(engl. reincarnation). Jälleensyntymisellä eli reinkarnaatiolla tarkoitetaan sielun siirtymistä kuoleman jälkeen uuteen elävään olentoon, tarkemmin sanoen ihmiseen, eläimeen tai jopa kasviin. Käsitys jälleensyntymästä on esiintynyt muun muassa filosofi Platonin kirjoituksissa. Hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa se ilmenee sielunvaellusopin muodossa.
Jälleensyntyminen on kiihottanut myös parapsykologien ajatuksia. He ovat esittäneet jälleensyntymisen puolesta erilaisia empiirisiä todisteita. Tällaisia ovat pienten lasten muistot edellisistä elämistä, edellisten elämien muistaminen hypnoosissa sekä todistettavasti tuntemattomien paikkojen tai uusien tilanteiden tuntuminen tutulta (ns. déjà vu -ilmiö).
Pienten lasten muistot edellisistä elämistä voivat johtua a) vanhempien tietoisesta petoksesta, jonka mukaisesti lapset syystä tai toisesta toimivat, b) siitä, että vanhemmat ja muut uskovat lasten tietävän enemmän kuin lapset tietävätkään, sekä c) kryptomnesiasta. Kryptomnesialla tarkoitetaan aikaisemmin omaksuttujen asioiden omaksumisen unohtamista. Kryptomnesiasta on kyse esimerkiksi silloin, kun henkilö selvästikin osaa puhua jollain hänelle tajuisesti vieraalla kielellä (vierailla kielillä puhuminen eli ksenoglossolalia), jota hän on joskus kuitenkin oppinut.
Pienten lasten väitteet edellisistä elämistä selittyvät useimmiten sillä, että he ovat syntyneet ja kasvaneet perheessä ja yhteisössä, jossa uskotaan jälleensyntymiseen. Tällaiset lapset omaksuvat tietoa ympäristöstään, unohtavat tietonsa lähteen (kryptomnesia) ja tämän jälkeen alkavat esittäytyä — jälleensyntymiseen uskovien vanhempien rohkaisemina — jälleensyntyneinä henkilöinä.
Usein nämä edesmenneet henkilöt ovat asuneet kymmenien kilometrien säteellä, mikä kertoo joko sielujen lyhyistä matkoista fyysisen kuoleman jälkeen tai siitä, että henkilöt ovat ainakin jossain määrin tuttuja lapsen perheelle. Jälleensyntyneen henkilöllisyys ei kuitenkaan selviä ilman tulkintoja, sillä lasten antamat nimet ovat jossain määrin virheellisiä. Tulkintaan perustuvan tunnistamisen jälkeen selviää, ettei henkilö elänyt tai kuollut lapsen kuvailemalla tavalla. Osa lapsen tiedoista voi kylläkin olla oikeita. Puolittainen tietäminen on täysin ymmärrettävissä, jos kyseessä on kryptomneesinen muisto ja sen enemmän tai vähemmän vapaamielinen tulkinta, mutta ei jos kyseessä on todellinen jälleensyntynyt sielu.
Myös aikuiset voivat väittää olevansa jälleensyntyneitä. Henkilö voi esimerkiksi alkaa yllättäen puhua hänelle muuten tuntemattomalla kielellä. Kuten edellä todettiin, tällaiset ksenoglossolalia- eli vierailla kielillä puhumis -ilmiöt selittyvät myös kryptomnesian avulla.
Usein ksenoglossolalia ja muut jälleensyntymiseen liittyvät ilmiöt ovat tulleet esille hypnoosissa. On kuitenkin kyseenalaista käyttää hypnoosissa ilmenneitä asioita todistusaineistona. Helposti mielikuviin eläytyvät henkilöt ovat helposti hypnotisoitavissa; mielikuvitus on hypnotisoitumisen tärkeä edellytys. Hypnoosissa ihminen voikin kokea mitä ihmeellisimpiä kokemuksia, ja myös kokea kokemuksensa täysin aidoiksi tapahtumiksi. Toisaalta ainakin joissain tapauksissa hypnotisoidut kykenevät hypnoosin jälkeen tai uudelleen hypnotisoitaessa kertomaan, mistä he saivat aineistoa ”edelliseen elämäänsä”.
Mielikuvien aitous toimii myös ilman hypnoosia. Filosofi Paul Kurtz on joskus pyytänyt opiskelijoitaan kuvittelemaan itselleen aikaisempia elämiä, ja saanut opiskelijoissaan aikaan hyvin voimakkaita mielikuvia. Joku on jopa kuvitellut olevansa kivikaudella elänyt alkuihminen.
Lisäksi hypnoositapauksiin liittyy tiedollisia epäloogisuuksia. Henkilöt voivat esimerkiksi kertoa hypnoosin aikana olevansa vuodessa ”1500 ennen Kristuksen syntymää”, mutta kuinka he tietävät 1500 vuotta ennen Jeesuksen syntymää Jeesuksen syntymästä, saati ilmaisusta ”eKr.”, joka kehitettiin vieläkin myöhemmin? Samoin henkilöt voivat luonnehtia yksityiskohtaisesti edellistä elämäänsä, mutta jättää pois tietoa, joka ei ole yleisessä tiedossa. Esimerkiksi eräs nainen koki olleensa ranskalaisen ylimyksen palvelustyttö ja kertoi täsmällisesti ylimyksen ylellisestä linnasta. Nainen jätti kuitenkin kertomatta ylimyksen vaimosta ja viidestä lapsesta. Linna olikin tarkkaan kuvattu useissa teoksissa, mutta ylimyksen elämänkerrassa ei mainita hänen vaimoaan ja viittä lastaan. Kryptomnesia kummittelee jälleen.
Yhteenvetävästi voi siis sanoa, että edellisiin elämiin palaava hypnoottinen regressio ei perustu todellisiin aikaisempiin elämiin, vaan se syntyy terapeutin ja potilaan odotusten, käsitysten ja luovuuden pohjalta. Tästä kertoo myös se, että hypnoosissa ihminen voi siirtyä edellisten elämiensä lisäksi tuleviin elämiinsä (ns. hypnoottinen progressio).
Jälleensyntymiseen liittyy myös filosofisia ongelmia: kuinka sielu, tajunta tms. voi esiintyä aivoista irrallaan? Entä kun maailman väkiluku kasvaa yhä kiihtyvää vauhtia, mistä Maata ylikansoittavien ihmisten sielut tulevat?
Katso: Hypnoottinen regressio; Ksenoglossolalia; Kuoleman jälkeinen elämä; Regressioterapia; Sielunvaellus.
Kirjallisuutta: Angel 1994; Baker 1990; Hines 1988; Kuitunen 1994; Kurtz 1992; Schick ja Vaughn 1995; Spanos 1988; Thomason 1987; Venn 1988.