Muisti ei ole tallenne
Muisti tuntuu videonauhalta, jolta tapahtumat voi katsoa uudelleen, mutta se on jälleenrakennus: jokaisella muistamiskerralla aivot kokoavat tapahtuman palasista, täydentävät aukot todennäköisellä ja tallentavat tuloksen edellisen tilalle. Siksi muisto muuttuu joka kerta, kun sitä kerrotaan, ja siksi varma ja yksityiskohtainen muisto voi olla kokonaan väärä. Tämä on tärkeintä, mitä skeptikon tulee tietää silminnäkijöistä: "näin sen omin silmin" on kertomus siitä, mitä aivot ovat tapahtumasta myöhemmin tehneet.
Psykologi Elizabeth Loftus osoitti 1970-luvulta lähtien, kuinka helposti muistoa muokataan. Kun koehenkilöiltä kysyttiin, kuinka lujaa autot "törmäsivät" eikä "osuivat", he arvioivat nopeuden suuremmaksi ja muistivat lasinsiruja, joita ei ollut. Myöhemmin Loftus istutti aikuisille muiston lapsuuden eksymisestä ostoskeskuksessa; neljännes "muisti" tapahtuman ja lisäsi siihen yksityiskohtia. Myös vahvat muistot pettävät: amerikkalaisten muistot 11. syyskuuta 2001 aamusta muuttuivat vuodessa kolmanneksessa yksityiskohdista, vaikka varmuus niistä säilyi.
Tukahdutetut muistot
1980- ja 1990-luvuilla Yhdysvalloissa ja Euroopassa terapiassa "palautettiin" muistoja lapsuuden hyväksikäytöstä ja saatanallisista rituaaleista, joita kukaan ei ollut aiemmin muistanut. Menetelminä olivat hypnoosi, ohjattu mielikuvitus ja johdattelevat kysymykset, eli juuri ne keinot, joilla valemuistoja tuotetaan laboratoriossa. Perheitä hajosi ja ihmisiä tuomittiin vankilaan todisteilla, joita ei ollut. Tutkimusnäyttö on yksiselitteinen: traumaattiset tapahtumat muistetaan yleensä liiankin hyvin, eikä "tukahduttamista" ole osoitettu olevan. Sama mekanismi tuottaa muistoja ufosieppauksista ja edellisistä elämistä.
Mitä tästä seuraa
Yksittäinen muisto ei ole todiste paranormaalista: ennustajan "osuma", kummituksen näkeminen tai lääkkeen vaikutus muistetaan sellaisena, miksi se on tulkittu. Oikeudessa silminnäkijän tunnistus on johtanut sadoissa tapauksissa tuomioihin, jotka DNA on myöhemmin kumonnut. Muistiin ei tarvitse lakata luottamasta, mutta sen kanssa kannattaa toimia kuin epäluotettavan todistajan kanssa: kirjata heti, välttää johdattelua ja verrata muihin lähteisiin.