseen vastarintaan ja kukistaa julman heteromatriisin. Voilá!

Huipennan lyhyen Butler-arvioni pitkään, paljonpuhuvaan lainaukseen, joka käsittelee subjektin ongelmaa. Onhan oltava toimija, jos aiotaan toimia – kaiken ollessa sosiaalisesti konstruoitua herää kuitenkin kysymys, miten merkityksiä ja poliittista sortoa autokonstruoivassa merkitysvapaassa todellisuudessa, jota siis ei ole, olemassa olematon konstruktio voi konstruoida itseään (kursivointi Butlerin):

”’Toimijuuden’ paikantamisen kysymys lii- tetään yleensä ’subjektin’ toimintakykyisyy- teen. Subjekti oletetaan tällöin jollain tapaa pysyvästi olemassa olevaksi. Tämä olemas- saolo edeltäisi tulemista sille kulttuurin ken- tälle, jolla subjekti itseään neuvottelee. Sii- näkin tapauksessa, että subjekti ajatellaan kulttuurisesti rakentuneesti, se oletetaan yleensä refleksiiviseen pohdintaan kyke- neväksi toimijaksi, joka pysyy jollain tapaa koskemattomana huolimatta syvästä juurtu- misestaan kulttuuriin. Tällaisessa mallissa ’kulttuuri’ ja ’diskurssi’ ikään kuin tahraavat subjektin mutta eivät muodosta sitä. Tämä siirtyminen ennalta olemassa olevan sub- jektin luonnehtimiseen ja siten subjektin puhdistamiseen on näyttänyt tarpeelliselta, jotta voitaisiin osoittaa sellainen toimijuuden paikka, jota kulttuuri ja diskurssi eivät täysin määräisi. Tällaisessa päättelyssä oletetaan kuitenkin virheellisesti, että (a) toimijuus voi syntyä vain, jos palataan esidiskursiiviseen ’minään’, vaikka tämä ’minä’ löytyisikin kes- keltä diskurssien yhteisvaikutusta, ja että (b) jos subjekti olisi diskurssin muotoilema, se olisi myös täysin diskurssin määräämä, mikä

Kyllä vaan, kyse on ”tieteellisissä” väitöskirjoissa erittäin usein siteeratusta filosofiasta; joku ottaa professori Butlerin ihan oikeasti vakavasti. Tällaisella sanapelleilyllä pääsee siis ihan oikeasti filosofian tohtoriksi – ja jopa professoriksi.

queer-teorian tila armon vuonna 2007

Tiia Aarnipuu soveltaa tolkutonta queerteoriaa kirjassaan Ei ole miestä eikä naista. Paavalin galatalaiskirjeestä napattu nimi ei yllätä; aarnipuun tutkielma muistuttaa muutenkin paljon enemmän uskontoa tai taidetta kuin tiedettä. Pyhimystarinat sinänsä ovat kyllä hauskoja, siitä plussat. Tässäkin teoksessa ihmislajin historia alkaa kirjoitetusta historiasta – kyse on siis käyttäytymiskreationismista puhtaimmillaan.

Tekijä käsittelee lyhyesti antiikin ajan ja myöhempien ajattelijoiden käsityksiä ihmisen sukupuolista. Biologista puolta ei valoteta. Näin sukupuoli saadaan kätevästi suhteellistettua ajan käsityksistä riippuviksi diskursseiksi. Koska aarnipuun käyttämän paradigman mukaan kieli konstruoi todellisuutta, alkaa todellisuus ilmeisesti vasta kirjoituksen myötä. Evoluutiota ei siis lasketa, kuten hiekkalaatikolla sanottaisiin.

aarnipuu toteaa haluavansa ”lukea legendatoisintoja kokeilevasti ja ikään kuin vakavalla tavalla kujeilevasti” (s. 22). Verbaalipelleily ja lapsen leikin viattomuus kuuluvatkin olennaisena osana postmoderniin pseudotieteilyyn. Tekijä käyttää mm. termiä ’ristiinpukeutuminen’ tarkoituksella sekä vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin pukeutumisesta että ”Kristukseen pukeutumisesta”.

Tässä yhteydessä sopii huomauttaa, että SETa-yhdistyksen julkaisema ja seksuaalivähemmistöjen suosiman DTM-ravintolan sponsoroima kirja perustuu aiemmin SETan puheenjohtajana toimineen aarnipuun Helsingin yliopistossa vuonna 2005 laudaturilla palkittuun uskontotieteen pro gradu -työhön. Korostan sanaa laudatur. Se tieteen autonomiasta.

Teoksen alaotsikko on ”queer-luenta keskiajan Euroopassa tunnettuja ristiinpukeutuvia pyhimyksiä koskevista teksteistä”. Tämä kertoo kaiken oleellisen: teos on tyypillinen queer-teoriaa soveltava ”tutkimus” eli se sisältää tekijän pseudotieteelle ja auktoriteettiuskolle perustuvan subjektiivis-retorisen, hyväksi koettua ideologiaa edistämään tarkoitetun, osaksi leikkimielisen tulkinnan vanhoista teksteistä. Paradigma on seuraava:

”Queer-tutkimuksessa viitataan queer-ver- billä projektiin, jossa etsitään esimerkiksi lu- ettavasta tekstistä sellaisia riitasointuja, auk- koja tai merkitysten liioitteluja, jotka kertovat heteroseksuaalisesta matriisista tai hetero- normatiivisesta sopimuksesta. Tavoitteena on häiritä, kyseenalaistaa tai hajottaa tuota sopimusta näiden aukkojen täyttämisen ja riitasointujen analysoimisen kautta. Käy- tännössä queer-luennassa esimerkiksi sek- sualisoidaan tarkoituksellisesti näennäisen ei-seksuaalisia tekstejä tai kuvia ja sukupuo- litetaan näennäisen sukupuolettomia asi- oita. Tämän harjoituksen voi suorittaa myös toisinpäin: seksualisoidut tai sukupuolitetut tekstit tai kuvat voi kokeilla aseksualisoida tai riisua sukupuolitetuista merkityksistä tai sukupuolittaa toisella tavalla. Näin on mah- dollista nähdä sama teksti, tapahtuma tai teko toisin silmin ja laajentaa kuvaa mah- dollisista todellisuuksista. Ristiinpukeutuvan pyhimyksen sukupuoli ja sukupuolen suhde mahdollisiin seksuaalisuuksiin lakkaavat ole- masta itsestäänselvyyksiä sekä vaatteiden vaihtamisen jälkeen että sitä ennen” (s. 22).

Mitään tiedettä muistuttavaa historiallista kuvausta ja viitteitä lukuun ottamatta aarnipuun esityksestä ei siis löydy. Viitteetkin ovat toisinaan erittäin kyseenalaisia, mm. sivun 31 yhteydessä olevaa väitettä intersukupuolista koskeva. Tekijä viittaa tässä Maarit Huuskan Minna-tietokannassa olevaan artikkeliin (http://www.minna.fi/minna/ artikkelit/huuskasukupuoli.html). Kohta kuuluu seuraavasti:

jakautuvat kahden vastakkaiseksi mielletyn sukupuolen näkökulmasta epätasaisesti: esimerkiksi monilla miehillä on tosiasiassa suuremmat rinnat tai leveämpi lantio kuin monilla naisilla ja monilla naisilla taas viikset. Sekä miehet että naiset erittävät kaikkia su- kupuolihormoneja” (s. 31).

Minna-tietokanta ei ole tieteellinen julkaisu, eikä sinne kirjoittavia aseteta referee-menettelyyn. aarnipuun lähteenä käyttämässä Huuskan kirjoituksessa edes ole lähdeviitteitä.

Miten tällainen voi mennä laudaturilla palkitussa pro gradu -tutkielmassa läpi? Vai onko tieto lisätty vasta SETan julkaisemaan ”populaariin” versioon? Päätin tarkistaa asian aarnipuun gradusta. Siinä on tismalleen sama viite ja tekstikin on identtinen.

Lapsus on lähtöisin Anne Fausto-Sterlingin kirjasta Sexing the Body: Gender Po- litics and the Construction of Sexuality (Basic Books 2000). leonard Sax on kuitenkin korjannut Fausto-Sterlingin lukuja (”How common is intersex? a response to anne Fausto-Sterling”. Journal of Sex Research.

Vol 39. No 3., 2002). Saxin mukaan Fausto- Sterlingin

”prosenttiluvun suurin ongelma on se, että lukuun on laskettu mukaan joukko oireyhty- miä, joita ei kliinisessä mielessä voida pitää interseksuaalisina. Viiden tällaisen katego- rian poistaminen pudotti lukeman 0,018%:iin. Tämä tarkoittaisi 900 interseksuaalista yk- silöä viiden miljoonan populaatiossa. Sax ehdottaakin, että termiä interseksuaalinen

käytettäisiin vain tiloissa, joissa kromo- somaalinen sukupuoli on vastakkainen fe- notyyppisen sukupuolen kanssa tai joissa fe- notyyppiä ei voida luokitella kummaksikaan sukupuoleksi.”

Tiedon olisi saanut helposti Osmo Tammisalon ja allekirjoittaneen kirjoituksesta

Tieteessä tapahtuu -lehdessä 1/2006, mistä edellä oleva lainaus on peräisin. Mutta vaikka korjattu luku oli mainittu vastineessa naistutkija Sari Charpentierille, ei tieto ole mennyt alan sisällä perille. Sama asia on mainittu myös naistutkimuskriittisessä pamfletissamme Keisarinnan uudet (v)aatteet – Naistutkimus luonnontieteen näkökulmasta (Terra Cognita 2006).

aarnipuu ei ole korjannut gradunsa räikeää virhettä, vaan toistaa epäkriittisen viitteensä kirjaversiossa. Tämä taas todistaa sen, että queer-tutkimus ei välitä vastakkaisesta evidenssistä eikä reagoi kritiikkiin – tuskin edes lukee sitä. Pätevä, so. kriittinen tutkija olisi tietenkin lukenut Fausto-Sterlingin teoksen ja Saxin vastineen! queer-tutkimus ei siis täytä alkuunkaan tieteen tuntomerkkejä, kuten Tammisalon kanssa olemme useassa yhteydessä todenneet.

Sama kritiikki pätee Maarit Huuskaan, joka ei ole vaivautunut viitteitä ilmoittamaan – Saxin lukemisesta puhumattakaan. Lisää Huuskan oudoista (queer!) väitteistä voi lukea pamfletistamme.

Erityisen ongelmallisen aarnipuun virheestä tekee tietenkin se, että toisaalta hän muiden epäkriittisten queer-teoreetikoiden tapaan pyrkii kieltämään sukupuolen olevan mitään biologista tai kulttuurista: se on vain tapa ”performoida” itseään. Miksi queeria pitää siis oikeuttaa väärään tietoon perustuvalla argumentilla intersukupuolten yleisyydestä? Miksei tyydytä performanssiin, jolloin ristiriita oppiäiti Butlerin pseudotieteellisten dogmien kanssa vältetään?

Jos intersukupuolten ”yleisyyttä” käytetään queerien suvaitsemisen argumenttina, putoaa perustelulta pohja pois, kun väärä tieto korjataan. ainakaan minä en välitä siitä, jos joku haluaa olla queer ja mistä tämä halu viime kädessä johtuu. Minua tietenkin tieteellisesti suuntautuneena ihmisenä kiinnostaa, mistä eri tekijöistä moinen halu performanssiin aiheutuu, mutta suvaitsen toki yksilöä joka queer-elämäntavan valitsee ja hänellä on mielestäni täysi oikeus tämä valinta tehdä. Oikeastaan se ei edellytä minulta edes suvaitsemista, koska asia ei liikuta minua tippaakaan. Erilaisuus päinvastoin on rikkaus.

Lisäksi on valittaen todettava, että aarnipuu turvautuu samassa kohdassa myös tilastotiedettä ymmärtämättömien humanistien suosimaan ääripääsemantiikkaan. Kyseistä saivartelua on käyttänyt mm. freudilaisesti orientoitunut musiikkitieteilijä fil. toht. Markus lång vastatessaan Yliopisto-leh- dessä (13/05) Tammisalon ja minun erääseen kirjoitukseen (joka ei tietysti millään tapaa liittynyt Långiin tai hänen tutkimusalaansa – ei edes psykoanalyysiin).

Mainitussa strategiassa ääripäitä tai muuten harvinaisia tapauksia käytetään kumoamaan selvästi havaittava frekvenssijakauma. Monilla miehillä on tosiaan suuremmat rinnat kuin monilla naisilla, mutta ylivoimaisesti suurimmalla osalla naisista on isommat rinnat kuin ylivoimaisesti suurimmalla osalla miehistä.

aarnipuun sosiaalikonstruktivismiin perustuva teos ei tietenkään muilta osin sisällä pienintäkään viittausta mihinkään biologiaan liittyvään – ei myöskään tilastoihin. Biologiaa ja tilastoja (niitäkin siis vain vääristellen) tarvitaan ainoastaan silloin, kun niillä pyritään oikeuttamaan jotain, mikä tuntuu moraalisesti ja ideologisesti mukavalta. Sen sijaan viitteistä löytyy kosolti postmodernismia ja sosiaalikonstruktivismia. Jälki on sen mukaista.

aarnipuun kirja pyrkii oikeuttamaan sinänsä arvokkaan pyrkimyksen tasa-arvoon ja suvaitsevaisuuteen argumentaatiolla, joka nojaa lähinnä pseudotieteeseen, retoriikkaan, moralismiin, sanapelleilyyn, virheellisiin tosiasiaväitteisiin, tilastosaivarteluun ja epäkriittiseen auktoriteettiuskoon. Parempiakin perusteluja löytyy ja toivoisin niitä käytettävän yhteiskunnallisesti näinkin tärkeässä kysymyksessä. Tämä onkin ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun tässä arviossa syyllistyn toiveajatteluun.

”huomaamattoman Ja* tun Performatiivisuuden puoli On ’teko’ Ja Avoin alle, Itsekritiikille Ja *liioitteleville Näytöksille,

poliittisesti Pakote-* seurauksena Suku- säröille, Itseparodi- sellaisille ’luonnollisen’ *jotka Juuri Kaikessa

valtadiskurssiin, Heteromatriisiin,* avoimena, Liioittelevana Parodiana, performanssi On Siten Sidottua, Ei *kaikki Tämä On Tietenkin Pelkkää

puolestaan Sulkisi Pois Toimijuuden Mahdolli-* *suuden.”

”nykyään Lääketieteessä Ja Monien Muiden-* kin Alojen Sisällä Periaatteessa Tiedetään, että Ihmisiä Ei Tosiasiassa Voi Jäännökset- tömästi Jakaa Kahteen Sukupuoleen Edes biologisten Ominaisuuksien Perusteella. Nel- *jästä Kuuteen Lasta 10 000 Syntyvää Kohti

on Intersukupuolisia, Ja* prosentilla Väestöstä On puolikromosomit Kuin Xx xxy, Vaikka Tämä Ei Aina teistä. Myös Selvinä *detyt Anatomiset Muodot

noin Kymmenellä* jotkin Muut Suku- tai Xy, Esimerkiksi näy Ulkoisista Piir- sukupuolimerkkeinä Pi- *ja Yksityiskohdat

Jussi K. Niemelä Kirjoittaja On Tietokirjailija Ja Vapaa Toimittaja

Kuolleita

Jan Rydman 1959 - 2007

Tiedevalistuksen keskeinen vaikuttaja, tiedotuspäällikkö Jan Rydman kuoli vaikeaan sairauteen Terhokodissa Helsingissä 31. maaliskuuta. Hän oli 47-vuotias, syntynyt 3. lokakuuta 1959 Helsingissä.

Jan Rydman oli Skepsiksen tieteellisen neuvottelukunnan pitkäaikainen jäsen. Viime joulukuussa Skepsis myönsi hänelle Sokrates- palkinnon tunnustuksena Skepsiksen toimenkuvaan kuuluvien asioiden ja sokraattisen rationaalisen ajattelun edistämisestä.

Palkinnon perusteluissa todettiin, että Rydman on mm. Tieteellisten seurojen valtuuskunnan pääsihteerinä, Tieteen päivien pysyvänä pääsihteerinä ja Tieteessä tapahtuu -lehden päätoimittajana osallistunut erittäin monipuolisesti tiedeyhteisön toimintaan ja antanut laajan panoksen eri tieteenalojen ja julkaisujen tunnetuksi tekemiseen. Lisäksi Rydman on omissa kirjoituksissaan usein arvostellut tieteen nimissä esitettyjä pseudotieteellisiä käsityksiä ja puolustanut rationaalista ajattelua.

Jan Rydman sai valtion tiedonjulkistamispal-

Pertti Lindfors 1927 - 2007

Tohtori Pertti Lindfors kuoli 26. huhtikuuta Helsingissä 80-vuotiaana Hän oli syntynyt 12. tammikuuta 1927 Oulussa.

Pertti Lindfors analysoi, kritisoi ja opetti marxilaista, nykyaikaista maailmantulkintaa monissa itäblokin maiden yliopistoissa. Hän oli myös Helsingin yliopiston dosentti. Hän nimesi Stalinin ajan ”pimeiksi vuosisadoiksi” ja hylkäsi ns. vulgaarimarxismin. Lindfors puolusti suhteellisuusteorian ja modernin darvinismin yhteensopivuutta dialektismatekinnon 1996. Hänet valittiin 2001 vuoden tiedetoimittajaksi. Helsingin yliopiston J. V. Snellman -palkinnon hän sai 2003. Skepsiksen Sokrates-palkintoa noutaessaan Rydman kertoi palkinnon lämmittävän häntä suuresti. Hän totesi aina pyrkineensä puolustamaan rationaalista maailmankuvaa unohtamatta silti kertoa myös tieteen epävarmoista puolista.

rialistisen historiankäsityksen kanssa.

Tohtori Lindfors oli looginen empiristi ja harrasti syvällisiä väittelyitä matemaattisesta logiikasta (7.7.1977 alkaen täysraittiina), shakin peluuta ja nyrkkeilyä. ”Lande”, jolla oli myös psykologin pätevyys, oli alusta alkaen Skepsiksen ja viime vaiheessa sen tieteellisen neuvottelukunnan jäsen.

Risto K. Järvinen

Ilpo V. Salmi

Keskustelua

Kankaanpäälle postmodernismista

äkämystyi kirja-arvostelustani Skeptikossa 1/2007 Keskustelua-palstalla asettamaan

ja minun käsitykset postmodernismista ja

Jaakko Kankaanpää Turusta 4/2006 ja pyrkii Skeptikon vastakkain Hannu Lauerman totuusrelativismista.

Omat käsitykseni postmodernismista ja totuusrelativismista ovat erittäin kielteisiä, mikä on luettavissa jo Juha Savolaisen ja minun yhteisistä kirjoituksista kymmenen vuotta sitten Tieteessä tapahtuu ja Skeptikko -lehdistä (1996-1997, ks. http://www.helsinki. fi/~jtakala/sokal_ind.html).

Täytyy myöntää, että tuntuu hieman oudolta vielä vuonna 2007 joutua väittelyyn postmodernismista, relativistisista totuuskäsityksistä ja sosiaalikonstruktivismista nimenomaan Skeptikko-lehdessä. Sen verran yleistä niiden ja muun akateemisen huuhaan kritiikki on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana kansainvälisessä skeptikkoliikkeessä ja Skeptic ja Skeptical Inquirer -lehdissä, ettei luulisi niiden arvostelun tulevan enää yllätyksenä tämän lehden lukijoille.

Koska Kankaanpää ei ”ankarallakaan etsimisellä” ole löytänyt Lauerman postmodernismin kritiikkiä, on paikallaan lainata suoraan relevantteja otteita tämän kirjasta Usko, toivo ja huijaus (2006, s. 276-278): ”Sairaanhoidossa tapahtui 1980- ja 1990-lu- vulla virheliikkeitä uudenalaisen, ’ideologisen’ toiminnan työntyessä hoitoalan koulutukseen postmodernissa hengessä. Muotiin oli pääs- syt löyhä ja pseudoälyllinen hömppä, jonka mukaan vain sosiaaliset suhteet määrittelevät todellisuuden, jota ei niiden ulkopuolella ole.” ”Postmodernismin tarjoama malli sopii näen- näisen hyvin yhteen edistyneen ja humaanin

Nils Mustelinin Rahasto

tukea Skepsiksen toimialaan

Rahastoa hoitaa Skepsis johtoryhmään. Rahaston kartalousarvion ulkopuolisilla tilakorolla ja yhdistyksen hallitukylijäämistä. Rahaston tarkoituksena on antaa taloudellista liittyvään tieteelliseen työhön ja julkaisutoimintaan. ry:n hallitus, joka kutsuu 3-5 henkilöä rahaston tuttaminen tapahtuu lahjoituksilla, yhdistyksen päisillä tuloilla, rahaston pääoman vuotuisella sen päätöksellä yhdistyksen muista varoista tai

RAHASTON TILI: AKTIA 4055-1016.

arkiajattelun kanssa. Sellaisen mukaan erilai- set näkökannat ovat hyväksyttäviä, eikä kel- lään ole hallussaan erityistä totuutta esimer- kiksi olohuoneen sohvan parhaasta väristä tai elämän tarkoituksesta. Tämän tosiasian yleistäminen tietoon sinänsä alkoi 1990-lu- vulla rasittaa monia. Alan Sokal, aiemmin mm. Nicaraguassa vasemmistolaisten san- dinistien valtakaudella opettanut New Yorkin yliopiston professori, tarttui toimeen. Post- modernien filosofien ja yhteiskuntatieteilijöi- den älyllisen vaatimustason rappeutumista testatakseen hän kirjoitti näiden erääseen johtavaan lehteen mielipuolisen sekamels- kan epäloogisia analogioita, sanaleikkejä, viittauksia postmoderneihin guruihin ja kum- mallista julistusta väittäen sen nojaavan uu- simpaan fysiikkaan. Tiettävästi Sokal ei itse uskonut, että näin rakennettu käsikirjoitus julkaistaisiin, mutta parodia sai hillittömät mittasuhteet, kun Social Text -lehti julkaisi keväällä 1996 kyselemättä artikkelin ’Trans- gressing the boundaries: Towards a trans- formative hermeneutics of quantum gravity’ eli ’Rajoja hälventäen kohti kvanttigravitaa- tion transformatiivisista hermeneutiikkaa’.” ”Artikkelissa Sokal selitti, että kvanttifysii- kan kenttäteorian alalta tehdyt tutkimukset ovat vahvistaneet Lacanin psykoanalyytti- set spekulaatiot, ja logiikka ja matematiikka ovat sosiaalisesti määrittyviä. Niinpä myös geometria on suhteellista ja kontekstuaa- lista, ja piin arvo riippuu sosiaalista teki- jöistä. Pila-artikkelin mukaan emansipatori- sen matematiikan merkkejä voidaan nähdä mm. katastrofiteoriassa, kaaosteoriassa ja sumeassa logiikassa, joskin se oli tois- taiseksi syntyajankohtansa myöhäiskapi- talististen tuotantosuhteiden leimaamaa. Lisäksi joukko-opin lähtökohdat osoittivat monet feministiset näkemykset tosiksi.”

malainenkin koulujärjestelmä näyttää tuot- taneen henkilöitä, jotka eivät halua uskoa, että kaksi plus kaksi on neljä, jos heillä mielestään on syytä uskoa jotain muuta.”

Kuvaavaa tilanteelle Suomessa on, että Sokalin ja Bricmontin erinomaiselle kirjalle Impostures Intellectuelles / Fashionable Nonsense (1998) ei ole meillä löytynyt kustantajaa, vaikka kirja on käännetty ainakin 16 muulle kielelle. Sen sijaan esimerkiksi akateemisen kustantamon Gaudeamuksen luettelot ovat viimeisen parinkymmenen vuoden ajan pursunneet humanistisille ja yhteiskuntatieteellisille aloille tarkoitettuja postmodernismiin, sosiaalikonstruktivismiin ja totuusrelativismiin myönteisesti suhtautuvaa kirjallisuutta.

Mitä eksaktimpi tieteenala, sitä helpommin ja nopeammin huijaukset yleensä paljastuvat. Selvää on, että humanistiset ja sosiaalitieteet ovat luonteensa vuoksi herkempiä erilaisille vaihteleville muotivirtauksille. Näillä aloilla esimerkiksi Marxiin, Engelsiin ja muihin marxilaisiin kohdistuneiden viitteiden määrä romahti 1980-luvulla ja tilalle tulivat vähitellen postmodernismin kärkinimet Derrida, Deleuze, lacan, latour, Kristeva, irigaray, Butler jne.

Kysymys siitä, kuinka keskeisen tai vallitsevan aseman postmodernismi ja sen seuralaiset ovat eri tieteenaloilla täsmällisesti ottaen saavuttaneet ja onko niiden asema hiipumassa, edellyttäisi perusteellista tutkimista. En kuitenkaan halua missään nimessä kieltää, etteikö näilläkin aloilla olisi koko ajan tehty paljon hyvää ja jälkeenpäinkin tarkasteltuna kestävää tutkimusta postmoderneista paineista huolimatta.

Yhä pitää paikkansa vanha kansanviisaus, jonka mukaan kaikkia voi huijata jonkin aikaa ja joitain voi huijata kaiken aikaa, mutta kaikkia ei voi huijata kaiken aikaa.

”Sokalin teko oli karkeasti normaalin tie- teellisen toimintatavan vastainen, mutta Lisätietoja: http://physics.nyu.edu/faculty/sokal/ ja tavattoman valaiseva. Se paljasti, ettei http://www.helsinki.fi/~jtakala/sokal_ind.html alansa huippuna pidetyn lehden toimi- tus edes kyennyt hakemaan asiantunti- joita, jotka olisivat tunnistaneet tuiki hil- littömän parodioinnin. Tarpeeseen tämä poikamainen tempaisu kyllä tuli, sillä suo-

Markku Javanainen

Skepsikselle mallia Yhdysvalloista

Jaakko Kankaanpää pahoitti mielensä Markku Javanaisen mainiosta kirja-arviosta, jossa hän mielestäni varsin maltillisesti kritisoi humanistisissa ja yhteiskuntatieteissä ”vallalla olevaa” totuuskäsitystä. Kirjoituksensa lopussa Kankaanpää jopa esittää piilotellun eroamisuhkauksen: ”onko meillä (humanisteilla) ylipäätään syytä kuulua yhdistykseen”.

Kankaanpää on epäilemättä oikeassa siinä, että Javanaisen mainitsema totuusrelativismi ei hallitse kaikkia humanistisia aloja. Kärjistykselle on kuitenkin olemassa perusteita; esimerkkejä löytyy etenkin naistutkimuksen kaltaisilta uusilta humanistisilta aloilta. Myös vaikkapa psykoanalyyttisia selitysmalleja on suosittu kirjallisuudentutkimuksessa, musiikkitieteessä ja psykohistoriassa. Ja kuten olemme viime aikoina Skeptikosta saaneet lukea, psykoanalyysin taustateoriat ovat puhdasta pseudotiedettä, jotka Freud – kenties yliarvostetuin henkilö tieteenhistoriassa – veti hatustaan.

Luonnontieteissä vastaavanlaisia ilmiöitä ei ole havaittavissa. On siis lähinnä kyse makuasiasta ja vertailukohdasta, missä määrin

SKEPTICAL INQUIRER

The Magazine for European net surfers £22.50 for two years, include shipping).

ilmaus ”vallalla oleva” on paikoillaan.

Kankaanpään erouhkaus tulee joka tapauksessa mainioon aikaan. Skepsiksessähän on keskusteltu sääntömuutoksesta, jossa paranormaalien ilmiöiden tutkimisen rinnalla pyrittäisiin laajemminkin edistämään tieteeseen ja rationaaliseen ajatteluun perustuvia näkemyksiä. Kannatan lämpimästi Skepsiksen toimialan laajennusta; kysymykset vaikkapa ilmastonmuutoksesta, tieteen kriteereistä tai älykkyystutkimuksesta ovat muutenkin käytännössä jo pitkään kuuluneet Skepsiksen ja varsinkin sen yhdysvaltalaisen emojärjestön toimialaan.

Myös kristillinen teologia sopii mainiosti Skepsiksessä tarkasteltavien asioiden joukkoon. Omakohtaisia uskonnollisia kokemuksia ei tietysti voida riistää keneltäkään, mutta skeptikon tulee tarkastella kriittisesti myös uskontoihin liittyviä ilmiöitä.

Tiedän ihmisiä, jotka tuntevat vahingoniloa siitä, että Skepsiksen puheenjohtajana on joskus toiminut pappi. Sääntömuutoksen jälkeen tällaiseen ei enää olisi aihetta.

Science and Reason can subscribe for £11.50 for one year, or £33.50 for three years (these prices

Contact Mike Hutchinson (europe@csicop.org).

Osmo Tammisalo

Osta Skepsiksen T-paita! Luotettavien Tutkimusten Mukaan (universal Science, Vol 12.986) Skepsiksen T-paita On Maailmankaikkeuden Suosituin.

vs7r 6tj

(=anna-liisa, Tulen Pian Hakemaan Toisen)

MYYDÄÄN TILAISUUKSIEN POSTITSE. KOOT: HINTA: POSTITILAUS:

yhdistyksen järjestämien

yhteydessä ja S, M, L ja XL 10 euroa lisätään kuluja 2 euroa

PoSTiTilAuKSET: Anna-liisa Räihä Borgströminkuja 1 B 19, 00840 Hki Puh. (09) 698 1976 s-posti: secretary@skepsis.fi

LIITY SKEPSIKSEN JÄSENEKSI!

Jos Haluat Liittyä Skepsiksen Jäseneksi, Lähetä Oheinen Lomake Tai Sen Kopio Täytettynä Skepsiksen Jäsenasioista Vastaavalle Osoitteella:

Anna-liisa Räihä, Borgströminkuja 1 B 19, 00840 Helsinki Membership@skepsis.fi

Yhdistyksen Jäsenmaksu Vuodelle 2007 (sisältää Skeptikko-lehden Tilauksen) On 25 Euroa Tai Alle 24-vuotiailta 12,50 Euroa (jos Olet Alle 24-vuotias, Ilmoita Syntymäaikasi). Voit Myös Tilata Skeptikko-lehden Liittymättä Jäseneksi. Tilausmaksu On 25 Euroa/vuosi. Lehtitilausta Tehdessä Tiedoksi Riittävät Nimi Ja Osoite. Jäsenhakemus/tilauskaavake Löytyy Myös Internetistä Skepsiksen Kotisivuilta: Www.skepsis.fi

Jäsenhakemus

Haluan Liittyä Jäseneksi

Nimi:

Ammatti Ja Koulutus:

Lähiosoite:

Postinumero Ja -toimipaikka:

Puhelin:

Sähköposti:

Vain Lehtitilaajaksi

Haluan Skepsiksen Sähköpostituslistalle

Kokemus Skepsiksen Toimialaan Liittyvistä Asioista, Mahdollisesti Jäsenyys Muissa Tieteellisissä Yhdistyksissä, Erityiset (käytä Tarvittaessa Erillistä Paperia):

Aihetta Sivuavat Julkaisut, Mielenkiinnon Kohteet Ym.

Korostamme Kuitenkin, Että Kuka Tahansa Kiinnostunut Voi Hakea Jäsenyyttä Yhdistyksen Hallitukselta Koulutustaustasta Ja Elämänkokemuksesta Riippumatta.

Hyväksyn Skepsis-yhdistyksen Säännöissä Määritellyn Tarkoituksen Ja Toimintaperiaatteet Ja Haluan Liittyä Yhdistyksen Jäseneksi.

Päiväys Ja Allekirjoitus:

Skepsiksen haaste

10 000 EUROA PUHTAANA KÄTEEN SILLE, JOKA TUOTTAA VALVOTUISSA OLOSUHTEISSA PARANORMAALIN ILMIÖN.

Dosentti Hannu Karttunen ja taikuri iiro Seppänen ovat lupautuneet maksamaan kumpikin 2500 euroa edellä mainitusta kokonaissummasta. Haastesumma voidaan maksaa myös humanoidistipendinä – 10 000 euroa puhtaana ulottimeen sille humanoidille, joka itse noutaa stipendin ja antaa samalla DNa- (tai vastaavan) näytteen. Poikkeustapauksessa summa voidaan myös maksaa (mikäli esimerkiksi henkilötunnuksen tai pankkikortin saanti on osoittautunut humanoidille vaikeaksi) mukana seuraavalle ihmiskontaktiseuralaiselle.

Skepsis ry:n yhteystiedot Puhelinpalvelu: 0208-355 455 Postiosoite: PL 483, 00101 HELSINKI Internet: www.skepsis.fi Pankkiyhteys: aKTIa 405529-2111988

Anna-liisa Räihä Borgströminkuja 1 B 19 00840 Helsinki puh. (09) 698 1976 membership@skepsis.fi

Rahastonhoitaja Veikko Joutsenlahti Roihuvuorentie 30 B 62 00820 Helsinki puh: 040 758 7286

Skepsis ry:n hallitus vuonna 2007 Puheenjohtaja Matias Aunola Varapuheenjohtaja otto J. Mäkelä Robert Brotherus, Denis Galkin, Heikki Ervasti, Jukka Häkkinen, Anna-liisa Räihä.

– Edistää paranormaaleja ilmiöitä koskevien väitteiden objektiivista ja puolueetonta tieteellistä tutkimusta ottamatta näiden väitteiden paikkansapitävyyteen kantaa apriorisin, tutkimusta edeltävin perustein. – Ylläpitää tällaisesta tutkimuksesta kiinnostuneiden ihmisten verkostoa sekä pitää yhteyttä vastaavanlaisiin yhteisöihin kotimaassa ja ulkomailla.

– Julkaista paranormaaleja ilmiöitä koskevia väitteitä tutkivia artikkeleja ja kirjoja sekä laatia tällaisia väitteitä sisältävien julkaisujen bibliografioita.

– Järjestää alaan liittyviä kokouksia ja konferensseja sekä harjoittaa valistus- ja tiedotustoimintaa.

Skepsis ry:n tieteellinen neuvottelukunta Professori Kari Enqvist (fysiikka), professori Mika Hemmo (oikeustiede), PsL Virpi Kalakoski (psykologia), professori Hannu Karttunen (tähtitiede), S. Albert Kivinen (filosofia), professori Hanna Kokko (biologia, ekologia), professori Eerik lagerspetz (yhteiskuntatiede/filosofia), Anto leikola (biologia), dosentti Pertti lindfors (monitiet. tieteenfilosofia), dosentti Marjaana lindeman (psykologia), professori Jukka Maalampi (hiukkasfysiikka), dosentti Juha Merikoski (fysiikka), dosentti Markku Myllykangas (terveyssosiologia), professori Jeja Pekka Roos (sosiaalipolitiikka), VTM Jan Rydman (uskontotiede), dosentti Veijo Saano (lääketiede), Anssi Saura (biologia).

Yhdistys on poliittisesti, aatteellisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton.

Yhdistyksen hallitus voi hyväksyä hakemuksesta yhdistyksen jäseneksi yksityishenkilöitä ja oikeuskelpoisia yhteisöjä, jotka hyväksyvät edellä mainitut yhdistyksen periaatteet.

Yhdistys julkaisee neljä kertaa vuodessa ilmestyvää Skeptikko-lehteä.

Mallia yhdistykselle haettiin Yhdysvalloissa 1976 perustetusta CSICOPista (Committee for the Scientific Investigation of Claims of the Paranormal), mikä ilmenee mm. yhdistysten samankaltaisina toimintaperiaatteina. Skepsis ry toimii kuitenkin itsenäisesti, vaikkakin yhteistyössä CSICOPin ja muiden vastaavien järjestöjen kanssa. Yhdistys on ECSOn (European Council of Skeptical Organisations) ja Tieteellisten seurain valtuuskunnan jäsenjärjestö.

2 0 V U O T T A K Y S Y M Y K S I Ä

Jäsenasiat, Lehtitilaukset, Osoitteenmuutokset:

alueyhteyshenkilöt*** Joensuu: Vesa Tenhunen Puh. (013) 123 254; Vesa.tenhunen@skepsis.fi Jyväskylä: Vesa Kolhinen Puh. 050 382 0251; Vesa.kolhinen@skepsis.fi

Skepsis Ry On Vuonna 17 Perustettu Suomalaisten Skeptikkojen Yhdistys.

Skepsiksen Sääntöjen Mukaan Yhdistyksen Tarkoitus On:

Oulu: Juha Vuorio Puh. 040 500 6955; Juha.vuorio@skepsis.fi Tampere: Heikki Lindevall Puh. 0400 622 636; Heikki.lindevall@skepsis.fi Turku: Heikki Kujanpää Puh. (02) 244 6400, 0440 220 420; Heikki.kujanpaa@skepsis.fi

Yhdistys Toivoo, Että Alueilla Dyshenkilöille Yhteystietonsa, Omalla Alueellaan Tapahtuvasta Henkilöille Voi Myös Ilmoittaa Yhdistyksen Toimintaan Omalla

Asuvat Ilmoittaisivat Yhjotta He Voisivat Tiedottaa Toiminnasta. Yhteyshalukkuutensa Osallistua Alueellaan.

Saatavana Kaikista Skepsiksen Tilaisuuksista Hintaan 29 Euroa Tai Tilaamalla Osoitteesta: Secretary@skepsis.fi Skeptikko /007 47

Ihmeellinen maailma

Skeptikon tietosanakirja

Kirja Vie Lukijansa Oppien Maailmaan. Parapsykologiasta, Muista Aiheista.

Risto Selin

Paranormaalien Ilmiöiden Ja Outojen Sen Hakusanat Tarjoavat Kriittistä Tietoa Ufologiasta, Astrologiasta Ja Monista

Lähes 500 Hakusanaa: Atlantis, Barnum-efekti, Cereologia, Demoni… Pitkiä Kirjoituksia, Lyhyitä Määritelmiä. Erittäin Kattava Kirjallisuusluettelo. Suomen Ensimmäinen Skeptinen Hakuteos. 326 Sivua. Hinta 19 E (+ Postikulut). Julkaisija: Skepsis Ry, Helsinki. Kustantaja: Tähtitieteellinen Yhdistys Ursa Ry.

Saatavana Kaikista Skepsiksen Tilaisuuksista Tai Tilaamalla Osoitteesta: Anna-liisa Räihä Borgströminkuja 1 B 19 00840 Helsinki. Puh. (09) 698 1976 Sähköposti: Secretary@skepsis.fi 4 Skeptikko /007