(engl. fantasizer, fantasy addict, fantasy prone personality). Fantasiaan taipuvaisella persoonallisuudella viitataan henkilöihin, jotka ovat usein muun muassa helposti hypnotisoitavia. Lapsena heillä oli mielikuvitusystäviä. Aikuisena heillä on puolestaan vahvoja muistikuvia tapahtumista, sekä todentuntuisia, jopa hallusinatorisia mielikuvia.
Fantasiaan taipuvaiset henkilöt käyttävät paljon aikaa fantasiointiin, mutta he eivät kerro muille rikkaasta mielikuvituselämästään. Tämä johtunee siitä, että heillä on usein epätavallisia, paranormaaleja kokemuksia, kuten kehostapoistumiskokemuksia sekä todentuntuisia valveunia. He voivat myös uskoa omaavansa parantavia voimia.
Fantasiaan taipuvainen persoonallisuus ei ole selkeä tyyppi, vaan edellä mainitun kaltaiset ominaisuudet muodostavat jonkinlaisen perheyhtäläisyyden. Sen keskiössä on kyky hyvin voimakkaaseen mielikuvituselämään. Neljä prosenttia ihmisistä kuuluu tähän ryhmään.
Psykologi Robin Bakerin mukaan fantasiaan taipuvaisista henkilöistä tulee usein esimerkiksi kanavoijia, parantajia tai uskonnollisia profeettoja. Myös ufosieppaukset voivat selittyä pitkälti tämän persoonallisuuden ilmentymäksi. Bakerin mielestä todellisuudesta irrallaan eläminen aiheuttaa ongelmia näille henkilöille.
Psykologit Steven Lynn ja Judith Rhue ovat kuitenkin havainneet, että fantasiaan taipuvaiset persoonallisuudet voivat menestyä opinnoissa, työelämässä ja sosiaalisessa maailmassa. He voivatkin kokea mielikuvituksellisuutensa erittäin positiivisena osana minuuttaan.
Myös tutkimus osoittaa, että useimmat fantasiaan taipuvaiset henkilöt pystyvät erottamaan todellisuuden mielikuvituksesta yhtä hyvin kuin muutkin. Psyykkisesti sairaita fantasiaan taipuvaisista henkilöistä on ehkä vain 20–35%. Se voi olla riskitekijä esimeriksi ns. dissosiatiivisessa persoonallisuushäiriössä, joka ennen tunnettin nimellä monipersoonallisuushäiriö.
Tämän persoonallisuuden taustalta löytyy kolmenlaisia lapsuudenkokemuksia: vanhemmat, kaverit tai muut tutut henkilöt ovat rohkaisseet heitä käyttämään mielikuvitusta, esimerkiksi lukemaan tarinoita. Toisaalta myös lapsena koettu väkivalta on voinut ajaa mielikuvituksen käyttöön: mielikuvitus on tarjonnut pakotien raskaasta todellisuudesta. Voimakkaan mielikuvituksensa vuoksi he ovat olleet erilaisia kuin muut lapset, ja he ovat jääneet tai heidät on jätetty yksin. Ilmeisesti yksinäisyyttä lievittääkseen he ovat tuottaneet mielikuvitusystäviä. Fantasiaan taipuvaisen persoonallisuuden periytyvyydestä ei ole liene tehty tutkimuksia.
Katso: Fantasia; Hallusinaatio; Ufosieppaus; Valveuni.
Kirjallisuutta: Baker 1987, 1990; Lilienfeld Lynn Kirsch ym. 1999; Lynn ja Rhue 1988; Nickell 1996a.