(engl. the Fermi paradox). Ydinfyysikko Enrico Fermi kysyi vuonna 1950: Jos älykäs elämä on yleistä Maan ulkopuolella, niin miksei meillä ole selkeitä havaintoja avaruusolennoista? Mikseivät he ole jo täällä?
Fermin paradoksin ratkaisu löytynee ns. Draken kaavasta, joskaan ratkaisusta ei ole täyttä yksimielisyyttä. Joidenkin mukaan avaruusolioiden kontakteja rajoittavat lähinnä yhteiskuntien elinkaarien lyhyys: vaikka yhteiskunnat olisivat elinvoimaisia jopa 100 000 vuotta, niin tähtitieteellisessä miljardien vuosien mittakaavassa kahden sivilisaation samanaikainen olemassaolo on hyvin epätodennäköistä.
Toisten mukaan erityisesti älykkään elämän kehittyminen on epätodennäköistä, sillä luonnonvalintaan perustuvassa evoluutiossa — jonka tulosta myös mahdolliset avaruusoliot ovat — ei ole kyse älykkyyden maksimoinnista, vaan sopeutumisesta keskimääräiseen ympäristöön. Toisin sanoen inhimillisen kaltainen älykkyys ei ole evoluution päämäärä, vaan ainoastaan yksi keino geenien levittämiseksi. Vaikka elämää siis muualla syntyisikin, ei ole kovinkaan todennäköistä, että sen kehitys kulkisi kohti jonkinlaista radioinsinööriä tai avaruusmatkaajaa. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän on mahdollisesti hyväksyttävä se tosiseikka, että ihmiset ovat maailmankaikkeuden älykkäimpiä olentoja — ainakin tietyillä kriteereillä arvioituna.
Katso: Draken kaava; SETI.
Kirjallisuutta: Crawford 2000; Karttunen 1997a; Kuure Kyröläinen Nyman ja Piironen 1993; Mustelin 1994; Pinker 1997.