(engl. déjà vu). Déjà vu on ranskaa, ja tarkoittaa ”jo nähtyä”. Déjà vu kokemuksilla viitataankin tuttuuden kokemuksiin uusissa tilanteissa tai paikoissa (esim. ”minä olen ollut tässä tilanteessa aikaisemminkin”; ”minä olen käynyt täällä joskus aikaisemminkin”). Joskus tätä käytetään todistusaineistona aikaisempien elämien olemassaolosta.
Todennäköisemmin déjà vu -ilmiö liittyy kuitenkin muistin dissosioitumiseen eli henkilölle tulee tunne tuttuudesta, mutta todellinen muisto ei aktivoidu heikkoutensa tai olemattomuutensa vuoksi. Normaalisti nämä tekijät yhdistyvät muistoissa. Muistin dissosiatiivinen luonne tulee ilmi, kun tarkastellaan ”kielen päällä” -ilmiötä ja tiedostamatonta oppimista. ”Kielen päällä” -ilmiössä henkilöllä on tunne, että hän muistaa asian, mutta todellinen muistijälki ei kuitenkaan täysin aktivoidu (déjà vu). Toisaalta ihmisillä ei välttämättä ole tajuista muistikuvaa oppimastaan aineistoista (esim. sanalistasta), mutta hän voi silti oppia tunnetun aineiston nopeammin kuin aikaisemmin tuntemattoman aineiston (esim. palauttaa aikaisemmin opeteltuja sanoja paremmin kuin uusia sanoja). Jälkimmäisessä tapauksessa on kyse ilmiöstä nimeltä jamais vu, jossa tilanne, asia tai paikka koetaan vieraana, vaikka henkilö osoittaakin tajuamattaan muistavansa sen.
Yleensä déjà vu -kokemus motivoi ottamaan selvää asiasta (esim. muistelemaan mikä sen kuuluisan näyttelijän nimi olikaan), ja vastaus voi löytyäkin pitkän ajan kuluttua. Laboratorion ulkopuolella jamais vu -tilanteet koetaan puolestaan yleensä epämiellyttäväksi, ehkä koska ihmiselle tulee kokemus, ettei tunne ja siten hallitse itseään. Esimerkiksi ksenoglossolaliassa eli vieraillakielilläpuhumisessa on kyse jamais vu:sta.
Katso: Jälleensyntyminen; Ksenoglossolalia.
Kirjallisuutta: Hines 1988.