(engl. metempsychosis). Hindulaisuuteen ja buddhalaisuuteen liittyvässä sielunvaellusopissa tekojen katsotaan vaikuttavan sielun asemaan seuraavassa elämässä. Sielunvaellusoppi perustuu näkemykseen, jonka mukaan sielu eli atman on ”karkulainen”, joka ei ole tajunnut olevansa osa kaiken alkulähdettä ja yhteyttä, brahmania. Sielun tuleekin pyrkiä perimmäiseen todellisuuteen, joka sijaitsee harhaisen ilmiömaailman toisella puolella. Päämääränä on siis saavuttaa ykseyden eli ”täydellisen tietoisuuden” tila.
Sielu tavoittelee valaistumista, mutta sielun teot vaikuttavat siihen, läheneekö se perimmäistä todellisuutta vai ei. Karman lain mukaan ihminen joutuu maksamaan teoistaan ja tekemättä jättämisistään syntymällä henkilöksi, jonka on vaikea tavoitella valaistumista. Toisaalta sielu voi syntyä tekojensa ansiosta etuoikeutetuksi ihmiseksi (esim. pappisäätyyn), jolloin valaistumisen tavoittelu on helpompaa. Sielu siis lähestyy brahmania useiden inkarnaatioiden, ruumiillistumien avulla. Ruumiillistumisen tasoa ohjaa karman laki, jota ei käsitetä moraaliseksi tuomioksi, vaan pikemminkin maailmassa vaikuttavaksi luonnonlaiksi. Sielunvaellusoppi karman lakeineen tulee kyseenalaiseksi jälleensyntymisen mahdollisuutta tarkastellessa.
Katso: Jälleensyntyminen.